Aurauskalustolla kolhittua rauduskoivua (Betula pendula) kuvattuna Espoon Tapiolassa torstaina 2.5.2013.
Aurauskalustolla ja lumenkasaamisella murjottua omenapuuta (Malus sp.) kuvattuna Espoon Tapiolassa tiistaina 16.4.2013.
Päättyneen talven aikana olen taas kiinnittänyt paljon huomiota lumenauraamisessa ilmenneisiin ongelmiin, joka oli taas merkittävästi esillä Etelä-Suomen runsaslumisuuden takia. Yksi osa sitä oli tälläkin kertaa kasvillisuudelle aiheutetut vahingot johtuen huolimattomasta ja liian vähän suunnitellusta auraamisesta. Sopivasti juuri ennen tällä viikolla 19 alkavaa puustolehtimistä esittelen tässä puustolle aiheutettujen aurausvahinkojen kaksi päätyyppiä, joita ilmeni tällä Espoon Tapiolan alueella taas varsin paljon ja harmillisen näkyvästikin.
Ylemmässä kuvassa nähdään sitä, kuinka kujannepuustoa on kolhittu ajamalla auraustraktorilla ko. puihin nähden liian lähellä ja huolimattomasti. Ilmeisesti traktorin kauhalla on huitaistu puuta eikä tämä ole ko. paikalla edes ainoa tapaus, vaan viereisissä muutamassa muussakin puussa näkyy vastaavia lohkeamia. Tämä oli päättyneen talven aikana merkittävä erikoisuus, sillä koskaan aikaisemmin reilun 10 vuoden aikana en ole havainnut vastaavasti näin pahaa kolhimistapausta tällä paikalla.
Koivuille on tyypillistä, että tällaiset tuoreet vauriokohdat vuotavat nyt keväällä mahlaa, kuten kuvassa nähdään. Myöhemmin nämä vauriokohdat ovat herkkiä lahovaurioille, kun lohkeamat eivät kasva vielä useaan vuoteen umpeen. Sellainen puolestaan lyhentää puun ikää ja tekee vuosien mittaan puusta jopa vaarallisenkin myrskytuulissa. Kyse ei siis ole mistään pikkuhuolimattomuudesta, vaan tällä on johdannaisseurauksena jossakin vaiheessa myös ihmisille vaaran aiheuttaminen! Toki tuolla tavalla kolhitut rungot ovat näkyvällä paikalla selvä esteettinenkin haitta.
Ylemmän tilanteen kuvauskohta on Pohjois-Tapiolassa Louhentien varren koivukujanteen itäisen osan pohjoispäässä.
Alemmassa kuvassa nähdään sitä, kuinka lunta on kasattu liian ronskisti puun viereen ja jopa päälle. Sen seurauksena on ollut oksiston taittumista ja murtumista hyvin selvästi. Mm. keskellä näkyy tuore taittunut oksa monien muiden lisäksi ja taustemmalla ko. puun tyven lähellä parisen talvea aikaisemmin tapahtunutta isonkin oksan taittumisvauriota samasta auraushuolimattomuussyystä johtuen.
Monesti tällaisten murskajaisten syynä on se, että aurattavaa lunta kuvitellaan kevyemmäksi kuin se usein onkaan ja siten ei ajatella sen vahinkoa tekevää voimaa. Talven aikanahan lumi kokee usein sellaista suojasään ja pakkasen vaihtelun aiheuttamaa metamorfoosia, missä lumi sitä siirreltäessä onkin muuttunut jäisen kovaksi ja siten puustoja ja istutuksia helposti murskaavaksi tuhomassaksi.
Tämä on otettava aina huomioon, kun lunta auraillaan kohdilla, missä on istutuksia lähellä! Lähtökohtaisesti tällaisia seikkoja pitääkin huomioida jo myös istutuksia suunniteltaessa.
Tuo kuvan omenapuu on ilmeisesti viljelyjäänne ja lajikkeena siten tuntematon, mutta joka tapauksessa näkyvällä paikalla ollessaan nuo vauriot ovat harmillinen esteettinen haitta, joka olisi voitu välttää, sillä alueella olisi ollut havaintoni mukaan tilaa jättää lumen kasaamista kauemmaksi ko. puusta.
Alemman tilanteen kuvauskohta on Pohjois-Tapiolassa Kalevalantien ja Riippakoivuntien risteyksestä parisenkymmentä metriä itään löytyvän kevyenliikenteen väylän alun kulmauksessa.
No comments:
Post a Comment