Ruusuangervo (Spiraea japonica "Froebelii"); Espoon Tapiola keskiviikkona 10.5.2006.

Tässä on viikon 19 kasvutilanteita eri pensaslajeilla. Kuvasarja näyttää varhaista lehteen puhkeamista siten, että kaikki esitellyt lajit avaavat silmunsa viimeistään samaan aikaan luontaisten koivujen (Betula sp.) kanssa. Kuvausajat ja paikat näkyvät tällä kertaa kunkin kuvan kohdalla.

Japaninangervon eri lajikkeet ovat heti lehteen puhkeamisestaan lähtien selkeästi tosisistaan eroavia. Kunkin lajikkeen ominaisuuksiin kuuluu, että niiden nuorissa lehdissä näkyvät selvät toisistaan eroavat kevätvärit. Alimman kuvan ruusuangervo on erinomainen kevätvärilaji. Ko. punaruskea sävy säilyy jopa kesäkuun puolelle, kun uusia lehtiä kasvaa jatkuvasti lisää versojen pidetessä. Sävy kuitenkin haalistuu pois ennen heinäkuun kukintaa. Keltajapaninangervolla on koko kesän hyvin vaaleat kellertävänvihreät lehdet ja ko. sävy on vahva heti silmujen auettua. Keijuangervolla (Spiraea japonica "Little Princess") uudet lehdet ovat puolestaan tavanomaisesti "vain" vaaleanvihreitä.

Kanadanpuhvelinmarja on tässä joukossa hieman poikkeava. Kuvassa nähdään nimittäin lajin kukintaa ja pensaalle puhkeaa lehdet vasta kukinnan jälkeen vähän myöhemmin. Lajilla on kauniit punaiset marjat ja pensas on sukua sekä tyrnille (Hippohae rhamnoides) että hopeapensaalle (Elaeagnus commutata). Kaikki nämä kuuluvat nimittäin kilsepensaskasvien heimoon Elaeganaceae. Sen lajeilla lehdet ovat usein erikoisesti hopeiset - ruskehtavat suomumaisten "karvojen" vuoksi.

Lumimarja on tässä yhtenä yleisenä ja tunnettuna lajina mukana selventämässä kasvukauden vaihetta. Ko. pensas puhkeaa siis myös varhain lehteen. Puhkeamissävy on aavistuksen punertava, mutta pääasiassa tämäkin laji on alusta asti puhtaan vihreä. Sävy toki tummenee huomattavasti lajin lehvästön kasvettua kesäasuunsa.

Pikkunietospensas ja kuusamalaji (L. ferdinandii) ovat myös vaaleanvihreinä varhain lehdessä, kuten kummankin lajin suvuissa monet muutkin lajit jopa aikaisemminkin. Kuvan kuusamalajilla vastapuhjenneet lehdet ovat tosin hieman poikkeavasti karvaisia ja vähän punertaviakin. Se on myös muita kuusamia vähän jäljessä lehtien kasvussa. Vähän varhaisempi vihreytymisessä on amurinhappomarja. Se on edellä kasvussa muita sukunsa lajeja, jotka nekin tosin kuuluvat varhain silmunsa avaaviin lajeihin. Puhkeamissävy on huomattavan tummanvihreä.

Hyviä varhaisen vehreyden tuojia ovat myös aroniat ja niistä on tässä esimerkkinä marja-aronia. Sen nuorissa lehdissä on häilyvästi punaruskeita sävyjä ja tässäkin lehtien tummuus on heti alusta lähtien melko huomattavaa verrattuna monien muiden lajien vaaleanvihreisiin hiirenkorviin. Monilla muillakin aronioilla tilanne on melkolailla sama.

Kanukoista oli jo puhe edellisessä valikoituja puita käsittelevän kuvasarjan kohdalla. Ko. lajien silmut avautuvat siis varhain, mutta lehdet kasvavat melko hitaasti täyteen kokoon. Kuvassa olevalla valkokirjokanukalla lehtien puhkeamistyyli on koko suvulle ominainen; lehdet ovat tässä vaiheessa teräväkärkisenä ruusukkeena. Tällä lajikkeella puhkeamissävy on kermankellertävä. Alempana nähtävällä keltaoksakanukalla nuoret lehdet ovat vaaleanvihreitä, mutta siitä huolimatta ne ovat jopa tummempia kuin lajikkeen oksat. Sen pensaan lehtien puhkeamista ei siis helposti huomaa ennen kuin lehdet ovat jo melko isoja. Korallikanukalla (Cornus alba "Sibirica") myös tähän aikaan hiirenkorvalla olevat vaaleanvihreät lehdet sen sijaan kontrastoivat voimakkaasti lajikkeen punaisten oksien kanssa.

Hortensioiden hiirenkorvalle puhkeaminen on tyyliltään melko samanlaista kuin kanukoilla; aluksi lehdet kasvavat tötteröinä. Tässä tapauksessa kiinanhortensian nuoret lehtiruusukkeet ovat kuitenkin hennosti harmaakarvaisia ennen kuin lehdet avautuvat kokonaan näkyville. Näin on useimmilla hortensialajeilla ja niinpä kuvan lajillakin noiden tötteröiden sävynä on aluksi harmahtavan vaaleanvihreä.

Helmipensaalla lehdet puhkeavat myös varhain vaaleanvihreinä, mutta tällä pensaalla on samalla erikoisuutena edellisvuodesta jäljelle jääneet hedelmätertut, jossa tummanruskeat kodat ovat edelleen olemassa. Ne luovat hauskan kontrastin uusien lehtien kanssa, kunnes lehdet peittävät kodat runsaudellaan alleen. Syreeneillä (Syringa sp.) tilanne on vastaavanlainen, joilla silmut avautuvat samoihin aikoihin.

Aitalikusteri puhkeaa lehteen myös näiden muiden lajien mukana varhaisessa vaiheessa, mutta nämä lehdet ovat vieläkin hitaampikasvuisia verrattuna kanukoihin. Sävy on kuitenkin pitkään vaaleanvihreä ja lehdet ovat myös erittäin kiiltäviä ja senkin vuoksi siis koristeellisia. Kiiltävyys säilyy koko kesän, mutta lehdet ovat lopulta hyvin tummanvihreitä.

Terttuselja ja kirsikkasorvarinpensas ovat tässä joukossa varhaisimpia hiirenkorvalle kehittyviä lajeja. Jälkimmäinen laji onkin hyvin korostuksellinen vielä muutoin lähes alastomassa maisemassa varhaisen lehvästönsä ansiosta. Sen lehdet kasvavat lisäksi täyteen kokoon erittäin nopeasti parissa - kolmessa viikossa pitkien ja punaisten silmujen avauduttua. Myös monet muut sorvarinpensaat ovat varhain vaaleanviheinä hiirenkorvalla. Terttuseljalla on lisäetuna voimakas kevätväri, josta on ollut jo puhetta. Lajin kukintotertut ovat tässä vaiheessa tulleet esille yhä enemmän. Mustaseljan lehdet puhkeavat sen sijaan vaaleanvihreinä vähän terttuseljaa myöhemmin, mutta silti melko varhain.