Otetaanpa aluksi esimerkkejä siitä, kuinka maailman ongelmavyydin tajuamista ja sen ratkaisemista vaikeuttaa ihmiskunnan itsensä degeneroitunut tila. Esimerkit: A (Kertoo siitä, kuinka monilla talouden asiantuntijoillakin on vaikeuksia päästä oman eksperttialueensa yli näkemään suurempia ja konkreettisemmin vaikuttavia mekanismeja koko systeemin ja sen vaikutusten kannalta), B (Näyttää yhtäältä sen, kuinka tämän brittiläisen systeemin ominaisuudet ovat lisänneet sosiaalista häiriökäyttäytymistä ja pahoinvointia. Lisäksi liitteenä olevan keskustelupalstan havainnollistamana havaitaan se, kuinka monet ihmiset eivät osaa käsitellä itse ongelmaa; tartutaan lähinnä vain taudin aiheuttamiin seurauksiin ja oireisiin - "Mm. aselakien tiukentaminen ja mielisairaalapaikkojen lisääminen" - , mutta jätetään taudin syy / aiheuttaja - "Brittiläinen systeemi ja sen ominaisuuksien hajottavat ja sairastuttavat vaikutukset" - huomiotta), C (Tämä paljastaa karusti meidänkin kansakunnan henkisen ja älyllisen elämän huonon tason; kuinka vaikkapa jonkun "BB Tuulin" esimerkin jälkeen voi enää luottaa kansakunnan arvostelu-, päättely- ja toimintakykyyn näin vaarallisessa maailman tilanteessa?!), D (Tämän Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin Hesarin haastattelun kommenttiosastossa olevista vastauksista selviää toisenlainen kansan degeneroitumistyyppi; ajattelukyvyn puutteeseen ja tietämättömyyteen perustuva vääristynyt yleinen konsensus ja idioottimaiseen ennakkoluulouteen jääminen vastoin parempaa asennetta ja informaatiota).
Jo pelkästään noiden esimerkkien valossa tuntuu pelottavalta ajatella, miten laajat ihmismassat voisivat edes välttävän auttavasti ymmärtää maailman tilanteen kohtalonomaisen luonteen juuri nyt, kun siihen on äärimmäisen tärkeä tarve?! Voisivatko he ymmärtää kunnolla, mitä esim. imperiumi tarkoittaa tässä mielessä tai miten kaikki tämä traagisuus liittyy myös kuhunkin kansakuntaan itseensä?!
LaRouche PAC -sivuston materiaaleista ilmenee imperiumin osalta mm. se, että se on kansallisvaltiota (myös imperiumin emämaata itseään) / -valtioita hyväkseen käyttävä parasiitti, jolla on taipumus levittää valtaansa ylikansallisesti riiston, omaneduntavoittelun, hyssyttelyn, hämärtämisen, vääristyneen konsensuksen, pelon ja terrorin keinoin. Jo noin 400 vuoden ajan tätä on ilmentänyt brittiläisen systeemin puitteissa Brittiläinen imperiumi, joka ilmeni alkujaan keskiajalla ja Renessanssissa Venetsian oligarkkiryhmien kautta ja ilmenee "nykyajassa" Britanniakeskeisessä finanssioligarkkisysteemissä koko maapallolla monetarismin ja globalisaation auttamana. Nyt tuo parasiitti uhkaa romuttaa kansallisvaltioiden rakenteet totaalisesti ja globaalisti.
Nykyajan kansojen degeneroituminen on myös johtanut kieroutuneeseen käsitykseen tragiikasta. Tässä tilanteessa tragiikan syy ja lähde on paljon myös kansa itse eikä vain sen johtajat. Kansa käsittää tyhmyydessään huonot ratkaisut ja ideat liiaksi vain johtajissaan eikä se huomaa omaa osaansa siinä; tyhmä kansa valitsee (tai johdetaan valitsemaan tyhmyyden edesauttamana) huonoja johtajia, jotka uskottelevat tyhmälle kansalle tekevänsä hyviä ratkaisuja ja ne saadaan myytyä läpi. Samalla tyhmä kansa ei osaa erottaa oikeasti hyviä johtajia ja ideoita huonoista ja näin oikeasti hyvät johtajat ja ideat voidaan helposti vaientaa huonojen johtajien ja ideoiden varjolla. Tämä on koko nykymaailman yksi keskeinen ongelma, joka ilmenee myös Suomessa. Tässä talousromahduksessa kaikki tämä on ilmennyt erittäin räikeästi, mutta edelleen on olemassa ihmisiä, jotka eivät tätä tajua kunnolla. Se on osaltaan kansan tyhmyyden paljastava seikka.
Traagisuus on tässä juuri sitä, että huono johtajuus ja huonot ideat ovat muodostuneet brittiläisen systeemin vuosisataisten vaikutusten takia myös sellaiseksi yleiseksi konsensukseksi, missä oletetun "hyvän" olemus on muodostunut sisällöltään liian riittämättömäksi, liian tyhmäksi ja jopa vaaralliseksi; paha on tavallaan pukeutunut hyvän vaatteisiin. Traagisinta lienee se, että huonot johtajat eivät välttämättä edes itse huomaa olevansa huonoja tyhmyydessään. Johtajilla tarkoitan erityisesti keskeisiä poliittisia päättäjiä, ekonomian asiantuntijoita ja yritysten (etenkin suuret ja kansainväliset) toimitusjohtajia. Mukaan on luettava myös nämä raharikkaat "investoijat" ja muut pörssipelurit.
Kaikki tämä on kuitenkin valitettavasti valjennut minulle nyt, kun olen tutkinut tätä tilanteen laatua ja sen ominaisuuksia; huonous ja traagisuus piilee nimenomaan brittiläisen systeemin pauloissa elävissä johtajuudessa, mielipiteissä, ajatustavoissa, vääristyneessä konsensuksessa, elämäntavoissa jne. Eikä ole Barack Obamaa kummempaa oljenkortta näköpiirissä (sekin on liian kaukana vielä ja sitäkin uhkaa tällainen vaara) olemaan sellainen johtaja, jolla olisi rohkeutta ja visiota olla oikeasti hyvä johtaja vastoin jopa tätä yleistä konsensusta; runnoa juuri sopiva visio läpi, vaikka kansa ei edes kunnolla näkisi vision hyvyyttä, vaan jopa epäilisi sitä tai ei ainakaan osaisi sanoa juuta eikä jaata välinpitämättömyydessään ja tietämättömyydessään ja vaikka kaikki muut maailman johtajat olisivat sitä vastaan. Vyyhti sisältää kuitenkin vielä paljon lisää ja pohdintani jatkuvat edelleen kirjoitussarjassani "Helvetti vai Renessanssi?!".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment