Rusokirsikan (Prunus sargentii) täysi kukinta näyttää tänä vuonna tältä! Alin kuva on otettu lauantaina 13.5.2006 ja kaikki muut keskiviikkona 10.5.2006. Kaikki kuvat on kuvattu Espoon Tapiolassa. Alimmassa kuvassa havupuina on vasemmalla makedonianmänty (Pinus peuce) ja rusokirsikan takana kontortamänty (Pinus contorta). Toiseksi alimmassa kuvassa leikattuina pensasaitoina on edessä kalliotuhkapensasta (Cotoneaster integerrimus) ja taaempana koivuangervoa (Spiraea betulifolia). Ylemmissä kuvissa keltaisena samaan aikaan kukkivana puuna on metsävaahtera (Acer platanoides). Kuten havaitaan, niin mm. havupuut ovat oiva pari rusokirsikan kukinnalle.

Kuten kuvista nähdään, niin kukkien nuppuvaiheen vahva vaaleanpunainen sävy on haalistunut, mutta näyttävyys on silti omaa luokkaansa. Lähemmissä kuvissa nähdään kukkien mukana jo hiirenkorvalla olevia tumman punaruskeita lehtiä. Ne säilyttävät kevätvärinsä vielä kukinnan jälkeenkin useita päiviä, joten nämä puut muuttuvat tämän viikon loppuun mennessä tummahkon kuparinpunertaviksi latvuksiltaan.

Aitojen japaninkirsikoiden piirissä on lajikkeita, joilla vaaleanpunainen kukkien sävy säilyy hyvin vahvana myös kukinnan täyden vaiheen aikana. Kantalajina japaninkirsikkalajikkeille pidetään usein lajia (Prunus serrulata). Tunnetuin vaaleanpunainen lajike on "Kanzan", jota voi kasvattaa eteläisimmässä Suomessa suotuisilla kasvupaikoilla. Kuten olen aikaisemmin maininnut, niin ko. lajiketta löytyy yhden hyvävointisen pikkupuun verran jopa Tampereelta Hatanpään arboretumista, joten aivan mahdoton kasvatettava se ei voi siitäkään päätellen olla. Rohkeasti siis kokeilemaan myös sitä japaninkirsikkaa.

Muitakin japaninkirsikkalajikkeita olisi syytä kokeilla kunnolla, jotta löytyisi lisää ainakin vyöhykkeille I ja II sopivia koristekirsikoita. Runsaampaan kokeiluun onkin syytä, koska kuten noista edellisen kappaleen linkeistä löytyvistä tiedoista havaitaan, niin menestymistiedoissa on runsasta vaihtelevuutta koulukunnittain; joku sanoo, että vain Ia vyöhyke soveltuu japaninkirsikoille ja joku tarjoaa ainakin kantalajia (P. serrulata) jopa vyöhykkeelle III. Nähtävästi siis tässäkin tapauksessa osa tiedoista on turhan varovaisia, mikä estää turhaan näiden puiden kokeilemista.

Näinä aikoina rusokirsikalla on vuorossa terälehtien variseminen, jota sitäkin pidetään Japanissa näiden puiden merkittävänä ominaisuutena. Maassa ollessaan terälehdet luovatkin vähäksi ajaksi kauniin maton ja variseminen on kuin vaaleanpunaista lumisadetta. Puita pitää vain olla mieluummin usean kappaleen ryhmänä ja niiden pitää olla jo melko iäkkäitä, jotta terälehtisade olisi riittävä. Samoin maa puiden alla täytyy olla matalakasvuinen; joko nurmikko, hiekka - sorapinta tai jokin kiveys.