Lauantaina 23.5.2015 pidettiin jälleen Euroviisujen finaali ja tapahtumapaikkana oli Itävallan Wien. Nyt näiden euroviisujen sisältämät yhteiskunnallispoliittiset ilmiöt olivat jopa edellisvuosia voimakkaampia. Niinpä edellisvuosien viisuanalyysieni jatkoksi tässä tulee entistäkin mielenkiintoisempi analyysi tälle kerralle!
Kuten aikaisemminkin, niin myös tällä kertaa viisujen tärkein sisältö ei ole laulut ja musiikki sinänsä, vaan niiden ja niihin suhtautumisen yhteiskunnallispoliittinen indikaattorirooli - Euroviisut ovat poliittinen messu ja länsimaiden sosiaalisen konstruktion tilan geigermittari eli siis yhteiskunnallispoliittista analyysiä tekeville erinomainen tutkimusalusta.
Viisujen ko. geopoliittisena pohjanahan on ollut viime vuodesta jatkunut Venäjän ja länsimaiden (länsieliitti ja russofobit) välinen juopa, missä mm. maailmankuvalliset ja informaatiosodalliset elementit puolin ja toisin sekä länsihegemonian taholta projektiiviset viha- ja syyllistämismekanismit ovat olleet ihmisten käyttäytymistä ohjaavia trendejä.
Nytkin viime vuotiseen tapaan Venäjän viisuedustaja sai yleisöltä buuauksia osakseen kaikilla esiintymiskerroillaan, vaikka nykyinen tv-teknologia pystyi niitä suodattamaan tv-lähetyksistä pois muka sivistyneesti. Joka tapauksessa russofobit tyypillisesti mustamaalasivat Venäjän kappaleen mm. "tekopyhäksi" niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan julkisesti valtamediassakin. Huomasinpa juuri tässä katsannossa, kuinka ko. semifinaalin Suomen lähetyksessä "juontaja" Cristal Snow oikein äänenpainoilla väännellen korosti juuri tuollaista russofobista pakkomiellettään Venäjän kappaleen kohdalla, vaikkei sanoin sitä niinkään tuonut ilmi. Ja sama toistui häneltä sekä juontajapariltaan Aino Tölliseltä myös finaalilähetyksessä, kun Venäjän kappale alkoikin ns. "yllättäen" saamaan paljon parhaita pisteitä ympäri Eurooppaa.
Jo ennen viisufinaalia oli odotettavissa, että tuloksiin oli siis vaikuttava huomattavasti maailman geopoliittinen jako rappioituvaan länteen ja kehittyviin BRICS-maihin - Eli siis ottelu Länsi-Eurooppa ja Fennoskadia vastaan Itä-Eurooppa ja Venäjä oli eskaloituva viisuissa, jolloin tiettyjen kappaleiden pistesaaliissa oli oleva ilmenemään erityisiä jakolinjoja ja symmetrisiä kasautumia...
Tuo ennakko-odotus jäikin yllättäen vähemmän näkyviin tai muutti muotoaan toiseksi aikaisempaan nähden, koska tapahtui mm. noita em. yllättäviäkin käänteitä!: Katsotaanpa tarkemmin.
Ensinnäkin finaalin kärkiviisikoksi tuli tämä: Ruotsi (finaaliperformanssi) voitti, kakkoseksi tuli Venäjä (finaaliperformanssi), kolmoseksi Italia (finaaliperformanssi), neloseksi Belgia (finaaliperformanssi) ja vitoseksi tuli Australia (finaaliperformanssi), joka kutsuttiin viisujen 60-vuotisen historian kunniaksi poikkeuksellisesti ja kertaluonteisesti mukaan; Australiassahan on ollut jo vuosikymmenien ajan runsas ja innokas euroviisuyleisö.
Viisutulos (linkin lopussa ko. tulostaulukot) ilmentääkin vastaliikkeenä länsirappiolle erikoisen vahvaa länsieliitin agendan kyseenalaistamista ainakin kahdella tavalla! - Ruotsin varsin ylivoimainen voitto edustaa valveutumisen ja itsetietoisuuden nousua positiivisella tavalla, kun ko. laululyriikkansa kertovat juuri mm. vastuun ottamisesta sekä oman kasvun ja "heräämisen" oleellisuudesta nykymaailman myllerryksissä > "sankaruus" itsessämme ja yhteisöissämme. Venäjän kakkossijan menestys puolestaan edustaa russofobiaa kyseenalaistavaa vastaliikettä jopa sellaisissa maissa (Antoivat 8, 10 ja 12 pistettä Venäjän kappaleelle), jotka muka ovat venäjävihan tyyssijoja geopolitiikan nykyasetelmassa - Pikantti poikkeus tähän oli Liettua, joka ei antanut Venäjälle ollenkaan pisteitä; Viro sen sijaan antoi jopa 12 pistettä Venäjälle!
Niinpä ko. tuloksen perusteella monet ihmiset ovat jo aika selvästi heräämässä läntisen hegemonian tunkkaisuudesta ja kyllästymässä Venäjää kohtaan nousseisiin viha- ja syyllistämisprojektioihin!
On myös totta, että sekä Ruotsin että Venäjän kappaleet ovat edustamiensa tyylien ehdotonta huippua ja olivat esityksiltään erittäin taitavia > Tämäkin toki oli niillä oleellinen menestyksen tae. Varsinkin Ruotsin kappaleen viisuperformanssi oli innovatiivinen ja sympaattinen eli ihmisten mieliin vahvan miellyttävästi jäänyt. Muutoinkin kärkiviisikossa oli havaittavissa musiikillisten arvojen ja taitavuuden korostumista, kuten Italian laulajakolmikko osoitti. Musiikin laatua ja esitysten edistyksellisyyttä / voimakkuutta edustivat hienosti myös mm. kuudenneksi sijoittunut Latvia (finaaliperformanssi), seitsemänneksi sijoittunut Viro (finaaliperformanssi) sekä 11. sijoittunut Georgia (finaaliperformanssi).
Oikeastaan näissä viisuissa tuo rappioituva länsi vs. "BRICS-maat" -vastakkainasettelu ilmeni muutamalla muullakin pikantilla tavalla - Ensinnäkin jopa länsieurooppalaiset ovat alkaneet antamaan viisuääniä aikaisempaa enemmän ja ennakkoluulottomammin Itä-Euroopan maille ja nimen omaan Venäjälle, mikä on siis osoitus myös russofobian vastaisuudesta jopa ympäri Eurooppaa.
Erityisen huomiota herättäviä seikkoja olivat kuitenkin koko viisumittakaavassa yhtäältä se, kuinka läntinen Eurooppa romahti viisumenestyksessä entisestään ja toisaalta kuinka suurin viisumenestys keskittyi nyt Venäjän lisäksi Baltian maihin ja Skandinaviaan Suomea lukuun ottamatta - Tämä onkin yhteiskunnallispoliittisesti hyvin paljastavaa!
Länsi-Euroopan isot maat eli paradoksaalisesti ja oikeastaan hyvin merkitsevästi viisujen suurimmat rahoittajamaat (Italiaa lukuun ottamatta) jäivät finaalissa kaikki armotta viimeisille sijoille, ja Saksa jopa ilman pisteitä! >> Tämä kielii siitä, kuinka juuri aikaisemmin musiikin suurmaina tunnetut Britannia, Saksa ja Ranskakin ovat taantuneet ainakin viisuissa huomattavan rajusti jälkeen muista - Heidän tämän kertaisissa viisuesityksissä se korostui musiikillisestikin hyvin selkeästi, kun kappaleensa eivät kyenneet tarjoamaan oikeastaan mitään uutta tai virkistävää; vain mm. vanhan haaleaa lämmittelyä (Ranska - viisuperformanssi) ja vanhojen tyylien uudelleen sekoittamista muka hauskasti (Britannia - viisuperformanssi).
Tämä seikka mm. juuri Ruotsin voittoviisuun sekä moniin Itä-Euroopan maiden kappaleisiin ja Venäjän voimaballaadiin nähden kertoo toki kärkevästi siitä, kuinka länsieliitin hegemoniavallassa pahiten oleva Euroopan osa (länsi ja keskinen alue) on rappion kierteessä monella tavalla, ja se vaikuttaa sekä musiikin tekoon että musiikista tykkäämiseen.
Toisaalta tuon rappio-Euroopan osalta havahtumista tapahtuu omaan tilaansa osassa väestöistään juuri sillä tavalla, kun se osa ei enää tykkää niin paljoa edes naapurimaidensa esityksistä eli havaitsee huonoutta keskuudessaan. Niinpä sen sijaan heilläkin on havaittavissa tarttumista tuon Ruotsin viisun kaltaisiin virkistäviin uusiin tuuliin ja Venäjän esityksen kautta ilmenevään sympatia- ja antirussofobiatrendiin > vaihtoehtojen ja uuden alun etsimistä ulkopuoleltaan - Sisäinen uusi alku ei kuitenkaan näytä toteutuvan heillä vielä kunnolla...
Lisäksi BRICS-maiden vaikutuspiirissä tavalla taikka toisella olevien maiden viisutehtailu on osaksi edistyksellisempää / vahvempaa tai ainakin rohkeampaa ja ennakkoluulottomampaa; tuo rappioituva länsiosa on selvästi jumittunut vanhoihin mätäneviin kaavoihinsa euroviisuissakin, mutta itäosa ja Skandinavia sentään yrittää laajentaa / parantaa palettiaan. Tai ainakin heidän viisuesityksensä korostuu edukseen rappioituvaan länteen nähden...
Kuitenkin geopolitiikan nykytilanne paljastuu siis varsin hätkähdyttävästi näinkin musiikkimakujen ja musiikin tekemisen kautta epäsuorasti!
Tuo viisumenestyksen keskittyminen Baltian maihin ja Skandinaviaan kertoo myös siitä, kuinka juuri näiden maiden kohdilla jännitteet Venäjää vastaan ovat olleet keskeisimmillään nykygeopolitiikassa, ja se purkautui näissä viisuissa havaitulla suosion keskittymistavalla puolin ja toisin - nimittäin Skandinaviassa ja Baltian maissa on noussut sen verran voimakasta russofobian vastaisuutta niiden russofobiasetelman ikeessä, että se mm. manifestoitui heiltä annetuiksi ääniksi Venäjälle.
Venäjällä ja sen vaikutuspiirissä olevissa maissa puolestaan ilmeni tavallaan vastaavasti sovittelevampaa asennetta länteen päin, joka ilmeni mm. annettuina ääninä juuri Baltian ja Skandinavian maille eli russofobiasettelun kuumiin pisteisiin; parhaimmat pisteensä (12) Venäjä antoi kuitenkin Italialle eli tavallaan ko. russofobiasettelun ulkopuolelle kuin unohtaakseen sen ahdistavuuden.
Suomen viisuosa tässä kokonaiskuviossa on mielenkiintoinen, mutta traaginen! Se paljastaa, että olemme tietyissä katsannoissa jopa pahiten osa tuota em. eurooppalaista rappiota:
Suomen viisuedustaja PKN (Pertti Kurikan Nimipäivät) oli kehitysvammaisten muodostama punkyhtye, mikä ilmiönä oli ainutlaatuinen ja ns. Lordimaisen erikoinen tapaus (semifinaaliperformanssi) näissä euroviisuissa. Voimakas huomio oli taattua, mutta menestystä ei Wienissä silti tullut. Miksi? - Katsotaanpa:
Heti Suomen omassa viisukarsinnassa ko. voittajan selvittyä havahduin pohtimaan tällaista Facebook-seinälläni 28.2.2015 >> PKN (Pertti Kurikan Nimipäivät):n viisuedustajuudesta taitaakin tulla merkittävä yhteiskunnallispoliittinen ilmiö - Ei itse bändistä sinänsä, vaan siitä kuinka se heijastaa ympäröivän yleisön ajatuksia ja reaktioita, ja kuinka ne suhteutuvat olemassa oleviin instituutioihin (euroviisut, EU, eliitti, valtaviihde) ja arvoasetelmiin mm. konstruktioissa; suvaitsevaisuus - konformismi - liberalismi jne. sekä vaikutuksiin raameissa koostava - tuhoava - puhdistava - likaava jne...
Mitä metafyysistä kaikki nämä kertovat mm. suomalaisesta ja jatkossa Wienin viisujen aikana eurooppalaisesta kulttuurin tilasta?...
Tästä Suomen viisuedustajasta tuli siis heti suuri puheenaihe maailmalla; heitä kannustettiin ja ihailtiinkin, mutta myös vihattiin ja tämä jakoi mm. juuri Suomessakin mielipiteitä bändistä ja kappaleestaan jyrkästi kahtia. Silti itse musiikin ulkopuolella heidät nähtiin pääasiassa hyvässä valossa mm. tähän tapaan myös heti viisujen jälkeen: Finland's disabled punk band didn't win Eurovision. They won more than that.
Onhan tämä PKN:n julkisuus toki suvaitsevaisuuden ja vähempiosaisten / heikompien olojen parantamisen kannalta hienoa, mutta rehellisesti on sanottava, että biisinsä oli sinällään kammottavan huono ja niin ulkona viisukontekstista, että viisumenestymisen odottaminen oli kuitenkin utopistista. Sellaisen toivominen olikin tavallaan myös kuin olisi odottanut Lordi-voiton kaltaisen protesti- / provokaatiovitsin menevän taas toistamiseen läpi - Ei se euroviisuissa mene niin; yksi vitsi samalla tyylillä ilmeisesti riittää.
---> Häntäpäähän osaltaan sen takia PKN jäikin jo semifinaalissaan. Ei siinä mitään "yllättävää" ollut: Yllätyshäviö - PKN oli semifinaaleissa viimeinen. Tilanne on kuitenkin monimutkaisempi >>
Monet ovat väittäneet, että itse viisut teennäisyydessään eivät olleet valmiita PKN:n "aitoudelle" ja "rohkeudelle" sekä siihen toki kuuluneelle suvaitsevaisuudelle. Varmasti PKN tuollaistakin puolta sisälsi, mutta kokonaisuuteen nähden se on aivan liian yksioikoinen ja syvyysmerkityksiä alleen piilottava katsantokanta.
Nimittäin tuon ennakkopohdintani tiimoilta löytyy mielestäni yksi merkittävä kulttuurihistoriallinen syy sille, miksi tämänlainen provokatiivinen esitys oli juuri hyvin monien suomalaisten mielestä ns. "paras keksintö koskaan", vaikka muun maalaiset viisuyleisöt pääsääntöisesti kammoksuivat sitä ja hylkäsivät edustajamme ainakin musiikin ja esityksen mukaan.
---> PKN toimikin erityisesti Suomen historiallisesti sairaan ja alistetun kollektiivisen sielun piilevien ja käsittelemättömien traumojen (Ja niitähän riittää erittäin paljon 1000 vuotisen Ruotsin vallan takia, Venäjän vallan ajalta, talvi- ja jatkosodasta, sisällissodastamme sekä viime- ja nykylamasta!) indikaattorina - Raivokkaan ja rujon musiikin lähettäminen Wienin viisuihin oli suomalaisten tiedostamaton hätähuuto! > Meillä on paha olla emmekä oikein osaa edelleenkään sen syytä-taustaa ja psykologista metodia havaita saati ymmärtää yhteiskuntarakenteessamme.
Siksi PKN oli kaukaa menneisyydestämme aina nykyisyyteemme saakka kasaantuneiden haittahaamujemme alitajuinen ja tiedostamaton projektio kansainvälisen laulukilpailun estradille. Torjuttujen kollektiivisten traumojemme sijaisilmiö ja mieltemme tuskan ilmiasu puettuna pinnalta pseudotoiveikkaasti aitouden, rohkeuden ja suvaitsevaisuuden muotoon.
Juuri tämä paljastaakin ko. tuskan-ahdistuksen syitä peittävän torjunta-projektioroolin > Ilmiöltä haluttiin samaan aikaan instituutioiden ja rajojen rikkomista (euroviisut, EU, eliitti, valtaviihde), mutta samalla sen toivottiin olevan avain menestykseen juuri niiden instituutioiden ja rajojen sisällä ilmiön pintaan liimattujen aitouden, rohkeuden ja suvaitsevaisuuden merkkien kautta; syntyvä skitsofreenisuus toimii torjunnan ja projektion moottorina, missä nuo pintamerkit vahvistavat torjuntaa, mutta sisäinen tuska jää samalla varjoon muhimaan edelleen ilman tietoista ymmärrystä.
PKN ei siis oikeastaan ollut osoitus "aitoudesta" ja "rohkeudesta", vaan päin vastoin se oli enemmänkin aitouden, rohkeuden ja suvaitsevaisuuden kaapuun pukeutunutta pahan olon irrationaalista räiskintää ilman pahan olon syiden tunnustamista ja varsinkin niiden pois ratkaisemista - Tavallaan siis "aitoa" reaktiivisena käyttäytymisenä ko. torjunnan ja projektion mekanismissa.
Siksi tässä PKN-ilmiössä arvoasetelmat Suomessa mm. konstruktioissa; "suvaitsevaisuus - konformismi - liberalismi jne." sekoittuvat liikaa toisiaan mitätöiviksi / haittaaviksi, kun vyyhdin johdannaisena vaikutukset raameissa "koostava - tuhoava - puhdistava - likaava" muodostuvat hedelmällisten sijaan enemmän hajottaviksi >> Suvaitsevaisuus ja ymmärrys kehitysvammaisia kohtaan voi nousta, ja se on toki hyvä. Silti valtaväestön kohtalona on joutua yhä enemmän - haitallisemmin eliitin terrorin ja väärennetyn historian kouriin, kun sisäistä tuskaamme vain kanavoidaan tälläkin tavalla ohjatusti eikä sitä paranneta kohdistetusti ydinsyiden kautta - Tämä on toki PKN:n roolia paljon laajempikin ongelma.
Kerrataan toisella tavalla: PKN:n yhtenä roolina on silti ollut Suomea sisältä päin tuhoavien ja likaavien sisältöjen kanavoiminen sopivan "aidoksi" sijaismekanismiksi, jotta koostavien ja puhdistavien sisältöjen vastaiset oikeat ja laajemmat vihollisvoimat jäisivät meillä käsittelemättä - Vähemmistöjen ja heikompien ymmärtäminen ei vielä riitä, vaan koko yhteisöä on ymmärrettävä ja parannettava hyvin monella tavalla kriisin ratkaisemiseksi.
Siksi tässä keitossa on hyvin selvää, ettei muu Eurooppa voinut ollenkaan löytää PKN:n tätä koko roolia / nähdä sitä menestyksen arvoisesti, josta pitkälti johtuu tuo äärimmäinen kontrasti PKN:n suosiossa "Suomi vs. muu Eurooppa". On silloin myös symmetrisesti selvää sekin, kun monet suomalaiset tavallaan kollektiivina käsittivät virheellisesti PKN:n eli oman hätähuutonsa viisumenestyskaipuuksi ja edistyksellisyydeksi kollektiivisen menneisyytensä ja ko. ahdistuksensa voimakkaassa torjunnassaan eli luulivat siksi muidenkin maiden tykkäävän PKN:n ideasta kaikkineen jopa aivan samalla tavalla ja Lordi-ilmiön toisintona.
Muut eurooppalaiset näkivät sen sijaan ensimmäisenä ja oleellisimpana PKN:n musiikin huonouden sinällään ja sen alle jäi heidän katsannostaan kaikki tuo em. PKN:n ilmiöön liitettävissä oleva ulkomusiikillisuus > rujous ja amatöörimäisyys siinä oli liian paljon päin kasvoja muiden eurooppalaisten makuun nähden, kun lähinnä verrattavissa olevana Lordimainen show- ja campmenokin puuttui. Eli PKN:n esityksestä muut eurooppalaiset eivät saaneet mielekästä otetta, kun se ei puhutellut eurooppalaista nykykriisiä eikä se ollut edes viisuesityksenä riittävän taitavasti ja ihailtavasti toteutettua.
Tässä mielessä juuri Suomen ja Ruotsin välinen tämän kertainen viisukontrasti ei voisi olla suurempi; ensimmäinen jäi kiinni menneisyyden ja nykytraumojen torjunta-projisointiansaan, mutta jälkimmäinen alkoi katsoa uudesta ikkunasta parempaa tulevaisuutta kohti... Ihan vain musiikillisesti ja esityksellisestikin pätee sama jako - Ensimmäinen oli liian rumaa ja jälkimmäinen oli paljon kauniimpaa.
Toisaalta tämä(kin) ryhmäpsykologisen projektion ja torjunnan korostunut esiintyminen maamme sosiaalisessa konstruktiossa kertoo osaltaan siitä, että suomalaisen yhteiskunnan kollektiiviset möröt ovat alkaneet entistä enemmän tulla esille vaatimaan rooliaan ja poiskäsittelyään! > Sitä on edesauttanut valveutumisprosessi, joka sosiaalisen median toiminnassa on tuonut pintaan tätä sosiaalispsykologistakin puoltamme yhteisönä / -söinä.
Tilanne on vakava, koska PKN:n(kin) paljastamana yhteiskuntarakenteessamme ilman kansallista psykoanalyysiä ja nykyisen geopoliittisen ja taloususkonnollisen maailmandraaman eskaloimana on vaaraa maamme ajautumiseksi kaaokseen tai ainakin entistäkin pahempaan kriisiin!... Tämä rappiokokonaisuus on alusta, jossa maassamme mm. juuri russofobiakin jatkaa väärää kukoistustaan!
Vielä kansallinen psykoanalyysimme ei siis ole päässyt sosiaalisen median luomasta valveutumisprosessista huolimatta kunnolla käyntiin, koska valtamedia ja muu julkinen keskustelu sensuroi ja ymmärtämättömyydessään jättää käsittelemättä kaikkea sitä oleellista ajatussisältöä ja oleellista kollektiivista toimintaa, joka tuota psykoanalyysiäkin mahdollistaisi >> Eliittihegemonia ja sen ylläpitämä terrori-rappio on aivan liian vahvaa Suomessa edelleen ja tukahduttaa parantumistamme ja neorenessanssillisia mahdollisuuksiamme!
Monday, May 25, 2015
Sunday, May 17, 2015
Rästissä olleiden kasvi- ja sää-luontoaiheisten kirjoitusteni valmistumislistausta
Nyt ryhdyn uudestaan tekemään rästissä olevia kasvi- ja sää- / luontoseuranta-aiheisia kirjoituksiani tänne blogiini - Sitä varten listaan tässä kirjoituksessa jatkossa valmistuvista rästiosista päivityksiä loppuun. Kyseessä ovat siis "Viikon kasvivalokuva"- ja sääraporttisarjojen osat viikolta 17 (20. - 26.4.2015) saakka nykyhetkeen.
Voipi olla, että tätä varten joudun jättämään ainakin sosiaalisessa mediassa hillumiseni hyvin vähiin lähiaikoina...
Lisäksi mainitsen tässä yhteydessä muutoksesta sääseurantakirjoittelussani. Olen nimittäin päättänyt keskittyä jatkossa niiden suhteen vain menneen eli toteutuneen sään kartoittamiseen ja jätän siksi omien sääennusteiden laatimisen lähes pois. Tuo "lähes" tarkoittaa sitä, että saatan jatkossa tehdä sääennusteita erikseen vain tarpeen mukaan erikoisimmista / poikkeuksellisimmista tulevan sään tilanteista; kuten myrskyt, äärimmäiset lämpötilaolot, kovat ukkoset ja erityisen runsaat sateet...
Rästissä olleiden kasvi- ja sää-luontoaiheisten kirjoitusteni valmistumislistausta >>
Päivitys sunnuntaina 17.5.2015 klo. 23:15 - Viikon 17 kasvivalokuva: Isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus).
Voipi olla, että tätä varten joudun jättämään ainakin sosiaalisessa mediassa hillumiseni hyvin vähiin lähiaikoina...
Lisäksi mainitsen tässä yhteydessä muutoksesta sääseurantakirjoittelussani. Olen nimittäin päättänyt keskittyä jatkossa niiden suhteen vain menneen eli toteutuneen sään kartoittamiseen ja jätän siksi omien sääennusteiden laatimisen lähes pois. Tuo "lähes" tarkoittaa sitä, että saatan jatkossa tehdä sääennusteita erikseen vain tarpeen mukaan erikoisimmista / poikkeuksellisimmista tulevan sään tilanteista; kuten myrskyt, äärimmäiset lämpötilaolot, kovat ukkoset ja erityisen runsaat sateet...
Rästissä olleiden kasvi- ja sää-luontoaiheisten kirjoitusteni valmistumislistausta >>
Päivitys sunnuntaina 17.5.2015 klo. 23:15 - Viikon 17 kasvivalokuva: Isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus).
Aktivismini ja bloggaamiseni jatkumisesta sekä suomalaisen yhteiskunnan tilasta osana länsirappiota
Jaahas, blogini on ollut yhä heitteillä - Pahoitteluni siis teille, jotka olette odotelleet mm. sää- ja kasviaiheisia kirjoituksiani. Tässä kuitenkin palaan ilmoittelemaan, että toki olen ns. elossa edelleen tälläkin alustalla, ja haluan jatkaa täälläkin aktiviteettiani; ehkä kuitenkin jollain uudella tavalla, mutta pyrin piakkoin palaamaan ainakin luonto- ja sääaiheiden pariin aikaisemmin lupaamaani tapaan...
Muutamat viime viikot yhteiskuntaan ja politiikkaan liittyvien asioiden ja oman elämäni pohdinta on kuitenkin tapahtunut parhaiten joko kirjoittamisen ulkopuolella itsekseni rauhassa tai sosiaalisessa mediassa eli Facebook-seinälläni ajatusluonnostellen ja muiden kirjoituksia lukemalla ja tykkäilemällä.
Onpa ollut poikkeuksellisesti myös hyvää keskusteluseuraakin mm. juuri kaikkein vaikeimmista ja akuuteimmista yhteiskuntamme tilaa koskevista asioista, josta olen myös oppinut yhä lisää ja mikä on ollut kannustavaakin - Hyvin tarpeellista siis oman jaksamiseni ja aktiviteettieni etenemisen kannalta! Harvoinhan / juuri ollenkaan tällainen totunnaista kyseenalaistava ja uutta paljastava aktivisti mitään kannustavaa saati kiittävää saa osakseen edes läheisiltä ihmisiltään; hylkäämistä ja torjuntaa sitäkin enemmän. Sekin on osa tyypillistä alistettua suomalaisuutta, valitettavasti... Muttei sen tarvitse olla niin! >> Alla otan siitä oivallisen esimerkin esittelyyn.
Joka tapauksessa aikamme länsirappiossa monenlaiset jännitteet ja myllerrykset vaikuttavat meihin jokaiseen tavalla taikka toisella koko ajan, ja minun rooli on olla siinä edelleen mm. valveuttaja ja oppimaan kannustaja, joka on toki vaativaa ja vakavaa itsetutkiskeluakin sisältävää sarkaa. Uusien väylien osoittaminen voi olla myös sosiaalisesti hyvin haasteellista, kun monet eivät halua / kykene sisäistämään eri syistä totunnaisesta poikkeavia ja uusia näkemyksiä, saati aivan uutta maailmankuvaa - Aivopesun ja illuusion purkaminen toki on yleensä äärivaikeaa. Lisäksi pelot ja ohessaan turvallisuushakuisuus voi olla niin lukkiutunutta ja ehdollistettuun illuusioon perustuvaa, että se voi jopa estää uuden oppimisen ja huonon havaitsemisen...
Näissä merkeissä haluan jakaa teille tässä alla muutamia aikamme rappiotilaa ja ko. valveutumisen oleellisuutta kuvaavia asioita >>
Ensin ylinnä on kaksi ottamaani valokuvaa viime ja tältä kuulta, missä olen taltioinut erikoisia kaupunkitilaan laitettuja tekstejä - Joku / jotkut ovat keksineet laittaa ihmisten runsaasti käyttämiin ulkotiloihin tavallaan hyvin epäsuomalaisesti kannustavia ja elävöittäviä elämänilon sloganeita; kuten kirjoittamalla niitä kaduille ja pylväisiin. Ne toimivat omalla tavallaan juuri valveutumisenkin lisääjinä, kun siinä on myös kyse hyvän valitsemisesta pahan sijaan!
En ole aikaisemmin tässä mittakaavassa havainnut moista Suomessa, joten kyseessä taitaa olla jopa suunnitelmallinen missio. En tiedä näiden sloganmaakareiden henkilöllisyyttä, mutta voihan kyseessä olla jopa minulle tuttujakin / tuttu... Joka tapauksessa kiitän sinua / teitä tästä urbaanin tilan humanismiaktivismista! >> Jatkakaa ja kehitelkää sitä lisää hyvällä maulla; eli ettei siitä ainakaan tule ns. sotkemista (Jota en suosittele enkä hyväksy) tai vain yhdenlaista tylsää graffitilajia vailla syvälle menevää kauneuden ja ilon tuottamista. Ja ehkä saattaisin itsekin ottaa tästä omana versiona mallia...
Alinna olen laittanut Facebook-seinältäni suorina kopioina näihin tunnelmiin sopivasti vakavaa ajateltavaa Noam Chomskyltä ja Jari Ehrnroothilta omien kommenttieni kera.
Kaupunkitilasloganeita elämän ja olemisen kaunistamiseksi ja vahvistamiseksi >>
"Olet kaunis" sunnuntaina 10.5.2015 Hämeenlinnassa.
"Aloita elämäsi nyt" sunnuntaina 5.4.2015 Hämeenlinnassa.
Länsirappion olemuksen luonnehdintaa >>
Noam Chomsky: Why Americans Know So Much About Sports But So Little About World Affairs >> Paljon oivaltavia ja näkemyksellisiä ajatuksia Chomskyltä siitä, miten länsieliitin ylläpitämä kiero hegemonia tuottaa rappiollista ja antihumaania ajattelutapaa ja toimintaa, kuten >> "One of the functions that things like professional sports play, in our society and others, is to offer an area to deflect people's attention from things that matter, so that the people in power can do what matters without public interference.",
"Most people are not liars. They can't tolerate too much cognitive dissonance. I don't want to deny that there are outright liars, just brazen propagandists. You can find them in journalism and in the academic professions as well. But I don't think that's the norm. The norm is obedience, adoption of uncritical attitudes, taking the easy path of self-deception. I think there's also a selective process in the academic professions and journalism. That is, people who are independent minded and cannot be trusted to be obedient don't make it, by and large. They're often filtered out along the way.".
Jne.
Kirjailija Jari Ehrnrooth: Oman onnen tavoittelu ei riitä >> Varsin näkemyksellinen kirjoitus länsirappion luonteesta - Tosin uskontoon liittyvät huomionsa ovat jo hieman muuta...
Lainaus: "...Niinpä korkeammassa ja moraalisessa vapaudessa onkin kysymys siitä, millaisen vapauden saavutan suhteessa omaan eläimellisyyteeni vai annanko sen ohjailla elämääni. Vapaus vaatii itsekuria. Se pitäisi nostaa jälleen kunniaan."
<< Tuon saavuttamista pitää pohtia ihmisen kehittymisen katsannossa omantunnon etiikallisen parantamisen eikä niinkään normimoraalisen koodiston mukaan.
Jälkimmäinen on tyypillistä juuri liikaa kontrolloiville lahkoille ja uskonnoille. Kehittyvä ihminen tarvitsee kuitenkin balanssia kollektiivisen ja yksilöllisen kehittymisen kokonaisuutena, missä tietty määrä konservatiivisuutta eli olosuhteiden vakautta ja jatkuvuutta riittävän turvallisena kehitysprosessina on oleellista, mutta itsen kehittymiselle sosiaalisena olentona on oltava myös tilaa eli sopiva annos puolestaan liberaaliutta, jotta autonominen aikuisuus yksilöolentona mahdollistuu.
"Joko tai" -asenne ei onnistu, koska ihminen ei voi olla hyvä pelkkänä yhteisöpalvelijana (totalitarismi) eikä pelkkänä yksilönä (narsismi, itsekeskeisyys ja ahneus > sokea individualismi)...
Muutamat viime viikot yhteiskuntaan ja politiikkaan liittyvien asioiden ja oman elämäni pohdinta on kuitenkin tapahtunut parhaiten joko kirjoittamisen ulkopuolella itsekseni rauhassa tai sosiaalisessa mediassa eli Facebook-seinälläni ajatusluonnostellen ja muiden kirjoituksia lukemalla ja tykkäilemällä.
Onpa ollut poikkeuksellisesti myös hyvää keskusteluseuraakin mm. juuri kaikkein vaikeimmista ja akuuteimmista yhteiskuntamme tilaa koskevista asioista, josta olen myös oppinut yhä lisää ja mikä on ollut kannustavaakin - Hyvin tarpeellista siis oman jaksamiseni ja aktiviteettieni etenemisen kannalta! Harvoinhan / juuri ollenkaan tällainen totunnaista kyseenalaistava ja uutta paljastava aktivisti mitään kannustavaa saati kiittävää saa osakseen edes läheisiltä ihmisiltään; hylkäämistä ja torjuntaa sitäkin enemmän. Sekin on osa tyypillistä alistettua suomalaisuutta, valitettavasti... Muttei sen tarvitse olla niin! >> Alla otan siitä oivallisen esimerkin esittelyyn.
Joka tapauksessa aikamme länsirappiossa monenlaiset jännitteet ja myllerrykset vaikuttavat meihin jokaiseen tavalla taikka toisella koko ajan, ja minun rooli on olla siinä edelleen mm. valveuttaja ja oppimaan kannustaja, joka on toki vaativaa ja vakavaa itsetutkiskeluakin sisältävää sarkaa. Uusien väylien osoittaminen voi olla myös sosiaalisesti hyvin haasteellista, kun monet eivät halua / kykene sisäistämään eri syistä totunnaisesta poikkeavia ja uusia näkemyksiä, saati aivan uutta maailmankuvaa - Aivopesun ja illuusion purkaminen toki on yleensä äärivaikeaa. Lisäksi pelot ja ohessaan turvallisuushakuisuus voi olla niin lukkiutunutta ja ehdollistettuun illuusioon perustuvaa, että se voi jopa estää uuden oppimisen ja huonon havaitsemisen...
Näissä merkeissä haluan jakaa teille tässä alla muutamia aikamme rappiotilaa ja ko. valveutumisen oleellisuutta kuvaavia asioita >>
Ensin ylinnä on kaksi ottamaani valokuvaa viime ja tältä kuulta, missä olen taltioinut erikoisia kaupunkitilaan laitettuja tekstejä - Joku / jotkut ovat keksineet laittaa ihmisten runsaasti käyttämiin ulkotiloihin tavallaan hyvin epäsuomalaisesti kannustavia ja elävöittäviä elämänilon sloganeita; kuten kirjoittamalla niitä kaduille ja pylväisiin. Ne toimivat omalla tavallaan juuri valveutumisenkin lisääjinä, kun siinä on myös kyse hyvän valitsemisesta pahan sijaan!
En ole aikaisemmin tässä mittakaavassa havainnut moista Suomessa, joten kyseessä taitaa olla jopa suunnitelmallinen missio. En tiedä näiden sloganmaakareiden henkilöllisyyttä, mutta voihan kyseessä olla jopa minulle tuttujakin / tuttu... Joka tapauksessa kiitän sinua / teitä tästä urbaanin tilan humanismiaktivismista! >> Jatkakaa ja kehitelkää sitä lisää hyvällä maulla; eli ettei siitä ainakaan tule ns. sotkemista (Jota en suosittele enkä hyväksy) tai vain yhdenlaista tylsää graffitilajia vailla syvälle menevää kauneuden ja ilon tuottamista. Ja ehkä saattaisin itsekin ottaa tästä omana versiona mallia...
Alinna olen laittanut Facebook-seinältäni suorina kopioina näihin tunnelmiin sopivasti vakavaa ajateltavaa Noam Chomskyltä ja Jari Ehrnroothilta omien kommenttieni kera.
Kaupunkitilasloganeita elämän ja olemisen kaunistamiseksi ja vahvistamiseksi >>
"Olet kaunis" sunnuntaina 10.5.2015 Hämeenlinnassa.
"Aloita elämäsi nyt" sunnuntaina 5.4.2015 Hämeenlinnassa.
Länsirappion olemuksen luonnehdintaa >>
Noam Chomsky: Why Americans Know So Much About Sports But So Little About World Affairs >> Paljon oivaltavia ja näkemyksellisiä ajatuksia Chomskyltä siitä, miten länsieliitin ylläpitämä kiero hegemonia tuottaa rappiollista ja antihumaania ajattelutapaa ja toimintaa, kuten >> "One of the functions that things like professional sports play, in our society and others, is to offer an area to deflect people's attention from things that matter, so that the people in power can do what matters without public interference.",
"Most people are not liars. They can't tolerate too much cognitive dissonance. I don't want to deny that there are outright liars, just brazen propagandists. You can find them in journalism and in the academic professions as well. But I don't think that's the norm. The norm is obedience, adoption of uncritical attitudes, taking the easy path of self-deception. I think there's also a selective process in the academic professions and journalism. That is, people who are independent minded and cannot be trusted to be obedient don't make it, by and large. They're often filtered out along the way.".
Jne.
Kirjailija Jari Ehrnrooth: Oman onnen tavoittelu ei riitä >> Varsin näkemyksellinen kirjoitus länsirappion luonteesta - Tosin uskontoon liittyvät huomionsa ovat jo hieman muuta...
Lainaus: "...Niinpä korkeammassa ja moraalisessa vapaudessa onkin kysymys siitä, millaisen vapauden saavutan suhteessa omaan eläimellisyyteeni vai annanko sen ohjailla elämääni. Vapaus vaatii itsekuria. Se pitäisi nostaa jälleen kunniaan."
<< Tuon saavuttamista pitää pohtia ihmisen kehittymisen katsannossa omantunnon etiikallisen parantamisen eikä niinkään normimoraalisen koodiston mukaan.
Jälkimmäinen on tyypillistä juuri liikaa kontrolloiville lahkoille ja uskonnoille. Kehittyvä ihminen tarvitsee kuitenkin balanssia kollektiivisen ja yksilöllisen kehittymisen kokonaisuutena, missä tietty määrä konservatiivisuutta eli olosuhteiden vakautta ja jatkuvuutta riittävän turvallisena kehitysprosessina on oleellista, mutta itsen kehittymiselle sosiaalisena olentona on oltava myös tilaa eli sopiva annos puolestaan liberaaliutta, jotta autonominen aikuisuus yksilöolentona mahdollistuu.
"Joko tai" -asenne ei onnistu, koska ihminen ei voi olla hyvä pelkkänä yhteisöpalvelijana (totalitarismi) eikä pelkkänä yksilönä (narsismi, itsekeskeisyys ja ahneus > sokea individualismi)...
Friday, May 01, 2015
Vapun 2015 tunnelmia Hämeenlinnassa: Kasvukauden tilannekuvia ja vappuhumua keskustorilla
Olen viettänyt tämän vuoden Vappua Hämeenlinnassa hyvin rauhallisesti ja ilman kunnollista juhlantuntua - Suurena syynä on juuri se, ettei juhlan aihetta ole Suomen meneillään olevassa hyvin vakavassa kriisissä länsieliitin hegemoniapakkomielteen rappiottavan ja vaaraa lisäävän prosessin takia.
Osaltaan myös siksi blogikirjoittamiseni on ollut edelleen tukossa, vaikka viimeksi lupailin aktiviteetin nousua. Tilanne on ollut mm. juuri se, että eduskuntavaalien jälkeinen inhottava ja sairas ilmapiiri on vaikuttanut minuun masentavasti ja lamaannuttavasti; tällaisena ns. "höpsönä" luovana sieluna minuun vaikuttaa ilmapiirien luonteet ja sisällöt toki vahvasti. Olkoon niin!...
Tässä palaan kuitenkin piristävästi luonnonolosuhteiden kauneutta havainnollistaen, mikä on aina hyvää vastalääkettä tavalla taikka toisella moneen...
Alla on tänään Vappupäivänä 1.5.2015 Hämeenlinnassa ottamiani valokuvia 8 kpl., joissa havaitaan kasvukauden kehitysasteen olevan hitusen etuaikaista verrattuna Etelä-Suomen normaalitilanteeseen. Viime vuoden Vappuna kasvukausi oli selvästi enemmän edellä normaaliaikataulusta ja vertailuksi laitakin tähän linkin viimevuotiseen valokuvahavainnollistukseeni Vapun kasvuolosuhteista: Vapun 2014 erityisen etuaikainen kasvukauden tilanne Etelä-Suomessa: Kasvivalokuvataidettani havainnollistuksena.
Tällä kertaa Vapun säätilanne loi hienoa tunnelmaa valokuvaamiseen, kun tänään Etelä-Suomessa taivaan on peittänyt varsin tasaisesti harso- ja verhopilvikerros, minkä läpi aurinko on päässyt kuultamaan keltaruskeaa valoa - Tämä on luonut maisemaan hienosti sameaa ja kultaista tunnelmaväriä. Lisäksi ilmamassa on lämmennyt toissapäivän jopa räntäsateista voimakkaassa etelä-kaakkoistuulessa ihan kesäistä tuntuakin sisältäväksi, ja päivälämpötila onkin kohonnut täällä sisämaassa jopa +15 asteen vaiheille.
Kasvukauden tilannetta ja vappuhumua Hämeenlinnassa 1.5.2015 >>
Alkanutta metsävaahteran (Acer platanoides) kukintaa kuvattuna Lukiokadun varrella ja pääkirjaston vieressä Hämeenlinnassa perjantaina 1.5.2015; viimevuotiseen havainnollistukseeni verrattuna ko. kukinta on tässä selvästi vähäisempää vielä. Muista puista kukinnan on aloittanut mm. vuorijalava (Ulmus glabra) sekä etelärannikolla kaikkein lämpimimmillä paikoilla lehdettömänä kukkivat magnoliat (Magnolia sp.) ja hieman jo rusokirsikkakin (Prunus sargentii).
Vappuhumua Kirkkopuistossa ja keskustorilla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; monia ihmisiä ei ole näyttänyt yhtään haittaavan maamme kriisi juhlimista hillitsevästi... tai juhlinnalla onkin juuri rooli olla vaaran ja rappion tuntua piilottava sumennusmekanismi (uutisten perusteella juhlameininki näyttää yhä runsastuneen)... Tuo nurmikoiden smaragdinvihreys on nyt päässyt tavanomaista enemmän esille viime päivien poikkeuksellisen runsaiden vesisateiden ansiosta.
Muutama päivä sitten istutettuja orvokkeja (Viola cv.) muistomerkin luona Kirkkopuiston Raatihuoneenkadun puoleisella sivulla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tällä kasvupaikalla ns. kesäkukkia edeltävien orvokkien väritys on valittu perinteisesti joka vuosi valkoiseksi. Tuo oikealla oleva puu on metsävaahtera, jossa nähdään lievää kellertävää kukinnan alkua. Vasen puupari on myöhemmin heräävä puistolehmus (Tilia X vulgaris).
Päivänliljojen (Hemerocallis cv.) - kahta lajia - raikasta uuden kasvun vihreyttä ja veneilykauden alun vappuisa ilmentymä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; perennoista pisimmällä kasvussaan olevat päivänliljat ovat aina ensivihertymisen aatelia, kun puusto ei ole vielä kunnolla lehteentulon vaiheissa. Muutoin sama koskee punaisena maasta nousevia pioneja (Paeonia cv.).
Perenna- ja sipulikasvien sekä pensaiden vetreää kasvua Ystävyydenpuistossa kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tulppaanit (Tulipa cv.) ja tarhakurjenmiekat (Iris Germanica-ryhmä) ovat tuossa ensikasvussaan myös maisemia ensimmäisenä hienosti viherryttäviä elementtejä, kuten tuo aitana kasvatettava taikinamarjakin (Ribes alpinum). Sen sijaan vasemman reunan seppelvarpu (Stephanandra incisa) on myöhäisempi vihertyjä.
Rantakasvillisuuden nuorta kasvua Vanajaveden äärellä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; pajun (Salix sp.) lehtisilmut ovat avautuneet selvälle tötterövaiheelle, mutta heinäkasveista osa on vielä vain vähän vihertyneitä huolimatta mm. nurmikoiden normaalia vihreämmistä tilanteista. Samaan aikaan yleisistä puista varhaisimmat koivut (Betula sp.) ovat avautuneet pienelle hiirenkorvalle; eniten Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.
Rantakasvillisuuden nuorta kasvua Vanajaveden äärellä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; ruohovartisista kasveista loppukeväällä / alkukesällä kukkivat lajit ovat luonnossa pisimmällä vehreydessään, kuten tässä lupiinit (Lupinus polyphyllus) sekä muutoin mm. vuohenputki (Aegopodium podagraria) ja nokkonen (Urtica dioica). Tämä lämmin eteläluiska on kiihdyttänyt jopa voikukkia (Taraxacum offocinale) kukinnan alkuun.
Muutama päivä sitten istutettuja orvokkeja (Viola cv.) kävelykatu "Reskalla" eli Raatihuoneenkadulla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tässä kukka-altaassa kesäkukkia edeltävät orvokit ovat vaihdelleet väritykseltään vuodesta toiseen - joskus on ollut mm. keltaisia värejä, mutta nyt oranssi on teemana. Muista viljellyistä ruohovartisista kasveista näyttävästi kukinnassa ovat olleet jo pitkään mm. monet narsissit (Narcissus cv.) ja sinililja (Scilla siberica).
PS 1.: Yritän tästä viikonlopusta alkaen keskittyä viimein enemmän bloggaamiseen; katsotaan mihin se voisi riittää...
PS 2.: Koska tässä kyseessä on varsin paljon luonto- ja sääkirjoitus, niin vihjattakoon tähän loppuun tulevasta säästä, että joissakin ennustemalleissa on alkanut näkymään ensi viikon 19 loppupuolelta alkaen jopa kesäistä lämpöaaltoa - Vihjettä on siitäkin, että se voisi äityä jopa pitkäkestoiseksi (jatkuisi seuraavallakin viikolla 20) ja voimakkaaksi (lopulta mahdollisuuksia jopa helteelle!...). Tuollainen tilanne alkaisi syntyä kesälämpöä suosivaksi klassisella suursäätilan ilmanpainejakaumalla: korkeapainetta Suomen päällä / itä-koillispuolella ja matalapainetta länsi-lounaispuolella...
Osaltaan myös siksi blogikirjoittamiseni on ollut edelleen tukossa, vaikka viimeksi lupailin aktiviteetin nousua. Tilanne on ollut mm. juuri se, että eduskuntavaalien jälkeinen inhottava ja sairas ilmapiiri on vaikuttanut minuun masentavasti ja lamaannuttavasti; tällaisena ns. "höpsönä" luovana sieluna minuun vaikuttaa ilmapiirien luonteet ja sisällöt toki vahvasti. Olkoon niin!...
Tässä palaan kuitenkin piristävästi luonnonolosuhteiden kauneutta havainnollistaen, mikä on aina hyvää vastalääkettä tavalla taikka toisella moneen...
Alla on tänään Vappupäivänä 1.5.2015 Hämeenlinnassa ottamiani valokuvia 8 kpl., joissa havaitaan kasvukauden kehitysasteen olevan hitusen etuaikaista verrattuna Etelä-Suomen normaalitilanteeseen. Viime vuoden Vappuna kasvukausi oli selvästi enemmän edellä normaaliaikataulusta ja vertailuksi laitakin tähän linkin viimevuotiseen valokuvahavainnollistukseeni Vapun kasvuolosuhteista: Vapun 2014 erityisen etuaikainen kasvukauden tilanne Etelä-Suomessa: Kasvivalokuvataidettani havainnollistuksena.
Tällä kertaa Vapun säätilanne loi hienoa tunnelmaa valokuvaamiseen, kun tänään Etelä-Suomessa taivaan on peittänyt varsin tasaisesti harso- ja verhopilvikerros, minkä läpi aurinko on päässyt kuultamaan keltaruskeaa valoa - Tämä on luonut maisemaan hienosti sameaa ja kultaista tunnelmaväriä. Lisäksi ilmamassa on lämmennyt toissapäivän jopa räntäsateista voimakkaassa etelä-kaakkoistuulessa ihan kesäistä tuntuakin sisältäväksi, ja päivälämpötila onkin kohonnut täällä sisämaassa jopa +15 asteen vaiheille.
Kasvukauden tilannetta ja vappuhumua Hämeenlinnassa 1.5.2015 >>
Alkanutta metsävaahteran (Acer platanoides) kukintaa kuvattuna Lukiokadun varrella ja pääkirjaston vieressä Hämeenlinnassa perjantaina 1.5.2015; viimevuotiseen havainnollistukseeni verrattuna ko. kukinta on tässä selvästi vähäisempää vielä. Muista puista kukinnan on aloittanut mm. vuorijalava (Ulmus glabra) sekä etelärannikolla kaikkein lämpimimmillä paikoilla lehdettömänä kukkivat magnoliat (Magnolia sp.) ja hieman jo rusokirsikkakin (Prunus sargentii).
Vappuhumua Kirkkopuistossa ja keskustorilla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; monia ihmisiä ei ole näyttänyt yhtään haittaavan maamme kriisi juhlimista hillitsevästi... tai juhlinnalla onkin juuri rooli olla vaaran ja rappion tuntua piilottava sumennusmekanismi (uutisten perusteella juhlameininki näyttää yhä runsastuneen)... Tuo nurmikoiden smaragdinvihreys on nyt päässyt tavanomaista enemmän esille viime päivien poikkeuksellisen runsaiden vesisateiden ansiosta.
Muutama päivä sitten istutettuja orvokkeja (Viola cv.) muistomerkin luona Kirkkopuiston Raatihuoneenkadun puoleisella sivulla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tällä kasvupaikalla ns. kesäkukkia edeltävien orvokkien väritys on valittu perinteisesti joka vuosi valkoiseksi. Tuo oikealla oleva puu on metsävaahtera, jossa nähdään lievää kellertävää kukinnan alkua. Vasen puupari on myöhemmin heräävä puistolehmus (Tilia X vulgaris).
Päivänliljojen (Hemerocallis cv.) - kahta lajia - raikasta uuden kasvun vihreyttä ja veneilykauden alun vappuisa ilmentymä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; perennoista pisimmällä kasvussaan olevat päivänliljat ovat aina ensivihertymisen aatelia, kun puusto ei ole vielä kunnolla lehteentulon vaiheissa. Muutoin sama koskee punaisena maasta nousevia pioneja (Paeonia cv.).
Perenna- ja sipulikasvien sekä pensaiden vetreää kasvua Ystävyydenpuistossa kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tulppaanit (Tulipa cv.) ja tarhakurjenmiekat (Iris Germanica-ryhmä) ovat tuossa ensikasvussaan myös maisemia ensimmäisenä hienosti viherryttäviä elementtejä, kuten tuo aitana kasvatettava taikinamarjakin (Ribes alpinum). Sen sijaan vasemman reunan seppelvarpu (Stephanandra incisa) on myöhäisempi vihertyjä.
Rantakasvillisuuden nuorta kasvua Vanajaveden äärellä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; pajun (Salix sp.) lehtisilmut ovat avautuneet selvälle tötterövaiheelle, mutta heinäkasveista osa on vielä vain vähän vihertyneitä huolimatta mm. nurmikoiden normaalia vihreämmistä tilanteista. Samaan aikaan yleisistä puista varhaisimmat koivut (Betula sp.) ovat avautuneet pienelle hiirenkorvalle; eniten Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.
Rantakasvillisuuden nuorta kasvua Vanajaveden äärellä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; ruohovartisista kasveista loppukeväällä / alkukesällä kukkivat lajit ovat luonnossa pisimmällä vehreydessään, kuten tässä lupiinit (Lupinus polyphyllus) sekä muutoin mm. vuohenputki (Aegopodium podagraria) ja nokkonen (Urtica dioica). Tämä lämmin eteläluiska on kiihdyttänyt jopa voikukkia (Taraxacum offocinale) kukinnan alkuun.
Muutama päivä sitten istutettuja orvokkeja (Viola cv.) kävelykatu "Reskalla" eli Raatihuoneenkadulla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tässä kukka-altaassa kesäkukkia edeltävät orvokit ovat vaihdelleet väritykseltään vuodesta toiseen - joskus on ollut mm. keltaisia värejä, mutta nyt oranssi on teemana. Muista viljellyistä ruohovartisista kasveista näyttävästi kukinnassa ovat olleet jo pitkään mm. monet narsissit (Narcissus cv.) ja sinililja (Scilla siberica).
PS 1.: Yritän tästä viikonlopusta alkaen keskittyä viimein enemmän bloggaamiseen; katsotaan mihin se voisi riittää...
PS 2.: Koska tässä kyseessä on varsin paljon luonto- ja sääkirjoitus, niin vihjattakoon tähän loppuun tulevasta säästä, että joissakin ennustemalleissa on alkanut näkymään ensi viikon 19 loppupuolelta alkaen jopa kesäistä lämpöaaltoa - Vihjettä on siitäkin, että se voisi äityä jopa pitkäkestoiseksi (jatkuisi seuraavallakin viikolla 20) ja voimakkaaksi (lopulta mahdollisuuksia jopa helteelle!...). Tuollainen tilanne alkaisi syntyä kesälämpöä suosivaksi klassisella suursäätilan ilmanpainejakaumalla: korkeapainetta Suomen päällä / itä-koillispuolella ja matalapainetta länsi-lounaispuolella...
Subscribe to:
Posts (Atom)
