Tarhajuoru (Tradescantia andersonia)

Tässä kuvasarjassa tarjoan vaihtelevia perennojen nuoria kasvustoja. Osaa näistä esittelin jo viime viikon kasvutilanteita esittelevissä kuvasarjoissa, mutta tässä on lisäksi uusiakin lajeja, joilla "hiirenkorvat" ovat olleet kunnolla esillä vasta tällä viikolla. Uudestaan esiteltävien lajien kohdalla havaitaan mm. kasvunopeus verrattuna edellisen kerran ko. lajin kuviin. Kaikki nämä kuvat on otettu tiistaina 9.5.2006 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Särkynytsydän on kuvattu maanantaina 8.5.2006 Espoon Tapiolassa.

Tarhajuoru ja päivänliljat muistuttavat kasvustoiltaan tähän aikaan isokokoisten heinien mättäitä. Näidenkin lajien välillä on selviä kasvunopeuseroja. Kultapäivänlilja on ollut jo yli viikko sitten ns. hiirenkorvalla ja tällä viikolla se on kasvanut varsin rehevästi. Syyspäivänlilja on noussut puolestaan vasta vähän maasta. Viivettä havaitaan myös näiden lajien kukinta-ajassa; kultapäivänlilja kukkii kesä- heinäkuussa, mutta syyspäivänlilja vasta 1 - 2 kuukautta myöhemmin ja vielä myöhemmin kukkii tarhapäivänliljalajikkeet, kuten (H. "Sammy Russell").

Nauhuksilla ja ritarinkannuksilla ennen uusia versoja maasta pistävät mättäinä esille lehdet ja vasta vähän myöhemmin alkavat versot tulla esille ja kasvaa pituutta. Nauhuksilla ja ritarinkannuksilla uusien lehtien sävyt ovat melko lähellä lopullista kesävihreyttä, joten kevätvärisistä kasvustoista ei voida juuri puhua. Sen sijaan lipstikalla nuo uudet versot ovat olleet tällä viikolla vielä vähän punertavia. Katviolla uudet versot ovat hieman karvaisia, jolloin niiden harmahtava sävy on omalla tavallaan kevätväri.

Parilla aikaisemmalla viikolla pionit, särkynytsydän ja jossain määrin myös töyhtöangervo olivat voimakkaan punertavina näyttävintä perennakevätväriä muodostavia lajeja. Tällä viikolla niiden kasvu on ollut nopeaa ja kevätväritys on haalistunut vihreän muodostuttua tilalle. Ainoastaan munkinpionissa punertavuus on vielä viipyillyt. Jalopionit ovat tässä joukossa poikkeus, sillä ne aloittavat kasvunsa huomattavasti muita esiteltyjä pioneita hitaammin ja kuluvalla viikolla ne ovat olleet vasta punertavassa hiirenkorvavaiheessa. Jatkossa nekin kuitenkin venyvät pituutta varsin nopeasti. Erona muihin em. pionilajeihin on myös se, että jalopionien kasvutot ovat jo melko pitkälle kasvettuaankin paljon väljemmän näköisiä niiden lehtien säilyessä vajaakokoisina pidempään.

Punertavaa kevätväriä tällä viikolla ovat tehneet useat eri jaloangervolajikkeet, kun niiden lehdet ovat vähitellen avautuneet laskoksiltaan kuluneen viikon mittaan. Niillä lehtien punertavuus säilyy lajikkeesta riippuen jopa pari - kolme viikkoa eli kesäkuullekin asti. Pääsääntönä on se, että voimakkaimman punaista kukintaa tekevät lajikkeet ovat keväällä lehdiltäänkin yleensä punertavimpia. Joillakin valkokukkaisilla lajikkeilla kevätlehtien punertavuus on hyvin vähäistä. Punertaville kevätlehdille hyvän kesävihreän kontrastin antaa vaikkapa jättipoimulehden uudet jo alusta asti hyvin vahvasti, mutta himmeästi vihreät lehdet. Kuvassa ne ovat vielä alle puolet täydestä koostaan.

Tähän aikaan sinivuokon (Hepatica nobilis) kukinta on jo menossa ainakin lämpimillä paikoilla ohi. Niin on tällä viikolla käynyt vuokkoristeymälle (H. nobilis X transsylvanica), jolla sinivuokon tapaan heti kukinnan jälkeen ovat kasvaneet uudet lehdet nopeasti jo lähes täyteen kokoonsa. Sinivuokon tapauksessa uudet lehdet erottuvat ainavihannista viime vuoden tummista lehdistä aluksi vaaleanvihreinä.