Rusokirsikka (Prunus sargentii)

Jatkan kesävihantien kasvien keskenkasvuisten kasvutilanteiden esittelyä silmuilla. Useilla kesävihannilla puilla ja pensailla silmut eivät ole kovin kummoisia ennen hiirenkorvalle puhkeamistaan ja joillakin lajeilla ei itse asiassa edes ole varsinaisia silmuja eli silmusuomujen sisään sulkeutuneita uuden kasvukauden lehtiä, kukintoja jne. Nuo yllä olevat kuvat näyttävät sen sijaan juuri niitä silmuja, joilla on joko kirkas väri tai suuri koko tai molemmat juuri ennen avautumistaan; ne siis kasvavat ja kehittyvät selvästi ennen avautumistaan. Alin kuva on otettu lauantaina 6.5.2006 ja toiseksi alin perjantaina 5.5.2006, mutta molemmat Espoon Tapiolassa. Ylemmät kuvat on otettu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa perjantaina 5.5.2006, mutta toiseksi ylin kuva on otettu Helsingin Esplanadin puistossa torstaina 4.5.2006.

Alimmassa kuvassa on esimerkki punaisista silmuista ennen kuin ne puhkeavat. Rusokirsikan silmut ovat kuitenkin kohtalaisen hillittyjä kasvamaan ennen puhkeamistaan verrattuna ylemmissä kuvissa oleviin lajeihin, mutta runsain määrin puussa ollessaan ne sävyttävät latvustaan jo huomattavan punertavaksi. Tätä kirjoitettaessa lämpimillä paikoilla rusokirsikat ovat jo aloittaneet kukintansa, kuten tuo alimman kuvan yksilökin. Niin nopeaa kasvukauden eteneminen on viime päivinä ollut tässä lämmössä.

Vaahteroista metsävaahtera on silmujen turpoamiseltaan keskinäyttävää laatua. Talvella näkyvien silmusuomujen sisältä alkoi viime viikon alussa kasvaa samettikarvaiset ja punaruskeat sisäsuomut, jotka pullistuivat muutamassa päivässä puhkeamisasteelle. Viikonlopun lämpöaallossa niiden sisältä paljastuivatkin jo alkuviikoksi keltaiset kukinnot ja laskoksilla olevat lehdet. Kuten kuvasta nähdään, niin tämän vaahteralajin turvonneet silmut ovat pullean soikeita. Sen sijaan esim. sokerivaahteralla (Acer saccharum) ja vuorivaahteralla (Acer pseudoplatanus) puhkeamista edeltävät kasvaneet silmut ovat huomattavan pitkiä ja ne kuuluvat näyttävään sarjaan metsävaahteraan verrattuna ollen vaaleanvihreitä.

Kenties tunnetuimmat ja komeimmat puhkeamista edeltävät silmutilanteet ovat tietenkin kaikilla hevoskastanjoilla. Niiden silmujen koko voi jopa kolmin - nelinkertaistua talven silmutilanteesta, missä siinäkin silmut ovat jo suuria. Näin ollen hevoskastanjoiden puhkeamaisillaan olevat silmut ovat enimmillään jopa yli 5cm pitkiä ja 2 - 4 sentin paksuisia. Yllä olevassa kuvasarjassa ko. lajit olivat kasvattaneet kuvaushetkeen mennessä silmunsa jo lähes lopulliseen kokoonsa. Tällä viikolla ko. puut ovat jo isolla hiirenkorvalla. Eri hevoskastanjalajeilla kasvaneitten silmujen sävyt ovat erilaisia, kun talvitilanteesta kasvavat silmut paljastavat sisältään kirkkaampia värejä. Balkaninhevoskastanjalla kasvaneet silmut ovat vaaleanvihreitä, mutta monella muulla kuvien lajit mukaan lukien ne ovat huomattavan punertavia. Kaikki nämä esitellyt lajit kasvavat hiirenkorvalle suunnilleen samaan aikaan, mutta japaninhevoskastanja (Aesculus turbinata) on myöhäisempi. Sen silmut olivat näiden kuvien ottamisen aikaan vielä talvivaiheessa.

Palaan esittelemään näitäkin lajeja enemmän tämän viikon kasvutilanteiden esittelyjen yhteydessä ajallaan myöhemmin. Esittelen jatkossa myös näitä kasvaneita silmujakin toisilla lajeilla kasvutilanteiden mukaisesti ehkä jopa kesäkuulle asti...