Viikon 16 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3

Alempaan kuvaan verrattuna samojen pisteaaltojen hiipuvaa etenemistä lokin peseytymisen päätyttyä kuvattuna sunnuntaina 25.5.2010 Espoon Tapiolassa. Muutoin heikoissa tuulissa vesien tyynille pinnoille eläiten liikkeistä tulevat aallot ovat myös eräänlaista estetiikkaa, joita tarkkaillessa voi tuntea olevansa osa luonnon ja jopa koko universumin vuorovaikutusta.




Nurmikon notkon vesilätäkössä eteneviä säännöllisiä pisteaaltoja lokin nopeasta peseytymispuuhasta psykedelisoiden puustoheijastumaa kuvattuna sunnuntaina 25.5.2010 Espoon Tapiolassa. Valon taittumisen estetiikka aalloissa on mielenkiintoista tutkittavaa ja tässä on siitä taulumainen / kuvataiteellinen esimerkki.




Nurmikon notkon vesilätäkön reunassa viipyneestä sulamisvaahdosta muotostumaan alkanutta levävaahtoa kuvattuna lauantaina 24.4.2010 Espoon Tapiolassa. Kasvukauden alettua ja viimeistään ensimmäisen kesälämpimän sään tultua toukokuussa nämä pitkään säilyvien lätäkköjen vaahdot värjäytyvät levien kasvusta voimakkaankin keltavihreiksi; myös siitepöly ja katupöly sävyttävät tapahtumaa. Tuuli oli ajanut vaahtoa edelleen kuvioihin.




Tuulensuojaisen rannan navakan puuskaisen pohjoistuuli-iltapäivän aaltotilannetta taivaan kumpukerrospilvisyyden heijastuman kera kuvattuna Vanajaveden rannassa lauantaina 24.4.2010 Hämeenlinnassa. Järven selkää vasten heijastuvat pilvet ovat rikkainta estetiikkaa sulana aikana myös tuulisella säällä, kun vain osaa asettua tuulensuojarannalle. Tuulisella puolella järven selällä oli tässä tilanteessa paikoin lieviä vaahtopäitä.




Eteläisellä rantatörmällä kasvamaan alkanutta lupiinia (Lupinus polyphyllus) kuvattuna Vanajaveden rannassa perjantaina 23.4.2010 Hämeenlinnassa. Kasvukauden alku näkyy myös tämän lajin kohdalla, joka on hanakka aloittamaan kasvunsa ensimmäisten joukossa. Tehoisan lämpösumman kertyminen oli tässä vaiheessa vielä pääasiassa alle 10 luokkaa.

Metsävaahteran (Acer platanoides) edellissyksyn lehtiä osoittamassa nurmikon notkossa olleen vesilätäkön laajinta vaihetta kuvattuna keskiviikkona 21.4.2010 Espoon Tapiolassa. Viikon sateidenkin takia roudan jo lähes kokonaan sulettua alueen vain hitaasti imeytyneet ja haihtuneet vesilätäköt olivat paikoin esillä. Laajimmassa vaiheessaan ne pitivät sylissään mm. noita lehtiä, jotka sijoilleen jääneinä paljastivat aikaisemmat lätäkön reunat.

.

Runsaasti vastikään itäneitä metsävaahteran (Acer platanoides) siemeniä nurmikolla ko. puun varjon kera kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Nämä siivelliset siemenet nousivat hauskasti harittaen pystyyn, kun sirkkajuuri oli työntynyt maahan ja kun sirkkalehdet olivat vielä kiinni itse lennisiipiosassa. Vaahtera on itänyt erinomaisesti kylmästä talvesta huolimatta.

.

Tapiolan ns. keskustornista heijastuvaa ilta-auringon valoa koristevesialtaan lievässä aallokossa kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Kesäkauden äärettömän runsas ja vaihteleva aalto-valo-taivas-heijastuma -show vesistöjen pinnoilla on loppumaton runsaudensarvi ja tässä siitä yksi esimerkki.

Länsituulessa lievästi aaltoillutta nurmikon notkon vesilätkköä edellissyksyn metsävaahteran (Acer platanoides) lehtien kera kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Aamun jäiden sulettua oli iltapäivisin ja iltaisin mahdollisuus tarkkailla aaltojen vaihtelevaa helmeilyä näillä viimeisillä lätäkköjäänteillä. Tällä alueella alavien kohtien lätäköt viipyvät monesti hyvin pitkää maan savisen alavuuden takia.

.

Kattolumien pudotuksesta syntyneen 5 m korkean lumikasan alta viimein paljastumaan alkanutta vaurioitunutta nuorta marjakuusikasvustoa (Taxus sp.) kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Aikaisemmin näytin tässä sarjassa ko. lumikasan suuruutta. Koko tuho oli vielä paljastumatta, mutta katkenneita oksia oli joka tapauksessa näemmä odotettavissa.

.

Aamupäivän lähes sulanutta yöllä syntynyttä jäätä nurmikon notkon vesilätäkössä edellissyksyn metsävaahteran (Acer platanoides) lehtien ja puustoheijastuman kera kuvattuna maanantaina 19.4.2010 Espoon Tapiolassa. Ke-to sateista yötä lukuun ottamatta jokaisena muuna viikon yönä vesilätäköt saivat vielä ohuita jääriitteitä, jotka kuitenkin sulivat viimeistään puoleen päivään mennessä tai jo ennen aamukymmentäkin.