Purppurakuusi (Picea abies f. cruenta)

Toissapäivänä ja eilen sain vaihteeksi motivoitua itseni käymään taimikasvatuspaikallani. Reiluun pariin viikkoon en ollutkaan siellä käynyt. Nyt siellä pääsikin jo näkemään talvituhojen lähes koko laajuuden. Samalla havaitsin viikolla 20 olleiden yöhallojen tuhot. Ko. kuvasarja on kuvattu ensinmainitulla käyntikerralla 31.5.2006. Toisella kerralla 1.6.2006 suoritin taimien runsaan kastelun, koska ko. päiväksi ennustettu sadealue ei yltänytkään taimikasvatuspaikalle. Edellisenä päivänä olin sirotellut lannoiterakeita (Kemiran Puutarhan kevät) jokaiseen taimiruukkuun.

Kokonaisuudessaan olin melko positiivisesti yllättynyt taimikasvatuspaikan kasvien voinnista. Moni arkanakin pidetty laji on lähtenyt kasvamaan, kuten talvella maahan kaadetut pagodipuu (Sophora japonica) ja kolmioka (Gleditsia triacanthos). Niitä myyrät eivät olleet myöskään syöneet. Sen sijaan kaikki keisaripuut (Paulownia tomentosa) ja trumpettipuut (Catalpa bignonioides) näyttävät kuolleen...

Viikolla 20 syntyneet hallatuhot näkyivät jalopähkinöiden (Juglans sp.), amurinkorkkipuun (Phellodendron amurense), japaninsiipipähkinän (Pterocarya rhoifolia) ja katsuran (Cercidiphyllum japonicum) hiirenkorvien kärventymisenä, josta on mantsurianjalopähkinän kuvassa esimerkki. Tällä viikolla kuolleiden hiirenkorvien tilalle on ollut kuitenkin jo kasvamassa uutta elämää ns. leposilmuista. Joka tapauksessa tästäkin nähdään, kuinka paljon heikompi kasvatuspaikka tämä on verrattuna vanhaan Mäntsälässä olleeseen. Siellä taimia sai sijoitettua vähemmän hallaisille kohdille puiden alle ja talon seinän viereen verannalle suojaan. ...Ja puhumattakaan kylmävarastosta ja kasvihuoneesta.

Yksi iloisimmista yllätyksistä on ollut tuo kuvan punamarjakanukka. Sitäkin pidetään melko arkana lajina, mutta se on lähtenyt erittäin hyvin ja rehevästi kasvuun. Muita iloisia yllätyksiä ovat nyt olleet mm. vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus) hiirenkorvineen, kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica) turvonneine silmuineen ja kasvu on lähdössä käyntiin kivasti myös peruukkipensaalla (Cotinus coggygria) ja valkomulperilla (Morus alba). Olipa kiva katsella myös uusien lehvästöjen vaihtelevia värisävyjä, kuten yllä olevista kuvista nähdään. Runsaiten jo näin purkkitaimina kukkivat kuvassa nähtävät tuomen ja virginiantuomen risteymät. Niiden kukinta-aika on selvästi myöhemmin kuin tuomella; huom. nuppuvaiheiset kukinnot, kun tuomi on jo lopettamassa kukintaansa.

Arboretumalueelleni en ole vieläkään jaksanut enkä ehtinyt mennä käymään. Yhden arboretumaskareen sain silti tehtyä myös eilen. Kylvin nimittäin loput kylmäkäsittelyssä olleet siemenet. Lajeina ko. uudessa kylvöksessä ovat: japaninpihlaja (Sorbus commixta), laavapihlaja (Sorbus alnifolia), veikselinkirsikka (Prunus mahaleb), hurmeluumu (Prunus nigra) ja kuriilienkirsikka (Prunus nipponica var. kurilensis). Japaninpihlaja oli jo vähän itänytkin jääkaapissa esikäsittelyssä ollessaan. Kylvös itää nyt kämpässäni huoneen lämmössä.

Palaan taas jonkin ajan kuluttua kertomaan arboretumaskareistani, kunhan vain saan lisää virtaa ja aikaa projektin parissa puuhailuun. Viime aikoina tunnetusti molempia on ollut liian vähän, mutta tätähän tällainen suuri projekti voi olla; välillä on oltavakin myös epäuskon ja väsymyksen hetkiä. Myönnettävä kuitenkin on, että viime vuotinen taimikasvatuspaikan vaihto on ollut koko tämän projektin historian suurimman haasteen, mutta myös kriisin aiheuttaja :( Viimeistään ensi viikolla on kuitenkin jo pakko varata ainakin yksi käyntikerta arboretumalueella vierailuun ja siihen mainitsemaani lannoitukseen...