Kuriilienkirsikka (Prunus nipponica); Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha tiistaina 9.5.2006.

Katsotaanpa sitten vähän muita Prunus -suvun lajien kasvutilanteita viikolla 19. Kuvien ottohetkellä rusokirsikka (Prunus sargentii) oli siis juuri aloittanut ja aloittamassa kukintansa ja tässä kuvasarjassa voitte siis tehdä kasvutilannevertailua sen sukulaisten kanssa. Kuvat on otettu sen verran sekalaisesti eri paikoissa pitkin viikkoa, että laitan poikkeuksellisesti kuvien yhteyteen ottopaikan ja -ajan.

Toiseksi ylimpänä näettekin kukkimattoman rusokirsikan hiirenkorvia, jotka ovatkin kukintavaiheessa juuri kuvan tapaan kauniita, mutta normaalistihan lehtien tuo kasvuvaihe peittyy kukkien alle. Kauneutta riittää kuitenkin siis ilman kukkiakin, kuten monesti käy vastaistutetuilla nuorilla rusokirsikoilla.

Kuriilienkirsikka on jopa vähän varhaisempi kukkija verrattuna rusokirsikkaan. Laji on Suomessa uusi ja vielä siten tuntematon tuttavuus Itä-Aasiasta. Sen kukinta on haaleamman vaaleanpunainen - lähes valkea ja nuoret puhjenneet lehdet ovat vähemmän punertavia kuin rusokirsikalla. Joka tapauksessa kyseessä on erinomainen varhain kukkiva koristekirsikka. Kuriilienkirsikaksi kutsutaan etenkin variaatiota (P. nipponica var. kuriliensis), mutta käytän tässä samaa nimeä ilman variaatiomäärettäkin.

Tunnetummista suvun lajeista varhain lehteen ovat tulleet tyypillisesti tuomi, rusotuomi (samalla siis myös virginiantuomi) ja tuohituomi. Näistä tuomi on silti selvästi nopeampi vihertymään, vaikka silmut ovat avautuneet melkein samaan aikaan näillä kaikilla lajeilla. Kaikilla näillä kukinta tapahtuu lehtien kasvettua täyteen kokoon tai melkein täyteen kokoon. Tuomi on kuitenkin vähän varhemmin kukassa näihin muihin verrattuna. Ko. viikolla selvää vihertymistä oli jo kaikilla. Huomattavaa tässä on se, että tumma punalehtinen lajike rusotuomi puhkeaa lehteen ilman lajikeväriä korkeintaan heikosti punertavana, kuten kerroin viime vuonna rusotuomen oltua viikon kasvi elokuussa.

Oma lukunsa ovat imeläkirsikka, hapankirsikka, oratuomi ja itse asiassa myös pilvikirsikkakin. Niillä silmut avautuvat suunnilleen koivujen hiirenkorvalletulon aikoihin tai vähän sen jälkeen, mutta ensimmäisenä esille tulevat vaaleanvihertävät kukkanuput ja lehdet ovat aluksi vähemmistössä ko. "hiirenkorvissa". Pilvikirsikalla lehdet ovat kuitenkin vähän varhemmin esillä. Kuten kuvista havaintaan, niin näillä lajeilla silmujen avautuminen on hyvin samanlaista ja viikolla 19 se oli vasta tapahtumassa. Pilvikirsikasta ei ole lähikuvaa tällä kertaa, mutta latvus on muissa kuvissa enemmän vihertynyt kuin näillä muilla lajeilla. Kaikilla näillä on jatkossa kukinta-ajatkin samat ja ko. kukinnat sattuvat myös tuomen kanssa samaan aikaan, mutta näillä lehdet ovat vasta n. puolikokoisia siihen aikaan. Pilvikirsikalla lehtien kasvu on vähän pidemmällä.

Toista maata on tässä joukossa kiiltotuomi. Se puhkeaa vähän tuomen jälkeen hiirenkorvalle, mutta on jo koivujen hiirenkorvien kanssa tulossa lehteen vaalean punaruskean kevätvärisesti, kuten kuvasta nähdään. Tässä tapauksessa kukintotertut ovat vielä melko pieniä pitkien lehtien kasvettua täyteen mittaansakin, koska lajin kukinta-aika on selvästi tuomen jälkeen vasta kesäkuussa.