Yleisnäkymä taimikasvatuspeltoon kuvattuna etelä - kaakkoon.

Pistäydytäänpä alkaneen kasvukauden kunniaksi katsomassa arboretumprojektini taimikasvatuksen historiaa kesältä 1995. Edellisessä sarjan osassa näytin tämän saman Mäntsälässä vanhempieni omakotitalon tontilla olleen taimipellon kesäkuun lopulla otettuja kuvia samoilta kohdilta. Kahta ylintä kuvaa lukuun ottamatta lajit ovat tässäkin kuvasarjassa samat. Kahden ylimmän kuvan tapauksessa kohdille on istutettu edelliseen tilanteeseen verrattuna lisää taimia.

Nämä kuvat on otettu vähän heinäkuun puolivälin jälkeen eli noin kuukautta myöhemmin kuin edelliset kuvat. Alimmassa kuvassa nähdään pellon oikealla laidalla ko. ajan tyypillinen kukkija eli ruskolilja (Lilium bulbiferum). Kuvassa nähdään myös sademittari, joka kuuluu kasvien kasvattajan perustyövälineisiin. Tosin tällä paikalla usean vuoden aikana tapahtuneen seurannan ansiosta opin tunnistamaan tietyistä merkeistä sateen määrän. Yksi yleispätevä merkki on havupuiden runkojen kastumisen aste, joka pätee missä tahansa Etelä-Suomessa. Kun ko. puiden rungot ovat kastuneet kokonaan ylhäältä alas, niin silloin on satanut vähintään 20mm. Muutaman millin sade nopeana rankkana kuuronakaan ei riitä kastelemaan runkoja ja sama pätee myös kuivuneeseen maahan. Maa kastuu kunnolla vasta, kun on satanut vähintään tuo 20mm vuorokaudessa.

Muista kuvista havaitaan edellisiin sarjan kuviin vertaamalla, että kasvua oli tapahtunut melko paljon ja sen ansiosta nämä lajit näyttävät näissä kuvissa jo enemmän itseltään eikä vain tunnistamattomilta vihreiltä laikuilta. Tässä vaiheessa en kerro näistä lajeista enempää, koska tiedossa on vielä elokuussa 1995 eli kuukautta myöhemmin kuvatut otokset näistä taimista samoista kuvakulmista. Myös muita tämän taimikasvatuspaikan noina samoina aikoina otettuja taimikuvia on tiedossa vielä tämän kuun aikana.