Sunday, June 01, 2014

Viikon 22 kasvivalokuva: Kiinansinisade (Wisteria sinensis)















Kukkivaa kiinansinisadetta (Wisteria sinensis) kuvattuna maanantaina 26.5.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Jatkan Kaukoidän kasvien parissa ja niistä tässä keimailee kiinansinisade (Wisteria sinensis). Lajia on kutsuttu myös pelkällä sinisade-nimellä tai myös nimellä wisteria. Kyseessä on kuitenkin useita eri lajeja sisältävä köynnöskasvien suku, missä erotukseksi muista lajeista on syytä käyttää kuvan kasvista tätä kiinansinisade-nimeä. Toinen tunnettu suvun laji on japaninsinisade (Wisteria floribunda) ja nämä kaksi ovat tuottaneet myös risteymiä.

Tämä kuvan laji on nimensä mukaisesti kotoisin Kiinasta, missä se kasvaa luonnonvaraisena maakunnissa: Guangxi, Guizhou, Hebei, Henan, Hubei, Shaanxi ja Yunnan. Lajista tuli länsimaihin erittäin suosittu koristekasvi hetimiten sen jälkeen, kun se vuonna 1816 tuotiin Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Nyttemmin kotiseutuaan vastaavilla ilmastollisilla alueilla mm. Ranskassa ja Yhdysvaltain itäosissa se on myös levinnyt luontoon paikoin jopa rikkaruohon tavoin kasvaen isoina tukahduttavina liaaneina.

Täällä Suomessa lajia pidetään hyvin talvenarkana etelärannikollakin, jolloin sille ei ole määritelty tarkkoja menestymisvyöhyketietoja; lajia kannattaa kuitenkin kokeilla suotuisilla paikoilla yleisesti ainakin vyöhykkeillä I ja II sekä mahdollisesti vyöhykkeen III kaikkein parhailla paikoilla - Ainakin etelärannikolle lajista voidaan saada merkittävä koristekasvi.

Kiinansinisade on yksi komeimmin kukkivista kasveista ylipäätään ja köynnöksistä näyttävimpiä, koska se upeiden kukkiensa lisäksi kasvaa vanhaksi ja hyvin isokokoiseksi; vanhemmiten se saattaa tulla jopa 20 - 30 m pitkäksi tukeutuen luonnossa mm. puihin. Samalla sen varret voivat tulla tyvestä jopa n. 25 cm paksuiksi eli puunrunkotyyppisesti järeiksi.

Puutarha- ja puistoviljelyssä lajia kasvatetaan ensinnäkin köynnöksenä tukeviin paikkoihin laitettuna, kuten muureilla ja isoilla seinillä. Varret tarvitsevat tukea kiivetäkseen, joten pelkkä paljas seinä ei tule kyseeseen; täten lajin kasvattamisessa on myös tehty sitä varten säleikkö- ja pergolarakennelmia hyvin isoinakin systeemeinä lämpimissä maissa. Toisaalta lajia voidaan kasvattaa myös avoimella paikalla, jolloin lievän leikkaamisen avulla siitä saadaan laakealatvuksinen ja rehevän iso koristepensas / pikkupuu. Täällä Suomessa molempia kasvatustapoja voidaan kokeilla, mutta menestymisen äärirajoilla joudutaan pitäytymään lähinnä lämpimillä eteläseinustoilla kasvattamiseen.

Kiinansinisateen kasvuvaiheet ovat selvästi eriaikaisia näiden eri kasvatustapojen välillä - Nimittäin eteläseinustoilla lajin lehteen tulo ja kukinta ovat jopa 1 - 2 viikkoa aikaisemmin kuin rakennuksista erillään avomaalla kasvatettaessa johtuen seinien lämmittävästä vaikutuksesta. Kuvailen tässä seuraavaksi eteläseinustalla kasvatettavan tilanteen kasvu- ja kehitysvaiheita:

>> Hiirenkorvalle puhkeaminen tapahtuu Etelä-Suomen normaalioloissa jo toukokuun alusta alkaen siten, että lajin runsaat ja pitkät kukkatertut ilmaantuvat samaan aikaan tiiviinä ja vihertävinä nuppuryppäinä ja osittain jopa näkyvämmin kuin lehdet. Toukokuun lopulla alkaa kukinta, jolloin lehdet ovat tulossa noin puolikokoon; riippuvissa tertuissa aukeaa aluksi ylimmät kukat ja sitten kukkien avautuminen etenee tertuissa nopeasti alaspäin, jolloin lopulta tertut kaikki kukat avoinna saattavat olla jopa 20 - 30 cm pitkiä. Kukat ovat yleensä kaksivärisiä sisältäen tummaa ja vaaleampaa sinililaa ja muodoiltaan hernekasveille tyypillisiä. Myös purppuraisempia ja jopa valkoisia kukkia on eri lajikkeilla. 

Kukkatertut voivat olla keskenään hieman eriaikaisia varsinkin eri etäisyyksillä lämmittävästä seinästä; seinää lähinnä olevat tertut avaavat kukkansa ensin. Kukintaa kestää selvästi kesäkuun puolelle; Suomen luontoon verrattuna tuomen (Prunus padus) kukinnan lopulta lupiinien (Lupinus polyphyllos) kukinnan alkuun. Avomaalla kasvatettaessa kukinta olisi selvästi vasta kesäkuussa sijoittuen suunnilleen pihasyreenin (Syringa vulgaris) ja monien atsaleojen - alppiruusujen (Rhododendron sp.) kukinnan kanssa samoille tienoille ja yli Juhannuksenkin.

Kukkien avautuminen yhtä aikaa tertuissa on tämän lajin kohdalla paikkaansa pitämätön myytti, jota levitetään joissakin lajikuvauksissa.

Kukinnan aikana lehdet tulevat täysikokoon; lehtien puhkeamissävy on pronssisen ruskehtava ja muuttuu pian vaaleanvihreän kautta himmeän-tumman vihreäksi. Lehtilapojen yläpinta on kiiltävä ja lehdet ovat parilehdykkäisiä hieman pihlajien (Sorbus sp.) tapaan, mutta ovat täysikoossa pidempiä - Lehtilavan pituus on 10 - 30 cm ja siinä on lehdyköitä 7 - 13 kpl. Heti kukinnan jälkeen köynnös etenee kasvussaan nopeasti; jopa 2 - 3 metriä pitkiä versoja voi rehevällä paikalla kasvaa nuoressa - keski-ikäisessä yksilössä kesän loppuun mennessä. Avomaalla pensaana kasvatettaessa versokasvu on hillitympää.

Loppukesällä - syksyllä on vuorossa hernekasvien heimolle tyypilliset palkohedelmät, mutta Suomen oloissa niitä harvoin syntyy; palot olisivat litteitä ja n. 15 cm pitkiä sekä karvaisia. Ne ilmestyisivät pian kukinnan jälkeen, mutta kypsyminen tapahtuisi syys-lokakuussa suunnilleen ruskansa kanssa samaan aikaan. Ruskasävynä on pääasiassa keltainen, mutta se voi taipua myös vaihtelevasti ruskeisiin - punaruskeisiin suuntiin. Ruska alkaa syys-lokakuussa ja huipentuu lokakuun lopulla, jos varhaiset yöpakkaset eivät keskeytä sitä lehtipaleltumiin; paleltuneet lehdet kuivuvat harmaanruskeiksi ja varisevat pian. Hyvin leutoina syksyinä ruskaa ja lehtiä voi säilyä pitkälle marraskuuhunkin varsinkin etelärannikolla.

Kasvupaikkaolosuhteissa kiinansinisade suosii aurinkoisia paikkoja; se tulee toimeen varjossakin, mutta kukinta on selkeästi paras vain riittävän valoisalla paikalla. Kukkivaksi kasvi tulee vasta usean vuoden ikäisenä. Maaperän suhteen laji ei ole kovin vaativa, mutta talvenkeston suhteen savinen maa on haitta. Kosteutta ja ravinteita on myös oltava riittävästi, joten aivan karuille paikoille sitä ei kannata istuttaa.

Estetiikan suhteen lajin kukinta on tietenkin tärkein kasvutapahtuma, jonka takia köynnöstä viljellään merkittävänä korostus- ja katseenvangitsijaelementtinä pihojen ja puistojen parhailla paikoilla. Se sopii erityisesti urbaaniin ympäristöön näyttävyytensä ja erikoisuutensa ansiosta, mutta toki maaseudullakin sille on paikkansa vaikkapa isoilla muureilla tai isojen kivien / kalliolaikkujen vierellä, jos siinä löytyy rehevä kasvualusta. Lajista täytyy kuitenkin muistaa täällä Suomessakin ainakin ilmastollisesti parhailla alueilla, että se voi kasvaa vanhaksi ja isokokoiseksi, joten ahtaille kasvupaikoille / pienille seinille laitettuna se voi tulla liian suureksi vitsaukseksi.

Kukintansa on omillaan erityisen hieno, mutta sen pariksi sopii vaikkapa punaisia / tummia lehtiä tekeviä puita ja isoja pensaita. Kesällä kukinnan jälkeen kiinansinisateen näyttävyys on selvästi vaisumpi ja silloin sen rooliksi vaihtuu enemmän neutraalina vihermassana oleminen. Syksyllä ruskansa ei ole aivan yhtä näyttävä kuin vaikkapa erityisen punaisesta ruskasta kuuluisilla villiviineillä (Parthenocissus sp.), mutta myöhäisyydellään lajin ruska erottuu hienosti maisemassa ja loistaa seinillä / muureilla hyvin vaikkapa tummien havukasvien seurassa tai ollessa taustana.

Kiinansinisateen ja muiden tämän suvun edustajien talvenarkuutta täällä Suomessa voidaan jonkin verran kyseenalaistaa nykyään; esim. tällä kuvan kasvupaikalla laji on kasvanut varsin hyvinvoivana jo monta vuotta ja viimeaikaisten kylmien talvien aiheuttamien versokuolemien jälkeenkin kukintaa on syntynyt. Tänä keväänä-kesänä kukinta on ollut taas erityisen hienoa, kun leudon talven jälkeen versot säilyivät terveinä. Tuon kuvan jo paksuista varsistaan huomataan myös se, kuinka laji on kasvanut jo isoksi eli monta metriä korkeaksi köynnösmassaksi ko. kasvihuoneen eteläseinustalla.

Suosittelen lajia näyttävistä kukinnoista kiinnostuneille rohkeampaan ja yleisempään käyttöön niin julkisilla kuin yksityisillä viheralueilla lämpimille ja edustaville kasvupaikoille.

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

3 comments:

Vladimir Tushin said...

Beautiful picture and wisteria! I would like to see it in Kaisaniemi...

Mika said...

Thank you! :) Yes, it is a very beautiful plant. Now the flowering is over, but next year during the late May it will be happening again...

Vladimir Tushin said...

I have to visit Kaisaniemi one time! My last visit to the Mustila Arboretum was fantastic. I'm so busy with my plants during a spring:)