Metsävaahtera (Acer platanoides)

Viikolla 19 metsävaahtera oli latvukseltaan keltaisimmillaan, kun lämpöaallossa silmuista esille tulleet vihertävän keltaiset kukintotertut olivat vielä pääosassa ennen lehtien laskoksistaan avautumista; lehdet olivat tiiviinä tötteröinä. Tässä vaiheessa kukinta on vasta alussa, sillä tämän vaahteralajin kukintotertuissa on eri aikaan avautuvia kukkia. Osa kukista avautuu kukinta-asteelle vielä silloinkin, kun lehdet ovat avautuneet selvästi esille, jolloin latvus vihreytynyt tai muuttunut punertavanruskeaan suuntaankin yksilöllisten kevätlehtisävyjen erojen ansiosta. Metsävaahtera on kuvattu Espoon Tapiolassa keskiviikkona 10.5.2006.

Toisissa kuvasarjan otoksissa nähdään metsävaahteran yleisimmin Suomessa viljellyt lajikkeet hurmevaahtera (kesällä mustanpunertava) ja verivaahtera (kesällä tumman punertavan oliivinvihreä) kuvattuna myös ko. viikolla keskiviikkona 10.5.2006 Espoon Tapiolassa. Nämä lajikkeet avaavat silmunsa vähän normaalityyppiä myöhemmin, jolloin kukintaa riittää vähän metsävaahteraa pidemmälle. Lajikkeidenkin tapauksessa kukintotertut tulevat kuitenkin ensimmäisenä esille keltaisina. Lajikkeet erottaa metsävaahterasta silti jo tässäkin vaiheessa helposti silmusuomujen voimakkaan punaisista sävyistä. Nuorten kukintojen seasta erottaa samalla myös laskoksilla olevat tummanpunaiset lehdet. Hurmevaahteran erottaa verivaahterasta kukintavaiheessa verivaahteran vaaleamman punaisista lehtien ja silmusuomujen sävyistä.