Viikon 39 kasvivalokuva: Metsävaahtera (Acer platanoides)

Ruskansa huipentumaa lähestyneitä metsävaahteroita (Acer platanoides) kuvattuna sunnuntaina 28.9.2014 Hämeenlinnassa.


Etelä-Suomen ruska on edennyt tämän ko. viikon alun poikkeuksellisen kylmän ma-ti -vaiheen jälkeen ja virittämänä leudossa säässä aikaisempaa nopeammin ja siksi myöhässä ollut ruskan kehitysaste on alkanut saavuttaa tavanomaista ajankohdan aikatauluaan. Niinpä nyt päätin ottaa ruskakauden upeimpiin kuuluvan puulajin esiteltäväksi eli metsävaahteran (Acer platanoides).

Kyseessä on siis aivan tuiki tuttu puulaji meille suomalaisille ja Etelä-Suomessa yleisesti suorastaan kaikenlaisista puistoista ja puutarhoista löytyvä koristekasvi, joten tämäkin on jossain mielessä minulta poikkeava esille otto muutoin harvinaisia ja tuntemattomia lajeja sisältäneessä esittelysarjassani - Osasyy taas tällaiseen "normaaliin" ja "helppoon" tuttavuuteen on se, kun kahdesta pääkasvivalintakohteestani edelleen Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on ollut puistoremontin tiimoilta epähoukuttelevuutta käyntiä ajatellen. Toisaalta toisessa kohteessa Helsingin Meilahden arboretumissa ei ollut vielä tällä viikolla pari muuta tärppilajia riittävästi ruskaantunut...

Metsävaahtera on toki erittäin hieno puu, joten sitä voidaan esitellä vaikka tekosyidenkin nojalla lisää :) - Puusta riittää paljon kerrottavaa joka tapauksessa ja omassa katsannossani nimenomaan estetiikan ja yleensäkin visuaalisten seikkojen parissa, jotka tästä lajista tunnen erityisen hyvin! Siinä mielessä esim. oikaisemista vaativat mm. tässä lajin Wikipedia-artikkelissa kerrotut virheelliset aikakuvaukset sen kasvuvaiheista mm. kukintansa suhteen.

Laji kasvaa luonnossa laajalti manner-Euroopassa ja Kaukasuksella sekä osassa läntistä Venäjää ja Välimerellä lähinnä vuoristossa. Pohjoisimmillaan sitä on luonnonvaraisena Etelä-Skandinaviassa sekä Etelä-Suomessa. Läntisimmillään sitä kasvaa Pyreneillä, mutta osasta läntistä Eurooppaa sekä kokonaan Britteinsaarilta se puuttuu luonnosta. Viljeltynä se on kuitenkin suosittu koristepuu kaikkialla lauhkealla vyöhykkeellä ja se leviää helposti viljelyksistä luontoon, kuten täällä Suomessa eteläosien rehevillä ja lehtomaisilla kasvupaikoilla paikoin jopa tiheinä kasvustoina. Lajia on istutettu myös Pohjois-Amerikkaan koristepuuksi, kuten New Yorkissa kuuluisan Vapauden patsaan yhteydessä olevaan puistoon jo sen perustamisen aikana. Uudella mantereellakin se on nyttemmin levinnyt monin paikoin runsaasti luontoon.

Täällä Suomessa laji menestyy tietenkin oikein hyvin sen luonnonvaraisella Etelä-Suomen alueella ja itse asiassa viime vuosien lämmenneet säät ovat aiheuttaneet sen levinneisyyden runsastumista ja yleistymistä mm. viljelykarkulaisuuden ansiosta. Viljeltynä se menestyy luontaista aluettaan paljon pohjoisempanakin; niinpä sille on määritelty hyvää menestymisaluetta vyöhykkeille I - IV ja vyöhykkeellä V se voi myös menestyä parhailla paikoilla, kuten Kemissä saakka meren rannalla. Niinpä sitä voidaan suositella kokeiluun pohjoisimmille äärirajoilleen ja vähän ylikin rohkeammin ja runsaammin - Tällöin on kuitenkin otettava viljelyyn vain kestävää kotimaista siemenalkuperää.

Metsävaahteran koristeominaisuuksista lähes syksyn ruskan veroinen on jo heti kasvukauden alussa sen kukinta, joka ilmenee yleensä aina hyvin runsaina huiskiloina kauttaaltaan latvuksissaan lehtien puhkeamisen yhteydessä - Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa toukokuun alussa, mutta esim. tänä vuonna etuaikainen kasvukauden kehitysaste jo keväällä aiheutti puun runsasta kukkimista jo huhtikuun loppuun ja Vapuksi. Kukat ovat kirkkaan vihertävän keltaisia ja ne avautuvat huiskiloissaan eriaikaisesti täyteen kukintaan. Aluksi kukkahuiskilot ovat joka tapauksessa voimakkaasti pääosassa puun latvuksessa noin viikon tai 1 - 2 viikon ajan ilman lämpötilojen mukaan, jolloin puun latvukset ovat hyväntuoksuisia kukkameriä.

Kukintaa edeltää noin viikkoa ennen lajin talvisilmujen turpoaminen hyvin isoiksi ja pallomaisiksi mötiköiksi sisempien silmusuomujen kasvaessa esille punaruskeina-vihertävänruskeina; kukkahuiskiloita sisältävät silmut pullistuvat isoimmiksi. Lopulta silmusuomut oikenevat kaarevasti sivuille auki paljastaen kukat ryöpsähdyksen kaltaisesti etenkin lämpöaallon aikana ja pelkkiä lehtiä sisältävissä silmuissa esiin työntyvät samalla lehdet ja versot aluksi tiiviisti nipuiksi laskostuneina kimppuina / tötteröinä.

Kukinnan loppupuolella eli pian toukokuun puolivälin jälkeen lajin lehdet tulevat kukkien rinnalle tuottamaan lajin latvuksiin erikoista värinäytelmää ennen lehtien täyttä kokoa ja täyttä kesävihreyttä - Lehdet avautuvat ja oikenevat tällöin em. nipuista / tötteröistä kuin viuhkat ja pian ne ovat kuin miniatyyrikoossa omansa muotoisia. Tässä vaiheessa ilmenee lajin kussakin yksilössä omansalaista lehtien kevätväritystä, joka oli jo esillä tuossa lehtien tötterövaiheessa, mutta joka alkaa syrjäyttää liukuvasti ja vaiheittain kukintaväriä latvuksissa aiheuttaen värikirjavuutta eri yksilöiden välillä. Nämä kevätlehtisävyt vaihtelevat vaaleanvihreästä kellertävän kautta punaruskeaan / lähes oranssiin. Samalla tässä oienneessa miniatyyrikoossa lehdet ovat hyvin kiiltäviäkin.

Lehtien kasvuvaihe etenee sitten niin, että kukinnan lakatessa lehtensä tulevat puolikokoon ja sen myötä niiden kevätväritykset alkavat haalistumaan vähitellen pois vihreisiin suuntiin ja kiiltonsa himmenee osaksi pois. Samaan aikaan hedelmöittyneistä kukista työntyy nopeasti esille lajille tyypillisiä kaksisiipisiä lohkohedelmiä; niiden kasvu ja väritys noudattaa varsin samaa tahtia ja sävyä kuin ko. yksilössä olevien lehtien kohdallakin tapahtuu. Näin ollen hedelmäsiivet saattavat olla aluksi punertavia juuri niissä puissa, missä lehdissäkin on punertavaa kevätväritystä. Samoin nämä lohkohedelmät tulevat kaikissa puissa täysikokoon samaan aikaan kuin lehtensäkin - Tämä täysikesäkoon saavuttaminen tapahtuu viimeistään kesäkuun ensimmäisellä viikolla Etelä-Suomen normaalioloissa.

Täysikoossa metsävaahteran lehdet ovat varsin isoja; lapa on sormiliuskainen, 5–7-sorminen, kourasuoninen ja läpimitaltaan se voi olla jopa n. 20 cm. Lehdet ovat silti keskenään hieman erikokoisia eri osissa latvusta ja tietyillä erityyppisillä oksilla kokoero on suurin; pienimmät lehdet ovat yllättäen taimien ja nuorten puiden kesällä voimakkaasti pituutta kasvavilla pääversoilla, jotka havaitaan siksi raippamaisina riukuina.

Lehtiensä täysivihreä sävy on hyvin tumma ja se muodostuu kesäkuun mittaan siten, että kuun lopulla viimeisistäkin punertavista kevätsävyistä ei ole enää merkkiä. Sen sijaan kunkin yksilön ominainen lehtien kevätvärisävy ilmenee uudestaan kesän lopulle saakka taimissa ja nuorissa puissa em. voimakkaasti pituutta kasvavien pääversojen latvoista jatkuvasti puhkeavissa uusissa lehdissä.

Metsävaahteran ruska on siis hyvin kirjava ja värikäs tapahtuma, mutta siinä on havaittavissa muutamia säännönmukaisuuksia, joista olen aikaisemminkin kertonut tässä blogissa. Ruska alkaa usein jo häilyvästi osassa puita elokuun mittaan, missä vihreän sekaan tulee osassa latvuksia tyypillisimmin punaisten sävyjen alkuina himmeää violettia / purppuraa.

Lajin ruska voidaan jakaa Etelä-Suomen olosuhteissa kolmeen eri vaiheeseen, missä on ryhmiteltävissä lajin puut ruskan varhaisuuden mukaisiin kolmeen jaksoon järjestykseen - Normaalioloissa ensimmäisessä vaiheessa pieni osa puista saavuttaa ruskahuipentuman jo syyskuun puolivälin paikkeilla ja paikoin jopa vähän aikaisemminkin. Toisessa vaiheessa ruskahuipennustaan tekee suurin osa lajin puista syyskuun lopussa ja osittain lokakuun alkuunkin venyen - Tämä vaihe on täten koko lajin keskimääräinen ruskahuipentuma.

Kolmannessa eli viimeisessä vaiheessa kahden edellisen vaiheen puut ovat jo alastomia lehdistään, mutta pieni osa lajin muista puista jää vielä tekemään ruskaa lokakuun mittaan ja venyen leutoina syksyinä joskus jopa marraskuun alkuun saakka etenkin etelärannikon olosuhteissa. On varsin tyypillistä, että tämän viimeisen ruskavaiheen puut kasvavat rehevimmillä ja / tai kosteimmilla paikoilla tai ne ovat eteläistä alkuperää, kuten esim. viljeltyjen puiden osalta länsi- / keskieurooppalaista taimimateriaalia. Näitä viimeisen ruskavaiheen puita on etenkin etelärannikolla, mutta sisämaasta ne paikoin puuttuvat.

Ruskavärien suhteen punaisimmat värit tulevat ensimmäisen ja toisen ruskavaiheen puihin, mutta viimeisen ruskavaiheen puissa ruska on yleensä yksinomaan keltainen tai lisäksi vain lievästi oranssi / ruskehtava. Juuri ensimmäisen ja toisen ruskavaiheen puissa on tyypillistä sekin, että ensimmäisenä ilmaantuvat punaiset värit ja ne tyypillisesti latvuksen uloimmissa osissa, kuten tuossa kuvassa. Sitten vähän myöhemmin latvuksen sisäosat saavat keltaisempaa ruskaa uloimpien osien jo ollessa alastomia. Olen myös havainnut, että punainen ruska on todennäköisin niissä yksilöissä, missä keväälläkin on punertavaa lehtien kasvuvaihesävyä.

Tämä hyvin kirjava ruska metsävaahteralla ilmentää myös sitä, kuinka jokaisella puulla on omansalainen geeniperimä - Nimittäin näillä em. ruskaväreillä on taipumusta kehittyä kussakin yksilössä omansalaiseen tapaan suunnilleen samalla tavalla joka syksy. Esim. monissa metsävaahteroissa on havaittavissa, kuinka latvus alkaa värjääntymisensä joka syksy samoista latvuksen osista ja etenee joka syksy lähes samaan tapaan punaisista väreistä keltaisiin kullekin puulle ominaiseen tapaan.

Vain normaalista erittäin paljon poikkeavat sääolosuhteet saattavat muuttaa väripalettia huomattavasti, kuten esim. äkilliset kovat yöpakkaset, poikkeuksellisen runsaat sateet elo- ja syyskuussa tai syksyä edeltävä ja osin syksyyn jatkuva paha kuivuus. Kuivuus voi suosia kirkkaita ja punaisia värejä normaalia enemmän ja toisaalta kova yöpakkanen aiheuttaa lehtiin ruskeita vauriosävyjä ja voi katkaista pahimmillaan ruskakehityksen lehtien paleltumiseen; etenkin noissa myöhäisissä kolmannen ruskavaiheen puissa näin voi helposti käydä. Tämä meneillään ollut lämmin syksy on nyt aiheuttanut osassa lajin puita ruskavärien haalistumista ruskeisiin suuntiin. Toisaalta monet muut metsävaahterat eivät ole joka tapauksessakaan pettäneet ruskakirkkaudessaan.

Lajin lohkohedelmät saavuttavat siis täysikoon jo heti kesän alussa, mutta siementen kypsyminen niiden sisällä ottaa silti aikaa koko kesän. Etelä-Suomen normaalioloissa lopullinen kypsyminen ajoittuu ruskan kanssa suunnilleen samaan aikaan, mutta esim. tänä vuonna erittäin etuaikaisen kasvukauden kehityksen ansiosta kypsyminen ajoittui jo syyskuun alkuun, jolloin normaalista poiketen hedelmien lenninsiivet alkoivat muuttua ruskeiksi jo selvästi ennen ruskaa monissa puissa. Lajin lohkohedelmillä on tyypillisesti yksi varisemisvaihe kevätkesän kasvuvaiheessaan joka vuosi - Huonosti pölyttyneet hedelmät tippuvat puusta n. puolikoossa toukokuun lopussa ja usein vain noin puolet muista pääsee kypsymään loppuun saakka. Loppusyksyllä kypsät hedelmät voivat jäädä usein runsaasti puuhun kiinni lehtien varisemisen jälkeen, mutta yleensä viimeistään jouluun mennessä nekin varisevat alas ajankohdan tyypillisissä voimakastuulisissa säissä.

Esteettinen tarkastelu metsävaahteran osalta voidaan kiteyttää etenkin sen kukkimisen aikaan ja tietenkin ruskaan - Kevään keltainen kukinta on vielä muutoin varsin vähän vihertyneessä maisemassa hyvin erottuva ja siten hyvä korostus- ja huomioelementti puusommitteluissa ja ns. paraatipaikkojen kaunistamisessa. Sitä voidaan kontrastoida mm. myöhään lehteen tulevien puiden kanssa dynaamisena kasvuun lähtemisen erilaisuutena tai yhtä varhain lehteen tulevien muiden puiden erilaisten kevätväriensä kanssa; mm. katsuran (Cercidiphyllum japonicum) punaruskea - oranssi. Hyvin tummia taustoja vasten (havupuut ja tummat rakennukset) kukinta iskee esille rajusti. Kesällä metsävaahtera on tietenkin komea viherelementti kaikenlaisten ympäristöjen rehevöittämisessä, kun suurten lehtiensä ansiosta sen latvus on tiheän runsas ja tekstuuriltaan voimakaspiirteinen.

Syksyllä ruska on erityisen vaikea sommiteltava elementti, jolloin pitää tuntea perinpohjin noita em. ruskansa piirteitä erivaiheisuuksista geeniperimien visuaaliseen laatuun - Näitä erilaisia ruskamuotoja voidaan suunnitellusti sommitella, jos nähdään vaivaa ko. värivaiheiden opetteluun istutettavien taimimateriaalien alkuperää ja istutuspaikkaa tutkittaessa - Esim. punaisimmat ja kirkkaimmat ruskasävyt kehittyvät aurinkoisilla kasvupaikoilla ja kevätlehtien punertavuus kertoo muita yksilöitä todennäköisemmistä punaisista ruskaväreistä. Myöhäissyksyllä lehtien varisemisen jälkeen ruskeat hedelmänsä ovat muutoin alastomassa maisemassa koristeellisia oksillaan; joskus alkutalveen saakka.

Lopuksi metsävaahteran viljelystä muutama sana - Laji suosii siis ravinteikasta maata, mutta sitä tavataan kylväytyneenä myös melko kallioistenkin mäkien alueella ja luontaisesti kallionaluspaikoissa. Normaali puutarha- / puistomaa mieluiten kalkittuna on parasta, mutta liika savisuus, märkyys ja niukkaravinteisuus haittaa; erityisesti seisova / soistuva vesi on pahasta, mutta kosteutta saa muutoin olla ja laji suosii esim. virtaavavetisiä alueita luonnossa. Wikipedia-artikkeli kertoo: "Luontaisesti metsävaahtera kasvaa tuoreissa tai kuivahkoissa lehdoissa sekä tuoreissa ja runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lisäksi kiviset, jopa louhikkoiset kallionalukset ja puronvarsirinteet".

Lajista kasvaa varsin iso puu, joten se ei sovellu istutettavaksi kovin pienille pihoille / ahtaisiin tiloihin. Lopullinen korkeus voi tulla lajilla parhailla paikoilla jopa 20 metrin tienoille ja latvus on vanhemmiten usein pallomaisen leveä tai välillä myös epäsäännöllisen levenevä. Lisäksi on huomioitava, että taimena - nuorena metsävaahtera voi olla hyvinkin nopeakasvuinen; rehevillä paikoilla on silloin aivan tyypillistä, että pääversojen vuosikasvua voi tulla jopa 2 - 3 metriä muutamanakin vuonna peräkkäin / joka toinen vuosi. Vanhemmiten kasvuvauhti hyytyy paljon.

Metsävaahteraa voidaan viljellä sekä yksittäispuuna että monen yksilön ryhmänä - Ruskan suhteen on lähes mahdotonta saavuttaa tasalaatuista väriä ryhmän jokaisen yksilön kohdalla, mutta pelivaraa on tuntiessaan sommitellessaan nuo em. ruskaominaisuudet. Toisaalta kirjavaa ruskaa voidaan metsävaahteraryhmässä korostaa entisestään ottamalla ryhmään yksilöt kukin aivan eri taimimateriaaleista ja alkuperistä. Näin puuryhmän ruskan kokonaispituus voi olla eri vaiheissaan jopa 2 - 3 kuukautta!

Aivan lopuksi listausta metsävaahteran etenkin niistä viljelylajikkeista, joita on kehitetty juuri lehtiensä värikkyydeltään erilaisin ominaisuuksin >> "Crimson King", "Dissectum", "Drummondii", "Faassen's Black", "Reitenbachii" ja "Schwedleri".

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

Viikon 38 kasvivalokuva: Syyshohdekukka (Helenium Autumnale -ryhmä "Moerheim Beauty")

Jatkokukkivaa syyshohdekukkaa (Helenium Autumnale -ryhmä "Moerheim Beauty") kuvattuna lauantaina 20.9.2014 Hämeenlinnassa eräässä julkisessa perennaryhmässä.


Syyskuu on ollut tähän mennessä tavanomaista paljon lämpimämpi koko ajan Etelä-Suomen alueella, mikä on vaikuttanut kasvillisuuteen mm. erilaisten myöhään kukkivien perennojen ja muidenkin sellaisten luonnonvaraisten ruohovartisten lajien kukintaan normaalia enemmän pitkittävästi ja uudelleen kukintaa aiheuttavasti - Yksi näistä tällaista jatkokukintaa runsaasti tekevistä perennoista on ollut tämä kuvan syyshohdekukkalajike (Helenium Autumnale -ryhmä "Moerheim Beauty").

Syyshohdekukan luonnonvarainen muoto on kotoisin Pohjois-Amerikasta, missä se kasvaa keltakukkaisena laajalla alueella lähes koko Yhdysvalloissa sekä suuressa osassa Kanadaakin. Sen on muualla leudolla ilmastovyöhykkeellä suosittu koristekasvi ja siitä on jalostettu monia kukkaväreiltään ja korkeuksiltaan erilaisia lajikkeita, kuten tämä kuvan punaoranssikukkainen "Moerheim Beauty". 

Muita syyshohdekukan lajikkeita ovat mm. "Kupfersprudel", "Rotgold", "Rubinkuppel", "September Gold", "The Bishop" ja "Wyndley".

Syyshohdekukkien lajikkeet ovat risteymäsyntyisiä ja yleensä koko hohdekukkien suvun nimeämiseen liittyy antiikin Kreikan tarusto, kun ko. kukkien sanotaan siinä syntyneen Troijan Helenan kyynelistä - Tästä juontuu tieteellisen nimen "Helenium" -etunimi.

Täällä Suomessa juuri tämä lajike on syyshohdekukista tunnetuin ja talvenkestävä suuressa osassa maata, mutta se ei ole perennojen joukossa muutoin kovin yleisesti nähty ainakaan julkisissa viljelyksissä. Siksi tähdennänkin sen runsaampaa viljelyä tässä muidenkin syyshohdekukkalajikkeiden ohella.

Tämä perenna on tyypillinen myöhäiskesän ja alkusyksyn kukkija eli se on kasvukauden alkuvaiheen ajan "vain" pensasmainen vihermassa kukinnan alkuun saakka. Sen kasvu alkaa toukokuun alussa, jolloin vaaleanvihreät versoalut työntyvä maasta tiiviinä kimppuina, mutta vasta kesäkuussa lajikkeen kasvusto alkaa saamaan nopeammin rehevää ja pensasmaista olemusta lehtiensä muuttuessa tummanvihreiksi. Lehdet ovat varsia kauttaaltaan ympäröiviä ja ne ovat muodoltaan pitkän ohuita / kiehäsmäisiä sekä reunoiltaan osaksi sahalaitaisia. Lehvästö on luonteeltaan tiheä.

Lajikkeella ei ole syksyllä varsinaista ruskaa, vaan kasvusto säilyy loppuun saakka enimmäkseen vihreänä ja lopulta versot lehtineen ja myöhäisimpine kukkineen paleltuvat ruskeaksi ensimmäisissä kunnon yöpakkasissa - Eri vuosina tämä tuhoajankohta tietenkin vaihtelee suuresti säiden mukaan; hyvin leutoina lokakuina lajike voi säilyä lähes moitteettomana ja jopa kukkivana marraskuullekin saakka ainakin etelärannikon olosuhteissa. Lajike ei ole kovin hyvä talventörröttäjäksi, joten heti pakkastuhon jälkeen se voidaan leikata alas.

Tämän lajikkeen enimmäiskorkeus saavuttuu osaksi jo kukintansa alkuun mennessä ja lopullisesti kukinnan kestäessä syyskuun mittaan ja silloin se on n. 70 - 90 cm korkea. Lajike on siis keskikokoiseksi perennaksi luokiteltava.

Kukkiensa rakenne on tyypillinen asterikasvien heimolle (Asteraceae) eli kukkamuodoltaan hohdekukatkin ovat ns. mykerökukkaisia ja siten niiden kukinta muistuttaa mm. päivänkakkaran (Leucanthemum vulgare) kukintaa - Mykerö on syyshohdekukilla hyvin säännöllisen pallomainen, missä varsinaiset kukat sijaitsevat säteittäisesti. Mykeröiden ympärillä on kirkkaan väriset terälehdet tiiviinä rinkinä, ja ne ovat muodoiltaan laskoksellisia / lievästi ryppyisiä sekä tällä ko. lajikkeella pituussuunnassa raidallisen värisiä, missä punaiset ja oranssit sävyt vaihtelevat keskenään. Myös itse mykerön värimaailma on lajikkeella melko samanlainen, joskin vähän ruskeampiin suuntiin taipunutta. 

Nuppuvaiheessa mykeröt ovat keltavihreitä ja kukinnan alkaessa sävy voimistuu haalean oranssin kautta täyteen kirkkauteen, kun kukat samalla suurenevat. Itse mykeröissä kukinta etenee siten, että nuppuvaiheen jälkeen se on aluksi tumman punaruskea ja kukintavaiheessa etenee rinkinä keltaisempi vyöhyke aukinaisine heteineen ja emiöineen ylöspäin ko. "pallon" huipulle. Lopuksi mykerö muuttuu rustiikimmin ruskeaksi.

Kukinta alkaa Etelä-Suomen normaalioloissa vasta elokuussa, mutta tänä vuonna on todennäköisesti ollut varhaisimmillaan kukintaa jo heinä-elokuun vaihteen tienoilta saakka etuaikaisen kasvukauden ansiosta. Tämän lajikkeen kukinta kestää joko pitkittyvänä tai uudelleenkukintana ainakin koko syyskuulle, mutta se voi siis venyä myös pitkälle lokakuuhun leutojen ja sopivan pakkasettomien säiden turvin. 

Kukinnan loppuvaiheissa kasvustossa on samaan aikaan avonaisten ja uusien nuppuvaiheisten kukkien kanssa jo aikaisemman kukinnan jälkeisiä tummanruskeita hedelmäpalloja, kuten tuossa kuvassa. Ensimmäisiä kukkineita mykeröitä voidaan poistaa, jos halutaan turvata kukinnan runsautta myöhään syksyyn. Se ei ole kuitenkaan välttämätöntä. Yksittäiset kukat pysyvät auki 1 - 2 viikkoa säiden mukaan.

Syyshohdekukat ovat kukinnaltaan värikkäimpiä perennoja, joten ne sopivat kukinnan myöhäisyydeltään perennapenkkien ja muiden paraatipaikkojen näyttävimmiksi väripilkuiksi ja korostuskasveiksi kasvukauden loppuvaiheissa. Ne ovat parhaimmillaan sekä omillaan että osana muita perennoja monenlaisissa ryhmissä. Kirkkaiden ruskavärien joukossa niiden kukinta on tietenkin vähemmässä roolissa, mutta myöhään kesäasussa säilyvien kasvien parissa voimakkaasti erottuvia. 

Esim. tästä lajikkeesta voidaan muodostaa sekä pieniä yksittäisperennapensaita että laajoja kasvustoja, missä muotoiluina voidaan soveltaa vaikkapa rajaavaa pensasaitatyyppiä tai eri muotoisia elementtiosia geometrisesti tai vapaamuotoisesti. Syyshohdekukkien mätäsmäinen ja tiiviin tiheä kasvutapa mahdollistaa sen, että näitä muotosommitteluja voidaan toteuttaa tarkasti ja helposti.

Esteettinen tarkastelu muutoin kertoo tämän lajikkeen osalta sitä, että sen punavoittoinen kukinta on tietenkin erinomainen mitä tahansa vihreää taustaa / kasviparia vasten, kun kyseessä on silloin vastavärikontrasti. Samaan aikaan kukkivista muista perennoista väripariksi sopii esim. valkoiset kukat sekä lähiväriharmonioina erilailla oranssit ja punaiset kukinnat. Toki keltaisetkin kukat ovat hienoja ja lämpimän sävyisiä kontrastipareja tälle lajikekukinnalle - Elokuussa näitä samaan aikaan kukkivia ehdokkaita perennapariksi on sille vielä paljon, mutta näin syyskuussa mahdollisuudet ovat jo selvästi väheneviä kukkimisten päättyessä. Ennen omaa kukintaansa tälläkin syyshohdekukkalajikkeella voidaan toteuttaa muille aikaisemmin näyttävästi kukkiville perennoille taustoittavaa / väljentävää vihermassaa.

Tälle syyshohdekukkalajikkeen kukinnalle hyvää taustaa ovat tietenkin myös hyvin tummat värit, kuten rakennuksissa / muissa rakenteissa sekä hyvin voimakastyyliset arkkitehtuurin ja kaupunkitilojen olosuhteet. Lajike sopiikin myös erittäin urbaanin ympäristön koristeeksi kuin myös maaseudulla melko luonnonmukaisellekin kukka-alueelle preerianiittytyyliin. Syyshohdekukat ovatkin Yhdysvalloissa tyypillisiä kosteiden preerioiden kukkia.

Lajikkeen kasvattamisesta mainittakoon vielä lopuksi, että se suosii runsasravinteista ja multavaa maata, joten liian karu tai liikasavinen maa ei ole parasta sille; lannoitus keväällä on suositeltavaa. Merkittävin seikka on kuitenkin se, että lajike on kuivuudelle arka, joten etenkin pitkillä kesähelteillä voidaan joutua turvautumaan kasteluun, mikäli toivotaan ko. myöhäisestä kukinnasta runsasta ja pitkää.

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

Vihreiden energiapolitiikka länsieliitin agendojen mukaisesti taantumuksellisena ja russofobisena rappiona - Malthusilaiset uusiutuvat energiamuodot vs. BRICS-maiden fuusioydinvoimamissio

Tällä viikolla Suomessa on nähty yksi tekopyhimmistä ja eräs selvimmin ymmärrystä vailla olevista politiikan farsseista Stubbin hallituksen piirissä, kun Vihreät jättivät hallituksen ydinvoimaesityksen hyväksymisen jälkeen mielenosoituksellisesti, mutta kaatuen itse sisällöllisesti ideologiansa ansaan energiapolitiikassaan. 

Katsotaanpa tarkemmin sitä, miksi tässä farssissa voidaan puhua niin tekopyhyydestä kuin haihattelustakin - Tähdellisesti molemmat ilmenevät Vihreiden ideologiassa länsieliitin asiamiehenä olemisen malthusilaisena kiteytymisenä, joka ei ole aitoa ympäristötietoa ja -suojelua teollisen hyvinvoinnin sovittelussa ihmisen ja luonnon vuorovaikutukseen, vaan se on sivilisaatiolle vaarallisesti länsieliitin imperiaalisia intressejä tukevaa viherfasismia. Vihreiden politiikka kytkeytyy myös tässä ydinvoimaesimerkissä vahvasti meneillään olevaan länsieliitti vs. Venäjä -vastakkainasetteluun russofobisen sokeuden ilmentymänä.

- Vihreät uhkaa jättää hallituksen, jos ydinvoimaesitys hyväksytään torstaina ja Vihreät ulos hallituksesta – "Mieli on raskas ja pettynyt".


Voimme löytää Vihreiltä ainakin kolme keskeistä ko. tekopyhyyden ja haihattelun paljastavaa asiakokonaisuutta >>

1. Vihreiden julistus "valtavasta puhtaan energian ja ympäristöystävällisen politiikan murroksesta maailmassa" on säälittävää geopolitiikan ymmärrysvajausta ideologiasokeutena, kun sitä vertaa meneillään olevaan mittelöön länsieliitti vs. BRICS-maat, missä länsi on rappioituva osapuoli ja BRICS-maat neorenessanssillista edistystä luova osapuoli. Vihreiden malthusilainen ideologia osana laajempaa länsieliitin viime vuosikymmeninä valitsemaa imperiaalisen neofeodaalistamisen geopolitiikkaa on siksi tyystin häviävä BRICS-maiden yhteiskuntakehittämisen missiolle.

2. Energiapolitiikan tarkastelussa Vihreillä ei siksi ole mitään edistyksellistä ja parempaa missiota, vaikka he kuinka väittäisivät niin mm. "uusiutuvan energian paremmuudesta" ja olisivat muka Stubbin hallituksen vastaisia tässä ko. ydinvoimaesityksen hylkäämisessään - Toki vanhanaikainen fissioreaktioon perustuva ydinvoima on kohta taantuvaa ja huonosti rakennettuna vaarallistakin. Sen sijaan paljon edistyksellisemmän fuusioydinvoiman toteuttaminen on otettu BRICS-maissa ja varsinkin Kiinassa jo vakavasti kehityksen kohteeksi osana laajempaa reaalitalouden parantamismissiota. Sitä vasten nähtynä Vihreiden energiapolitiikka on jo asettunut lähtökohtaisesti taantumukselliseen ja epäoleelliseen valoon. 

3. Russofobiakin painaa siis tässäkin ilmiselvästi, koska venälaisen energiayhtiön pauloista pitäisi muka Vihreiden mielestä pakottavasti päästä, vaikka sen tarjoamana olisi ilman geopoliittisesti ja russofobisesti sokaisevia silmälaseja katsottuna kaikesta huolimatta etujakin energiapoliittisena ratkaisuna - Todennäköisesti toimivampi ydinvoimala kuin muutoin ja tietenkin Venäjän kanssa toimiessa osallistuminen tavallaan jo orastavasti BRICS-maiden reaalitalouden kehittämismissioon, josta voitaisiin sanoa kiitos Stubbin hallitukselle muutoin huonossa tilanteessa....


Katsotaanpa vähän syvällisemmin tätä energiapolitiikan dilemmaa tässä länsi vs. itä -mittelössä >>

Vihreiden haihattelun sijaan oikeasti edistyksellistä ja humaania energiapolitiikkaa on siis alettu valtaisana ja yli puolet maapallon väestöstä kattavana missiona tekemään juuri BRICS-maiden allianssin piirissä Kiinan johdolla - Ja se kattaa koko reaalitalouden kehittämisasenteen ja siihen kuuluvan uuden maailmankuvan ja systeemin luomisen yhteiskuntapolitiikassa. Tilanne ilmenee siis aivan päin vastoin kuin Vihreät väittävät ja mistä Vihreät pysyvät täydellisen hiljaa >> Väittävät koko maailmassa olevan muka murroksen "uusiutuvan ja puhtaan energian" kauteen astumisena, vaikka sitä tapahtuu nyt enää vain länsimaiden rappion piirissä. Lisäksi he ylistävät sitä muka edistyksenä, vaikka jättävät ko. BRICS-maiden mission huomiotta ylivoimaisesti kaikkein valtavimpana edistysmurroksena, joka tällä hetkellä Maapallolla oikeasti etenee ja mikä länsimaissa on sensuroitu valtamediassa ja poliitikkojen puheissa muka-olemattomaksi hyvin selvistä geopoliittisista, rahataloudellisista, eliittihegemoniallisista ja siten sokeasti ideologisista syistä.

Tässä geopoliittisessa ja ekonomian "länsi vs. itä" -mittelössä on totta kai hyvin vahvasti kyse maailmankuvallisesta vastakkainasettelusta, missä länsi eliittinsä johdolla osoittaa tällä erää syvää halveksuntaa ja ymmärtämättömyyttä sivilisaation ylläpitämistä ja kehittämistä kohtaan ja juuri energiapolitiikka osana reaalitaloutta on siinä yksi keskeinen tarkasteltava. 

Lännen rahatalousparasiitin "hoitamiseen" jumittunut pakkomielle eliittihegemoniana imperiaalisine valtaintresseineen ovat aiheuttaneet sen, että länsimaissa reaalitalouden jopa lähtökohtainen ymmärtäminen teollisen hyvinvoinnin tuottajana ja elimellisenä osana hyvinvointivaltioperiaatteisiin on jätetty sekä tahallaan että ymmärtämättömyyttään heitteille. Siinä rappiossa on siksikin päässyt leviämään kuin syöpänä malthusilaiset luonnonsuojeluideat "uusiutuvaa energiaa" promotoivana harhapolitiikkana - Luonnonsuojelun ja edistyksellisen reaalitalouden / teollisen hyvinvoinnin ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään!...

BRICS-maissa on puolestaan herännyt selkeästi ja monella tavalla edistykselliseen suuntaan kehitettävä yhteiskuntaparantamisen missio, jossa aivan oleellista on reaalitalouden ottaminen keskiöön tuottamaan teollista hyvinvointia jopa ennen näkemättömästi! >> Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa on alkanut tietoinen ja vakavasti otettava fuusioydinvoimaan perustuvan reaalitalouden luominen aivan uutena ja aikaisempaa paljon korkealaatuisempana systeeminä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa. 

Sen projektin luominen ottaa toki aikaa vuosikymmeniä, mutta se on tietoisesti laitettu nyt alulle!

Länsimaissa sen sijaan tällaista reaalitalouden ja sitä kautta teollisen hyvinvoinnin parantamista vastustava eliitti asiamiehineen on täysin pakkomielteinen ja ehdoton omien intressiensä turvaajana: Olen 7 vuotta kestäneen tutkimusprojektini puitteissa havainnut, kuinka länsieliitille on keskeistä rahatalousparasiittinsa ja sen imperiaaliulottuvuuksien käyttäminen valtamielihalujensa aseena ja siinä "liiallinen" reaalitalouden ja teollisen hyvinvoinnin kasvu - parantuminen on heille uhka. 

Itsenäinen, patrioottinen ja energiatiheydeltään vahva energiapolitiikka on länsieliitille myrkkyä, koska se valjastaa maa-alueita väestöjen kehittämiseen ja poistaa niitä länsieliitin rahatalousparasiittisen finanssi- ja pankkiirivallan piiristä. 

Viriili, runsas, valveutunut ja edistyksellinen sekä tietenkin itsenäinen ja patrioottinen väestö ei siedä nykyisenlaisia länsieliitin promotoimia utooppisia ja taloususkonnollisia näivettämisharhoja yhteiskunnissaan, joten maailmanvaltaansa vaalivan länsieliitin näkemys on ollut "liiallisen hyvinvoinnin" edustaman uhan eliminoiminen mm. juuri malthusilaisen energiapolitiikan avulla. Heille energiapolitiikka on siis myös ase ja väestönkontrollikeino, mitä Vihreiden kaltaiset hyväuskoiset hölmöt ottavat arsenaaliinsa länsieliittiä palvelevina asiamiehinä.

Siksikin on tänä vuonna luotu länsieliitti vs. Venäjä -eskalaatio huippuunsa käyttämällä sen polttoaineena russofobiaa - BRICS-maiden ja Venäjän yhteiskuntamissio on siis länsieliittivastainen multipolaarisena, patrioottisena, reaalitalouskeskeisenä ja korkealaatuisempana energiataloussysteeminä maailman johtava edistyksen airut ja länsieliitin valtaa ja rahataloussysteemiä mitätöivä asenne.

Vihreiden (energia)politiikka on siten piilotetusti ja pinnallisesti tämän Stubbin hallituksen näennäisen vastakkainasettelun alla linjassa länsieliitin neofeodaalistavien ja malthusilaisten agendojen kanssa. Pinta on kiillotettu "humaaniksi" ja "edistykselliseksi" propagandana, muttei sisällä oikeasti kumpaakaan; "uusiutuvien energiamuotojen", kuten tuuli- ja aurinkoenergian ylenpalttinen promotointi on tulevaan fuusioenergiaan ja BRICS-maiden yhteiskunta-asenteeseen verrattuna kuin promotoisi ruoanlaitossa nuotioita uusimpien hellojen sijaan.

Siksi huomatkaa, kuinka valtava systemaattinen, tieteellinen ja teknologinen harppaus uuteen maailmankuvaan on juuri fuusioydinvoiman aikaan saaminen yleiseen käyttöön, joka on siis länsimaiden ulkopuolella jo hyvin vakavasti toteutettavaa todellisuutta! 

On erittäin suuri vahinko, kun sellainen ei ole länsimaissa missiona meidän historiallisesti parempia hyvinvointivaltioperiaatteita ajatellen, vaan sen sijaan juuri hyvinvointivaltioperiaatteet ovat täällä alasajettavina turhaan länsieliitin imperiaali- ja taloususkontointressien tähden!

Kiinan johtamana fuusioydinvoiman aikaan saaminen sisältää Kuusta louhittavan helium-3 isotoopin valjastamista käyttöön. Se on tuleva tärkeimmäksi raaka-aineeksi BRICS-maiden uuteen yhteiskuntakehittämiseen. Sen olemus on sellaisen uuden systeemin piirissä paitsi ennen näkemättömän suurta energiatiheyttä tuottavaa voimaa reaalitalouteen niin myös hyvin todennäköisesti ennen näkemättömän ekologista, puhdasta ja omavaraistakin energiaa onnistuneesti rakennettuna. 

Varsinkin tuosta jälkimmäisestä viherominaisuudesta Vihreän liikkeen ideologia on pysynyt totaalisen vaiti eikä taida sitä edes kunnolla ymmärtääkään, mikä ilmenee mm. juuri tässä Ville Niinistön johtamassa irtiotossa Stubbin hallituksesta tekopyhyyden leimaamana farssina.

LaRouche-liike on länsimaissa keskeisin vaihtoehtoajattelun taho, joka näistä energiapolitiikan uusista ja vallankumouksellisista asioista ymmärtää erinomaisesti ja joka keskeisesti niitä promotoi jopa juuri BRICS-maita myöten; äskettäin ko. liikkeestä Helga Zepp-LaRouche on käynyt luennoimassa ja seminaareissa promotoimassa Kiinan virkamiehille näitä uuden fuusioydinvoimaan perustuvan ekonomian ja yhteiskuntakehittämisen ideoita, kun Kiina on tullut sen piirissä maailman johtavaksi valtioksi.

Kuu voisi tarjota tulevaisuudessa kaikille Maapallolla samanarvoisen ja tehokkaan energialähteen, jota kukin maa voisi hyödyntää sekä itsenäisesti että yhteistyössä globaalisti. Tämänlainen globaali katsantokanta itsenäisten kansallisvaltioiden maailmankylänä oli viimeisen kunnollisen USA:n presidentin JFK:n sekä häntä ennen FDR:n energiapolitiikan keskeinen tulevaisuuden unelma. 

Onko nyt niin, että tällaista unelmaa jää toteuttamaan pitkälle tulevaisuuteen vain BRICS-maiden allianssi?!... Miksi länsimaat eivät voisi ottaa tätä unelmaa myös omakseen ja kehittää edelleen sen elimellisenä osana historiassaan luomia hyvinvointivaltioperiaatteitakin?!..

Tässä alla on kaksi linkkiä syventävään LPAC-liikkeen aihetta koskevaan aineistoon >>

---> Chinese Set A New Definition of Super Power : Thermonuclear Fusion! 

---> PREVIEW: New Silk Road Leads to the Future of Mankind · Introduction to Updated World Land-Bridge Report.


Sitten tuo Vihreidenkin russofobinen sokeus käsittelyyn >>

Ville Niinistö hurjistui FT:ssa: ”Suomea ohjaa nyt tahto miellyttää Venäjää”: Lainaus: "-Ulkopolitiikkaamme eivät enää ohjaa omat arvomme, vaan varovainen tahto toimia kuten Venäjä haluaa. Tämä vie meidät takaisin 1970-luvulle, Niinistö sanoo FT:lle.

Vihreiden puheenjohtaja Niinistö vertaa suoraan kokoomuksen aikeita esittää Fennovoiman ydinvoimalahankkeen luvan täydennystä suomettumiseen.".

>> Ville Niinistö on russofobiansa takia täysin pihalla geopolitiikan kuvioista ja toimii siksikin länsieliitin intressien hyväksi agenttina. Kokoomuksen ja Stubbin hallituksen vastaisuus on vain näennäistä illuusiota luovaa teatteria tältä rahatalousparasiitin ja länsi-imperialismin puisto-osastolta. Ville Niinistön toitottamat "omat arvot" eivät siis ole niitä alkuperäisiä länsimaisia hyviä arvoja, vaan nimen omaan malthusilaista harhauttamista rappioluisua aiheuttaen, kuten edellä selostin. 

Lisäksi Ville Niinistön russofobia ohjaa hänen poliittista toimintaansa primitiivisenä sivistymättömyytenä vastoin länsimaisten arvojen periaatteita ja sellainen asenne lisää länsieliitti vs. Venäjä -eskalaatioon tarpeetonta ja antihumaania polttoainetta ilmentäen jopa maailmansodan promotointia tässä hyvin vakavassa länsieliitti vs. Venäjä -eskalaatiotilanteessa.

Lisäksi Ville Niinistö kääntää valheellisesti mustaa valkoiseksi luomalla illuusiota muka täällä maassamme olevasta "Venäjän miellyttämisestä", vaikka päin vastoin ennen näkemätön russofobia-aalto vallitsee ja mihin Niinistö itsekin osallistuu länsieliitin asiamiehenä!

USA ja EU tavoittelevat vallanvaihtoa Moskovassa - keinolla millä hyvänsä >>

Vihreiden Pekka Haavistokin se vain paljastuu mm. russofobiassaan yhä selvemmin sokeaksi ja aivopestyksi länsieliitin asiamieheksi, joksi toki tunnistin hänet jo viime presidentinvaaleissamme hyvin vakavasti, missä silloin suuri osa kansasta oli lammasmaisen hullaantuneita hänestä >> Presidenttiehdokas Pekka Haaviston suosio haitallisen joukkoliikkeen palvontakohteena ja oligarkian intressien peitetarinana.

Ei Haavisto ole mikään geopolitiikan asiantuntija tai hyväntahtoinen maailmanparantaja, vaan selkeästi länsi-imperiaalisen ja antihumaanin maailmanherruusagendan promotoija opeteltuna kapeakatseisuutena ja kauniin valheelliseen kuoreen käärittynä.

Venäjä-tuntijuutta hänellä ei ole muutoin kuin kapeasta länsieliitin muovaamasta russofobisesta putkesta katsoen oman kulttuurisaastumisemme piirissä ilmenevänä projektiona eli primitiivisen viholliskuvan luomisena trauma- ja pahuussiirtoa tekemällä.


Lopuksi pari havainnollistusta >>

Ympäristöpopulistit menneisyyden vankeina >> Tässäpä on oivallinen havainnollistus siitä, kuinka Vihreiden haihattelu energiapolitiikassa ilmenee käytännössä.

Ville Niinistö ruotsalaisten agentti? >> Ville "länsieliitin asiamies" Niinistö on parempi luonnehdinta.


Kuten huomataan, niin tällaisilla Vihreiden haihatteluilla ja länsieliitin intressejä tukevilla muka-edistyksellisillä agendoilla sekä russofobian viljelyllä ei ole niinkään virkaa paremman huomisen tekemiseksi, vaan niidenkin kautta täällä länsimaissa oleellisesta edistyksestä ja kehityksestä jäädään auttamatta muun maailman (BRICS-maiden allianssi) jalkoihin. 

Siinä lännen rappioprosessi jatkuu syventyen ja länsimaissa toitotetun julistuksen vastaisesti se on nimen omaan länsimaat itse, jotka eristyvät maailmasta sisäänpäin luhistuvassa rappiossaan eikä esim. länsimaiden tähtäimessä harhaisesti ja projektiivisesti oleva Venäjä!...

Viikon 37 kasvivalokuva: Ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis)

Ussurinpäärynän (Pyrus ussuriensis) osittaista kirkasta ruskaa kuvattuna lauantaina 13.9.2014 Helsingin Meilahden arboretumissa.


Jatketaan kasviesittelyitä ruusukasviheimon (Rosaceae) edustajalla ottamalla tässä tarkasteluun ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis). Se on noin omenapuun kokoiseksi kasvava pieni / keskikokoinen puu, jota kasvaa luonnonvaraisena nimensä mukaisesti Itä-Aasiassa Amuri-joen eteläisenä sivuhaarana tunnetun Ussuri-joen seuduilla. Toisella tavalla ilmaistuna siis Venäjän Kaukoidässä, mutta myös Kiinan pohjoisosissa ja Koreassa.

Täällä Suomessa laji on vielä varsin tuntematon ja sitä tavataan lähinnä vain tällaisissa arboretumeissa ja kasvitieteellisissä puutarhoissa. Puu on kuitenkin erittäin koristeellinen ja siksi hyvin suositeltava yleiseen viljelyyn ainakin Etelä-Suomeen. Hedelmäpuuksi siitä ei juuri kuitenkaan ole happamien hedelmiensä takia. Tähän mennessä karttuneen viljelykokemuksen perusteella laji menestyy ainakin vyöhykkeillä I ja II, mutta rohkeaan kokeiluun sitä kannattaa ottaa myös vyöhykkeille III ja IV.

Ussurinpäärynä todennäköisesti jää korkeudeltaan täällä Suomen olosuhteissa enintään n. 10 metrin tienoille, vaikka kotiseudullaan se voi saavuttaa n. 15 m mittaakin. Latvuksensa muistuttaa omenapuiden vastaavia eli se tulee vanhemmiten pallomaisen leveäksi ja puulla on lyhyt runko, joka voi lisäksi olla monihaarainenkin; aivan pienimpiin pihoihin se lienee täten liian suuri puu. Oksat ovat omenapuiden vastaavia hieman vankempia ja nuorimmilta vuosikasvaimiltaan kaljuja ja kiiltäviä. Talvisilmut ovat teräväkärkisiä ja lähes mustia.

Kasvutapahtumien suhteen ussurinpäärynä on aikainen lehteen puhkeaja, missä se tulee jo varhain toukokuun alussa pääosin vaaleanvihreälle ja lievästi punaruskeaa sävyä sisältävälle hiirenkorvalle; siinä yhteydessä päärynöille tyypilliseen tapaan lehdet puhkeavat etenkin hedelmää tuottavilla kääpiöoksilla ruusukkeina kukkasilmujen kera ja lehtilavat avautuvat sivuilleen auki rullista. Omenapuiden karvaisiin hiirenkorviin verrattuna tälläkin päärynällä nuoretkin lehdet ovat kaljuja. 

Latvus vihertyy nopeasti kohti täysilehtisyyttä ja n. puolilehtisyyden tienoilla vaaleanpunertavat kukkanuput avautuvat lähes samalla kertaa tuottaen latvukseen runsaasti rykelminä valkoisia kukkia, jotka ovat varsin saman näköisiä ja kokoisia kuin omenien vastaavat. Kukinta-aika on toukokuun puolivälissä - lopulla aavistuksen ennen tuomen (Prunus padus) kukintaa ja siten myös aikaisemmin kuin omenoilla (Malus sp.). Itse asiassa puu kukkii samaan aikaan kuin viime toukokuussa esittelemäni oratuomi (Viikon 20 kasvivalokuva: Oratuomi (Prunus spinosa) ).

Puun kukinta on ohi nopeasti; yleensä jo noin viikossa ja pian sen jälkeen latvuksen lehdistö tulee täysikokoon kesäkuun alkuun mennessä - Täysikesäisessä asussaankin lehtensä ovat melko raikkaan vihreitä tummuudestaan huolimatta, koska lapansa ovat yläpinnoiltaan kiiltäviä. Muodoiltaan ne ovat hieman pyöreämpiä ja pienempiä kuin omenien lehdet ja lehtilavoillaan on hieno sahalaita.

Hedelmänsä ovat muista päärynöistä poiketen pallomaisen muotoisia ja melko pieniä eli läpimitaltaan 4-5 cm; ne pysyvät kypsymiseensä saakka vihreinä ja kypsinä ne muuttuvat ruskehtaviksi. Suomen olosuhteissa hedelmät kypsyvät viimeistään lokakuun alussa ruskan kera, mutta tällaisen erittäin etuaikaisen kasvukauden kehitysvaiheen ansiosta ne ovat tällä kertaa kypsyneet jo syyskuun alussa. Vaikka niitä ei siis pidetä kovin kelvollisina syöntihedelminä, niin silti niistä saadaan tehtyä ainakin suht maukasta mehua. Suomen olosuhteissa olen kuitenkin havainnut, ettei hedelmiä yleensä muodostu paljoa ja joinakin vuosina jopa ei lähes ollenkaan. Kiinassa ja Venäjällä lajin kanssa on risteytetty muita päärynälajikkeita jo kauan hedelmäviljelyä varten; nyttemmin myös Pohjois-Amerikassa on jalostustoimintaa.

Syksyllä koittaa ussurinpäärynän paras koristeominaisuus eli ruska, joka on erinomaisen näyttävää parhaimmillaan ja esimerkki varhain kirkasta ruskaa tekevästä puulajista - Etelä-Suomen olosuhteissa yleensä jo syyskuun alussa lajin latvuksessa ilmenee punaisia värejä laikuttain; sävyt ovat aluksi tummia ja purppuraisia / violettejakin ja ne kirkastuvat sitten punaisiksi ja oransseiksi. Punaisimmat sävyt tulevat siis esille ensin ja sitten myöhempi ruskavaihe on vaihtelevasti keltaisempaa. Usein nämä eri vaiheet erottuvat jopa selvästi erikseen, missä punaisen ruskan vaihe huipentuu viimeistään syyskuun loppupuolella ja sitten myöhäisempi ruskavaihe huipentuu lokakuun alkupuolella. Lokakuun puolivälistä lähtien puut ovat jo yleensä alastomia.

Tällaisena hyvin lämpimänä syyskuuna näyttää siltä, että lajin punaisen ja myöhäisemmän ruskavaiheen välille syntyy korostunutta ajallista eroa; vihreänä viimeiseksi säilyvät latvuksen osat myöhästyvät enemmän ruskaltaan. Lajin ruskalle on tyypillistä kuitenkin joka tapauksessa se, että syysvärit ovat kirjavasti eriaikaisia sekä eri yksilöidensä välillä että samassa puussa latvuksen eri osissa. Tuo kuva havainnollistaa tätä oikein pikantisti.

Ussurinpäärynän viljelyssä on kaksi haastetta, jotka täytyy ottaa huomioon - Yhtäältä laji ei siedä savimaata, joka tietenkin runsassavisen Etelä-Suomen alueella on hieman hankalaa. Toisekseen laji on sen verran mantereinen tyypiltään, että sillä voi sattua leudoilla rannikkoseuduilla virheellistä talvi- / varhaiskevätaikaista kasvuun virittymistä pitkissä suojasäissä, joka sitten voi aiheuttaa pakkasissa puiden yllättävää tuhoa - Tässä Arboretum Mustilan lajikuvauksessa varoitetaankin tästä ja suositellaan etsittävän viljelyyn mahdollisimman mereisiä siemenalkuperiä.

Laji sopii kasvatettavaksi monella tavalla koristepuuna - Näkyvällä ja edustavalla paikalla yksittäispuuna, monen yksilön ryhmänä omillaan tai muiden puulajien kanssa. Siitä saadaan siis hyvä katseenvangitsija samaan tapaan kuin muistakin näyttäväkukintaisista ja -ruskaisista lajeista. Pienikokoisuutensa takia katupuuksi siitä ei ole, mutta urbaaneilla alueilla se on hieno puistopuu ja maaseudun olosuhteissa se sopii vaikkapa hedelmätarhan osaksi tai metsien / metsiköiden reunoille elävöittäjäksi. Puu vaatii valoa, joten paras ruska ja kukinta saadaan aikaiseksi aurinkoisella kasvupaikalla. Kuivuus ja etenkin liika karuus on haitaksi eli ravinteikasta maata on sille tarjottava.

Esteettisessä katsannossa ussurinpäärynän upeus korostuu jo varhain kasvukaudella aikaisena vihertymisenä, joten se sopii toukokuussa mm. dynaamiseksi pariksi myöhään lehteen puhkeavien puulajien kanssa. Sen valkoinen kukinta on tietenkin erottuvaa, muttei yhtä voimakasta kuin monilla muilla ruusukasviheimon näyttäväkukintaisilla puilla, kuten kirsikoilla ja omenilla - Tämä johtuu siitä, kun laji on kukinta-aikanaan jo runsaassa lehdessä. Kesällä lajin kiiltävä lehdistö luo vaihtelevaa vihermassaa himmeän- ja hyvin tummanvihreiden muiden lajien seurassa. Syksyllä lajin monivaiheinen ja kirjava ruska tarjoaa sävykästä seuraa muiden lajien kanssa >> Silloin myöhään kesäasussa säilyvät puut nostavat ussurinpäärynää hyvin esille ja toisaalta samoihin aikoihin tasaisempaa / yksivärisempää kirkasta tai haaleampaakin ruskaa tekevät puulajit kontrastoivat mielenkiintoisesti samassa ryhmässä sen kanssa.

Vaikka ussurinpäärynällä on siis joitakin haasteita viljelyssään, niin tästä lajista saadaan kuitenkin omalaatuinen koristepuu etenkin ruskansa monivivahteisen räväkkyyden ansiosta. Aikainen vihertyminen keväällä on etu mm. suojaa tuottavaksi puustoksi haluttaessa.

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

Sääennustetta viikolle 38 - Lämmintä ja poutaista kesää pitkittävää säätä edelleen ja viivästyvää ruskaa (Päivitetty; viikon 39 alussa hallainen syksyvaihe)

Päätinkin tehdä nyt suoraan uuden sääennusteen enkä päivitä edellistä: Edelliskerran sääennusteessani jäin siihen, että tämän päättyvän viikon 37 aikana ajankohtaan nähden kesäinen sää olisi jatkumassa koko ajan - Näin onkin käynyt ja sen myötä terminen kesä jatkui vakaasti Etelä-Suomessa ja osaksi Lappiakin myöten.

Tarkemmin sanottuna kerrataan tässä sen verran, että muutoin koko viikon on ollut poutaista, mutta tiistaina saatiin lounaasta Etelä-Suomeen yrittäneen pienen matalapaineen yhteydessä kuurottaisia sateita; osa sateista oli ravakoita ja yksittäisillä paikoilla jopa ukkosti. Keskiviikkona matalapaine taantui etelään ja ke-to ajaksi korkeapaine vahvistui länsi-itäsuunnassa Etelä-Suomen ylle; tällöin oli enimmäkseen poutaista, mutta utuista ja ajoittain runsaspilvistä. Itse asiassa ma - to välisenä aikana ilmamassa oli sen verran kosteaa jatkuvasti, että öisin-aamuisin laajoilla alueilla ja varsinkin sisämaassa sumut olivat tyypillisiä ja lähinnä vasta iltapäivisin aurinkoakin nähtiin vaihtelevan pilvisyyden seasta. Lisäksi to iltana Suomenlahdelta saatiin sumuja etelärannikon tuntumaan. Tiistain matalapaineen kohtalaisia etelän ja idän välisiä tuulia lukuun ottamatta muutoin oli pääasiassa hyvin heikkotuulista ja ajoittain tyyntä. Lämpötilat vaihtelivat päivisin vähän +20 asteen molemmin puolin ja olivat öisin +10 asteen tienoilla; leudointa oli ti-ke välisenä yönä jopa n. +15 asteen minimilämpötiloineen.

Tämän viikonlopun aikana sää on ollut hieman erilaista - Korkeapaine vahvistui perjantaina Skandinaviassa pysyen siellä tienoin tähän saakka, jolloin sen itäpuolella pohjoisesta alkoi kiertyä aikaisempaa kuivempaa ja hieman viileämpää ilmaa Etelä-Suomeen; pe yläpilvivyöhykkeinen kylmä rintama siirtyi tarkastelualueen yli etelään ja sen jälkeen la-su aikana ilmamassa on ollut vähemmän utuista ja aamusumuista sekä iltapäiväpilvisyydeltään vain vähän kumpu- ja kumpukerrospilvistä. Samalla yölämpötilat ovat laskeneet etenkin sisämaassa +5 ja +8 asteen välille ja päivälämpötiloissa on jääty hieman vajaaseen +20 asteeseen sekä itäosissa vain +15 asteen vaiheillekin. Tuulet ovat jatkuneet hyvin heikkoina ja ajoittain on ollut yhä tyyntäkin.

Jatkossa alkavalla viikolla 38 tämä korkeapaine vahvistuu laajana Fennoskandiassa ja asettuu keskukseltaan erityisesti juuri Suomen ylle ma - ke väliseksi ajaksi - Tällöin sää pysyy tarkastelualueella koko ajan hyvin samanlaisena; öisin ja aamuisin esiintyy edelleen sumuja etenkin sisämaassa, mutta iltapäivisin ja iltaisin on enimmäkseen selkeää ja korkeintaan syntyy vähäistä kumpupilvisyyttä tai kerrospilvilauttaa tai jää paikoin sumupilvilauttaa aamusumuista. Tuulet ovat hyvin heikkoja ja ajoittain on tyyntä. Yölämpötilat pysyvät pääasiassa +5 ja +10 asteen välillä; leudointa meren äärellä. Päivälämpötilat vaihtelevat +15 ja +19 asteen välillä. Näin ollen tavanomaista lämpimämpi sää vallitsee yhä ja varmistaa edelleen termisen kesän jatkumisen.

Sitten alkavan viikon 38 loppupuolella ja varsinkin viikonvaihteessa 38 / 39 olisi näkyvissä merkkejä selvemmästä kylmenemisestä ja mahdollisesti viimein oikea syksy alkaisi saapua myös Etelä-Suomeen; tämä prosessi näyttäisi tässä vaiheessa seuraavalta - Torstaiksi tuo korkeapaine olisi jo siirtynyt keskukseltaan vähän Suomen kaakkoispuolelle, mutta Lappiin ulottuu siitä yhä selännettä ja se varmistaa vielä Etelä-Suomessa alkuviikon kaltaisen sään. Sitten pe - la aikana Norjanmereltä Lapin yli itäkoilliseen viilettää voimistuva matalapaine, joka voimistaa tarkastelualueellakin länsi-lounaistuulia ja jakaa korkeapaineen yhtäältä kauas Venäjälle siirtyvään osaan ja toisaalta Skotlannin ja Islannin välille asettuvaan osaan. Näin ollen hieman jo viileämpää ilmaa virtaa tarkastelualueelle pe-la, mutta sää pysyy vielä vaihtelevapilvisen poutaisena. Tuulet poistavat yö-aamusumut. Yölämpötilat pysyvät ennallaan, mutta päivälämpötilat alkavat jäädä +15 asteen vaiheille. 

Sitten viikonvaihteen 38 / 39 su-ma paikkeilla olisi odotettavissa tuon läntisen korkeapaineen vahvistumista sen verran, että matalapaineen jälkeen pohjoisesta pääsisi kylmän ilman annos puuskaisen rajun tuulen kera... Toisissa malleissa tämä kylmeneminen olisi jäämässä torsoksi ja ko. korkeapaine siirtyisi nopeasti Suomen eteläpuolelle kierrättäen pian uudestaan lännestä lämmintä ilmaa... Tästä pitää vielä tehdä tarkennusta päivityksessä, mutta näillä näkymin kunnon syksyä olisi tarjolla tässä ainakin tilapäisesti viikon 39 alkuun...

Euroopan mittakaavassakin voidaan todeta, että tämä Fennoskandian korkeapaine on hyvin hallitseva ja säätä jakava elementti ensi viikollakin 38 - Korkeapaineen itäpuolella kylmää syksyistä ilmaa ohjautuu Jäämereltä edelleen Uralin seuduille, missä yöpakkasia on ajoittain yhä laajemmin. Toisaalta ajankohtaan nähden hyvin kesäistä on yleisesti suorastaan kaikkialla muualla; jopa helteitä ulottuu ensi viikolla useana päivänä Pohjois-Ranskaan ja paikoin muuallekin manner-Eurooppaan saakka eikä syyskoleudesta tarvitse muutoinkaan kärsiä kuin vain Lapissa, ja sielläkin on normaalia leudompaa. Hellettä riittää yhä paikoin / aluksi myös Mustanmeren - Kaspianmeren pohjoispuolilla. Lisäksi Espanjan-Portugalin länsipuolella yhä pysyvästi pyörivän matalapaineen vaikutuksesta Länsi-Euroopassa ja muutenkin koko Välimerellä syntyy edelleen hyvin voimakkaitakin ja kesäisiä ukkosia.

Etelä-Suomen luonnon olosuhteista ja havainnoista tuttuun tyyliin lopuksi >> Kasvukausi on siis edennyt loppuvaiheissaan erittäin etuaikaisesti normaaliin nähden ja alkavalla viikolla yhä reippaammat etumatkat viimeisissä kasvien kehitysvaiheissa ilmenevät saavuttaen paikoin lähes kuukauden etuaikaisuutta: Näin ollen ensi viikon 38 loppuun mennessä voidaan jo odotella mm. mustaseljan (Sambucus nigra) ja viiniköynnösten (Vitis sp.) marjojen täyttä kypsymistä. Omenapuissa (Malus cv.) syysomenoiden satokausi päättyy ennenaikaisesti ja talviomenilla mahdollistuu poikkeuksellinen puussakypsymistilanne. Tammet (Quercus robur) ovat jo alkaneet varistaa terhojaan ja sama jatkuu runsaana alkavalla viikolla. Monet aikaisemmin jo kypsyneet marjat tulevat yhä enemmän ylikypsiksi ja alkavat sekä rusinoitua että mädäntyä lisää - Näin mm. monilla pihlajilla (Sorbus sp.), aronioilla (Aronia sp.) ja orapihlajilla (Crataegus sp.). Hallattomuuden jatkuminen puolestaan turvaa edelleen monien kesäkukkien näyttävän kukinnan sekä syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") ennätyksellisen voimakkaasti vaaleanpunaisen kukkaterttuestetiikan jatkumisen.

Näissä lämpimissä säissä Etelä-Suomen ruska on siis alkanut selvästi viivästymään ja jo viime viikosta 37 alkaen ruskan eteneminen varhaisimminkin ruskaantuvissa puu- ja pensaslajeissa on ollut lähes - kokonaankin pysähtynyttä; vain yksittäisissä puissa ja pensaissa on edennyt runsaammin kirkasta ruskaa, kuten mm. joillakin punasaarneilla (Fraxinus pennsylvanica) ja ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahteroilla (Acer platanoides). Alkavalla viikolla ruska etenee hieman selvemmin, mutta jää edelleen 1 - 2 viikkoa myöhään normaalista; täten vasta em. varhaisimmilla lajeilla voidaan paikoin odotella ruskahuipentumaa, mutta suurin osa muista lajeista tulevat vasta korkeintaan häilyvien esisävyjen ja yksittäisin laikuin kirkkaiden värien vaiheeseen. Kesävihreys pysyy siis edelleen pääosassa. Männyillä (Pinus sp.) puolestaan on osittain alkanut vanhojen neulasvuosikertojensa ruskahuipennus, mutta osassa puista se on myöhässä ilmeisesti lämpimien säiden takia. Mainittakoon, että Kelikameroiden perusteella ruskan yleinen huipennus alkaa tapahtua viikolla 38 Pohjois-Lapissa.

Toisaalta ruostesienien aiheuttama ns. valeruskaantuminen on edelleen voimistunut ja on etenkin maaseudun lehtipuustoissa jo monin paikoin erittäin voimakasta sekä koivuissa (Betula sp.) että monissa haavoissa (Populus tremula) ja istutetuista puista joissakin poppeleissa (Populus sp.); paikoin haavat ovat kirjavasti ruskeankeltaisia kauttaaltaan kuin ruskahuipennuksessa ja osittain jo varistuneetkin paljon. Alkavalla viikolla 38 on odotettavissa ruostesieniruskaantumisen etenemistä näyttävästi ja rajusti monien edellisvuosien huippuinvaasioiden tapaan kuin korvaten normaalin ruskan ja osa etenkin juuri haavoista tulee jo ennenaikaisesti sen takia alastomiksi >> Tämä ilmiö näyttää juuri kuuluvan tällaisiin kasvukauden kehitykseltään etuaikaisiin sekä säiltään kosteiden ja hyvin lämpimien syyskesävaiheiden olosuhteisiin... 

Ruostesieniruskaantumista on myös paikoin vahvasti ruohovartisissa lajeissa, kuten etenkin maitohorsmassa (Chamerion angustifolium), jonka parhaillaan käynnissä oleva aito ruskahuipentuma on siksi taipunut väriltään monin osin normaalista punaoranssista ruskeisiin sävyihin. 

Lämpimän sään pitkittyminen ja elokuun lopun runsaat sateet ovat aiheuttaneet erikoisuutena sen, että rantakukka (Lythrum salicaria) on kehittänyt pitkittynyttä kukintaa kukkavanojensa latvoihin monin paikoin. Tyypillisesti myös saunakukka (Tripleurospermum inodorum) on jatkanut kukintaansa paikoin runsaasti ja joillakin harvoin leikattavilla nurmilla mm. syysmaitiaisen (Leontodon autumnale) uudelleenkukintaa on tullut parin viime viikon aikana, kuten esim. Helsinki-Hämeenlinna -moottoritien keskiviherkaistalla.

Lämmin sää takaa edelleen puistoissa ja puutarhoissa nurmikoiden rehevän ja melko nopean kasvun, joten nurmikoiden leikkuutarvetta on vielä yleisesti. Maaseudun peltoviljelyssä puolestaan kaikki viljat sokerijuurikkaita lukuun ottamatta on saatu viimein korjattua, mutta etenkin ensimmäisenä puiduilla sänkipelloilla lämmin sää on päästänyt rikkaruohot rehevään ja laajaan kasvuun. Toisaalta elokuussa kylvetyt ruis ja syysvehnä ovat jo paikoin oraantuneet hyvin. 

Tuo tämän päättyvän viikon tiistain sadesää takasi monin paikoin myös sen, että sienten esiintyminen jatkuu runsaana edelleen. Sen verran vähäsateista tässä syyskuussa on silti ollut ja tulee yhä olemaan, että jokien virtaamat pysyvät ajankohdan normaalikorkeuksien alapuolella.

Vesistöissä pintavesien lämpötilat ovat pysyneet lämpimien säiden turvaamina viime viikosta saakka lähes koko ajan samoina / paikoin lämmenneetkin asteen-pari. Toisin sanoen sekä järvissä että mm. Suomenlahden merivedessä pintavesilämpötilat ovat olleet tasaisesti ja yleisesti +15 ja +18 asteen välillä. Alkavalla viikolla juurikaan muutosta näihin lämpötiloihin ei aluksi tule, mutta tuo ko. viikon lopussa / viikonvaihteessa 38 / 39 näkyvä kylmempi sää alkaisi toki viilentää järvi- ja merivesiäkin nopeutuvaan tahtiin...

Sääennustepäivitys lauantaina 20.9.2014 klo. 19:45: Aikaisempi sääennuste on toteutunut varsin hyvin kohdilleen, kun sää on pysynyt lämpimän korkeapaineen ansiosta monta päivää varsin samanlaisena koko tämän viikon tähän saakka: Ainoat pienet poikkeamat em. verrattuna ovat olleet yhtäältä alkuviikolla korkeapaineen tyynen ja vähäpilvisen vaiheen aikana sisämaassa alle +5 asteen paikoin laskeneet yölämpötilat ja siten yksittäisillä paikoilla hallanvaarat. Toisaalta öiden ja aamujen sumuja oli vielä viime yönäkin, kun kaakkoon vetäytyneen korkeapaineen heikkotuulista aluetta jäi vielä hieman ulottumaan tarkastelualueelle. Toisaalta ilmamassa on tullut yhä utuisen kosteammaksi ja itse asiassa lämmennytkin vielä hitusen; näin ollen yölämpötilat ovat kohonneet parilla-kolmella asteella päätyen etenkin lähellä etelärannikoa +10 asteen vaiheille. 

Tänään la on ollut vielä monin paikoin edellispäivän tapaan jopa n. +19 astetta päivän maksimilämpötiloina, mutta iltapäivällä lounaistuulet ovat jo voimistuneet ja taivaalla on seilannut vaihtelevasti untuva-, harso-, hahtuva-, kumpukerros- ja lähes kuurovaiheisia kumpupilviä. Nämä ovat siis jo merkkejä em. säänmuutoksesta; merkkinä siitä on jo myös Pohjois-Lapin parin viime päivän kylmä sää yöpakkasineen.

Säänmuutos kylmempään ja syksyisempään suuntaan on siis nyt varmistunut ja se tapahtuu varsin paljon em. tapaan. Huomenna su matalapaine siirtyy lännestä vähitellen Suomen päälle noin etelä-pohjoissuuntaisena vyöhykkeenä, jonka länsireunalla aikaisempaa paljon kylmempi ja voimakaspuuskainen pohjoisvirtaus vallitsee ja pääsee leviämään vaiheittain lännestä käsin koko Suomeen >> Tässä yhteydessä sää on runsaspilvistä ja vaihtelevan epävakaista huomenna; etelä-lounaistuulten takia yöllä ei enää ole sumua ja länsilounaasta tulee aamusta alkaen kuurottaisia sateita, jotka alkavat jonoutua päivän mittaan noin lounais-koillissuuntaisiksi kylmän rintaman mukaan. Rintama etenee hitaasti itään ja vasta illalla alkaa läntisin osa tarkastelualueesta kuulua kylmän pohjois-koillistuulen alueelle; ennen rintamaa etelätuulet heikkenevät ja vähän aikaa on lähes tyyntä. Ennen rintamaa vanhassa lämpimässä ilmamassassa on samean utuista ja sitten tuo kylmä pohjoistuuli kirkastaa ilman kuulaaksi. Lämpötilat vaihtelevat sunnuntaina rintaman eri puolilla; aluksi kaikkialla ensi yö on hyvin lämmin +9 ja +14 asteen välisin minimilukemin (Leudointa meren äärellä). Sitten iltapäivällä suuressa osassa aluetta päivälämpötila ehtii kohoamaan reiluun +15 asteeseen ehkä jo läntisimpiä osia lukuun ottamatta. Illalla läntisimmissä osissa lämpötila painuu selvästi alle +10 asteen, mutta pysyy idässä vielä yli +10 asteessa.

Maanantaina tuo kylmeneminen etenee vähitellen itään, kun etelä-pohjoissuuntainen matalapaine alkaa jäädä Suomen itäpuolelle; voimakas ja puuskainen pohjois-koillistuuli valtaa alaa ja viimeistään alkuillalla myös itäisin osa kuuluu kylmän ilmamassan alueeseen. Noin lounais-koillissuuntainen saderintama jatkaa matkaansa kylmenemisen mukana itään; se on kapea ja selkenemisen raja on länsireunallaan jyrkkä - Läntisin osa selkenee jo aamulla, mutta itäkolkassa voi vielä sataa alkuillalla >> Illalla sopivalla selkenemisen vyöhykkeellä mahdollistuu erittäin värikäs iltarusko! Yölämpötila vaihtelee läntisimmän osan +5 asteen vaiheilta itäisimmän osan n. +10 asteeseen. Iltapäivällä koko alueella päivälämpötila jää +6 ja +10 asteen välille; leudointa etelärannikolla. Illalla kylmeneminen jatkuu siten, että länsiosien eniten seljenneillä sisämaapaikoilla voidaan lähestyä nollaa ja halla iskee jo monin paikoin, vaikka pohjoistuulta vielä on; tuuli heikkenee vähitellen illalla lännestä alkaen, mutta pysyy idässä vielä navakkana.

Tiistaina matalapaine vyöhyke on Suomen itäpuolella ja muodostaa Vienanmeren eteläpuolelle pienen ja rajun matalapaineen ja Mustanmeren pohjoisrannalle toisen. Skandinaviasta siirtyy kapea korkeapaineen selänne vähitellen Suomeen ennen kuin Pohjois-Atlantilla oleva uusi matalapainetoiminta alkaa vaikuttaa >> Aluksi vallitsee vielä pohjoistuuli ja aamulla itäosissakin viimein selkenee. Iltapäivästä alkaen on koko alueella selkeää koko loppupäivän. Pohjoistuuli heikkenee vähitellen ja illalla tyynen korkeapaineen selänteen alue tulee länteen. Yölämpötila on länsiosien sisämaan nollan vaiheilta etelärannikon +5 asteen vaiheille; hallaa on sisämaassa monin paikoin. Päivälämpötila on +5 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaiskolkassa.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö on lähiaikojen kylmin ja jännäyksen kohde hallan ja yöpakkasen ankaruuden suhteen; niiden ankaruus ja esiintyminen riippuu hyvin tarkasti tuon lännestä saapuvan korkeapaineen selänteen itään ylittymisen aikataulusta ja muodosta >> Jos selänteen tyyni alue sattuu pikkutunneille sopivasti, niin sen alueella sisämaassa voi olla ankaraa hallaa ja minimilämpötilat  -1 ja -5 asteen välillä ja etelärannikollakin voi olla hallaa monin paikoin. Toisaalta tämä hallaisimman tyynen alueen ala voi olla pieni ja nopeasti ohi menevä lännestä lähestyvän uuden säärintaman, voimistuvien etelä-lounaistuulien ja runsastuvan pilvisyyden takia; siksi varsinkin länsiosissa halla voikin jäädä vaisuksi / olemattomaksi...

Keskiviikosta alkaakin sitten taas paljon leudompi, mutta epävakainen, tuulinen ja sateinenkin sääjakso Pohjois-Atlantin voimistuvan ja laajenevan matalapainetoiminnan takia - Palaan kertomaan siitä uudessa ennusteessa ensi viikolla.

Lopuksi Euroopan mittakaavassa suursäätilan kehityksestä lähipäivinä >> Tänä viikonloppuna Uralilla ja laajemminkin aikaisemmin ollut kylmä syyssää on joutunut vetäytymään pohjoiseen ja antaa ensi viikon alussa yhä enemmän periksi etelästä virtaavan lämpimän ilmamassan takia, koska tuo Fennoskandiaan kylmän pohjoisvirtauksen tuova etelä-pohjoissuuntainen matalapaine mahdollistaa sen itäpuolellaan - Länsi-Venäjällä koittaa siis laajasti enemmän tai vähemmän yöpakkaseton intiaanikesä aivan Jäämeren tuntumaa lukuun ottamatta. Myöhemmin kylmää ilmaa leviää uudestaan Suomesta käsin Vienanmeren ja Uralin välille. 

Manner-Euroopassa on ollut viime päivinä edelleen yleisesti hyvin kesäistä ja Pohjois-Ranskaa myöden helteistäkin - Tuo Fennoskandian kylmän purkaus pohjoisesta ulottuu näillä näkymin ensi viikon alussa myös Itä-Eurooppaan kapeahkona kiilana ja etenee Mustanmeren pohjoisrannalle saakka ensimmäisenä syksymaistiaisena. Muutoin etenkin Länsi-Eurooppa ja Britteinsaaret pysyvät edelleen varsin lämpöisinä mm. lännestä ulottuvan korkeapaineen selänteen myötä.