Kesän 2013 kuumin päivä - Osa 2

Tänään keskiviikkona 29.5.2013 hellelukemat ovat taas palanneet Etelä-Suomeenkin, mutta itse asiassa monin paikoin kuumimmat päivälämpötilat on mitattu jo eilisestä alkaen Pohjanmaalla ja Lapissa, missä jo eilen oli paikoin +25 asteen ylittäviä hellelukemia. Tällä Etelä-Suomen tarkastelualueella hellettä lähimmäksi päästiin eilen lähinnä vain Varsinais-Suomessa ja muutoin päivälämpötiloissa jäätiin +20 ja +24 asteen välille.

Tämä helletilanne johtuu siis klassisesti taas siitä, kun korkeapainetta on Suomen itä-koillispuolella noin Barentsinmeren tienoilla ja matalapainetta etelä-lounaispuolella; näiden välissä hyvin lämpimät itä-kaakkoisvirtaukset tuovat hellettä Suomeen. Tämä asetelma vaikuttaa tämän loppuviikon osalta hyvin pysyvältä, joten helleaalto jatkuu koko Suomen alueella ainakin sunnuntaihin saakka. Tämä seurantaosa kattaakin ajan tästä keskiviikosta viikon loppuun. Todennäköiseltä näyttää myös se, että helle jatkuu keskeytyksettä ja tarkastelualueen suhteen jopa voimistuenkin pitkälle ensi viikon puolelle, joten suorana jatkona on sitten tulossa osa 3 tähän seurantasarjaan...

Tarkastelualueella hellelukemia voi kuitenkin mitätöidä tämän viikon lopulla jo huomisesta torstaista lähtien kaakosta ja etelästä saapuvat kosteampien ja ukkoskuuroisten säiden pilvisemmät alueet; niinpä kuumimmat päivälämpötilat voivat jäädä edelleenkin lähinnä Keski- ja Pohjois-Suomeen, missä esim. Lappiin saattaa tulla jopa +30 astetta hätyytteleviä päivälämpötiloja! >> Jopa 30 astetta: Unohda Kanaria, nyt hellelomalle Lappiin! Tämä on sikäläisittäin erittäin ennätyksellistä!

Hellelukemat ovat kuitenkin mahdollisia poutaisimmilla paikoilla ko. tarkastelualueellakin ja yöt ovat joka tapauksessa erittäin lämpimiä; monin paikoin voidaan jäädä +15 asteen vaiheille tai ylikin minimilämpötiloissa.

Tässä alla on siis kunkin vuorokauden maksimilämpötilojen seurantaa tutuilta Etelä- ja osin Keski-Suomen paikkakunnilta, missä lähteenä lukemille on Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivuston lämpötilakuvaajat. Aikaisemmilta kesiltä tuttu värikoodaus on edelleen käytössä mahdollisia äärilämpötiloja varten --> Värikoodit: +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen punaisella ja +35 asteen helteet sekä sitä kuumemmat lukemat paksufonttisella ruskehtavan punaisella.

Keskiviikon 29.5.2013 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +20 astetta, Turku +25 astetta, Salo +25 astetta, Pori +26 astetta, Hämeenlinna +25 astetta, Tampere +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +24 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +24 astetta, Lappeenranta; Lepola +23 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +24 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +22 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +25 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +25 astetta.

Yllä olevat ko. päivän maksimilämpötilat olivat hyvin tasaisesti lähes samoja ympäri tarkastelualuetta jopa vain kahden asteen sisällä; vain Suomenlahden ja suurten järvien äärellä oli hitusen viileämpää. Hellelukemia mitattiin hyvin täpärästi monin paikoin +25 asteen veroisesti. Kuumin paikka oli tyypillisesti Pori, kun vallinneissa itä-kaakkoistuulissa lämpö pakkaantui taas länsirannikkoa vasten kumoten siellä viilentävää merituulta. Mereisen Kotka Rankin tapauksessa puolestaan havaitaan yllättävän korkea päivälämpötila, joka antaa jo viitteitä siitä, että Suomenlahden merivesi on hyvin lämpimän toukokuun loppupuoliskon aikana lämmennyt jo tavanomaista selvästi lämpimämmäksi ja siten sen viilentävä vaikutus etelärannikon lämpötiloihin on alkanut heikentymään etuajassa / normaalia enemmän. Koko Suomen mittakaavassa ko. päivänä kuuminta oli Ylitornion, Rovaniemen ja Oulunsalon asemilla, joilla kaikilla mitattiin +27,3 asteen helteet.

Torstain 30.5.2013 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +23 astetta, Salo +22 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +22 astetta, Tampere +24 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +19 astetta, Vantaa +21 astetta, Hyvinkää +22 astetta, Lahti +21 astetta, Kouvola +21 astetta, Porvoo +20 astetta, Lappeenranta; Lepola +19 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +20 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +18 astetta, Mikkeli +22 astetta, Jyväskylä +25 astetta, Savonlinna +23 astetta, Joensuu +26 astetta ja Ilomantsi +26 astetta.

Ko. päivä jäi historiankirjoihin Lapissa saavutetun sen alueen toukokuun mittaushistorian kuumimmasta helle-ennätyksestä, joksi tuli Ylitorniossa mitattu tasan +29 astetta! >> Lapissa hirmuhelle - kaikkien aikojen ennätys rikki! Koko Suomen mittakaavassa oli vieläkin lämpimämpää Kokkolassa ja Kruunupyyssä, joissa mitattiin +29,1 astetta. Näin kuumimpina alueina säilyivät Pohjanmaa ja koko Lappi, mutta juuri tällä tarkastelualueellani koettiin osaksi tilapäinen viilennys, kun etelästä saapui heikkenevä kylmä rintama runsaampine pilvineen ja paikoin kuurosateineen. Tilanteen aiheutti Baltiassa pyörinyt hyvin pieni matalapaine, joka kiepsautti eteläkautta itä-kaakkoistuulten sekaan viileän annoksen ja mukaan myös kosteutta. Niinpä ym. lämpötiloista nähdään, kuinka etenkin Uudellamaalla, Kymenlaaksossa sekä myös Kanta- ja Päijät-Hämeessä oli edellispäivää viileämpää. Sen sijaan Satakunnassa (Porin seudulla) ja tarkastelualueen aivan pohjois-koilliskolkassa (Jyväskylä - Joensuu - Ilomantsi) hellettä oli edelleen. Huomenna pe lämpeneminen alkaa kuitenkin taas eteläisimmissäkin osissa...

Perjantain 31.5.2013 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +22 astetta, Turku +25 astetta, Salo +24 astetta, Pori +25 astetta, Hämeenlinna +22 astetta, Tampere +24 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +20 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +24 astetta, Kouvola +23 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +22 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +24 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +19 astetta, Mikkeli +22 astetta, Jyväskylä +23 astetta, Savonlinna +23 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Edellisenä päivänä viileämmän hellekeskeytyksen kokenut eteläisin osa tarkastelualueesta lämpeni ko. päiväksi, mutta samalla pohjoisimmissa osissa jäätiin nipin napin hellelukemista tällä kertaa. Hellerajalle päästiin vain lounaiskolkassa (Turun seudulla) - Satakunnassa (Porin seudulla). Koko alueen kunnollista lämpenemistä helteeksi ehkäisi vielä epävakaisuus, missä pilvisyys oli ajoittain runsasta ja iltapäivällä - alkuillalla sisämaassa n. Riihimäki -tasalta pohjoiseen kehittyi pienialaisia sade- ja ukkoskuuroja. Niiden viilentävä merkitys oli kuitenkin paikallista ja lyhytaikaista. Sen sijaan koko Suomen mittakaavassa pohjoisosissa ennätyshelle voimistui edelleen ja ko. päivän helteisin paikka oli jopa Utsjoki, missä mitattiin peräti +30,1 astetta! Tämä oli ensimmäinen kerta maamme lämpötilojen mittaushistorissa, kun Lapin alueella ylitettiin toukokuussa tuo maaginen helleraja! >> Nyt on sää sekaisin: Lapissa on kuumempaa kuin Turkissa tai Tunisiassa!

Lauantain 1.6.2013 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +18 astetta, Turku +26 astetta, Salo +25 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +25 astetta, Tampere +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +26 astetta, Kouvola +27 astetta, Porvoo +24 astetta, Lappeenranta; Lepola +24 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +24 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +26 astetta ja Ilomantsi +27 astetta.

Kaakosta alkoi tulla entistä helteisempää ja kosteampaa ilmaa tarkastelualueelle, joka näkyi yön aikana etelä-kaakosta tulleena runsaana pilvisyytenä ja kuurosateina; ukkosta ei kuitenkaan juuri esiintynyt siinä vaiheessa. Iltapäiväksi jäi tästä kosteasta annoksesta runsaampaa pilvisyyttä läntisimpiin osiin, missä sade- ja ukkoskuurot pitivät juuri lounaissaariston, Varsinais-Suomen ja Satakunnan seutuja paikoin aikaisempaa viileämpinä; etenkin Pori ja Maarianhamina. Sen sijaan lähes selkeältä, mutta utuiselta taivaalta paistavaa aurinkoa riitti aamusta alkaen muualle, missä hellelukemiin päästiinkin lähes kaikkialla etelärannikkoa lukuun ottamatta tähän mennessä kesän reippaimmalla tavalla; kuuminta oli yhtäältä Lahti-Kouvola -akselilla ja toisaalta itäkolkassa. Tarkastelualueen tämän kesän lämpöennätystä eli +27 astetta ei silti vielä ylitetty. Huomenna sunnuntaina se tapahtunee helposti ja jopa +30 asteen rajakin voi paukkua!... Ko. päivänä Lapin helle huipentui vielä hämmästyttävästi, vaikka siellä alkoi jo esiintyä viilentäviä ukkoskuuroja kautta koko alueen peräti Kilpisjärveä myöten! Koko Suomen mittakaavassa Utsjoella oli taas helteisintä huikean +31,3 asteen verran! >> Tässä on kesän uusi helle-ennätys: 31,3 astetta.

Sunnuntain 2.6.2013 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +25 astetta, Turku +28 astetta, Salo +28 astetta, Pori +28 astetta, Hämeenlinna +28 astetta, Tampere +28 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +27 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +28 astetta, Porvoo +27 astetta, Lappeenranta; Lepola +27 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +27 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +22 astetta, Mikkeli +27 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +26 astetta, Joensuu +27 astetta ja Ilomantsi +27 astetta.

Tällä kertaa maksimilämpötilat muodostuivat ympäri tarkastelualueen sisämaata hyvin tasaisesti lähes samoille lukemille eli monessa paikassa oli joko +27 tai +28 astetta. Tämä johtui nyt pilvitilanteen oltua iltapäivällä suunnilleen sama ympäri aluetta; kumpupilvisyyttä ja vain länsirannikon tuntumassa pieniä kuurosateita paikoin. Lisäksi ilmamassa kattoi varsin homogeenisesti koko alueen. Suuremmat lämpötilaerot ilmensivätkin pienilmastollisten seikkojen korostumia; etelärannikolla vielä suhteellisen viileä (Joskin jo paljon tavanomaista lämpimämpi ajankohtaan nähden) merivesi piti hellelukemia kurissa ja Savonlinnan seudulla Saimaa vaikutti samaan tapaan. Lounaissaaristossa meren viilentävää vaikutusta oli myös, mutta toisaalta nyt Maarianhaminassa päästiin vuoden ensimmäisen kerran hellerajalle, kuten myös Helsingissä. Ko. päivänä Lappi viileni etenkin länsiosiltaan sateiden takia selvästi edellispäivistä, joten koko Suomen mitassa lämpimimmän alueen titteli siirtyikin nyt ko. tarkastelualueelle. Missään ei silti tällä kertaa ylitetty +30 astetta, mutta tämä su oli tarkastelualueen kuumin päivä tänä vuonna tähän mennessä. Ma ja ti ovat nyt niin helteisiä, että +30 asteen ylityksen pitäisi paikoin tapahtua juuri tarkastelualueella; Etelä- ja Keski-Suomeen on annettu jopa hellevaroitus (Ilta-Sanomien juttu). Ko. jutussa on myös selitys sille, miksi sellaista ei annettu viime päivien aikana Lappiin. 

Tämä sunnuntain päivitys päättää tämän seurantaosan, mutta suorana jatkona sille tulee maanantaista lähtien heti seuraava kolmas osa. Jaksotan näitä seurantoja tällä tavalla viikottain.

Viikon 21 sää vuonna 2013: Tavanomaista lämpimämpää ja vaihtelevapilvisen poutaista kesää; ke - to normaaliviileä sadevaihe (Päivitetty!)

Yleiskuvaus viikon 21 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson säätä sävytti edelleen ajankohtaan nähden tavanomaista selvästi lämpimämmät ilmamassat jatkuvasti vallinneissa itä-kaakkoisvirtauksissa, vaikka aivan hellelukemiin ei iltapäivälämpötiloissa tällä kertaa päästy; useana päivänä yli / n. +20 asteen / -seen kuitenkin. Tämän lämpimyyden katkaisi ke - to paikkeilla Baltiasta ulottuneen matalapaineen takia normaaliviileä ja sateinen sää, jolloin etenkin eteläisimmissä osissa satoi paikoin runsaastikin n. 30 mm:n verran. Muutoin oli enimmäkseen sateetonta, joskin sunnuntaina oli paikoin kuuroja ja ilmamassojen kosteuden takia sumupilviä oli melko paljon em. ke-to -sadetilanteen ulkopuolellakin. Auringostakin saatiin silti nauttia etenkin ti ja la. Ilmamassojen lämpimyys korostui edelleen etenkin öisin, kun samalla runsas yöpilvisyys edesauttoi sitä; hallasta ei siis ollut mitään pelkoa edelleenkään.

Euroopan mittakaavassa korkeapaineiden muodostumisprosessi noudatti erikoisen säännöllisesti prosessia, jossa Norjanmerellä syntynyt korkeapaine siirtyi Lappia viistäen itään asettuen useammaksi päiväksi Kuolanniemimaan - Barentsinmeren paikkeille; ensimmäinen tällainen korkeapaine vaikutti ma - to aikana ja toinen muodostui la - su. Ensimmäisen alkuvaiheessa Jäämereltä pääsi vielä hyvin kylmää ilmaa Vienanmeren ja Uralin väliin, josta Lappi sai vähän osaansa, mutta muutoin sää lämpeni kesäiseksi etenkin Lapissakin saakka Fennoskandiaan jatkuvasti vaikuttaneiden itä-kaakkoisvirtausten myötä. Viikon puolivälissä em. Pohjois-Venäjäkin lämpeni kesäiseksi, mutta helleilmamassat pysyivät etelämpänä vaihtelevasti lähinnä Mustanmeren pohjoispuolella; Baltiasta ne kaikkosivatkin jo maanantaina sinne. Tätä edesauttoi manner-Euroopan matalapainetoiminnan ulottuminen pitkin viikkoa Etelä-Skandinaviaan - Baltiaan.

Länsi- ja Keski-Eurooppaa vaivasi edelleen laajan, joskin ajoittain hajanaisen ja vaihtelevia osakeskuksia sisältäneen matalapaineen aiheuttama epävakaisuus ja viileys; ajoittain siellä oli ti - pe välillä hyvinkin koleaa pohjoistuulta ja sen perään hallanvaaraakin paikoin hyvin poikkeuksellisesti, mutta viikonloppuna lämpeni sentään vähän kesäisemmäksi. Idän kesälämpimyyden ja ko. lännen viileyden rajamailla Itä-Euroopassa ukkosteli monena päivänä runsaasti.

Kasvukauden etenemisessä maisemien täysikesäistymisen pohjoisimmat etenemistapahtumat saavuttivat Etelä-Suomen tasaa ja Lappiin saakka ulottunut lämpimyys edisti sen eteläosissa jo huomattavaa vihertymistä ja monilla pohjoisimmankin osansa paikoilla päästiin hiirenkorvavaiheen alkuun huomattavassa etuajassa normaaliin nähden. Sen sijaan maisemien vihertymisen alkaminen oli edelleen varsin paljon jumissa Vienanmeren ja Uralin välisellä pohjoisimman Länsi-Venäjän alueella kylmyyden oltua siellä aluksi huomattavaa; tämä kontrastoitui hyvin jyrkästi eteläisemmän Venäjän kesämaisemiin; viikon lopulla pohjoisessakin alkoi vähän jo vihertymään ehkä Jäämeren rantaa lukuun ottamatta.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 20.5.2013: Norjanmereltä Lapin pohjoisreunalle tullut korkeapaine asettui vielä vähän idemmäksi Barentsinmerelle päästäen itäpuolellaan Jäämereltä erittäin kylmää ilmaa Pohjois-Venäjälle; tästä ulottui vielä viilentävää vaikutusta Suomen pohjoisosiin ja itäkolkkaan. Keski-Euroopan matalapaine muotoutui vähän kohti Baltiaa ja Etelä-Skandinaviaa sateineen ja ukkosineen; helleilma vetäytyi täten etelään - kaakkoon Baltiasta ja Etelä-Suomen yllä ollut hellettä eteläpuolelleen jakanut rintamasysteemi heikkeni: Tarkastelualueella jatkui itätuuli enimmäkseen heikkona - kohtalaisena. Yöllä laajalle alueelle muodostui sumupilvikansi, joka hälveni idästä alkaen vasta puolenpäivän jälkeen / iltapäivällä. Hälvenemisen jälkeen jäljelle jäi vähäistä untuvapilvilauttailua; hienoa iltaruskoa paikoin. Ilmamassan utu hälveni myös vähitellen. Yölämpötila pysyi vielä korkeana +15 asteen vaiheilla; viileintä idässä. Päivälämpötila oli +20 asteen vaiheilla; viileintä etelärannikolla ja itäkolkassa sekä pisimpään sumupilvisinä säilyneillä paikoilla.

Tiistai 21.5.2013: Korkeapaine pysyi lähes paikallaan Barentsinmerellä ja matalapainetta pysyi Etelä-Skandinaviassa - Baltiassa ja uusi matalapaine velloi Norjanmerellä. Eteläinen matalapaine toi etelästä lähemmäksi okludoituvaa rintamasysteemiä. Suomeen vaikutti edelleen itä-kaakkoisvirtaus. Tarkastelualueella itä-kaakkoistuuli oli heikkoa - päivällä ajoittain kohtalaista ja sää oli enimmäkseen lähes selkeää; yöllä oli ajoittain keskipilvilauttailua, mutta muutoin vain vähän untuvapilviä. Illalla pilvisyys lisääntyi etelästä alkaen ja itäkaakkoinen tuuli voimistui. Yölämpötila oli lännessä ja etelärannikolla +10 ja +15 asteen välillä sekä idän sisämaassa +5 ja +10 asteen välillä. Päivälämpötila oli muutoin +20 asteen vaiheilla - paikoin vähän yli, mutta itäkolkassa +15 ja +19 asteen välillä.

Keskiviikko 22.5.2013: Korkeapaine siirtyi vain hyvin vähän Barentsinmereltä idemmäksi ja matalapaineen pääkeskukset pysyivät Etelä-Skandinaviassa ja Norjanmerellä; eteläisempään matalapaineeseen liittynyt okluusiorintama saapui Baltiasta Etelä-Suomeen länsipainotteisena ja jäi sijoilleen pitäen sateitaan aamusta alkaen suunnilleen Vaasa - Lappeenranta -linjan lounaispuolella; ko. alueella yöstä alkaen oli siis koko ajan pilvistä ja sateet vaikuttivat lähes koko ajan ja runsaiten Uudellamaalla; illalla ne muuttuivat tihkutyyppisemmiksi ja kuurottaisiksi. Utu lisääntyi sateiden myötä. Itäkolkassa oli poutaisempaa ja osaksi selkeääkin. Itä-kaakkoistuulet olivat ajoittain navakkapuuskaisia lähes koko päivän; illalla ne heikkenivät. Lämpötila pysyi sateisella alueella koko päivän lähes samana +10 ja +15 asteen välillä; etelärannikolla sateisimmilla hetkillä oli ajoittain vajaat +10 astetta. Itäosan poutaisemmalla alueella päivälämpötila oli +15 ja +20 asteen välillä, mutta yölämpötila vastaavasti +5 ja +10 asteen välillä.

Torstai 23.5.2013: Korkeapaine vahvistui Länsi-Venäjällä etelämmäksi ja matalapainetta pysyi laajasti manner-Euroopasta Etelä-Skandinavian kautta Norjanmerelle osakeskuksineen; Skandinaviasta ulottui Baltiaan matalapainetta ja edellispäivänä Etelä-Suomeen saapunut okluusiorintama jäi heikkenemään sijoilleen. Tarkastelualueella jatkui koko päivän runsas ja yhtenäinen pilvisyys, missä sumupilvet olivat pääosassa udun kera. Sateita tuli vielä ajoittain kuurottaisesti, sadenauhoina ja tihkusateina koko päivän. Itäkolkassa oli aluksi poutaisempaa, mutta sinnekin sateet saapuivat iltapäiväksi. Itätuulet olivat aluksi kohtalaisia, mutta illalla ne tyyntyivät selvästi. Lämpötila oli edelleen runsaan ja paksun pilvisyyden takia lähes sama yötäpäivää +10 ja +15 asteen välillä; poutaisemmilla paikoilla pohjoisessa ylitettiin iltapäivällä +15 astetta.

Perjantai 24.5.2013: Matalapaine heikkeni Etelä-Skandinavian - Baltian alueelta, mutta uusia osakeskuksia oli Britannian ja Islannin tienoilla ja Mustanmeren länsipuolelta nousi kohti Baltiaa uusi matalapaine nostaen helteisempää ilmaa uudestaan pohjoisemmaksi itäpuolellaan. Venäjän korkeapaineesta ulottui selännettä Etelä- ja Keski-Suomeen. Tarkastelualueella itätuulet jatkuivat vain hyvin heikkoina ja ajoittain oli tyyntä; etelärannikolla oli vähän tuulisempaa. Yöllä ja aamulla velloi vielä yhtenäinen sumupilvikansi laajasti, mutta iltapäivällä se repeili ja kehittyi osaksi hahtuva- ja kumpukerrospilviksi. Ilma oli yhä utuista. Sateita ei enää tullut. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla - paikoin vähän yli; itäkolkassa vähän viileämpää. Päivälämpötila oli pilvisemmillä paikoilla +15 ja +18 asteen välillä; poutaisimmilla paikoilla n. +20 astetta

Lauantai 25.5.2013: Venäjän korkeapaine heikkeni, mutta siitä ulottui vielä selännettä Suomen eteläpuoliskolle. Baltiaan saapui matalapaine etelästä ja se jäi sijoilleen rintamasysteeminsä kera; helleilmamassa jäi sen itäpuolelle Etelä-Venäjälle. Norjanmerellä muodostui taas korkeapaine, joka alkoi siirtyä Lappia viistäen itään päästäen koleaa ilmaa hyvin lämpimänä olleen Lapin alueelle tilapäisesti. Tarkastelualueella itävirtaus jatkui heikkona ja sisämaassa oli etenkin yöllä - aamulla tyyntäkin. Yöksi - aamuksi sumupilvisyyttä kehittyi taas runsaasti, mutta iltapäivällä se hajaantui vaihteleviksi kumpukerrospilviksi ja utu hälveni. Runsaiten pilvisyyttä säilyi etelärannikolla, mutta alkuillalla sää selkeni kokonaan sisämaasta käsin muutoin, mutta etelärannikolle jäi ulottumaan Baltian matalapaineen etummaiset yläpilviharsot tarkkarajaisena vyöhykkeenä; iltaruskonäytöstä siellä. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla; viileintä sisämaan vähäpilvisimmillä paikoilla. Päivälämpötila nousi +20 asteen vaiheille - lännessä vähän ylikin; viileintä oli etelärannikolla, jossa vasta alkuillalla päästiin reiluun +15 asteeseen.

Sunnuntai 26.5.2013: Uusi korkeapaine Lapin pohjoisreunalla siirtyi idemmäksi ja asettui vahvistumaan Kuolanniemimaan tienoille. Baltian matalapaine alkoi samalla venyä itä-länsisuunnassa ja jakautui kahtia; länsiosiltaan pieni matalapaine siirtyi Saksa - Etelä-Skandinavia -paikkeille ja itäosiltaan matalapainetta vetäytyi suoraan itään Venäjälle jakaen eteläpuolelleen helteen. Jäljelle jäänyt itä-länsisuuntainen okluusiorintama siirtyi kuitenkin vähitellen etelästä Etelä-Suomen päälle heikkenemään. Tarkastelualueella sen yläpilviharsot valtasivat yön jälkeen alaa pohjoisemmaksi ja loppupäivällä seassa oli myös vaihtelevia keskipilvilauttoja; illalla eteläisin osa ja lounaiskolkka saivat myös vesikuuroja. Itä-kaakkoistuulet olivat aluksi heikkoja, mutta iltapäivästä alkaen kohtalaisia - paikoin navakkapuuskaisia. Yölämpötila oli enimmäkseen +10 ja +15 asteen välillä. Päivälämpötila oli +20 asteen vaiheilla; länsiosissa taas vähän ylikin ja pilvisimmällä etelärannikolla vähän viileämpää.

Alkaneen viikon 22 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Nyt alkuviikolla ma - ti tarkastelualuetta on edelleen hellinyt huomattavan lämmin itä-kaakkoisvirtaus, mutta aikaisempaa tuulisempana. Vaihtelevapilvisessä poutasäässä on päästy kuitenkin iltapäivisin varsin yleisesti yli +20 asteen ja yöt ovat olleet edelleen hyvin leutoja +10 ja +15 asteen välillä; etelärannikolla on jääty jo kahtena viime yönä jopa +15 asteen vaiheille.

Jaksolla ke - pe näyttää asetelmana pysyvän hyvin sitkeästi se, että Keski- ja osin Itä-Euroopassa vallitsee laaja matalapaine runsaine sateineen - ukkosineen ja korkeapaine pitää pintansa keskukseltaan Suomen koillispuolella. Pe - su aikana matalapaine venyisi manner-Euroopassa vähän idemmäksi hajanaisena ja korkeapaine jaksaisi yhä velloa koillisessa. Samalla Britanniaan alkaisi viimein ulottumaan lounaasta / lännestä korkeapainetta, jossa yhteydessä ko. idän matalapaineen länsireunalla on Keski-Euroopassa aluksi viileää pohjoistuulta, mutta lämpenemistrendiä alkaa olemaan käsillä manner-Euroopan alueella viimeinkin...

Suomen kannalta jatkossa em. mahdollistaa entisestään lämpenevän itä-kaakkoisvirtauksen jatkumisen Fennoskandiaan ja helteet tulevat päivä päivältä yleisemmiksi ja voimakkaammiksi. Samalla kosteampia annoksia tulee kaakosta etenkin Etelä-Suomeen, jolloin ukkoskuurot ovat ajoittain mahdollisia etenkin nähtävästi viikonloppuna... Päivälämpötilat riippuvat näiden kosteiden annoksien tuottamasta pilvisyydestä, mutta yli +25 asteen päästään jo keskiviikosta lähtien paikoin ja hyvin korostuneesti Lappia myöten; siellä jopa pohjoiskolkassakin! Yöt ovat joka tapauksessa hyvin lämpimiä juuri eteläisessä Suomessa; +15 ja +20 asteen välisetkin minimilämpötilat voivat olla viikon lopussa laajasti mahdollisia ja joka yö su saakka yli +10 asteen lukemat ovat ainakin varmoja.

Helle- ja ukkoseurantaa on täten tulossa tällä viikolla... Alustavasti vaikuttaisi jopa siltä, että helle jatkuisi vielä ensi viikollakin ja voisi jopa kuumentuakin vielä lisää ainakin Etelä-Suomessa!.... 

Tämä jopa erityisen poikkeukselliseksi äityvä kesäsää mahdollistaa Lapissa pohjoiskolkkia myöten maisemien vihertymisen suorastaan ennätyksellisen etuajassa sikäläiseen tavanomaiseen aikatauluun nähden ja ennätysnopeasti täysikesäistyen; kesäkuun alkamiseen mennessä ns. käsivarren ja päälaen Lapissakin maisemat ovat jo erittäin vihreitä!... Esim. Kilpisjärvellä tunturikoivikot (Betula pubescens subsp. czerepanovii) ovat olleet nyt alkuviikolla "vasta" puhkeamassa hiirenkorvalle, mutta tulevana viikonloppuna ne ovat jo lähestymässä täysilehtisyyttä!...

Päivitys perjantaina 31.5.2013 klo. 13:40: Sääennusteet ovat toteutuneet suunnilleen em. tapaan, joskin Lapin helle on äitynyt jopa ennätykselliseksi sikäläiseen ajankohdan mittapuuhun verrattuna ja eilen torstaina eteläisimpään Suomeen pääsi viileä annos keskeyttämään helteen.

Jatkossa eteläisimmässäkin osassa on odotettavissa tuhtia hellettä, joka alkaa muotoutumaan tästä pe-päivästä alkaen ja viimeistään sunnuntaina mittaillaan ympäri tarkastelualuetta yli +25 asteen päivälämpötiloja reilustikin. Tilanteesta on edelleen vastuussa koillisessa n. Barentsinmerellä vaikuttava korkeapaine sekä Suomen eteläpuolella oleva laaja matalapaine, joiden välistä helleilmaa kehittävä itä-kaakkoisvirtaus jatkuu koko Suomeen.

Ensi viikon sään kannalta on kuitenkin tapahtumassa mielenkiintoinen käänne viikonvaihteesta / alkuviikosta lähtien; nimittäin Britannian yli koilliseen kohti Lappia alkaa vahvistua venyen korkeapaine, joka yhdistyy ke paikkeilla tuohon Barentsinmeren korkeapaineeseen ja muodostaa valtavan korkeapainealueen Fennoskandiasta Britannian ja Islannin välille. Ennen sitä ma - ti tuosta Suomen eteläpuolisesta matalapaineesta kuroutuu kohti Skandinaviaa kapea sola, joka jakaa helteen pois Skandinaviasta, mutta jättää sen vielä sijoilleen heikkotuuliselle alueelle Suomeen; tällöin juuri ma - ti ja ehkä vielä ke ovatkin todennäköisesti Etelä-Suomessa helteen kuumuushuipentuman aikaa; yölämpötilat yli +15 asteen ja päivälämpötiloissa +30 asteen hätyyttelyä...

Sitten käynee niin, että tuon uuden yhdistyneen korkeapaineen myötä alkaa sen eteläpuolella vaikuttaa koillisvirtaus Suomeen, joka ajaa kuumimmat helteet pois lounaaseen ja samalla koko manner-Eurooppa lämpenee hyvin paljon ja viimeinkin kesähelteitä alkaa esiintymään mm. Britanniassa sekä Länsi- ja Keski-Euroopassa lämpenevissä itätuulissa. Suomessa ei kuitenkaan viilenisi kovin paljoa, vaan selvästi kesäinen sää jatkuisi yhä ja lähinnä vain Lapissa voisi olla hetken pieni kolea vaihe, kunnes sielläkin korkeapaineen myötä lämpenisi taas hyvin paljon...

Tarkastelualueella päivälämpötilat voisivat pysyä alkuviikon helteen jälkeen joka tapauksessa yli +20 asteessa ja yöt viilenisivät idässäkin korkeintaan +5 ja +10 asteen välille eikä siis hallanvaaraa olisi tulossa sinnekään... Koillisvirtaus tuo myös sen verran kuivaa ilmaa, että tämän viikonlopun ja alkuviikon helteinen ukkoskuuroriski katoaa, ilman utu hälvenee ja sää pysyykin sitten enimmäkseen selkeänä ja hyvin kuulaan aurinkoisena... Lisää ensi viikon sääraportissa.

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 21 - 2013: Etelä-Suomen kasvukausi eteni ke - to viileästä vaiheesta huolimatta edelleen ainakin n. viikon edellä tavanomaisesta ajankohdan aikataulusta ja tälle viikolle 22 tullessa se on alkanut tavanomaista lämpimämmässä säässä jo ylittämään viikon etumatkaa etenkin sisämaan länsiosissa, missä on ollut viime aikoina lämpimimpiä päiviä useimmin.

Täyteen lehteen ehtivät tulla viikonvaihteeseen mennessä etenkin tuolla lämpimimmäksi mainitulla alueella koivut (Betula sp.), varhaisimmat haavat (Populus tremula) ja useimmat metsävaahterat (Acer platanoides); osaksi koivuja lukuun ottamatta vihreyden täysi tummuus jäi niillä vielä saavuttamatta, mutta tällä viikolla 22 se toteutuu. Tällä viikolla täysilehteen ja vihreyden tummuudeltaan täydeksi tulevat myös kaikki muut Suomen luonnonvaraiset puulajit sekä viljellytkin lehmukset (Tilia sp.), metsätammi (Quercus robur) ja punasaarni (Fraxinus pennsylvanica). Sen sijaan jotkut ulkomaiset tammet ja lehtosaarni (Fraxinus excelsior) jäävät vielä aavistuksen näistä vajaiksi, mutta ensi viikko 23 täysikesäistää nekin erittäin varhain tavanomaiseen nähden. Viime viikon kasvilaji (Viikon 21 kasvivalokuva: Ruosteviini (Vitis coignetiae) ) täysikesäistyy sekin nopeaan tahtiin.

Monilla puu- ja pensaslajeilla on heti täysilehtisyyden saavuttamisen jälkeen alkanut nyt myös kasvukauden alkupuolen tyypillinen kiivain uusien vuosikasvaintensa pituuskasvu, jossa versojen kärjistä kasvaa jatkuvasti uutta lehteä ja vartta; näin etenkin juuri ns. pioneeripuulajeilla, joita ovat koivut, lepät, pajut ja haapa. Pajujen (Salix sp.) kohdalla on alkanut myös siemenvillavaihe, joka huipentuu kuluvalla viikolla.

Puistoissa ja puutarhoissa päättyneen viikon loppuun mennessä kukintansa loppuvaiheeseen ehtivät jo tulla tuomipihlajat (Amelanchier sp.), monet salavat (Salix sp.) ja halava (Salix pentandra), terttuselja (Sambucus racemosa), oratuomi (Prunus spinosa) sekä osaksi jo tuomikin (Prunus padus), joka kuitenkin sinnittelee kukassa viileillä paikoilla vielä tälläkin viikolla 22 parisen jatkopäivää. Kukinta kuitenkin päättyy näillä kaikilla tämän viikon aikana kokonaan ja kaikkialla tarkastelualueella.

Kukinnan alkuun pääsivät viikonvaihteeseen mennessä mm. pihasyreeni (Syringa vulgaris), kotipihlaja (Sorbus aucuparia), villaheisi (Viburnum lantana), helmipensaat (Exochorda sp.), monet happomarjat (Berberis sp.), monet pensasangervot (Spiraea sp.), balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) sekä omenapuut (Malus sp.), jotka tulivat kukintaan pisimmälle. Tällä viikolla 22 nämä kukintansa aloittaneet saavuttavat jo kukintahuipentumansa ja omenapuista osa on sisämaassa alkanut lopettamaankin jo nyt kukintaansa; niiden kukinta on ensimmäisenä jo ohi viikonloppuun mennessä. Kukinnan ovat aloittaneet jo monet lajikkeet alppiruusujen - atsaleojen suvussa (Rhododendron sp.) ja siinä kukinnan voimistuminen ja eteneminen yhä uusiin lajikkeisiin tapahtuu tällä viikolla.

Havupuidenkin etuaikaiset kehitysvaiheet ilmenevät nyt hyvin tällä viikolla; kuusten (Picea sp.) kukinta pääsi jo viime viikolla alkuun, mutta tällä viikolla 22 sekä kuuset että männyt (Pinus sp.) ovat kukintahuipentumassaan viikonvaihteeseen mennessä; tulossa on lähipäivinä siis paljon niiden keltaista siitepölyä kaikille pinnoille peitteeksi. Männyillä on alkanut myös uusien vuosiversojensa nopea pituuskasvu ja neulaset ovat alkaneet tulla niissä esille. Kuusilla ja pihdoillakin (Abies sp.) kerkkiensä pituuskasvu on myös kiivaimmillaan ja viimeisenä vasta ko. viikonvaihteen paikkeilla kerkkääntymään alkaneet serbiankuusi (Picea omorica), hopeakuusi (Picea pungens "Glauca") ja douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) pääsevät nopeaan kasvuvauhtiin mukaan. Sama koskee myöhäisiä marjakuusiakin (Taxus sp.).

Nurmikoiden kasvu on jatkunut erittäin nopeana ja hyvin rehevänä, joka on aiheuttanut päänvaivaa nurmikonleikkuussa julkisilla paikoilla, kun kausityöntekijöitä ei ole ehtinyt vielä riittävästi hätiin; sama jatkuu tälläkin viikolla, mutta paahdepaikoilla voi jo alkaa ilmenemään hieman kuivuuden aiheuttamaa kasvun hidastumista ja nuutumista niillä alueilla, jonne viikonlopun mahdollisia ukkossateita ei osu.

Luonnonvaraisten ruohovartisten lajien joukossa voikukka (Taraxacum officinale) on jatkanut vielä runsasta kukintaansa, mutta tämän viikon 22 lopussa yleistyy jo hyvin nopeasti niiden valkovillainen hedelmävaihe; paikoin on luvassa silloin pyryisen runsasta siementämistä ilmaan. Koiranputki (Anthriscus sylvestris) pääsi lämpimimmillä paikoilla aloittamaan kukintansa jo päättyneen viikon lopuksi ja tällä kuluvalla viikolla sen kukinta runsastuu nopeasti. Lupiinitkin (Lupinus polyphyllus) aloittavat jo kukintansa lämpimillä paikoilla, joka on kesäkuun aluksi myös erikoisen etuaikaista! Heinien kukinta voimistuu.

Puutarhoissa ja puistoissa tulppaanikukinnan (Tulipa sp.) valtakausi on yhä jatkunut, mutta alkaa hiipumaan pois loppuviikolla nopeasti. Nyt on ajankohtaista hallanarkojen kesäkukkien eli ns. kausikasvien istuttaminen ulos, vaikka perinteinen ns. kesäkuun ensimmäisen viikon sääntö ei ole vielä täyttymässä. Normaalistihan hallanvaaran sanotaan poistuvan keskimäärin Etelä-Suomessa vasta kesäkuun 1. viikon jälkeen ja arat kasvit tulisi istuttaa vasta sitten ulos. Tätä ei tarvitse noudattaa orjallisesti, koska ilman tätä poikkeavaa lämpöä muutoinkin pienilmastollisten seikkojen hyödyntämisellä päästään suojaisten paikkojen kohdalla kesäkukkaistuttamiseen jo vaikkapa tällä kuluvalla viikolla ja sääennusteissa ensi viikollekin näkyvä erityinen lämpö kertoo jo hallattomuusvarmuudesta aika paljon osaltaan. Ainoastaan ehkä yksittäisillä arimmilla hallapaikoilla voisi vielä pidätellä istutusintoa...

Mainittakoon vielä tässä poikkeuksellisen pitkässä kasviosiossa erikoisemmista viljelylajeista, että päättyneellä viikolla ensimmäisenä hiirenkorvalle tulleet valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), samettisumakki (Rhus hirta), lakkipuu (Cladrastis kentukea), monet amerikkalaiset tammilajit (Quercus sp.), ptelea (Ptelea trifoliata) sekä neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) ja ko. kehitykseen viimeisenä viikonvaihteessa edistyneet jumaltenpuu (Ailanthus altissima), trumpettipuut (Catalpa sp.), maakkia (Maackia amurensis) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica) jatkavat tällä viikolla 22 puolilehtisyyden paikkeille myös hyvin etuaikaisesti ja niistä pienilehtisimmät jo ylikin.

Maaseudun peltoviljelyssä lähes kaikki pellot ehtivät jo oraantua viikonvaihteeseen mennessä, mutta yksittäisiä mattimyöhäisten viimeiseksi kylvämiään peltoja jäi siitä vielä paitsi. Tällä viikolla 22 niissäkin oraat pongahtavat nopeasti esille ja muilla pelloilla aletaan pääsemään nopeaan kasvuun kohti puolikortisuutta; maisemat vihertyvät erityisen paljon ajankohtaan nähden tässäkin mielessä kesäkuun alkuun / viikonloppuun mennessä.

Vesistöissä järvien pintavesien lämpötilat kokivat pientä laskua tuon ke - to viileän vaiheen takia, jolloin osa pintavesistä viileni vajaaseen +15 asteeseen; viikonvaihteeseen mennessä lämpeneminen takaisin sen yläpuolelle alkoi taas ja tällä kuluvalla viikolla +15 ja +20 asteen väliset lukemat yleistyvät kauttaaltaan ja todennäköisesti viimeistään viikonloppuna vihdoin, mutta huomattavassa etuajassa normaaliin nähden +20 asteen ensimmäiset ylitykset tulevat pienistä järvistä ja suurten järvien matalista rantavesistä lähtien. Suomenlahdella ulapan vesien lämpeneminen +10 ja +15 asteen välille / -llä jatkuu hitaana, mutta voi alkaa viikonloppuna kiihtymään ilmamassojen yhä lämmetessä. Sisälahdissa ja lounaissaaristossa +15 ja +20 asteen väliset pintavesilämmöt yleistyvät.

Joissa virtaamat ovat pysyneet varsin normaaleina edelleen eikä tuosta ke - to sadetilanteestakaan tullut eteläisimmissä runsassateisissa osissa valuma-alueille kovin merkittäviä määriä virtaamalisäystä. Maaperä jäi kuitenkin edelleen varsin kosteaksi sen turvin, mutta em. tapaan paahdepaikoilla kuivuminen on etenemässä jo lieviksi ongelmiksi kasvillisuuden suhteen, jos viikonlopun ukkossateita ei saada kunnolla. Toisaalta paikoin tulevista ukkosista voi olla mm. taajamatulvavaaraa ja maanviljelyssä liettymis- ja raesadevaaraa... Niistä vaaroista yms. lisää mahdollisessa ukkosseurannassa muutaman päivän sisällä.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.

Viikon 21 kasvivalokuva: Ruosteviini (Vitis coignetiae)

Ruosteviinin (Vitis coignetiae) lähes puolilehteen kasvaneita uusia lehtiä kevätvärisinä kuvattuna perjantaina 24.5.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Köynnöksiä on ollut hyvin vähän kasviesittelyissäni, joten tälle viikolle päätinkin ottaa yhden sellaisen esille. Lisäksi puuvartisten kasvien lehteenpuhkeaminen on ollut vielä ajankohtaista, joten köynnöksistä valitsin sen mukaisesti hienoa uusien lehtiensä kevätväritystä tekevän ruosteviinin (Vitis coignetiae). Sen lehteenpuhkeamisvaiheet etenivät tällä viikolla 21 hiirenkorvilta reiluun / n. puolilehteen eteläseinustaolosuhteissa. Tuossa kuvassa nähdään nuorten lehtiensä ruosteen- / kuparinpunaruskeaa puhkeamissävyä, joka ilmeni pikantisti auringon oltua pilvessäkin; lehtien läpi pääsevä valo siivilöityy hyvin voimakasvärisesti lehtilapojen alta.

Ruosteviini kuuluu siis viinirypäleistään tunnettuun viiniköynnösten sukuun (Vitis sp.), mutta tällä lajilla rypäleet eivät ole kovin hyvin syötäväksi kelpaavia mm. pienuutensa takia; linnuille ne kuitenkin kelpaavat hyvin. Niinpä laji on hyötykasvin sijaan käytettävissä lähinnä vain koristekasvina, mutta sellaisena se onkin yksi näyttävimmistä kiitos lehtiensä huippu-upeuden kaikkina kasvukauden aikoina! 

Laji kasvaa luonnonvaraisena Japanissa, Koreassa, Sahalinilla ja Kuriilien saarilla, missä siitä voi kasvaa erittäin iso kärhillään kiipeävä ja kiinnittyvä köynnös; korkeus- / pituuskasvu voi olla jopa 20 - 30 m luokkaa, mutta täällä Suomessa se on pienikasvuisempi osaltaan talvenkeston rajan ollessa sitä vastassa. 

Koristekasvina sitä on kaikkialla lauhkealla vyöhykkeellä, joskin yleisyys vaihtelee. Täällä Suomessa ko. köynnös on hyvin harvinainen ja sitä löytyy lähinnä vain eteläisimmän Suomen arboretumeista ja kasvitieteellisistä puuutarhoista. Lajin menestyminen on kuitenkin suhteellisen varmaa ainakin menestymisvyöhykkeellä I ja suotuisilla paikoilla vyöhykkeellä II. Lajia kannattaakin tehdä tunnetummaksi ja promotoida sitä yleisempään viljelyyn niin yksityisille pihoille kuin julkisiin puistoihinkin ainakin eteläisimpään Suomeen ja vyöhykkeellä III sitä voidaan ainakin kokeilla parhaimmilla kasvupaikoilla.

Köynnöksen lehtinäytös alkaa siis jo keväällä heti hiirenkorvavaiheesta, jolloin uusien lehtien ruosteisen pikantti kevätväritys on voimakasta toukokuun alkupuolelta lähtien ja hiipuu yleensä parissa - kolmessa viikossa pois täysilehteen tullessa. Nuorimmat lehdet ja versot ovat aluksi myös hienosti harmaan huopapeitteisiä. Täysilehtisyys tulee normaalisti kesäkuun alkupuolen mittaan, mutta nyt lähiaikoina sääennusteissa oleva huippulämpimyys tuo sen 1 - 2 viikkoa etuajassa.

Kesäkoossa jotkut lehdet voivat olla hyvin isoja; jopa n. 30 cm lavan läpimitaltaan, mutta yleensä vaihtelevasti 15 - 25 cm. Lehtilavat ovat pyöreähköjä, mutta matalasti liuskaisia ja sahalaitaisia. Pikanttina piirteenä niissä on hyvin pitsimäisesti syväuurteiset lehtisuonet, mitkä lisäävät lapojen vaikuttavaa kauneutta. Lapojen kesäväritys on raikkaan vihreä ja yläpinnoiltaan ne ovat kiiltäviä.

Kevätvärityksensä lisäksi ruosteviinillä on erittäin näyttävä ruska, joka esiintyy parhaimmillaan suunnilleen samaan aikaan kotimaisen lehtipuuruskamme huipentuman kanssa tai vähän sen jälkeen; eli se alkaa vähitellen jo syyskuun alkupuolelta ja huipentuu lokakuun alkupuolella. Väreinä ovat silloinkin osaksi juuri punaruskeat ja kuparinruosteiset sävyt etenkin alkuvaiheessa, mutta värinäytelmän edetessä kirkkaat punaiset ja oranssit tulevat pääosaan ja keltaistakin voi olla joukossa; kirjavuus on joka tapauksessa myös yksi erityinen piirre lajin ruskassa. Viiniköynnöksille tyypilliseen tapaan ruska on myös hyvin pitkäikäistä, jolloin koristeilo siitä on korostetun tärkeää. 

Ruskan kannalta yöpakkasilla on kuitenkin vaikutuksensa; pakkasenarat lehtensä eivät kestä juuri yhtään pakkasta, jolloin tavanomaista varhaisemmat / ankarammat syysyöpakkaset keskeyttävät ruskan helposti lehtipaleltumaan ja -varisemiseen. Toisaalta hyvin leutoina syksyinä ruskanäytöstä voi kestää yli kuukaudenkin ajan! 

Ruskan ja keväthallojen katsannossa lajille kannattaakin aina valita ja perustaa lämmin kasvupaikka etenkin istutettaessa sisämaa-alueille. Talvenkestokin on siten varmempaa. Versojensa talvenkesto on yleensä hyvää suomalaisen kesän lämmön turvin, mutta sitä voi heikentää liian rehevä kasvu kasvukauden aikana, joka voi olla esim. seurauksena lajin liian rajusta kasvukautta edeltäneestä leikkaamisesta. Ruosteviini näet voi kasvaa hyvällä kasvupaikalla yllättävän isoksikin köynnökseksi, jossa liikakasvun karsimista voidaan hieman kuitenkin tehdä, muttei siis liikaa kerrallaan. Paleltumisten jälkeen laji kuitenkin vesoo tyvestä hyvin ja se on muutenkin hyvin nopeakasvuinen.

Lämpimiä kasvupaikkoja lajille ovat tietenkin rakennusten ja muurien eteläseinustat. Niiden pariin istutettaessa köynnökselle kannattaa rakentaa tukisäleikköä / -pylväitä, jotta se pystyy kärhiensä avulla paremmin kiinnittymään. Kasvutilaa kannattaa varata reilusti. Toisaalta lajia voidaan kasvattaa rehevillä etelärinteillä tai puolivarjoisan ylispuuston alla pensasmaisesti, jolloin kasvutilaa tarvitaan leveyssuunnassakin; lajista tulee silloin enemmän maanpeitetyyppinen, joka talvenkestonsa äärirajoilla voikin olla lumipeitesuoja huomioiden hyvä kasvatusidea. Puuston lähellä laji tietenkin alkaa myös kiipeämään läheisiä runkoja pitkin ylös voimakkaasti. 

Arboretum Mustilan lajitietojen mukaan ruosteviinin viljelemistä helpottaa kuitenkin paljon se seikka, kun se sietää hyvin erilaisia maalajityyppejä; jopa äärevästi savimaista hiekkamaihin! Hieman kuivuuttakin laji kestää, mutta silloin sen kasvu jää normaalia pienikokoisemmaksi. Toisaalta ruska voi hehkua silloin normaaliakin kirkkaampana ja punaisempana.

Esteettisessä katsannossa lajin lehtien kevät- ja syysvärit ovat korostuneesti tarkastelun keskipisteessä; niinpä kasvupaikkaa valittaessa sen taustalle tulevan seinän väriä kannattaa katsella sillä silmällä, jos siinä on valinnan varaa. Ajankohtaisesti tuolle kevätväritykselle oivallisia taustavärejä ovat mm. sellaiset, jotka luovat hienostunutta lähiväriharmoniaa lehtiensä kanssa; monet ns. murretut sävyt ovat siis hyviä. Kaikenlaiset harmaat sävyt ovat myös erittäin pikantteja kontrasteja tässä ja koko kasvukaudenkin aikana, jolloin kiviset muurit ovat hieno sijoituspaikka lajille. Puhtaan valkoiset seinät korostavat lajin lehtiä koko kasvukauden. Syksyllä puolestaan lajin kirjavan kirkas ruska erottuu tietenkin tummia seiniä ja materiaaleja vasten upean korostuneesti. 

Seinien ulkopuolella tarkasteltuna ko. kevätväritys erottuu jo pitkälle lähes kesäasuun edenneiden lehtipuiden ja -pensaiden seurassa tai valkoisena kukkivien lajien kanssa, kuten on nyt ollut esim. Prunus-suvun lajien (Kirsikat, tuomet, luumut) ja omenapuiden (Malus sp.) suhteen. Kevään lehtimisessä seinustakasvupaikkoihin verrattuna on hyvä muistaa se, että seinien ulkopuolella pensasmaisena kasvatettaessa laji tulee lehteen vähän myöhemmin; kevätväritys on parhaimmillaan kuitenkin yleensä tuomen (Prunus padus) kukinnan vähän molemmin puolin.
 
Lajin tertuissa oleva pienikukkainen ja vihertävänkeltainen kukinta on lehtiinsä verrattuna hyvin vaatimatonta, mutta kuitenkin hajuvesimäisesti melko hyvätuoksuista. Kukintaa on kesäkuun loppupuolipainotteisesti parin-kolmen viikon ajan. Tumman sinipunaisiksi kypsyvät marjansa eli "rypäleet" ovat valmiita vasta myöhään syys-lokakuussa Etelä-Suomen normaalioloissa lajin ruskan jo edetessä.

Tässäpä teille siis yksi erinomaisimmista koristeköynnöksistä näyttävyyden suhteen; kannattaa ottaa Etelä-Suomessa huomioon pihojen ja rakennusten paraatipaikoille köynnöstä harkitessaan.

Vuoden 2012 viikon 21 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 21 kasvivalokuva: Toisusu(paju) (Toisusu urbaniana syn. Salix urbaniana).

Antti Korhosen laiton kohtelu Alppilan kouluvälikohtauksessa oireena taloususkonnollis-imperiaalisen globalisaatio- ja monikulttuuriajattelun aiheuttamasta Suomen yhteiskuntarappiosta

Tällä viikolla otsikoissa oli taas Helsingin Alppilan peruskoulussa sattuneen ruokalavälikohtauksen opettajaosapuoli Antti Korhonen, jota syytettiin ko. välikohtauksessa liiallisen väkivallan käytöstä vastaansa niskoitelleen oppilaan ohjaamisessa pois ruokalatilasta. Korhoselle annettiin sen takia välittömästi potkut opettajanvirastaan laittomasti vastoin säännöksiä ja suuri kohu oli valmis. Helsingin opetusvirasto pysyi viimeiseen saakka potkujen puoltamisen takana, kunnes äskettäin Helsingin opetuslautakunta peruutti potkut ja muutti Korhosen ns. rangaistuksen kirjalliseksi varoitukseksi.

Tämä Alppilan koulu-gate on poikinut erittäin suuren määrän keskustelua (väittelyä) ja blogikirjoittelua jatkuvasti siitä lähtien, kun ko. ruokalavälikohtaus ja sen seurannaishässäkät tapahtuivat parisen kuukautta sitten. Tapauksen sisällöstä kohkaaminen on ollut suorastaan kansanliikemittakaavassa ja jakanut siinä mielipiteitä hyvin jyrkästi kahtia. Olen itsekin kerännyt Facebook -seinälleni seuranta-aineistoa tähän liittyvästä ja koostanut sen perusteella pohdintaluonnoksiani.

Nyt on viimein aika tehdä tästä tuhti yhteenvetobloggaus, jossa alla tarjoamani kokonaiskuva hahmottuu ko. tilanteista hyvin perinpohjaisesti.

Tämä asia on koskettanut minuakin voimakkaasti, koska ensinnäkin edesmennyt isäni oli opettajana synnyinkuntani Mäntsälän peruskoulun yläasteella. Voidaan siis sanoa, että kohdallani on siksi keskimääräistä enemmän tuntumaa siihen, mitä on olla opettaja, vaikka itse en olekaan ollut siinä ammatissa. Tunnen siten sympatiaa juuri Antti Korhosta kohtaan, vaikka minunkin mielestäni hän olisi voinut paremminkin toimia tilanteessa; voimakeinojen tulee olla viimesijaisia ja silloinkin tapahtuessaan muodoiltaan ns. kaoottisuutta lieventäviä, isällisen ohjaavia ja luottamuksellisen auktoriteetillisia >> Hyvin vaikea / mahdotonkin tehtävä ääritilanteissa?... 

Kuitenkin Korhosta kohtaan tapahtunut virkamiesten ja rehtorinsa mielivaltainen ylireagointi oli hyvin räikeää laittomuutta ja osoitti osaltaan yhteiskuntamme julkisenkin vallan sairautta ja kelpaamattomuutta hyvinvointiyhteiskunnan toiminnoiksi.

Ennenhän opettaja oli arvostettu ammatti verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Isänikin oli aikoinaan uransa alussa ennen peruskoulu-uudistusta hyvin kunnioitettu opettaja Mäntsälän ns. yhteiskoulussa; kunnan ns. arvoasteikoilla opettajat olivatkin tavallaan yhteiskunnan kermaa, joita keskimäärin katsottiin aina vähän ylöspäin. Muistuu mieleeni lapsuudestani mm. sellaista, jossa eräs ns. duunarityyppi käyttäytyi aivan eri tavalla akateemisen opettajaisäni seurassa verrattuna omiin duunarikavereihinsa. Tosin tämähän kertoo myös tarpeettoman jyrkästä luokkajaosta silloisessa yhteiskunnassa, josta eroon pääseminen on ollut toki osaltaan tervettä.

Kuitenkin tunnen suuttumusta sitä kohtaan, missä opettaja on ollut nyt ammatillisen arvostuksensa aallonpohjassa ja miten nykyisen länsimaisen kollektiivisen tietoisuuden sisältösairaudet osana taloususkonnollisia ja imperiaalisia harhoja ns. globalisaatiossa ovat saastuttaneet opettamistakin enemmän vihollisen propagandaksi kuin yhteishyvälliseksi valistamiseksi ja yhteiskuntaan humaanisti valmistamiseksi. Korhosen kohtaama mielivalta kertoo tästäkin rappioilmentymästä vakavasti.

Toisekseen tämä asia on koskettanut minua siksikin, kun edelleen paljon puhuttu koulukiusaaminen ja yleisesti rauhattomuus ja pahoinvointi koululaisten keskuudessa oli jo omana peruskouluaikanani 1980 -luvullakin hyvin pikantisti omakohtaiseen kokemusmaailmaani kuulunutta haittaa. 

Monissa tilanteissa luottamustani koulumaailmaan horjutti silloin eniten ei niinkään suoranaisesti typerät opettajat, vaan nimenomaan holtittomat, vihaa täynnä olevat, epäempaattiset ja siten kiusaamisherkät kanssakoululaiset, joita opettajat eivät saaneet tai halunneet saada järjestykseen / paremmille teille. Turvattominta ja ahdistavinta omana peruskouluaikanani oli kohdallani juuri se, kuinka välinpitämättömyys ja / tai voimattomuus opettajien / rehtorien taholta sosiaalisten konfliktien hallinnassa ilmeni haitallisesti. Siksikin sympatiani ovat tässä enemmän Korhosen puolella kuin kenenkään muun tahon.

Seuraavaksi koostan alle Facebookissa luonnostelemaani materiaalia tästä aiheesta ja aloitan keskeisillä tapahtumaan liittyvillä linkeillä. Sitten seuraa aineistoa kronologisesti uusimmasta vanhimpaan omien kommenttieni ja muiden tekemistä sisällöistä lainaussikermien kera.

Tässä itse ruokalavälikohtaus kohtalaisesti videokuvattuna: Alppilan ruokalakausti 2013.

Yleiseen mielipiteeseen nähden ns. poliittisesti epäkorrektein tausta-aineisto ko. välikohtauksen osapuolista: Tapio Tuuri: Alppilan koulussa tuulee kuin Suomenarolla.

Monet voisivat väittää tuota alempaa linkkisisältöä rasistiseksi, mutta tulemme huomaamaan tässä alla olevan materiaalin myötä, kuinka tässä Alppilan tapauksessa vaikuttaneet poliittiset intohimot maahanmuuttoon liittyen eivät ole tähdellisimmillään rasismiongelmaa kuvaavia, vaan nimenomaan kollektiivisella tasolla ryhmäpsykologisia sosiaalisten konstruktioiden ongelmia globalisaatioajattelun takia, joiden ymmärtämättömyyttä ja haittavaikutuksia piilotellaan liberaalin näennäissuvaitsevaiston taholta rasismikortin alle ajattelun rappiota ilmentäen. 

Toisaalta toki omansalaista rasismia tai paremminkin yksilö- ja yhteisöarvoissa ja niiden keskinäisessä järjestämisessä sekoilua ilmenee sen ongelman ratkaisuyritysten ymmärtämättömyyksissä myös konservatiivienkin taholta, joka onkin pitkä toinen juttu pohdittavaksi...

Nyt kuitenkin Alppila-gaten monia muita(kin) puolia: 

24.5.2013: Alppilan kohuopettaja liittyi perussuomalaisiin >> Tämän myötä Alppila-gate alkaa selviämään nyt yhä enemmän; perussuomalaiset ovat tässä avainsana ja Korhonen on mitä ilmeisimmin joutunut jo ennen tuota oppilasvälikohtausta opettajana ollessaan silmätikuksi tuohon puolueeseen viittaavien mielipiteidensä takia eli koulujärjestelmässä oli hänen kohdalleen syntynyt sitä lapsellista ja sokeaa vastakkainasettelua poliittisena "suvaitsevaisto vs. konservatiivi" -ajojahtina, jonka pohja on ilmennyt viime eduskuntavaaleistamme lähtien "hallitus-Suomi vastaan perussuomalais-Suomi" -kastijakona, niinkuin Seppo Oikkonen on sen hyvin analysoinut osana Suomen historiallista dualismisairautta. 

Korhonen tarjosi tähän lähinnä "vain" sytykkeen ja koulusysteemin hallinto-osasto Helsingin opetusviraston ja Alppilan koulun rehtorin muodossa otti sen avosylin vastaan kuin olisi odotellut sitä tekosyytä jo vuosikausia vesi kielellä; "koska päästään tuhoamaan konservatiivi Korhosen ura".

Tyhmää ja valveutumatonta idiotismia sellainen onkin etenkin kouluhallinnon ja erottamispäätöksen tehneen rehtorin taholta, vaikka perussuomalaisten teeseistä ei olisi yhtään samaa mieltä tai vaikka persut olisivatkin vain valeoppositio ja viemässä ojasta allikkoon omansalaisessa valveutumattomuudessa ja ylikonservatiivisuudessa! 

Sellaisen puolueen taholle kallistuvat mielipiteet eivät ole mikään syy tarkastella jonkun henkilön työkelposuutta! Minkään puolueen taholle suuntaavien mielipiteiden ei kuulu olla potkujen yhtenäkään perusteena edes himmeänä taustavaikuttajana >> Jos on, niin se kertoo jo totalitarismin vakavasta uhasta! Se kertoo mielipidevainosta, joka kuuluu jättää demokratioista kokonaan pois! 

Ei ole kuitenkaan pelkästään perussuomalaisten syy se, miksi kansakuntamme on ollut nyt sokea hyvinvointivaltion säilyttämisen periaatteille! Päinvastoin syytä on hyvin paljon juuri "hallitus-Suomenkin" taholla!

Siksi tämä Alppila-gate vaikuttaakin todella pikantilta pinnan alta paljastuneelta kansakuntamme sairaudentilan oireelta tuossa em. vastakkainasettelun katsannossakin. Mätäpaise, joka on muhinut koulujärjestelmässäkin ilmeisen vakavana. 

Asioista on voitava keskustella ja mielipiteitä on voitava harjoittaa niin, ettei se johda poliittisin perustein tehtäviin työnantajan ylilyönteihin ja laittomuuksiin, kuten tässä kävi! 

Ko. erottamispäätöksen tehnyt rehtori ja häntä puoltaneet opetusviraston virkamiehet olivatkin mitä ilmeisimmin juuri sellaisia hallintosokeita persuallergikkoja, joilla ei ole mm. todellisuudentajua kentän ja reaalitodellisuuden tilanteista... Lähinnä vain ideologinen valveutumattomuus ja ongelmien taloususkonnollis- ja maahanmuuttointressinen piilottaminen työkaluinaan.

7.5.2013: Alppilan opettajan potkut peruttu >> No niin, terveempi meininki onneksi on voittanut :)

3.5.2013: Opetusvirasto: Alppilan kohuopettajan potkuja ei syytä perua >> Opetusvirasto osoittaa antihumaanisuutensa ja kelvottomuutensa puolustamalla näitä laittomia potkuja. Lisäksi tästä tulee tällaisenaan ennakkotapaus uusille laittomille potkuille ja vihreän valon antaminen koulukiusaamiselle ja koulujen huonon ilmapiirin sallimiselle; oppilaille yhä enemmän valtaa opettajien kustannuksella. 

Opettajilla pitää olla ääritilanteissa mahdollisuus väkivallattomaan fyysisen voiman käyttöön tarvittaessa (Kuten edellä havainnollistin); kuljetusotteella häirikkö turvallisesti ulos tilanteista tarvittaessa. 

Antoiko opetusvirasto tällä viestillään tällaisille häirikköoppilaille eli tulevaisuuden potentiaalisille narsisteille ja psykopaateille lisää tilaa "toteuttaa itseään"? Kyllä antoi! Se suututtaa erittäin paljon, kun yhteiskunta on nyt muutenkin luhistumassa mm. juuri narsistien ja psykopaattien takia, joita löytyy mm. juuri sen pankkiiri-oligarkkisaastan joukosta, joka talous- ja imperiaaliasein on ollut käymässä hyvinvointivaltion ja yhteishyvän kimppuun täällä Suomessakin osana globalisaatiosairautta.

Ja jo aikaisemmasta seuraamisestani siis ilmenee, että tämä keissi on mitä ilmeisimmin erittäin poliittisesti kieroon virittynyt eli puolueeton ja tasavertainen se ei mitä ilmeisimmin ole.

Vakavimpia asioita tässä on kuitenkin pikantisti se, että potkut tehtiin laittomasti ilman asianmukaisia kanavia ja välimenetelmiä sekä juuri ideologisena ylireagointina; suhteetonta ja väärin! Tämä antaa ennakkotapauksena viestin siitä, että työntekijällä ei ole oikeusturvaa tiettyjä ideologisia intressejä vastaan. Lisäksi on jo tullut tämän tapauksen innoittamana ilmi oppilaiden kiristysmenetelmien eskaloitumista yrittää saattaa opettajia vastaavaan satimeen kiusallaan; alla siitäkin lisää...

27.4.2013: Kuria ja järjestystä >> Esko Valtaojalla on tässä monta hyvää pointtia!

Lainauksia: "YLIKIERTEILLÄ KÄYVÄSSÄ koulukeskustelussa sekoitetaan toisiinsa kaksi asiaa: kuri ja järjestys. Niiden eron huomaa parhaiten ajattelemalla erilaisia yhteiskuntamuotoja. Demokratia perustuu järjestykselle, diktatuuri kurille. Demokratian pohjana on yhteiskuntasopimus: lupaudumme tekemään erilaisia asioita, kuten maksamaan veroja, luopumaan verikostosta, ja olemaan pissimättä kaduille, ja vastalahjaksi yhteiskunta antaa meille järjestyksen. Diktatuurin lähtökohtana taas on kuri, jolla ylläpidetään järjestystä vallanpitäjien päättämin keinoin."

"KOULUIHIN VAADITAAN lisää kuria, kun pitäisi vaatia lisää järjestystä. Diktatuurit osoittavat, että ankarinkaan kuri ei toimi kuin tiettyyn rajaan saakka; järjestykseen perustuva yhteiskunta on paljon stabiilimpi kuin kuriin nojaava."

"Koulun pitäisi kasvattaa yhteiskuntaan. Eikö siksi tulisi parantaa koulun järjestystä painottamalla oppilaiden omaa vastuuta?"

"Jos lisätään vapautta, täytyy myös lisätä vastuuta. Nykysysteemissä, oli kyseessä sitten peruskoulu tai yliopisto, opiskelijalla ei ole oikeastaan mitään vastuuta mistään. Ja vailla vastuuta on hankala käyttäytyä vastuullisesti itseään tai muita kohtaan."

"On turha ihannoida vanhoja aikoja; nykykoulu on useimmilla mittapuilla paljon parempi kuin viidenkymmenen vuoden takainen. Mutta jokin on myös mennyt väärään suuntaan. Liian moni oppilas odottaa vain saavansa kaikkea ilman mitään vastinetta, ja omaavansa vapauden tehdä mitä tahansa ilman pienintäkään vastuuta tai edes pelkoa vastuuseen joutumisesta.".

Hyvää tuossa Valtaojan pohdinnassa on juuri se, että vapaus vaatii myös vastuuta. Tyypillistä aikamme yli-individuaalin sokeuden muodostamaa asennetta yhteiskuntarappiossamme on juuri se, että vapaus on aiheuttanut vakavasti yhteishyvää ja yhteiskuntasopimuksia uhkaavaa vastuuttomuutta; oligarkki-pankkiiri -hegemonia on siitä vakavin esimerkki. 

Valtaojalla ei ole tässä kunnon käytännön ehdotusta tilanteen korjaamiseksi, mutta minun mielestäni tätä pitääkin lähestyä myös konsepti- ja koherenssitasoilta alkaen esim. ajattelemalla muutosta kokonaisena kulttuurin ohjaamisena sopivampaa "järjestystä" tuottavaan suuntaan, jossa kollektiivisesta muutoksesta viriää hyviä yksilöllisiäkin tekoja, ideoita ja kehityskaaria. 

Seppo Oikkosen sanoin meidän täytyy kehittää yhteiskuntaa siihen suuntaan, jossa ihmisyyteen kiinteästi kuuluva ryhmäpsykologinen moraalisidos ja samalla tuo vastuu sopivana yhteisöjärjestyksenä paranee korostamalla yksilöllisen eriytymisen ja kasvupotentiaalin kehittämistä yhteisöllisten ominaisuuksien pohjaa unohtamatta. Kuitenkin sortumatta siinä yhteisöintresseissä kollektiivisen totalitarismin tielle; ryhmäsidonnaisesta normimoraalista täytyy päästä sopivasti eroon omantunnonetiikan mahdollistamiseksi paremmin yksilöiden keskuuteen, joka puolestaan mahdollistaa hedelmällistä koherenssia yksilöiden ja heidän muodostamansa yhteisön kokonaisrakenteelle. 

Toimiva ja humaani yhteisö on pohja, jonka puitteista mahdollistuu yksilöiden paraslaatuinen kehitys. 

Nythän olemme sen sijaan menossa rappiosuuntaan monella tavalla tuossa katsannossa; yhteisölliset ominaisuudet ja periaatteet ovat olleet tuhon kohteina Ayn Randilaisen yhteiskuntadystopian saatua valtaa vastuuttoman yli-individuaalin sokeuden takia ja sen piirissä "hyvää" kasvualustaa nauttivien oligarkki- ja imperiaali-intressien sekä niiden neofeodaalistavien ja kansallisvaltiota tuhoavien antihumaanivaikutusten kautta. 

Niin kaukaiselta kuin se kuulostaakin, niin silti esim. juuri ekonomian harjoittamisen muuttaminen moraalisempaan ja kulttuurioptimistisempaan suuntaan on nimenomaan jo eräs tärkeä virstanpylväs tuottaa kollektiivista muutosta kulttuurin muotoutumiseksi renessanssillisemmaksi ja humaanimmaksi ja sitä kautta tulee parantavaa vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen myös kouluissa ja koulusysteemiin kokonaisuutenakin. 

Kyse on metafyysisten ja kokonaiskoherenttisten prosessien ymmärtämisestä laajasta kentästä kohti yksityiskohtia eikä yksityiskohtien setvimisestä sekavana osajoukkohajaannuksena ilman kokonaiskuvaymmärrystä.

Esim. juuri siksi LaRouche -liikkeen promotoima ja FDR:n luoma Glass-Steagall -standardi on niin paljon muutakin kuin vain pelkkä pankkitoiminnan säätelyjärjestelmä. Se on periaatteellinen kulttuuria parempaan suuntaan ohjaava metatyökalu kokonaiskuvaymmärryksenä. Systeemin sillä tavalla kollektiivisesti muuttaminen mahdollistaa uusien asioiden tekemisen uudella tavalla aikaisempaan systeemiin verrattuna, joka mahdollistaa mm. juuri omantunnonetiikan kasvua kulttuurioptimismin lisääntymisen kautta...

24.4.2013: Koululaiset kiristävät nyt opettajia – ”Videoita Youtubeen” >> Tähän sairaaseen tilanteeseen on siis tultu nykysysteemissä!

---> Opettajan kirje hämmentää Vaasassa – kertoi pukeutuvansa luotiliiveihin.

15.4.2013: Kymmenen kohtaa Alppilan koulukiusaustapauksesta >> Seppo Oikkoselta tärkeä, vakava ja erinomainen analyysi Alppila-gateen!

Lainauksia: "Kiusaamisilmiö on kansallinen ominaispiirteemme. Tutkimusten mukaan olemme eurooppalaisittain ottaen poikkeuksellista kiusaajakansaa, työpaikkakiusaaminen Suomessa on kaksi kertaa yleisempää kuin keskimäärin muualla, ja myös koulukiusaaminen on meillä paha ongelma. Olemme siis kansaa joka kohtelee toinen toisiaan kaltoin. 

Kiusaaminen ei kuitenkaan ole ainoa suomalaisille ominainen poikkeuksellisen korostunut kansallinen piirre. Olemme maa jossa kaikki yhteiskunnalliset perusvastakohtaisuudet -- kuten esimerkiksi kuilu valtaapitävän eliitin ja niin sanotun tavallisen kansan välillä -- on poikkeuksellisen suuri. Tähän meitä määrittelevään seikkaan kiinnitti aikanaan huomiota sosiologi Erik Allardt."

"Mistä nämä toinen toisiamme kaltoin kohtelevat -- periaatteessa väkivaltaiset -- asenteemme johtuivat? Ne johtuvat suoraan vuosisataisesta historiastamme alistettuna kansana.

Mikään tällaisista tilastollisista tosiseikoista ei selity muuten kuin meille kansana ominaiseen vahvaan psyykkiseen dualismiin, mielen kaksijakoisuuteen, palauttamalla. Psyykkinen dualismi taas selittyy vain vuosisataisella historiallisella kahtiajaolla erikieliseen hallintoeliittiin ja kansaan.

Suomalaisten kansallinen erityislaatuisuus on mielestäni vain vuosisataisen alistamis- ja alistumishistorian kautta selitettävissä. Siksi tarvitsisimme erityistä kansallista psykoanalyysia -- ja se voi toki olla niin tutkimuksen kuin kansalaiskeskustelun ja myös itseanalyysin muotoista -- siis oivalluksia omien ajatuspremissien ymmärtämiseksi.

Kyse on pohjimmiltaan alamaisasenteista, siitä että olemme omaksuneet aivan tietynlaiset selviytymiskeinot tullaksemme toimeen ja osoittaakseemme tarpeellisuutemme meitä hallinneille herrakansoille. Esimerkiksi kansalliset hyveemme ovat syntyneet tältä pohjalta. Olemme ahkeria ja rehellisiä, työ-, mies- ja sotakuntoisia, ja haluamme kovasti sivistää itseämme saavuttaaksemme oppiarvojen kautta paikan paremman väen piireissä."

"Julkiselämässä erityisessä asemassa ovat virallisimmat instituutiot, suoraan historiallisina jatkumoina vakiintuneet yhtenäiskulttuuri-instituutiot kuten kirkko, koulu ja kasarmi. Kuin sattumoisin juuri tällaisissa julkislaitoksissa kiusaamisilmiötkin ovat yleisimpiä."

"Pohjat kaikille niille "edistyksellisille" yhteiskunnallisille pyrkimyksille, jotka nykyisin ovat kääntyneet omiksi irvikuvikseen, luotiin nimenomaan 60-lukulaisen opiskelija- ja arvovallankumouksen pyörteissä.

Tavoitteena silloin olivat kansalaisoikeuksien laajentaminen ja ahtaan kansallismielisyyden korvaaminen ylikansallisten kulttuurien rikastavilla vaikutuksilla -- mutta ainoa mikä oikeasti tuolta ajalta tarttui ihmisten mieliin oli individualistinen vapaudenkaipuu ja yhä sokeammaksi muuttuva usko kaikkien "omien" aatteiden oikeutukseen.

Nimenomaan sokea individualismi oli se ansa, johon kaikki edistykselliset liikkeet sitten kaatuivat."

"On traagista, että arvovallankumouksesta jäivät itämään ja elämään ainoastaan hajoamisen perinteet. Yhteiskunta ei nimittäin kehity vain vanhaa hajottavien voimien varassa. Tarvitaan uuden ja vanhan jatkuvaa kontaktointia ja keskinäisyhteyttä -- kaikki uusi voi rakentua vain vanhan päälle ja johonkin pysyvään perustuen. Uusi pinta voi toimia vain jos sillä on syvyyssuuntaiset kytkennät historialliseen perustaan."

"Pelkkien uusien "ismien" varaan voidaan rakentaa vain älyllisesti ohutta teoreettista käsitetodellisuutta. On traagista että juuri sellaiseen olemme päätyneet -- maailmaan, jossa teoreettiset "ismit" koetaan "pätevyytenä" ja jossa ei enää edes ymmärretä miten demokratia tarvitsee vanhoja voimia, sellaisia kuin mitä ovat esimerkiksi aidot kansalaistunnot."

"Ja mielikuvamme sivityksestä nousevat historialliselta pohjalta ja korostavat niitä opillisuuden ominaisuuksia joilla eliitti on perinteisesti erottunut rahvaasta. Hieno sivistys on meille nimenomaan "opillista", "teoreettista" -- erotukseksi siitä käytännön työstä jota työkansa tekee."

"Tämä teoreettista oppisivistystä ylevöittävä trendi on kuitenkin vuosikymmenten mittaan alkanut hallita yhä selvemmin kaikkea mikä yhteiskuntamme sivistyksellistä elämää määrää. Se on luonut uudet standardit ja mallin myös yliopistosivistykselle, jossa oppineisuuden osoittaminen tapahtuu vielä teoreettisempien "ismien" käsitetodellisuuksissa.

Nykyisin on jopa mahdollista laatia hyvin ihanteellisia täysin todellisuudentajuttomia teoreettisia opinnäytteitä monikulttuurisuuden käytännön ilmenemistä."

"...tässä Alppilan koulukärhämän käsittelyssä vastakkain näyttäisivät mitä selvimmin asettuvan virastoissa vaikuttava teorianpalvonta -- siellä omiin käsitetodellisuuksiinsa sulkeutuneet ja hallintoasemiin kouluttautuneet idealistit vaalivat ihanteitaan -- ja kokonaan toinen todellisuus on se käytännön taso, koulumaailma, jossa opettajat päivittäin törmäävät päällekaatuviin käytöshäiriöihin ja kurinpito-ongelmiin."

"Koska itse Alppilan välikohtauksen psykologinen arviointi on tosiasiassa mahdotonta -- edes asiantuntija ei pysty jälkikäteen päättelemään millaiset motiivit ja muut syvätason tekijät välikohtauksessa ovat vaikuttaneet -- asia tullaan käsittelemään jonkin tapahtumaan päälle liimatun teoreettisen käsitepuitteistuksen kehikossa. Tällaisten käsitetodellisuuksien suhteen puntit eivät koskaan ole tasan -- käytännön ihmiset tulevat aina häviämään niille, joilla on teoreettinen auktorisointi hallussaan.".

Arhi Kuittinen: Suomi on häpeäkulttuuri >> Häpeä onkin varsin tuhoisa tunne; se estää mm. valveutumista ja yhteiskunnan kehittämistä em. katsannossa, missä yksilöllistä eriytymistä ja omantunnonetiikkaa pitää promotoida yhteisöllisten periaatteiden kanssa sopusointuisessa rinnakkaiskoherenssissa.

Lainauksia: "Väitän, että Suomi on häpeäkulttuuri siinä missä Japanikin.

Ja koulut häpeäkouluja kuten Japanissa."

"Japanissa vasta opetellaan "sivistyneen" häpeäkulttuurin ja epäsuoran häpäisemisen taitoja kun Suomessa taas on vuosisatoja kehittyneet ruotsalais-katolisen kirkon syntikulttuuri (luterilaisuudeksi naamioituna), historian ja sisällissodan teurastuksien väärentäminen ja laajemminkin uhrien tarkka syyllistäminen sekä kirsikkana kakussa alkuperältään venäläinen koulusysteemi ovat olleet hiomassa sen huippuunsa "näkymättömänä" häpeäkulttuurina."

"Viimeaikainen hallituksemme ministerien julkea käyttäytyminen, vastuuttomuus, vastuun kieltäminen, järkyttävä typeryys ja välinpitämättömys faktoja ja syviä asiantuntijarivejä kohtaan kertoo vallan kääntöpuolen häpeäkulttuurista;

 Mitä julkeampi olet, sitä enemmän haet valtaa lamaantunelta häpeälaumalta häpeäkulttuurissa.

Häpeä on valtaa psykopaattien vallitsemassa julkeiden elitismissä.

Kataisen ja Himasen häpeämätön tiedeyhteisöjen ohittaminen ja pilkka on häpeäkultturimme eräänlainen huipentuma. Oivaltavatko ihmiset vihdoinkin, että kokoomus on aidosti tuhoamassa demokratiaa ja unelmaa kehittyneestä Suomesta?"

"Suomessa häpeähegemonia tarkoittaa siis yhteisön itsepuolustusmekanismeja ja yhteisöllisen itsekritiikin torjumista - juuri hegemonisen kulttuurihierarkian ja valtajärjestyksen puolustamiseksi. Ilman keskusteluja. Puhutteluja alaisille Suomessa riittää mutta  ne eivät ole keskusteluja.

Reagoiminen ja pohdinta on Suomessa häpeällistä, sillä "se osoittaa" luovuttamista, vallasta luopumista. 

Elämme hyvin sairaassa ja oikeistolaisessa hierarkiakulttuurissa, jossa kaikki naamioidaan käänteiskuvan kautta eliitin suojaksi ja elitistiseksi hegemoniaksi."

"- Lisäys -  
Kun rehtori jättää koulunsa hunningolle ja eliittiperheiden lapset saavat vittuilla opettajille niin tietysti häpeätaakka vyöryy viimeiselle linjalle, isojen miesopettajien viimeiselle rintamalinjalle.

Suomalaisten koulujen romuttavana systeemiongelmana on nyt resurssien puute ja siten suuntana taantuminen takaisinpäin opettajan autoratiivisuutta kohti.

Rehtorit voivat todellakin monessa koulussa estää sukupuolivalistuksen jotta "uskonolliset" vanhemmat eivät suuttuisi! Suomi vuonna 2013."

"Suomalaisen häpeäkulttuurin voi määritellä lyhyesti:

Ne häpeävät, joilla ei olisi mitään syytä hävetä, ne pakotetan häpeämään, joilla ei ole aihetta hävetä mutta ne eivät häpeä, joilla olisi täysi syy hävetä tekojaan ja salaliittojaan."

"Itsemurhista vaikeneminen ja median itsesensuurisäädös itsemurhista on selkein esimerkki suomalaisesta häpeäkulttuurista.

Aiheesta puhuminen on kielletty koska muuten se olisi hyökkäys yhteisöä kohtaan eikä vain "itsemurhaajan oma häpeä"."

"Katsahtakaamme lopuksi kulttuurimme ongelmien alkuperäiseen perinneytimeen.

Suomalaisissa kirkoissa palvotaan häpeää. Valtionkirkon jumalanpalvelusrituaalit on verbaalisesti tehty masentamaan ja lietsomaan kelpaamattomuuden tunteita.".

Arhi Kuittinen: Koulujen systeemiongelma ja Antti Korhonen syntipukkina >>

Lainauksia: "Vanhemmat korostavat lapsilleen usein vain narsistista itsetuntoa mutta eivät itsetuntemusta."

"Suurin stressiongelma lapsille valtavana systeemiongelmana on aidosti vanhentunut, jälkeenjäänyt koulusysteemi ja opettajan jäykkä rooli sokeana pakottajana, surkeat resurssit, isot luokat ja koulujärjestelmän idioottimainen pedagogia ja maailmankuva - hyödytöntä, väärin rajattua nippelitietoa, epäpolitisoivaa vaihtoehdottomuutta ja soveltavan luovuuden halveksuntaa.

Kaiken lisäksi hyvin oikeistolaista systeemieetos, joka ei esitä systeemitason muutoksia vaan vain vaatimuksia yksilön "yrittäjähenkisyydelle" ja kilpailuhalulle.

Koulussa ei opeteta soveltamista ja taitoa vaan standardien ja tietopakettien tankkaamista."

"Opetus tulisi olla hyötynäkökohdiltaan selvää. Pakkoruotsi on taantumuksen suurimmista merkeistä. Erityisluokat tarvitaan takaisin. Harmaalta taloudelta on helposti puristettavissa 1200 miljoonaa koulutukseen ja nuorten halujen ja tarpeiden mukaan tukevaan ammattikoulutukseen. tämä olisi myös koulutetujen ja älykkäisden ihmisten työllistämistä ja kulttuurin kehittämistä.

Humanistit, filosofit, sosiologit ja psykologit voisivat muun muassa tarjota keskusteluryhmiä hyvin monentyyppiseen elämänhallinnan ja ammatillisen toiminnan tukemiseen."

"Yhteisöllisyys on aina väkivaltaa

 - säännöt ovat väkivaltaista sovittamista yhteiseen tilaan. 

Jos rehtori ei tekopyhästi halua sääntöjen toteutumista, niin miksi hän ylläpitää sääntöjä sääntöjen valvojilla ja sietää oppilaiden uhmaa alaisilleen? Eli rehtori on vastuussa mutta haluaa olla sääntöjen ylittäjän ja opettajan loukkaajan suuri vapahtaja.".

13.4.2013: Kohu koulujen ongelmista: "Opettajat pelkäävät oppilaiden vanhempia" >> Transatlanttisen eliitin piiristä tutut antihumaanit elkeet moraalittomuuksina ja toimintatapoina ovat alkaneet kollektiivisesti pesiytymään sairautena vähän siellä sun täällä, kuten edellä on sen syitä jo hyvin havainnollistettu!

12.4.2013: Syyt miksi minä haluan opettajille lisää keinoja koulurauhan ylläpitämiseksi >> Alppila-gateen erittäin tärkeä puheenvuoro! Tässä kuvatut kiusaamisilmiöt yms. epäsosiaaliset rappioprosessit ovat em. havainnollistuksen esimerkkeinä sekä koululaisten että opettajien ja koulusysteemin taholta. Se merkkaa osaltaan myös vakavasti länsimaiden erittäin monisyistä perikatovaaraa.

10.4.2013: Ei todellakaan sankariopettaja-ainesta >> Tässä Korhosta ilmeisen harhautuneesti mollaavassa jutussa Seppo Oikkosella on pari hyvää kommenttia; lainaan ne alle:

" "Sarkasmin käyttö oli tilanteessa varsin ymmärrettävä ja älykäskin veto." 

Hmmm, mahtaako blogisti freelancetoimittajana olla oikealla alalla kun käyttää kirjallisen tyylin määreitä jenginuoren käyttäytymisen kuvailussa? 

Tätä blogia omassa kommentissaan "yhtenä harvoista Uuden Suomen järkevistä kommenteista aiheeseen liittyen" pitänyt nuori filosofianopiskelija Saara Huttunen puolestaan kuvasi tuolla toisaalla pojan tyyliä "pään aukomiseksi". 

Blogisti Virtanen hutkii tutkimatta edes tapahtumien kulkua, blogisti Huttunen puolestaan oli toisaalla sitä mieltä, että vasta auktorisoidun selvityksen jälkeen kannattaisi rahvaan ottaa kantaa. 

Kauhean monia opettajan toimet vahvasti tuomitsevia kannanottoja ei näillä palstoilla ole esiintynyt. Nämä kaksi kannanottajaa ovat näköjään olleet oman kantansa esiintuomisessa aktiivisia -- mistähän johtuu että Virtasen ja Huttusen niin sanotut "perustelut" ovat keskenään kovin erilaisia? 

Toinen on tietävinään kaiken ja tuomitsee opettajan, toinen vaatii kaikkia muita muistamaan tietämättömyytensä mutta tuomitsee silti itse. 

Uskaltaisiko sanoa, että niille molemmille yhteistä on lähinnä jonkinlainen todellisuudentajuttomuus, yleinen elämällevieraus? 

Jos näitä kysymyksiä pitäisi joillakin paremmilla määreillä kuvata, luultavasti itse lähtisin siitä että kyseessä ovat jengi-ilmiöt -- joitka nykykoulussa ovat jo niin pahoja että ne ovat jakaneet opettajanhuoneetkin leireihin, ja vaikuttavat myös muiden opetustoimen instassien sisällä. 

Jengiytyminen niin jengi-ikäisten ryhmävahvistautumisen muotona kuin myös yleisenä yhteiskunnallista keskustelua määräävänä ajatusmuotona on lisääntymässä. Samassa suhteessa kuin todellisuuden- ja suhteellisuudentaju on katoamassa."."

"Andersson: "Kun tapahtumasta esitetään vain pieni valikoitunut osa, on suomalaisilla hirveä hinku unohtaa kaikki muu sen ympäriltä ja herättää itsessään lynkkaaja..." 

Tätä voisi ajatella hieman laajemminkin. 

Kansalaiskeskustelun -- ihan kaikenlaisen rajoittamattoman kansalaiskeskustelun -- hyvänä vaikutuksena voitaisiin noteerata se, että keskustelussa monenlaisten ja uusienkin näkökulmien esilletulo mahdollistuu. Näin ainakin mikäli keskustelijat ottavat oman roolinsa oikein ja oman kantansa julistamisen sijasta käyttävät mielipiteilyä hyväkseen lisänäkemysten keräämisessä ja omien käsitystensä kehittelyssä. 

Laajat kansalaiskeskustelut vasta mahdollistavat sen että kaikki mahdolliset asiaan liittyvät perspektiivit aukeavat. Toinen vaihtoehto on se mihin valitettavasti täälläkin tämän keskusteluaiheen yhteydessä törmätään: kovin monet ovat halukkaita vaatimaan että kansalaiskeskustelu pitäisi tyrehdyttää kunnes jokin "auktorisoitu selvitys" asioista viranomaistaholta saadaan. 

Tällainen "vaikenemisen" tai "puhumattomuuden" kulttuuri ei ole vain huono vaan vaarallinen tie. 

Sen lisäksi että vasta laajassa kansalaiskeskustelussa kaikkien asiaan liittyvien näkökohtien on mahdollista tulla esille, tämä keskustelu myös asettaa odotuksia ja viimekädessä kriteereitäkin sille mitä niin sanotulta "auktorisoidulta selvitykseltä" odotetaan. Eli keskustelu muodostaa kysymyksiä joihin tarvitaan vastauksia -- ja asettaa niin muodoin yhtäältä myös laatuvaatimuksia viranomaistyölle -- alkaen poliisin tekemistä kuulusteluista ja tietojenkeruusta, syyttäjän harkinnan kautta oikeuden käsittelyyn, jossa vasta ensimmäinen varsinainen "auktorisointi" tapahtuu. 

"Auktorisoiminen" on asiana olemassa vain mikäli kyseessäoleva selvitys nauttii yleistä auktorisointia. Sitä se ei edes voi tehdä, ellei selvitystyöllä tuoteta tositietoa joka koskee juuri niitä kysymyksiä joita kansalaiskeskustelu on nostanut esiin. Unohdamme usein, että lakien ja lainkäytön on nautittava yleistä luottamusta jotta ne voisivat toimia yhteiskunnallisen legitimaation lähteenä. Laki jota ei kunnioiteta ei voi olla laki, vaan tarvitsee muuttamista. 

"Puhumattomuuden kulttuurin" varjelemisen sijasta kannattaa siis pikemminkin kannustaa mahdollisimmaan monipuoliseen kansalaiskeskusteluun. Sen sävyjen monipuolisuudesta pitää pitää huolta -- vaarallista on vain se jos keskustelu yksipuolistuu suuntaan tai toiseen. Oma kommenttisi koskien kamerakännykällä videoidun pätkän manipulatiivista luonnetta on mielestäni aivan erinomaisen hyvä esimerkki kannanotosta, jonkakaltaisia kansalaiskeskustelussa nimenomaan tarvitaan.".".

Seppo Oikkonen toisen Alppila -juttunsa (Alppila on jäävuoren huippu) kommenttiosastossa:

"Muuten, olen sitä mieltä, että kaikki esiin tullut tieto osoittaa yhä selvemmin mistä koko kärhämässä pohjimmiltaan on kyse -- on kyse monikulttuurisuus- ja maahanmuuttopolitiikasta.

Vastakkain ovat ne jotka haluavat suomalaisen koulun pysyvän suomalaisena kouluna -- jossa suomalaislasten on hyvä kasvaa ja opiskella ilman lisääntyviä käytöshäiriöitä -- ja toisella puolella ovat ne jotka eivät millään, eivät mitenkään, eivätkä missään mielessä eikä missään määrin ole valmiita myöntämään itselleen miten väärässä he omassa ihanteellisessa monikulttuurisuuspolitiikassaan ovat.

On mielestäni selvää, että kun vastakkain käytännössä joutuvat yhtäältä esimerkiksi sellaiset "kulttuuriset" käsitykset, joissa jo lapset nähdään sillä lailla sukupuolisina olentoina etteivät pojat edes saa nukkua samassa huoneessa jossa on tyttöjä, ja toisaalta suomalainen koululaitos, joka on opettajakunnaltaan vahvasti naisvaltainen, konflikti on väistämätön ja sovittamaton.

Juuri nämä tällaiset asiat ovat nyt oikeasti kyseessä -- se mikä koskee miesopettajan "väkivaltaisia" otteita kyseessäolevanssa kärhämätilanteessa on vain syvien ratkaisemattomien kulttuurikonfliktien pintaa.".

Arhi Kuittinen: Porvarillista yhteiskuntaterroria >> Arhin hyvä yhteenveto-analyysi Alppilan koulu-gatesta ja sen havainnollistamista osana kulttuurimme kaikkia rappioilmiöitä:

Lainauksia:

"Erotettu opettaja oli opettajien luottamusmies, rehtorille selvä kohde sen sijaan että tunnustaisi ongelmaoppilaiden ja heidän ongelmavanhempiensa harrastaman terrorin olemassaolon."

"Useimmat rehtorit keskittyvät vain vastuupakoiluun ja poliittisen klaaninsa miellyttämiseen. Rehtorit luulevat olevansa PR-työssä vanhempien yhteiskunnallisen ja poliittisen statuksen mukaan vanhempien rauhoittelemiseksi mutta ei se niin ole. Koulun tehtävä olisi valvoa myös vanhempien häiriökäyttäytymistä ja kasvatusongelmia."

"Tämä oikeistolaisten yhteiskuntaterrori on hyvin tuttua vuosisadan alusta.

Kiusataan työväestöä epäinhimillisillä oloilla ja mitättömillä resursseilla ja sitten kun vastuunalaisen stressi muuttuu aggressioksi tai vaikkapa voimasanoiksi niin moralistinen porvaristo ja wannabe-juoksupojat voivat lyödä isommalla tekopyhällä kädellä ja kasvattaa ylemmyydentuntoista halveksuntaansa puhuen "vastuusta"."

"Nuorille tarjotaan nyt elitismiä ja kateutta ainoaksi elämänhallinnan motiiviksi vääristyneessä yhteiskuntamallissa, jossa aivoton kilpailu on yhteistyötä tärkeämpi. Lyhytkatseista egoismia coolina idiotismina."

"Nuoret velkaantuvat hurjalla tahdilla, sillä pankit uusina kirkkoina ovat markkinoineet velan oton synnin tunnustuksena ja "tulevaisuuden takeena". Kyse on ideologisesta sodasta. Täydellisen yksilön elitistisestä unelmaharhasta ja "menestyksestä" loppumattomassa statuskamppailussa, kilpailuyhteiskunnan illuusiossa eliitin hyväksi mainonnan ja pankkien epäyhteiskunnassa."

"Nuoret unelmoivat julkisuudesta.

Ja elitistisestä julkeudesta.

Media ja pankit myyvät ihmisille narsismia lääkkeeksi ahdistukeen.

Ja narsismi myy hyvin.

Kokoomus mainostaa juhlien julkeuden eduista."

"Feministit ovat valitettavasti nyt mukana pyörittämässä tätä oikeistolaista kiusaamisen karusellia keskittymällä vain "naisten oikeuksiin" ja tyttöjen etuoikeuksiin koulumaailmassa - vaikka Suomi on maailman kakkonen tasa-arvossa.

Feminismi on valitettavasti liukunut oikeistolaiseksi eliitit-ideologiaksi ja saa rahaa tukemalla kokoomuksen oikeistovaltion laajaa epätasa-arvopolitiikkaa tuloerojen kasvattamisessa ja veroprogression purkamisessa.

Suhtellisuudentajuton ja hysteerinen feminismi on vakava harha laajojen yhteiskunnallisten luokkaerojen edessä."

"Elitismi on terroria.

Elitismin eetos taktisena luokkasotana.

Eetoskin on salaliitto. 

Porvarit ovat perineet aatelisilta selvän eetoksen, jonka mukaan omien joukossa puhutaan toista ja julkisuudessa toista."

"Uutena ilmiönä ovat tietysti wannabe-porvarit, jotka matkivat ja ihailevat kovan tason eliittiä  vaikka eivät ole itse porvareita koska kuvittelevat pääsevänsä työväestöstä konttaamalla porvareiksi mutta eivät tiedä sitä, että eliittiaateliset halveksivat aina hymyillen wannabe-palvelijoitaan."

"Elitismin selkein merkki Suomessa on perustuslain rikkominen.

Jostakin syystä kokoomus ei uskalla käydä perustuslain kimppuun suoraan sitä muuttaakseen, vaan kabineteissa sorvataan satoja hämäriä poikkeupykäliä perustuslain ohittamiseksi."

"Suomalainen koulusysteemi on täysin oikeistolaisten virkamiesten ja Akavan kaappaama. 

Jyrkästi lainvastainen virkamiesten oikeistolainen salaliitto paljastettiin mutta syyttäjä ei "poliittisista" syistä ole puuttunut täysin korruptoituneeseen Opetushallitukseen. 

Opetushallituksen tärkein tehtävähän on vain valvoa opetuksen oikeistolaista linjausta ja oikeistolaista sensuuria oppimeteriaalissa maailmankuvan vääristämiseksi ja vaihtoehdottomuudeksi.".

On myös syytä muistaa tämä hierarkkinen totuus >> Teini ei ole aikuinen eikä opettajan työkaveri.

Korhosen kohtalo laukaisi tiedostavaa prosessia >> Alppilan opettajan potkut poikivat mielenilmauksen työrauhan puolesta.

Lopuksi aihetta valottavaan tausta-aineistoon historiallista tietoa >> Oikeisto vastusti peruskoulun perustamista.