Vasemmalla ontarionpoppeli (Populus balsamifera "Gileadensis"), keskellä jättipoppeli (Populus trichocarpa) ja oikealla ruhtinaanpoppeli (Populus "Rasumowskiana").

Jatketaan viikon 19 kasvutilanteiden esittelyä poppeleilla. Ne ovat tyypillisesti erittäin isoja puita, jotka näkyvät maisemassa kauas. Nopeakasvuisina ne muodostavat näyttävää kasvustoa helposti. Otan niistä nyt esille joitakin lajeja tähdentääkseni niiden esteettisiä ominaisuuksia. Poppeleitahan pidetään välillä jopa roskapuita, mutta kyllä niistä on hienoiksikin istutuksiksi yksittäispuina sekä ryhminä joko omillaan tai muiden lajien kanssa niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Alemmissa kuvissa näytän niitä ryhmissä erilaisina yhdistelminä juuri osoituksena niiden maisemallisesta hallitsevuudesta.

Alin kuva on otettu poikkeuksellisesti jo perjantaina 5.5.2006. Hopeapoppeli- ja balsamipoppelikuvat on otettu ko. viikolla keskiviikkona 10.5.2006 ja kaikki muut tiistaina 9.5.2006. Hopeapoppeli- ja balsamipoppelikuvat on kuvattu Espoon Tapiolassa ja kaikki muut Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Monet poppelilajit ovat itse asiassa kaikkein näyttävimmillään juuri keväällä, kun niihin puhkeaa nuoret lehdet. Ne nimittäin ovat joillakin lajeilla voimakkaan punaruskeita - kellertäviä, kuten kotoisella poppelillamme haavalla (Populus tremula). Joillakin lajeilla ruska jää usein kehnoksi syksyllä sienitautien iskiessa lehtiin ja varistaessa niitä ennenaikaisesti vajaaruskaisina, joten kevätväri on senkin takia niillä merkittävä. Osalla ruska on tosin erittäin myöhään ilmaantuva ja sen takia poppeleilla on merkitystä myös loppusyksyn estetiikassa. Osa lajeista puhkeaa myös erittäin aikaisin lehteen ja mm. koreanpoppeli on juuri siitä syystä voimakkaan korostuksellinen maisemassa juuri viikon 19 kasvukauden vaiheessa, kuten kuvistakin nähdään. Laji on suunnilleen yhtä aikainen vihertyjä kuin tuomi (Prunus padus). Osa poppeleista puhkeaa lehteen myöhään, kuten piiskapoppeli ja kanadanpoppeli.

Useimmilla lajeilla on ennen lehtien puhkeamista runsaasti myös norkkoja. Alimmassa kuvassa juuri jättipoppelilla havaitaan runsaasti hedenorkkoja; ne ovat samaan tapaan melkoisen tummia ja aluksi punertaviakin, kuten haavankin hedenorkot. Viikolle 19 mennessä ko. norkot olivat jo varisseet eli kukinta-aika on sama kuin haavalla. Norkkojen tilalle olivat sitten jo puhjenneet vain hieman punertavat hiirenkorvat. Poppelit ovat kaksikotisia, mutta kuvien lajeista risteymät ja lajikkeet: ontarionpoppeli, isopoppeli, kanadanpoppeli ja ruhtinaanpoppeli sisältävät yksinomaan vain emipuita. Niitä lisätään kasvullisesti mm. pistokkaista.

Eminorkot ja sittemmin hedelmänorkot ovat kovasti samanlaisia monilla eri poppelilajeilla ja tämä havaitaan tässä kuvasarjassa vertailemalla ontarionpoppelin, hopeapoppelin ja kanadanpoppelin vihertaviä eminorkkoja. Myös isopoppelin ja ruhtinaanpoppelin eminorkot ovat vihertäviä ja nekin olivat esillä ennen lehtiä ko. viikolla. Siksi yllä olevissa kuvissa niiden puiden latvus näyttää vihertävältä (ei siis puhjenneiden lehtien vuoksi). Piiskapoppelilla eminorkot olivat vähän muita lajeja jäljessä tulossa esille punertavanvihreinä.

Balsamipoppelikuvassa nähdään lajin hedenorkkoja ja kasvaneita lehtisilmuja. Lajin hedenorkot ovat tuossa vaiheessa muuttuneet harvoiksi ja vihertäviksi. Aluksi edellisellä viikolla ne olivat tummanpunaisia ennen venymistään lopulliseen kokoon. Nuo hoikat, mutta hyvin pitkiksi kasvavat lehtisilmut ovat tyypillisiä kaikilla poppelilajeilla. Eroina eri lajien kesken ovat lähinnä vain koot, värisävyt ja tahmeiden nesteiden määrä. Balsamipoppelilla nämä nesteet ovat runsaita ja niistä erittyy erittäin voimakkaasti tuoksuja välillä jopa satojen metrien päähän puusta lehtien puhjetessa. Tuoksut ovat vahvoja vielä pitkin kesääkin. Samaa eteeristen ja tahmeiden nesteiden ominaisuutta on hieman myös ontarionpoppelin ja jättipoppelin silmuilla ja etenkin nuorilla lehdillä.