Viimeisenä tässä kuvasarjaköntässä tarjoan samaan sulamisvesiestetiikkaan liittyen selkeämmin puiden olemuksia. Kuvat on otettu edelleen torstaina 6.4.2006 n. klo. 17.00 - 18.00 Espoon Tapiolassa. Niissä sulamisvesi on tavalla tai toisella saartanut tilapäisesti ko. puiden rungot paitsi yhdessä, joka olkoon tässä pikanttina kontrastina.

Alimmassa kuvassa puuna on mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala), seuraavassa kuvassa raita (Salix caprea) ja toiseksi ylimmässä kuvassa rauduskoivu (Betula pendula). Kontrastikuvan havupuu on makedonianmänty (Pinus peuce) ja se sijaitsee pienellä kummulla, joten vesi ei pääse kerääntymään sen juurelle. Melko monet talvenkestävät puu- ja pensaslajit sietävät tällaista seisovaa vettä tilapäisesti allaan, mutta talvenaroilla lajeilla tällainenkin olisi kohtalokasta. Lisäksi talvenkin mittaan monilla notkopaikoilla lilluu helposti vesi voimakkaiden suojasääjaksojen aikana, jonka vuoksi puu- / pensaslajin (kuten myös ruohovartisten kasvien tapauksessa) valinta ko. kohdille voi olla tarkkaa hommaa. Samoin yleensä kaikki havulajit ovat arkoja seisovan veden suhteen ja tämän takia tavallaan otinkin kontrastina muistutukseksi tuon ylimmän kuvan. Siinä näkyy maassa hyvin ko. puulajin edellisenä syksynä varisseet vanhimmat neulaset.

Ylimmästä kuvasta nähdään hyvin (verrattuna etenkin toiseksi ylimpään kuvaan) myös se, että etenkin tällaisissa aurinkoisten ja avointen paikkojen yksittäis- ja pienpuuryhmissä tai pienissä metsiköissä havupuiden alapuoli paljastuu lumesta ennen lehtipuita, koska havupuiden allehan ei kerry yhtä paljon lunta, kun lunta jää lehtipuita enemmän niiden oksille. Lisäksi havupuiden tumma ja tiheä latvus lämpenee enemmän auringossa kuin lehtipuiden alastomana harva latvus, mikä osaltaan jouduttaa lumen sulamista näinä aikoina. Laajojen havuryhmien alla varjostuksen vuoksi tilanne voi olla toisaalta päinvastainen. Tässäkin on siis yksi suunnittelussa huomioitava seikka, jos haluaa kiinnittää erityistä huomiota lumen määrään ja sen sulamiseen puuryhmien alla.

Laajoissa ja tiheissä metsissä lumen sulaminen on joka tapauksessa aukeampia paikkoja selvästi hitaampaa, koska aurinko ei pääse vaikuttamaan kunnolla latvusten läpi. Pellot voivat siten paljastua lumesta jopa kaksi - kolme viikkoa aikaisemmin kuin viereisten metsien maat. Tänä keväänä em. runsaasta pilvisyydestä johtuen tämä seikka ei ole ilmaantunut vahvana, vaan lumet ovat sulaneet tavanomaista selvästi tasaisempaan tahtiin eri paikoilla.