Amurinvaahtera (Acer tegmentosum)

Tässä kuvasarjassa on vielä muutamia muita vaahteralajeja erilaisine kasvutilanteineen viikolla 19. Kaikki kuvat on otettu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa tiistaina 9.5.2006. Idänvaahtera on kuvattu samassa paikassa kuitenkin perjantaina 12.5.2006.

Ensimmäisenä lehteen vaahteroista puhkeaa viitavaahtera. Se on sunnilleen yhtä aikainen vihertymään kuin tuomikin (Prunus padus) ja viikolla 19 pensas olikin jo pitkällä kasvussaan. Kukinta on samaan aikaan metsävaahteran (Acer platanoides) kanssa, mutta tässä tapauksessa siis lehtien ollessa jo yli puolikokoista. Kukinnot olivat kuvan tilanteessa vielä nuoria, mutta kukinta on ollut parhaimmillaan tälle viikolle asti. Kukat ovat riippuvissa tertuissa ja väritykseltään ne ovat vihreänkellertäviä. Suhteellisen vaatimattomia siis ja niinpä ne jäävät hieman lehtiensä varjoon. Laji on kuitenkin suositeltava hyvin aikaisen lehvästönsä ansiosta.

Myös idänvaahtera on melko aikainen kasvussaan ja sen nuori lehvästö muistuttaa metsävaahteran vastaavaa. Kukintakin on suunnilleen samaan aikaan ja samanlaista. Kuvassa on vaaleanvihreitten - hieman punertavien lehtien kanssa keltaisia kukintoja. Kukinta ei ole kuitenkaan yhtä näyttävää kuin metsävaahteralla, mutta idänvaahteran nuoret lehdet ovat hyvin kiiltäviä yläpinnaltaan. Viime vuonna lokakuun alussa idänvaahterahan oli Viikon kasvi erittäin näyttävän ruskansa ansiosta.

Kaikilla muilla tämän kuvasarjan vaahteroilla silmut olivat vasta kasvuvaiheensa lopussa avautumaisillaan viikolla 19. Näistä lajeista voidaan havaita eri tyyppejä silmujen kasvun suhteen. Mantsurianvaahtera ja huntuvaahtera kuuluvat tyyppiin, missä silmut kasvavat teräväkärkisiksi. Näillä lajeilla silmut ovat talvella teräviä, tummia ja monisuomuisia. Näistä lajeista mantsurianvaahtera on ylivoimaisesti värikkäin kasvaneilta silmuiltaan ja ko. laji kuuluu myös nuorten punertavien lehtiensä ansiosta parhaimpiin kevätväripuihin. Samanlaisia teräväkärkiseksi kasvavia silmuja on myös mm. sokerivaahteralla (Acer saccharum), mutta se puhkeaa lehteen vielä myöhemmin kuin nämä lajit ja sen kasvaneet silmut ovat vaaleanvihreitä.

Vuorivaahtera kuuluu tyyppiin, jossa kasvaneet silmut ovat pitkän tylppiä ja vaaleanvihreitä. Talvella ko. silmut ovat monisuomuisia ja lähes pyöreäkärkisiä. Samanlaiset, mutta pienemmät silmutötteröt ovat samaan aikaan myös niverävaahteralla (Acer campestre).

Amurinvaahtera on tyyppiä, missä silmut kasvavat pituutta tylppäkärkisiksi, mutta ne ovat hieman värikkäämpiä kuin vuorivaahteran tyypillä. Tällä tyypillä silmut ovat talvella lähes yksisuomuisia ja vaaleita sekä jo valmiiksi pitkiä. Kaikki ns. käärmekaarnavaahterat (joka amurinvaahterakin siis on) kuuluvat tähän tyyppiin.

Viinivaahteralla on hieman samantyyppiset ja värikkäätkin silmusuomut, mutta talvella silmut ovat tylpempiä ja silmusuomuja on enemmän kuin käärmekaarnavaahteroilla. Viinivaahteran nuoret lehdet ovat kirkkaan vaaleanvihreitä, jotka ovat aluksi erinomainen kontrasti sen vaaleanpunaisille silmusuomuille. Viitavaahteran puhkeamaisillaan olevat silmut kuuluvat samaan tyyppiin viinivaahteran kanssa ollen kasvettuaan pitkän tylppiä ja kellertäviä.

Tällaisista vaahteroiden silmujen kasvamisen ja avautumisen luokitteluista voidaan havaita sukulaisuussuhteiden ominaisuuksia eri mantereilta kotoisin olevien lajien kesken. Esim. usealla Itä-Aasian vaahteralajilla on juuri joko mantsurianvaahteran tai amurinvaahteran kaltainen silmukehitys. Teräväkärkisilmuisiin aasialaisiin vaahteroihin kuuluu myös maailman yleisin koristepuuna käytetty vaahteralaji japaninvaahtera (Acer palmatum) satoine lajikkeineen, jolla silmut olivat vasta vähän kasvaneita viikolla 19. Idänvaahteralla on aasialaiseksi vaahteraksi poikkeuksellisesti hieman metsävaahteran silmuja muistuttavat, mutta pienemmät silmut; talvella tummia ja tylppiä sekä kasvettuaan pullean tylppiä. Eurooppalaisilla vaahteroilla on tavallisimmin juuri tylppäpäiset ja kasvettuaan vihreät silmut. Amerikkalaisilla vaahteroilla on usein aasialaisten vaahteroiden kaltaiset silmut, mutta ne eivät ole keskimäärin yhtä värikkäitä kasvettuaan.