Yhteiskunnallisten ja poliittisten kirjoitusteni pitkään taukoon tulee nyt loppu, koska päätin tehdä Vapulle sopivasti vaihteeksi sellaisen blogipostauksen eli tärkeän "Vappupuheen"!
Tällä kertaa poimin sen kera esittelyyn Suomen yhteiskunnallis-poliittiseen nykytilanteeseen ja sen historiallisen ymmärtämisen aspektiin sopivasti yhden hyvin tärkeän kirjoituksen, joka on kirjailija ja elokuvaohjaaja Janne Kuusen "Historiaa silmästä silmään".
Samalla sen inspiroimana teen omaa pitkää analyysiäni alle >>
Janne Kuusen kirjoitus paneutuu erinomaisella tarkkuudella ja asenteella maamme historiaan suuresti vaikuttaneeseen sisällissotamme aikaan, mihin liittyen hän on tehnyt ja julkaissut uuden romaaninkin "Silmästä silmään" - Sisällissotammehan on ollut muutenkin ajankohtainen, koska sen tapahtumista on kulunut tänä vuonna tasan sata vuotta aikaa.
Tuo "Historiaa silmästä silmään" on kirjoitus, joka pystyy avaamaan hyvin onnistuneesti sen aikakauden kollektiivista traumavaikutusta väestössämme - Historialliset traumat on itse asiassa aihepiiri, mikä on alkanut minuakin paljon kiinnostamaan omassa aktivismissani viime vuosina, joten tämänlaiset muidenkin analyysit siitä aihepiiristä ovat tervetulleita ja oleellisia.
Sisällissotamme siis aiheutti väestöömme valtavan ja monivivahteisen kollektiivisen trauman (tosin vain yhden monista ja kokonaisuudessa melko pienen, kuten tulen alempana lisää osoittamaan), jonka vaikutukset näkyvät osaltaan myös tänäkin päivänä edelleen.
Yksi osa kokonaistraumaa on Janne Kuusen esille tuomat seikat virallisen historiamme vääristämisestä ja piilottamisesta sekä sen mukainen kollektiivisen tajunnan kieroutuminen, ristiriitaistuminen ja hämmentyminen erittäin vakavasti, sekä siinä huomattavista tiedon puutteista ja virheistä johtuvat tietoisuuden muljahdukset harhaan johtaviin johtopäätöksiin ja haitallisten ismi-tunnustuksellisuuksien edelleen jatkumisiin.
Oleellinen lainaus Kuusen tekstistä tässä katsannossa: "Suomen kansallinen historia on kirjoitettu ehyeksi sankaritarinaksi valikoiden ja totuutta väkivaltaisestikin muovaillen, jättämällä olennaisia asioita kertomatta ja nostamalla kertomukseen epäolennaisuuksia – myös suoranaisia valheita. Tutkimusmatka maamme historian varjoihin on ollut valaiseva, mutta raskas ja masentava, monet sankareiksi nostetut ovat osoittautuneet todellisuudessa tekopyhiksi barbaareiksi. Nuo sankarit ovat poikkeuksetta edustaneet sisällissodan voittajia, sillä punaisen puolen barbaarit on huolellisesti demonisoitu – ja useimmat heistä teloitettu.".
Lisäksi sisällisodan tapahtumat jättivät jäljelle käytännön tragedioiden takia valtavan paljon käsittelemättömiä ja unhoon painettuja traumoja, haavoja sekä syyllisyyden hämärää ja virheellistä kohdistumista.
Tämäkin on myös puolestaan edelleen vahvasti väestömme käyttäytymiseen vaikuttava aspekti, koska käsittelemättömät yhteisötraumat jatkavat vaikuttamistaan piilotajunnasta ja ryhmäpsykologiasta käsin monella tavalla, ja niiden vaikutus vaimenee vain erittäin hitaasti ajan saatossa.
Lisäksi ne saattavat jopa etsiä uusia ja vahvistuvia toteutumiskanavia esim. yhteiskunnan uudelleen kriisiytyessä, koska silloin alkeellisten joukkovoimien ottaessa valtaa sivistyneen yksilötietoisuuden kriittinen ja siten hillitsevä aspekti vähenee. Näinhän on jo ollutkin huolestuttavasti tilanne viime vuosina globalismin tuhoavassa ikeessä myös ja etenkin Suomessa!...
Koska nykyisetkin valtaapitävät ovat kontrolloineet historiaa tämänkin sodan kohdalla kyseenalaisesti ja tarkoitushakuisesti mm. "eliitin" promotoimien väestönhallinta- ja imperialismi-intressien tarpeisiin, niin sekin hidastaa / vääristää niistä traumoista parantumista eikä niistä trauma-alkuperistä siksikään edes päästä yleisesti kunnolla perille parantumisen ensimmäisenä edellytyksenä.
Se kertoo siitä, että historian vääristynyt ja piilotettu luonne elää edelleen maamme julkisessa "keskustelussa" ja kollektiivisen mielen virallisessa versiossa aivan liikaa.
Kuusen tekstistä osuva lainaus myös tässä katsannossa: "Jopa keittiösosiaalipsykologi pystyy vaivatta päättelemään, että nyky-Suomen kärkisija maailman koulu- ja työpaikkakiusaamisen arveluttavassa kilvassa juontuu ajalta, kun kansallemme kädestä pitäen opetettiin, että voittajan sopii kohdella häviäjää kuinka kaltoin hyvänsä ilman pelkoa kantelusta ja ilmiannosta, rangaistuksesta puhumattakaan.".
Kuusen kirjoituksen kanssa oivallinen tarkastelupari on tämä hiljattainen kansainvälinen tutkimus >> Tutkimus: Suomalaiset ovat lähes maailman huonoimpia asettumaan toisen ihmisen asemaan:
Siinä on hyvää tutkimustietoa väestöjen sosiologisista aspekteista mm. empatiakykyyn liittyen, mikä soveltuu hyvin osoittamaan sen, miten Suomen väestön traumahistoria ilmenee mm. epäempaattisuutena.
Tuo tutkimus on toki saanut myös kritiikkiä mm. poliittisesta johdattelevuudesta: esim. Agenor Kunttu on sanonut siihen liittyen hyviä pointteja oman FB-postaukseni kommenteissa.
Tämäkin tutkimus onkin toki metodeiltaan toiselta osaltaan juuri samanlaista tutkimusta kuin esim. ilmastonmuutoksen tutkimus - eli se sekoittaa faktoja ja uskomuksiin perustuvia poliittisia mielihaluja keskenään...
Näin laajat tutkimukset taitavat myös olla sellaisia, ettei niissä kait koskaan voida tavoittaa optimaalista objektiivisuutta. Ja siihen liittyen kyselyihin perustuvat aineistot ovat aina vajaita, koska vastaajilla on aina omanlaisiaan puutteita asioiden hahmottamisessa ja tietomäärissä sekä yksilöllisesti että kunkin yhteisönsä puitteissa - suomalaisten kohdalla esim. juuri sisällissotamme ja siihen liittyvän traumahistorian osalta!...
Tässä tutkimuksessa on tietenkin myös kaksi poliittisten mielihalujen ja tavoitteiden pääaspektia - yhtäältä globalismin agendaan aivopestyt saavat tällaisesta oivallisen lisäalistamisen aseen suomalaisia ja sitä kautta kansallisvaltioita kohtaan; suomalaiset ovat epäempaattisina siis muka "halveksittavaa pohjasakkaa" ja siksi muka "haitallista nationalismia haluavia".
Toisaalta suomalaisten itsensä olisi oikeasti herättävä tilanteeseensa hedelmällisessä ylevöitymis- ja tervehtymistarkoituksessa niin monella tavalla, mistä esimerkki on myös se, miten on osattava alkaa tiedostamaan koko traumahistoriamme ja opittava paranemaan siitäkin.
Katsotaanpa nyt tarkemmin tätä traumahistoriamme aspektia osana mm. sisällissotaamme:
Tuota empatiakyvykkyyden tietoa suomalaisten puutteena voidaan laajentaa koskemaan Janne Kuusen tarjoaman tiedon puitteisiin, ja alkaa ymmärtämään miksi se suomalaisten kohdalla on oleellista. Siinä havaitaan analyysin kautta se, miten moinen empatiakyvyttömyys juontaa juuriaan hyvin paljon historiallisten traumojen vaikutuksista kollektiiviseen mieleen, ja minkä taustalla ovat olleet hyvin rujot "ylimystön" mielihalut.
Lisäksi tuossa empatiatutkimuksessa sellainen sama ilmiö itse asiassa toistuu myös vastaavia kokeneiden maiden kohdalla, joista tutkimuksessa mm. Liettua ja Puola ovat samaan tapaan havaittu epäempaattisina väestöiltään - niiden väestöthän ovat myös joutuneet vieraiden valtojen yliajamiksi vaikka miten monta kertaa historiassa, josta on mitä ilmeisimmin koitunut myös heille mm. epäempaattisuutta aiheuttaneita traumataakkoja kollektiivisesti ja historiallisesti.
Niinpä myös suomalaisen väestön traumahistoriassa sisällissotamme vaikutukset ovatkin vain yksi osa koko traumataakkaa. Kokonaisuutena on otettava huomioon myös se, miten suomalaiset kansana ovat kokeneet historiallisia vääryyksiä ja pahuuksia jopa tuhatvuotisessa mittakaavassa!
Siinä merkittäviä aikajaksoja ovat olleet tietenkin monta vuosisataa kestänyt Ruotsin vallan aika sekä osaltaan sitä seurannut n. satavuotinen Venäjän vallan aika. Ne olivat keskenään hyvin erilaisia vieraan vallan diktatuureja suomalaisia kohtaan, ja mistä virallinen historiankirjoitus nykyäänkin on tehnyt myös paljon vääristämistä ja piilottamista suomalaisten tietoisuuden kierouttamiseksi ja kontrolloimiseksi.
On syytä oleellisesti havaita heti tärkeimpänä seikkana se, että Ruotsin vallan tavoitteena oli lopulta pyyhkiä suomalaisuus kokonaan pois maailmasta 1800-luvun alussa! Siitä kohtalosta tavallaan Venäjän vallan puuttuminen tilanteeseen Suomen sodan lopputuloksena pelasti suomalaiset viime hetkellä kuin ihmeellisenä onnenkauppana - Juuri ennen sitä Ruotsin imperiumihan oli jo aikeissa mm. kieltää suomenkielen puhumisenkin kaikissa virallisissa yhteyksissä myös nykyisen Suomen maankamaralla!
Vaikka seurannut Venäjän vallan aika oli myös eräänlaista imperialistista totalitarismia, niin se oli kuitenkin suomalaisia kohtaan ruotsalaista valtaa selvästi lempeämpää ja edistyksellisempää mm. siksi, koska sen aikainen tsaarihallinto halusi säilyttää suomalaisille ruotsalaisten intressejä paljon enemmän itsehallintoa, omaa kulttuuria ja lisäksi se pyrki luomaan Suomen maaperälle ruotsalaista hallintotapaa paremmin myös sivistäviä instituutioita, kuten koululaitoksia.
Niinpä etenkin Ruotsin vallan aika vaikutti kohtalokkaan haitallisesti suomalaisiin kollektiivisen psyyken ja sosiaalisten konstruktioiden suhteen! >> syntyi suomalaisia kaikkein pahimmin vaivaava traumahistoria.
Suomi onkin siis tässä katsannossa maailman "parhaita" esimerkkejä siitä, minkälaiseksi väestö tulee, kun se on joutunut läpikäymään useiden vuosisatojen ajan raakaa ja kiristyvää vieraan vallan junttaamaa diktatuuria ja alistamista sekä sen vallan orkestroimia sotia, mihin tapettaviksi pakotettiin etenkin suomalaisia.
Lopputulos on osaltaan nähtävissä nykyäänkin em. tutkimuksen havainnoissa epäempaattisuudesta.
Epäempaattisuuden kollektiivinen muodostuminen historiallisen traumataakan oireena tässä katsannossa on melko vaikea ja monivaiheinen prosessi, jonka perustelemiseksi on analysoitava historiaa sosiologisesti, eli katsotaanpa sitä seuraavaksi >>
Sisällissotammekin oli tässä koko vyyhdissä itse asiassa yllättävän pitkälti "vain" sosiologinen reaktio edeltäneen vuosisataisen traumahistorian takia sen eräänlaisena megaoireena - Seppo Oikkonen (Alkon kassalla ja Kuinka Karl Marx tavataan) on itse asiassa pystynyt tosi hyvin analysoimaan niitä syitä ja prosesseja, miten tämä melkein tuhatvuotisesta traumahistoriasta sisällissotaamme johtanut vyyhti tapahtui maassamme kollektiivisen psyyken sisällä.
Se tapahtui omana kertomanani siis seuraavasti: Melkein tuhatvuotisen Ruotsin vallan aikakaudella suomalaiset omaksuivat sellaisessa alistavassa ja tuhoavassa diktatuurissa yleisen asenteen, jossa ajattelumme ja olemisemme tavallaan jakaantui hyvin sairaasti ja ääriristiriitaisesti kahtia:
Yhtäältä sisään päin kääntyneeksi tukahdutetun vihan ja pelkojen sekamelskaksi, minkä purkamista ei saanut rangaistusten uhalla osoittaa julkisesti valtaapitäviä eli ruotsalaisia aatelisia ja muita sen imperiumin hallitsijoita kohtaan - Silloinen Vatikaanin pakeilta hallittu kirkko"kulttuuri" inkvisitioineen kaikkineen pystyi hyvin ylläpitämään apurakenteena Ruotsin imperiumissa sellaista totalitarismia, ja siinä etenkin jokainen suomalainen kyseenalaistaja olikin helposti tuhottavaksi päätyvä "noita" > suomalaiset rahvaat olivatkin siinä imperiumissa selvästi alinta kastia kaikista, ja tuskin edes ihmisiä ruotsalaisten aatelisten katsannossa.
Toisaalta saman kollektiivisen mielen kahtiajakautunut skitsofrenia ilmeni myös vastakkaisella tavalla niin, että moisessa diktatuurissa edes jotenkin pärjätäkseen suomalaisten oli jatkuvasti osattava osoittaa tarpeellisuutensa ja kykynsä ruotsalaisille alistajilleen mm. mies- ja sotakuntoisuutena sekä haluna oppia moisen yhteiskunnan tavoille ja tavoitteille "alimpina alammaisina" mitä erilaisimmilla ja hulluimmilla venymisillä äärikompromisseineen.
Niinpä kollektiivisesti virittyi mielisairaan dikotominen asenne suomalaisten omaan elämään ja koko Suomen maaperän yhteiskuntaan, jossa ääriristiriidat silloisten valtaapitävien samanaikaisessa vihaamisessa ja heille kuuliaisuudessa kasvoivat maailman pahimpiin mittasuhteisiin! >> Tässä on siis syytä huomata oleellisena kertauksena, että moinen sosiaalisen sairastumisen ja tuhonnan prosessi jatkui suomalaisten tragediaksi koko ajan USEITA SATOJA vuosia!
Venäjän vallan aika ilmeisesti yritti osaksi jonkinlaista hyvyyttään parantaa suomalaisia sellaisesta tuhonnasta valtaan päästyään vuosiksi 1809 - 1917, mutta toki siinäkin taisi olla myös sellainen intressi heillä, että se kasvatus ja parantaminen tähtäsi lopulta silloiseen Venäjän imperiumiin elimellisesti liittämiseen.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa oli kuitenkin virinnyt silloin 1800-luvun lopulla tavallaan vastavoimana silloiselle Brittiläisen imperiumin ja Vatikaanin globaalivallalle voimakas nationalistinen liike, joka taas tavallaan pelasti suomalaiset Venäjän imperiuminkin kaavailemalta kohtalolta erittäin onnekkaasti, koska täälläkin sen liikkeen mukana voimistui myös nationalismi ja syntyi oman maan, eli Suomen perustamisen tarve.
Sitten sen avulla Suomen viimein itsenäistyttyä näistä molemmista vieraan vallan imperiumeista sata vuotta sitten tapahtuikin tuollaisen sairastuneen ja tuhoutuneen kollektiivisen tietoisuutemme osalta hyvin looginen ja tietenkin valitettava muljahdus ojasta allikkoon.
Siksi jo lähtökohdaltakin, koska ryhmäpsykologisesti ja kollektiivisesti ei tuon Venäjän vallan aikana kuitenkaan ehtinyt mitään kunnollista kollektiivista parantumista tapahtua edeltäneen Ruotsin vallan aikaisesta diktatuurituhonnasta, vaikka joitakin käytännön yhteiskuntauudistuksia sinä aikana em. tapaan tulikin.
Edellä kuvattu kollektiivisen mielen skitsofrenia orjakansaksi hyvin vaikeavammaisesti alistetun väestön piirissä paljastikin heti Suomen syntymisen alussa vuonna 1918 suomalaisten totaalisen sopeutumattomuuden ja valmistautumattomuuden itsenäisyyden ideaan sellaisessa uudessa tilanteessa, missä ko. tavalla vääristynyt kollektiivimieli ja oiretarpeensa vain etsivät nopeasti uudet toteuttamis- ja purkautumiskanavansa hyvin sairaasti seuraavalla tavalla:
Koska suomalaisten kollektiiviseen mieleen oli ennen itsenäisyyttämme pesiytynyt yhtäältä äärimmäisen syvä ja voimakas viha kaikenlaisia valtaapitäviä kohtaan ja koska sitä antipatiaa ei saanut (eikä pystynyt) aikaisemmin osoittaa julkisesti oikeastaan ollenkaan, niin vapautuminen itsenäisyyteen tarkoitti ensinnäkin tarvetta vihdoin purkaa se ääriviha edes johonkin useiden satojen vuosien mittaisesta painolastistaan käsin - Miettikää, miten hurja tilanne koko maailmanhistorian mittakaavassa!!
Ja koska toisaalta se sama kollektiivinen mieli oli samalla oppinut sairaan käänteisesti koko ajan pyrkimään itsensä oikeuttavaan olemassaoloon kiitollisuutta ja tarpeellisuutta epätoivoisesti anellen ja hakien, niin edeltäneestä vieraan vallan tyranniakierteestä vapauduttuaan sellainenkin mielen sairaus jäi silti edelleen pysähtymättä elämään ja vain hakemaan uutta toteuttamiskanavaansa heti maamme itsenäistymisen tapahduttua.
Niinpä sitten välittömästi Suomen itsenäistyttyä nämä kaksi sairastunutta ryhmäpsykologian tarvetta ja prosessia muodostivat uudenlaisessa ympäristössä kokonaistilanteen, missä ensinnäkin silloin ns. "saatavilla" olleiden upouusien ideologioiden ismi-kulissit tarjosivat kiitollisuutta ja tarpeellisuutta pakonomaisesti anelevaan tarpeeseen täydelliset leimautumis- ja ryhmävahvistautumisalustat kokea sitä tarpeellisuutta ja kiitollisuutta uudella ja siten hurmoksellisen "toiveikkaalla" tavalla.
Samalla jo Ruotsin vallan kaikilta ajoilta saakka oli tietenkin tapahtunut myös sitä, että väestössämme tuo em. mielen kollektiivinen sairastuminen oli tapahtunut epätasaisesti ja erilaisesti eri ihmisten kesken, jolloin myös siinä oli jo kylvetty siemeniä eri ryhmien vastakkainasetteluihin ja elämänkatsomuskiistoihin ilman tulevaisuuden ismi-kulissejakin.
Eli Ruotsin vallan alla jotkut suomalaiset saattoivat olla esim. selvästi myötämielisempiä hallitsijoitaan / aatelisia kohtaan kuin toiset, ja senkin mukaan muodostui muitakin eriäviä käsityksiä olemisesta ja tavasta hoitaa asioita. Ne kiistat olivat sitten alkioita tulevaisuudessa muodostuneita ismi-kulissien vastakkainasetelmia varten, mitä eliitti tietenkin ohjasi "parhaan" kykynsä mukaan mm. Brittiläisen imperiumin ja Vatikaanin määräämissä traditioissa.
Niinpä traumahistoriamme laajasti edesautamana jo hieman ennen itsenäistymistämmekin vahvassa kehitysvaiheessa olleet "oikeisto vs. vasemmisto"- tai "punaiset vs. valkoiset" -ismi-kulissien asetelmat suorastaan romahtivat ja totaalisesti jämähtivät väestössämme omiin asemiinsa ja keskinäisiin vastakkainasetteluihinsa näennäisten ismi-erojensa mukaisesti heti Suomen itsenäistymisen tapahduttua - Siksi em. sairaat ristiriitatarpeet sementoituivat suomalaisissa toteuttamiskoteihinsa välittömästi ryhmävahvistautuvan tunnistamisen ja leimautumisen kautta ryhmäpsykologisena pakotteena.
Sitten sellaisen uuden kahtiajakotilanteen luonteessa sytytti yhteiskuntamme totaaliseen kriisiin eli sisällissotaan salaman nopeasti juuri se seikka, että jo Ruotsin vallan ajoilta saakka kollektiivisesti oli jäänyt kauan aikaa kytemään erittäin paljon tukahdutettua yleistä vihaa ja sallimatonta kritiikkiä valtaapitäviä, eli juurikin olemuksellisessa katsannossa "niitä toisia" tai "meihin kuulumattomia" kohtaan - suomalaiset olivat "kehittäneet" Ruotsin vallan pahuuden takia ajatteluunsa äärimmäisen version siitä, mikä ei olemuksellisesti kuulu suomalaisiin.
Eli tuo uusi ismi-kulissi vastakkainasetteluissa oikeistoon ja vasemmistoon mahdollisti siis "niiden toisien" kokemisen entistäkin vahvemmin "niinä toisina", mutta tuossa vaiheessa asetettuina sisäisesti tavallaan sijais- ja korvikeryhminä aikaisempien ulkoisten valtaapitäneiden eli etenkin Ruotsin ja vähemmässä määrin Venäjän hallitsijoiden ja siniveristen sijaan. Katsotaanpa tarkemmin eroja noiden imperiumien suhteen:
Hyvin paljastavia Ruotsin vallan ensisijaisesta oleellisuudesta ja roolista traumahistoriamme ylivoimaisesti pahimpana aiheuttajana ovat kaksi seikkaa; yhtäältä kollektiivinen mielemme traumatisoitui niin totaalisesti ruotsalaisten aatelisten ja hallitsijoiden diktatuurista, että suomalaisilla on nykyäänkin äärimmäisen vaikeaa tunnistaa sitä merkittävintä alistajaansa, ja sen sijaan suomalaiset edelleenkin mielellään hakevat sijaiskohdetta traumavihaamiseensa etenkin venäläisistä epärealistisen ja liioitellun russofobian muodossa - nykyinen Putin-fobia on osa sitä edelleen.
Toisaalta sitä russofobiaa ja ruotsalaisten aatelisten äärialistajina tunnistamisen välttämistä edesauttoi ja edelleen ilmentää myös se, että jo Ruotsin vallan aikaan suomalaisia aivopestiin systemaattisesti Venäjä-vihaan mm. silloisten ruotsalaisten aatelisten orkestroimia sotia varten, missä Ruotsin imperiumin narsististen valtapyrkimysten kohteena oli hyvin usein juuri Venäjän imperiumi aina alkaen lähes tuhannen vuoden takaa - se palveli myös Brittiläisen imperiumin agendaa myöhemmin keskiajan jälkeen, jolloin siis Ruotsi oli enää "vain" sille alisteinen semi-imperiumi.
Se em. suomalaisten sopeutumattomuus ja valmistautumattomuus itsenäisyyden ideaa kohtaan kävi siis tässä ilmi siten, että se melkein tuhannen edeltäneen vuoden aikana liian suureksi patoutunut viha ja kritiikki ei osannut löytää hedelmällistä ja rauhanomaista purkautumis- ja käsittelytapaa keskuudessaan aikaisemmasta vieraiden valtojen diktatuuriympäristöistä vapauduttuaan, vaan se löysi liian helpon purkamiskanavan juurikin oman väestön piirissä noiden ismi-vastakkainasettelujen kulisseista, joiden mukaan heti tapahtui "omaan" ryhmään tunnustuksellista leimautumista täydellisen tarpeellisuuden ja "todellisuus"kokemuksen saavuttamiseksi ja tavallaan traumahistorian väistämiseksi.
Lisäksi sen leimautumisen edelleen vahvistamiseksi puolin ja toisin mahdollistui symmetrisesti täydellisen viholliskuvan luominen vastakkaisen ismin ryhmistä käsin, ja silloin syntyi viimein totaalinen vuo edeltäneen patoutuneen vihan purkamiseen hyvin nopeasti viimeiseen äärilaitaan eli sisällissotaan saakka > syntyikin puolin ja toisin rituaalista ja itsetarkoituksellista massamurhaamista ja barbaarista joukkoliikeaggressiota > sitten voittajat (valkoiset) tietenkin asettivat itse itsensä syytesuojaan moisista sotarikoksista ja väärensivät senkin mukaan historiankirjoituksen "sopivalla" tavalla.
Hyvin voidaan siis kiteyttää, että totaalisesti alistettu ja mieleltään tuhottu orjakansa ei heti niin vain osaa itsenäisyyden sivistynyttä toteuttamistapaa, vaan jää muutoksessa ensinnäkin heti välittömästi traumojensa vankina käänteiseen kriisiin aikaisempaan nähden, missä liian pitkään tukahdutettu periviha vieraan vallan edustajia kohtaan kääntyy salaman nopeasti vihaksi oman kansan ismi-jaettuja ja viholliskuvakarikatyyristettyjä ihmisiä kohtaan "saatavilla" olevan ismi-asetelman mukaisesti.
On syytä muistaa, että sitäkin "saatavilla ollutta" asetelmaa silloiset uudetkin valtaapitävät pyrkivät eri tavoin manipuloimaan "tarkoituksen mukaisesti", kuten em. russofobinen esimerkki toi ilmi... Ja edelleen näiden lähimpien manipuloijien taustalla vaikutti vahvasti mm. Vatikaani ja Brittiläinen imperiumi globaaleina tilanteiden ohjaajina.
Lisäksi sisällissotamme tilanteessakin oli vakava puute se, ettei tunnustettu saati tajuttu ns. kolmatta tietä ja vielä oleellisemmin ei ymmärretty kokonaiskuvaa, vaan asetuttiin ääriumpimielisesti vain kahden tunnustuksellisen ismin puitteisiin kuin psykopaattiset tappelijat.
Samat ismi-ongelmat jatkuvat tänäänkin omalla tavallaan, ja tietenkin osana ko. traumahistorian käsittelemättömyyttä...
Tässä on huomattava Seppo Oikkosenkin analyyseissään usein tähdentämä seikka! >> näissäkään ismi-kulisseissa ei ollut oleellisinta väliä sillä, mitä vastakkainasettelun asiasisältöä ne ismit keskenään halusivat kiistoissaan haastaa ja toteuttaa, vaan oleellisin seikka sisällissodassammekin oli se, miten kollektiiviset mielenmekanismit toteuttavat tahtoaan joukkoliikkeinä ja muina ryhmäilmiöinä minkä tahansa ismi-sisällön puitteissa; asiat ovat siinä tavallaan toissijaisia, mutta ryhmäpsykologiset impulssit ja traumat vaikuttavimpia ajattelumuotojen kautta toimintaan saakka.
Toisella tavalla ilmaistuna: ismi-kulisseista käsin asiasisällöt ja tieto vääristyvät ja ylikorostuvat käsitteellisesti, koska ne ovat silloin tunnustuksellisia kulttisisältöjä joka tapauksessa myös vastakkainasettelussa äärioikeistosta äärivasemmistoon ja oikeastaan kaikissa lievemmissäkin ryhmämuodoissa siltä väliltä......
Sitten vielä kokonaan toinen aspekti tähän aiheeseen! >> Suomalaisten edellä kuvattua traumataakkaa värittää osaltaan myös toinen hyvin erityislaatuinen historiallinen vyyhti, jolla on alkuperänsä jopa Ruotsin valtaa edeltävältä ajalta ja oikeastaan esihistoriastakin saakka: tarkoitan sellaista suomalaisuuteen kuuluvaa identiteettiominaisuutta tai ominaisuuksien kokoelmaa, mikä oli väestössämme jo ennen em. traumahistoriaamme.
Näin kaukaisten historiallisten seikkojen objektiivinen tutkiminen saati havaitseminen on tietenkin hyvin hankalaa, koska historiatieto sieltä saakka on niin puutteellista ja katkonaista.
Olen kuitenkin mm. Arhi Kuittisen historia-analyyseistä tuolta ajalta (bloginsa tunniste: muinaishistoria) oppinut sen, miten suomalaisten alkuperään saattaakin kuulua eräänlaista merkittävää valtakulttuurin piirrettä - suomalaiset siis olivat joskus muinoin silloisen "Euroopan" valtiaskansaa, mutta virallinen historiankirjoitus on sen pimittänyt mm. juuri Ruotsin vallan aikaisten sensuurioperaatioiden myötä...
Eli suomalaisten identiteettiin olisi alkuperäisesti (joko jopa osaltaan geeneistäkin johtuen ja / tai ainakin sosiologisista ja geografisista konstruktioista käsin) kuulunut laajalle levinneelle valtakulttuurille ominaisia hyvin korkean itsetunnon ja vahvuuden ominaisuuksia ennen Ruotsin vallan aikaa, tietenkin sekä hyvässä että pahassa...
Joka tapauksessa sitten viimeistään keskiajalla muualta Euroopasta nousseet aatelisten ja kirkkovaltioiden hallitsemat ns. kulttuurit (kuten Vatikaani ja paavikultti sekä sittemmin prosessit aina Brittiläisen imperiumin muodostumiseen saakka keskiajan jälkeen) alkoivat nakertaa tuota suomalaista valtakulttuuria vähitellen, kunnes tavallaan Vatikaanin ja lopulta myös Brittiläisen imperiumin hallintojen osana Ruotsin "semi-imperiumi" valloitti suomalaisten viimeiseksi hallitsemakseen alueeksi jääneen maaperän diktatuurilliseen ja sotaisaan hallintaansa, eli siis nykyään Suomena tunnetun alueen.
Niinpä tässä traumahistoriamme katsannossa sellaisen ruotsalaisen diktatuurin aiheuttama traumahistoria väestömme piirissä on myös siitäkin erikoinen, koska moisen synkkä viitta laskeutui sellaisen kollektiivisen tietoisuuden päälle, joka oli aikaisemmin ollut hyvin vahva ja itsetietoisuudessaan viriili ja kyvykäs.
Niinpä omassa analyysissäni tämän perusteella havaitsen sellaista, että edellä kuvatun kaltainen traumahistoriamme alkuperältään vahvojen ja viriilien ihmisten kollektiivisessa tajunnassa on aiheuttanut edellä kuvattujen traumaoireiden korostumista / ilmenemistä hyvin erikoisesti:
Eli esim. niin, että äärimmäisen tarpeellisuudenhalun ja kiitollisuutta anelevan piirteemme aiheuttamat käyttäytymistavat ovat erityisesti vahvistuneita ja kanavoituneita suomalaisissa tässä kollektiivisessa sairaudessamme - kyseessä on siis tavallaan ko. traumahistorian nöyryytyksestä kumpuava todistelun ja itseriittoisuuden osoittamisen korostunut tarve, joka on toki osaltaan tuonut myös onnistumisia tekemisiimme.
Tämähän on käynyt ilmi esim. koko itsenäisyytemme ajankin mm. väestön kokoon nähden poikkeuksellisen hyvinä urheilumenestyksinä ja muutenkin olosuhteisiin nähden hyvänä pärjäämisenä monissa asioissa: esim. Nokia-ilmiö, etevyys musiikissa niin klassisen kuin myös populaarimusiikin piirissä jne. - Huikeita saavutuksia "orjakansalta", vai mitä?!
Toisaalta tämä pärjäämisen eetos ja kyvykkyyden esilletulopyrkimykset ovat myös kieroutuneitakin juuri tuosta traumahistoriasta johtuen, missä ilmenee mm. sairaalloistakin suorittamisen pakkoa, liian itseriittoista esilläolon tarvetta, pakottavaa itsensä hyväksymisen kaipuuta muiden ja varsinkin ns. merkittävien ulkomaalaisten (kuten suomalaisten mielestä juuri ruotsalaisten tai vaikkapa yhdysvaltalaisten) silmissä jne.
Osaksi tuohon populaarimusiikkiin liittyen tuollaiset kyvykkyys- ja traumakäsittelyjen vyyhdit kuvastuvat myös suomalaisten erityisen suurena intressinä ja menestyksenä heavymetallin ja hard rockin kaltaisissa tyyleissä.
Siinä tilanne onkin nähdäkseni juuri se, että aggressiivisen musiikin kautta suomalaisilla on ollut nykyään (viimeisten n. 40 vuoden aikana) yksi näiden historiallisten traumojen ns. oivallinen purkamiskanava sijaistoiminnan ja traumaoireiden lievittämisen tapaan. Eli tavallaan se on ollut modernissa maailmassa "sivistynyt" tai suhteellisen turvallinen vihan harjoittamisen alusta kuin "urheiluareenalla".
Onneksi tuollainen muinaishistoriasta ponnistava pärjäämisen ja kyvykkyyden ominaisuutemme on kuitenkin ollut tavallaan pelastuksemme läpi koko traumahistoriamme sekä siitä aina nykypäivään saakka niin, että tavallaan se on itsenäisyytemme aikana ja sisällissotamme jälkeen osaltaan joten kuten edesauttanut suomalaisten toipumisprosessia ko. traumataakasta sukupolvi sukupolvelta.
Se mahdollisti varmasti isolta osaltaan senkin, miten entinen ns. orjakansa saattoi edes jotenkin luoda ns. hyvinvointivaltion 1900-luvun jälkipuoliskon aikana maahamme - Oikeastaan se on ollut tämä kaikki tietäen suorastaan maailman historian suurimpia ihmeitä, ja sellaisenaankin siksi paljastaa väestössämme alkuperäisesti piilevää erityistä vahvuutta ja kyvykkyyttä!
Sellaisten vahvuus- ja kyvykkyysominaisuuksien vaaliminen ja edistäminen on suorastaan maailmanluokan kulttuurihistoriallinen ja tulevaisuusylevöittävä suurteko, mitä tulee edesauttamaan varmasti myös ko. traumahistoriastamme parantuminenkin!...
Tämä suomalainen vahvuus ja kyvykkyys on silti edelleen peittyneenä aivan liikaa tuon traumahistorian aiheuttaman oire- ja haittataakan alle, ja ilmentyminä siitä ovat edelleen tänään mm. taipumuksemme piilevään epäluuloon monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa, vihamielisyys ja sen hedelmällisen kanavoimisen vaikeus sekä taipumukset kahtiajakoihin ja kiusaamiseen, mistä viime vuosina käytännön ilmenemisinä selkeimpiä ovat olleet mm. tappelukset "suvakki" vs. "rajakki" -akseleilla jne.
Oli ylempänä puhe siitä, miten sen empatiatutkimuksen mukainen suomalaisten epäempaattisuus on moisessa historiassamme kehittynyt? - Nyt siihen voidaan vastata tämän em. perusteella: koko traumahistoriansa seurauksena suomalaisten joutuminen em. tapaan erilaisten ristiriitaisten mielteiden sekä sairastuneiden tarpeiden ja pakkotoimintojen valtaan on aiheuttanut myös sen, että monenlaisiin vieraisiin ja epäilyttäviin asioihin / ihmisiin on suhtauduttu keskuudessamme erittäin varauksellisesti ja epäluuloisesti.
Samalla oman pärjäämisen mahdollisuudet ja esteiden havaitsemiset sille ovat vastaavasti ylikorostuneet sellaisen epävarmuuden keskellä pikantisti, missä juuri toisen asemaan asettuminen on siksikin keskimäärin vaikeutunut merkittävästi traumahistoriamme takia - sukupolvi sukupolvelta tässä(kin) on toki tapahtunut hieman parantumista sikäli kuin se edelleen nytkin vaikeissa olosuhteissa on ollut mahdollista.
Kollektiivista toipumista on siis vieläkin erittäin paljon tehtäväksi kaikesta potentiaalistamme huolimatta monessakin katsannossa ja juuri siksi myös erittäin valitettavasti! >> Siinä on muistettava se, miten kulttuurimme parantumisprosessi ei voi olla parhaillaankaan optimaalinen saati edes nilkuttavan välttävä, koska nykyinen globalismi monine aspekteineen haittaa sitä hyvin paljon parhaillaan mm. monikultturismi-ideologian ja EU:n sekä sellaisten mukana kulkevien eliittisidonnaisten taloususkonto- ja imperialismitarpeiden takia.
Nykyiset valtaapitävät ovat siis edelleen tekemässä aikalailla samaa kuin jo edeltäneen 1000 vuoden aikana aikaisemminkin toisenlaiset valtaapitävät >> Eli haittaamassa ja tuhoamassa suomalaista kulttuuria edelleen!
Loppukaneetiksi voin ottaa esille sen tyypillisen suomalaisiin leimautuneen käsityksen, mitä ulkomaalaisetkin mielellään ovat meistä viljelleet tai mitä heille on tyypillisestä suomalaisuudesta usein kerrottu: tyypillinen suomalainen on kuvattu siis mm. hyvin hiljaiseksi ja omaa tilaa arvostavaksi introvertiksi, joka ystävystyy uusien ihmisten kanssa vaikeasti ja hitaasti, mutta on sitten viimein luottamuksen arvoinen hyvä ystävä, joka arvostaa lojaaliutta ja asiallisuutta.
Nyt voittekin kaikille tällaisen käsityksen omaaville ulkomaalaisille tutuillenne kertoa tällaisen suomalaisuuden keskeiseksi syyksi kaiken tässä kirjoituksessani kertomani historian!
Siis: Hiljainen, omaa tilaa arvostava ja vaikeasti ystävystyvä suomalainen todellakin kärsii historiallisesta ja tuhatvuotisesta traumataakasta, minkä oireet ovat myös tätä "tyypillistä suomalaisuutta".
Niinpä esim. ihmisten hyvin väljät etäisyydet toinen toisiinsa bussipysäkillä, istumapaikan taktinen ja järjestelmällinen valinta erittäin huolellisesti bussiin astuessa ja sitten vakaa ja pysyvä mykkyytensä keskenään bussin kyydissä ovat olleet siis ko. historiallista traumataakkaamme symbolisena ilmiasuna - Se ei ole ollut meidän suomalaisten syytä eikä alkuperäistä ominaisuuttamme, vaan etenkin Ruotsin aatelisten ja muiden sen tahon hallitsijoiden meille aiheuttamaa haittaa!
Voitte lisäksi kertoa itse asiassa kaikillekin myös varoittavana esimerkkinä senkin, että vakavasti alistettu ja kaltoin kohdeltu väestö / kansa tulee kantamaan surullisia seurauksia sellaisesta montakin sukupolvea tulevaisuuteen historiallisena taakkana! Ja parantuminen siitä on äärimmäisen vaikeaa yhteisönä...
Itse kukin voi ymmärtää tämän perusteella nyt myös senkin, miten nykyisessä Lähi-idässä etenkin sotaisimmilla alueilla on sosiologisten ja kollektiivisten parantumisten laita tulevaisuudessa - Aivan, niinpä niin!......
-- Lopuksi oleellinen tähdennys osana tämänlaistakin äärivaikeasta traumataakasta parantumista! >> Paranemiseen liittyy myös se, että kaikesta huolimatta opitaan myös lopulta tekemään sovinto ja antamaan anteeksi - sellaisessakin lopulta mitataan aktivismin ja yleensäkin politiikan teon todellinen laatu ja sisältö..........................
Monday, April 30, 2018
Suomalaisten traumahistoria Ruotsin imperiumin pääaiheuttamana - Analyysiä sisällissotamme, sosiologisten ominaisuuksiemme ja geopolitiikan aspekteista käsin
Wednesday, April 04, 2018
Termisen kevään alku on vihdoin käsillä! - Valokuvallista raporttia ja analyysiä pitkittyneestä talvesta sekä alkavan lämpöaallon luonteesta
Etelä-Suomen säässä eletään parhaillaan merkittävää käännekohtaa, jonka takia päätinkin tehdä tämän valokuvallisen raportin ja analyysin siihen liittyen.
Pääsiäiseen ja huhtikuun kolmeen ensimmäiseen vuorokauteen saakkahan eteläisintä Suomea myöten on jouduttu elämään pitkittyneen talven ja melkein koko ajan tavanomaista paljon kylmemmän sään aikaa helmikuun ankarista pakkasista saakka, minkä takia esim. termisen kevään alkaminen on ollut nyt myöhässä tavanomaisesta jo parisen viikkoa etelärannikollakin.
Viimein tänään keskiviikkona 4.4.2018 tähän on tulossa muutos paljon lämpimämpään ja siten termisen kevään aloittavaan suuntaan! - Tästä muutoksesta oli ollut jo yli viikko sitten merkkejä eri sääennustemalleissa, mutta epäselvyydet lämpenemisen toteutumisesta ja etenemisestä olivat hankalia.
Nyt kerron yhtäältä tämän pitkittyneen talven aihettamista ilmiöistä alla olevan valokuvasarjan avulla ja toisaalta myös uusimpia arvioita alkavan lämpöaallon luonteesta ja etenemisestä ensi viikolle (9. - 15.4.) saakka - Valokuvat olen ottanut viime ja tällä viikolla Hämeenlinnassa ja Espoossa.
Ensin tässä yleisesti tämän pitkittyneen talven merkeistä: selvimmät merkit siitä ovat olleet tietenkin lumipeitteen säilyminen ajankohtaan nähden vahvana sekä järvi- ja merijäiden pysymiset talvisina - Järvijäät ovat pysyneet n. 30 - 50 cm paksuina Etelä-Suomen alueella, koska yöpakkaset olivat viime viikollakin monena yönä n. -15 asteen luokkaa. Viime yönäkin oli vielä n. -10 asteen minimilämpötiloja. Lisäksi järvijäiden päällä on myös säilynyt tähän päivään saakka lumipeitettä.
Eteläisillä merialueilla puolestaan vakiintui helmikuun ja maaliskuun alun ankarien pakkasten myötä sisäsaaristoissa ja rantaviivan tuntumassa pääosin 15 - 40 cm paksut kiintojäät, mitkä ovat sittemmin pysyneet vahvoina ja melko kantavina vielä tähän päivään saakka.
Sen sijaan esim. Suomenlahden ja Selkämeren ulapoilla jäätilanteet ovat olleet vaihtelevampia: aluksi noiden em. ankarien pakkasten myötä Suomenlahden ulappa jäätyi kokonaan ja Selkämerelle jäi vain pieni sula alue. Ne ulappajäät ovat olleet kuitenkin pääasiassa ns. ajojäätä, mitkä ovat olleet sittemmin sekä tuulten että lisääntyneen auringonsäteilyn hajotettavina niin, että molempien mainittujen ulapoiden avovesiosuudet ovat jo selvästi kasvaneet viimeisen viikon sisään.
Näiden jäätilanteiden seurannoissa ovat olleet hyviä linkkejä esim. nämä >> Merivesien jääkartta & järvivesien jäänpaksuudet.
Kasvillisuuden parissa pitkittyneen talven merkkejä ovat olleet tietenkin varhaisimmin kevääseen heräävien kasvilajien viipyneet kehitysvaiheet: Esim. leppien (Alnus sp.) ja pähkinäpensaan (Corylus avellana) kukinnat eivät normaalista poiketen ehtineet alkaa vielä ollenkaan maaliskuun puolella etelärannikollakaan - tämänlainen huhtikuulle viivästyminen on harvinaista ja viimeksi Etelä-Suomessa niin kävi erityisen kylmän maaliskuun takia vuonna 2013.
Tällä hetkellä niiden hedenorkkoaiheissa on tosin jo havaittavissa notkeutumista ja värimuutoksia leppien osalta punertavaan ja pähkinäpensaan osalta kellertävään suuntaan - niinpä niiden kukinnan alkaminen on aivan käsillä ja nyt alkamassa oleva lämpenevä sää saa sen vihdoin aikaan lähipäivinä melko nopeaan tahtiin.
Varhaisimmin kehittyvät sipulikasvit ovat onnistuneet esim. viime viikon kovista yöpakkasista huolimattakin työntämään jo hieman ensimmäisiä versotynkiään maasta ylös etenkin lumesta vapailla pälvipaikoilla, mutta osaksi jopa lumipeitteen allakin, mikä hämmästyttävästi kuvaa niiden huikean karaistunutta luonnetta hyvin ankarissakin sääoloissa - niinpä lämpenevä sää saa niilläkin kehityksen jatkossa selvästi nopeutuvaan moodiin, ja esim. lumikellojen (Galanthus nivalis) kukinta on aivan käsillä viimeistään ensi viikolla. Samalla luonnossa leskenlehtien (Tussilago farfara) kukinta alkaa myös aurinkoisilla paikoilla.
Etelä- ja Keski-Suomen lumipeitetilanne on hyvin mielenkiintoinen! >>
Vaikka etelärannikollakin on ajankohtaan nähden hyvin talvinen lumipeite vielä tällä hetkellä, niin erityisen erikoinen lumipeitetilanne on etenkin Päijänteen pohjoisosista Itä-Suomeen ulottuvalla alueella. Siellä lumipeitteen paksuus lähentelee jopa ajankohdan ennätyksiä, koska mm. Jyväskylässä lumipeite on paksuudeltaan n. 80 cm ja Joensuun-Ilomantsin seuduilla hankien paksuuksissa on monin paikoin jopa metrin ylityksiä! - Etenkin siellä runsaasta lumesta onkin jo aiheutunut mm. talojen katoille romahdusvaaraa lumitaakan alla!
Tämänlainen huippurunsas lumikertyminen tuolla päin on varsin tyypillistä sellaiselle talvelle, mikä sisältää pitkään jatkunutta leutoa jaksoa voimakkaiden ja jatkuvien lännestä / lounaasta tulleiden matalapaineiden kera. Sellaisessa tälläkin kertaa etelä- ja länsiosissa sulaminen päihitti lumen kertymisen usein, minkä takia vasta helmikuun kylmeneminen säilytti lumipeitteen esim. etelärannikolla. Sen sijaan em. runsasluminen alue koki vähemmän lumen sulamista sen kertymiseen nähden, jolloin jo aivan alkutalvesta saakka siellä lumipeite oli vahvistunut aina helmikuulle saakka koko ajan roimasti.
Tällä hetkellä eteläosissa ennen pääsulamiskauden alkamista esim. etelärannikolla, kuten Espoossa, ja toisaalta Hämeenlinnan kaltaisessa sisämaapaikassa lumipeitetilanne on melko samanlainen keskenään; eli "kevään" auringonpaisteen takia tyypillisesti aurinkoiset rinteet ja asfaltoidut taajamakeskustat ovat hyvin vähälumisia ja pälvilaikkuisia. Samalla metsien ja rakennusten varjoissa sekä tasaisilla pelloillakin lumipeitteen paksuudet ovat kuitenkin yhä 10 - 30 cm:n luokkaa; vain lounaiskolkka (Varsinais-Suomi ja Satakunta) on yleisesti hyvin vähäluminen jo valmiiksi.
Tosin viime maanantainahan laajalle alueelle Etelä- ja Keski-Suomeen tuli uutta lunta 10 - 20 cm etelästä tulleen matalapaineen yhteydessä, mutta se on höttöisenä sulanut jo aika hyvin eilisen ja tämän päivän aikana - alla oleva jäinen ja kova vanha lumi on tietenkin paljon vaivalloisemmin sulavaa.
Seuraavaksi tarkastellaankin tulevan sääennusteen avulla sitä, miten esim. noiden lumien pääsulaminen olisi alkamassa aivan tästä päivästä 4.4. lähtien >> Suursäätilassa on tapahtumassa sellainen muutos, että jo parin edeltäneen päivän aikana Länsi- ja Keski-Eurooppaan tullut jopa kesäinen lämpöaalto (+20 asteen ylityksiä esim. Saksassa) alkaa levittämään leutouttaan kohti Fennoskandiaa ja Venäjää, kun lähipäivien aikana matalapaine liikkuu Britteinsaarilta Skandinavian yli koilliseen.
Siinä yhteydessä Etelä-Suomikin saa ensimmäisen kunnolla keväisen lämpöannoksen etelästä, mikä huipentuu huomenna torstaina lähes +10 asteen päivälämpötiloihin. Samalla sekä tänään illalla että huomenna illalla tilanteeseen liittyy reippaita vesisateita ja yölämpötilojenkin plussalla oloa, mikä saa ainakin eteläosissa lumien ja jäiden sulamisen hyvään vauhtiin sekä aiheuttaa sulamistulviakin jonkin verran.
Tosin pe-la vaihteen tienooksi tuon matalapaineen jälkipuolella leviää erittäin voimakkaan (mahdollisesti myrskypuuskia!) luoteistuulen mukana kylmempää ilmaa hetkeksi. Kuitenkin uusi lounaasta lähestyvä matalapaine ja kaakkoispuolelle muodostuva korkeapaine saa aikaan jo sunnuntaiksi entistä lämpimämmän virtauksen etelälounaasta Etelä-Suomeen: siinä voi olla taas mahdollisuus +10 asteen ylityksiin päivälämpötiloissa...
Näillä näkymin ensi viikon sään ennustamisessa onkin sitten erityisiä haasteita arvioida muodostumassa olevaa lämpöaaltoa! >>
Nimittäin sääennustemalleissa on selviä viitteitä siitä, että Keski- ja Itä-Eurooppaan sekä Venäjän lounaisosiin pesiytyy hyvin voimakas lämpöaalto, mutta sen ulottuminen edes eteläiseen Suomeen olisi erityisen täpärästä ja jyrkkärajaisesta ilmamassojen tilanteesta kiinni - Ensi viikon alussa jopa kesäinen ilmamassa näyttäisi ulottuvan Etelä-Ruotsiin ja Viroon, missä päivälämpötilat voisivat nousta peräti +20 asteen paikkeille paikoin! Sen sijaan ennustemalleissa maanantaista alkaen Etelä-Suomessa jäätäisiinkin "vain" n. +10 asteen päivälämpötiloja edesauttavan ilmamassan piiriin...
Siinä tilanteessa vaikuttavana osapuolena näyttää olevan Fennoskandiaan muodostuva uusi korkeapaine, joka siis ainakin jossain määrin blokkaisi tuota etelän kesälämpöä tulemasta Suomeen - Sitten sen viikon loppupuolelle ennustemalleissa on kyllä merkkejä siitä, että se korkeapaine jäisi vaikuttamaan Fennoskandian alueelle, mutta hyvin epäselvää on vielä se, miten sen asettuminen ja muotoutuminen vaikuttaisi siihen, josko tuo eteläinen lämpöaalto ulottuisikin myöhemmin ko. viikolla Suomeen. Toisaalta huonompi ko. korkeapaineen sijoittuminen (eli länsipainotteinen) Suomeen nähden voisi tietää pahimmillaan takatalven riskiäkin koillisesta käsin...
Eli jännäksi menee mm. sen suhteen, että onko nyt alkamassa lumien pääsulaminen! - Näillä näkymin ainakin n. Saimaalta Porin ja Vaasan välille ulottuvan linjan lounais-eteläpuolella lumien pääsulaminen on mahdollista, ja siksi jo tulevana sunnuntaina / maanantaina laajat alueet Etelä-Suomesta voivat olla lumettomia / melkein lumettomia varjopaikkojen ja metsien lumilaikkuja lukuun ottamatta.
Sen sijaan tuo em. Keski- ja Itä-Suomen erityisen runsasluminen alue saattaa joutua odottamaan kunnon sulamiskautta vähintään ensi viikolle saakka; siellä voisi olla toisaalta sitten ensi viikon lopulla kyseessä erityisen tulvainen sulaminen, mikäli noissa ennustemalleissa toteutuisi se kaikkein lämpimin vaihtoehto sinnekin!?...
Seuraavaksi loppuun em. kuvasarjan esittely niissä olevine tilanneselostuksineen >>
Kuvaverranto maanantain 2.4.2018 lumipyryn ja edeltäneen päivän lumitilanteista:
Toisen Pääsiäispäivän 2.4. lumipyryn lumikertymää Hämeenlinnassa Paasikiventien varrella olevalla kevyenliikenteen väylällä - Kertymäksi oli tullut tuossa vaiheessa iltapäivää n. 10 cm, ja uusi lumi oli nipin napin hieman suojaista.
Edeltäneen päivän 1.4. vanhan lumen tilannetta ennen em. lumipyryn saapumista Hämeenlinnassa Paasikiventien varrella olevalla kevyenliikenteen väylällä - Tällaisella aurinkoisella keskusta-alueella vanha lumi oli sulanut silkassa auringonsäteilyssä pakkasistakin huolimatta melko hyvin; Vanajavesi taustalla oli sen sijaan edelleen hyvin jäässä ja lumessa.
Pääsiäisen ajan lumi- ja jäätilanteita Hämeenlinnassa >>
Vanajaveden jäätilannetta kuvattuna Hämeen linnan itäpuolelta kohti linnaa Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Lähes kauttaaltaan ko. järven jää oli poikkeuksellisesti ihmisliikennettä kantavaa vielä huhtikuun puolella, kuten kuvasta havaitaan; nyt 4.4. alkaen tilanne on muuttumassa paljon keväisempään suuntaan eli jäälle ei enää kannata mennä!
Vanajaveden jäätilannetta kuvattuna Viipurintien sillalta pohjoiseen Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Keskustan kapean salmen kohdalla ko. järven vesi virtaa nopeasti ja siksi pakkasillakin se helposti syövyttää ja toisaalta ehkäisee jäätä; nuo kuvioinnit muodostuivat yöpakkasten, keväistyneen auringonsäteilyn ja virtaavan veden sopivalla yhteisvaikutuksella ko. viikon aikana.
Lumipeitetilannetta Hämeen linnalla kuvattuna linnan kaakkoispuolelta luoteeseen Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Keväistyneen auringonsäteilyn vaikutus kävi hyvin ilmi vanhassa lumessa noiden vallihautojen rinteillä; paahteisimpiin suuntiin olleilla rinteillä sulaminen oli ollut tehokkainta pakkasista ja vain parin plusasteen päivälämpötiloista huolimatta. Etualan jäljet paljastivat hankikantokeliä.
Vanajaveden jäätilannetta kuvattuna Niittykadun ja Linnankadun kulmauksen vierestä itään Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Talvisen lumisena säilyneet jääpeitteetkin antoivat aurinkoisina päivinä erinomaisen mahdollisuuden puiden varjotilanteille kuitenkin keväisen korkealle nousseen auringon ansiosta; tässä komean varjon loi vanha hopeasalava (Salix alba "Sibirica").
Lumipeitetilannetta kuvattuna moottoritien vieressä olevalla kevyenliikenteen väylän alueella Goodman-tavaratalon eteläpuolella Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Yllä olevaan toiseen kuvaan nähden tässä on melko sama tilanne, mutta lumisempana ja kauniiden hahtuvapilvien (Altocumulus) kera; samalla väylän lumettomuus ajankohdan keväisen auringonsäteilyn ansiosta kävi hyvin ilmi talvisesta säästä huolimatta.
Lumipeite- ja kasvillisuustilannetta kuvattuna Vanhan hautausmaan puistossa Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Varjoisassa ja itään-koilliseen viettävässä puistossa lumipeite oli keskustan paksuimpia; ainakin n. 25 cm. Etualan puistoalppiruusuissa (Rhododendron X catawbiense -ryhmä) oli vakavaa lehtien ruskeutumista, joka oli seurausta helmi- ja maaliskuun aikaisista ankarista ja aurinkoisista pakkassäistä; tämä on ollut yleinen ongelma aroilla ainavihannilla kasveilla ja toipumisen aste tulevalla kasvukaudella jää vielä arvaukseksi....
Lumipeite- ja kasvillisuustilannetta kuvattuna Ahveniston hautausmaalla Hämeenlinnassa lauantaina 31.3.2018 - Em. alppiruusua paljon paremmin vehreänä säilynyttä japaninmarjakuusesta (Taxus cuspidata) muotoiltua aitaa; yhtäältä paikka on ko. kasville sopivan varjoinen ja toisaalta tällaiset vanhat havukasvit olivat kestäneet luonnostaankin hyvin noita helmi- ja maaliskuun ankaria ja aurinkoisia pakkassäitä.
Lumipeitetilannetta kuvattuna Ahveniston hautausmaalla Hämeenlinnassa lauantaina 31.3.2018 - Varjoisan metsäisenä ylänkökohteena tälle paikalle sekä kertyy että säilyy lunta ympäristöään enemmän; tässä jopa vielä ennen viime maanantain pyryä väylät olivat talvisen lumisia ja lumipeitteen syvyys oli ainakin n. 30 cm.
Palmusunnuntain ja Pääsiäisen välisiä lumitilanteita Espoossa >>
Liikuntaväylän lumipeitetilannetta kuvattuna Espoon Leppäsillan palstaviljelyalueen vieressä keskiviikkona 28.3.2018 - Etelärannikollakin luonnonlumiset hiihtokelit ovat jatkuneet poikkeuksellisesti huhtikuulle; tosin olihan hiihtokausi varsinaisesti alkanut paikalla vasta helmikuun alussa edeltäneen hyvin leudon talven takia. Vielä eilenkin 3.4. paikan hiihtokelit olivat jopa tuota kuvaa paremmat, koska edeltäneen maanantain pyry oli tuonut n. 10 cm lisää lunta - tänään 4.4. alkaa sitten hiihtokelien nopea lakkaaminen.
Puroalueen lumi- ja jäätilannetta kuvattuna Espoon Leppävaaran keskustan Leppäviidan puistossa keskiviikkona 28.3.2018 - Erityisen kylmää maaliskuun loppuakin ja vielä samalla tavalla tämän huhtikuun alkupäiviäkin kuvaa tämä virtaavien vesien tilanne; sulamistulvia ei ole ollut vielä ollenkaan, ja vain ajoittaisia jäiden syöpymisiä ja uudelleen jäätymisiä kerroksellisesti mataloituneiden virtaamien mukaan on tapahtunut vuorotellen kuvan tapaan - tosin tänään 4.4. onkin sitten alkamassa myös sulamistulvat!
Maaliskuun lopun hyvin kylmän ilmamassan tyypillistä iltapäivälumikuuroa sen väistymisen hetkellä kuvattuna kotonani Espoossa keskiviikkona 28.3.2018 klo. 18:44 - Näissä lumikuuroissa oli täten selvästi jo kesäisen konvektiivisuuden piirteitä talvi-ilmamassasta huolimatta, eli ne olivat jyrkkärajaisia ja paikallisesti sakeita; näin ollen siis keskitalvea selkeämmin kuuroluonteisia. Siksi oli mahdollista seurailla kauniita ja nopeita taivaan selkenemistilanteita lumisateen samalla vielä hetken jatkuttua.
Pääsiäiseen ja huhtikuun kolmeen ensimmäiseen vuorokauteen saakkahan eteläisintä Suomea myöten on jouduttu elämään pitkittyneen talven ja melkein koko ajan tavanomaista paljon kylmemmän sään aikaa helmikuun ankarista pakkasista saakka, minkä takia esim. termisen kevään alkaminen on ollut nyt myöhässä tavanomaisesta jo parisen viikkoa etelärannikollakin.
Viimein tänään keskiviikkona 4.4.2018 tähän on tulossa muutos paljon lämpimämpään ja siten termisen kevään aloittavaan suuntaan! - Tästä muutoksesta oli ollut jo yli viikko sitten merkkejä eri sääennustemalleissa, mutta epäselvyydet lämpenemisen toteutumisesta ja etenemisestä olivat hankalia.
Nyt kerron yhtäältä tämän pitkittyneen talven aihettamista ilmiöistä alla olevan valokuvasarjan avulla ja toisaalta myös uusimpia arvioita alkavan lämpöaallon luonteesta ja etenemisestä ensi viikolle (9. - 15.4.) saakka - Valokuvat olen ottanut viime ja tällä viikolla Hämeenlinnassa ja Espoossa.
Ensin tässä yleisesti tämän pitkittyneen talven merkeistä: selvimmät merkit siitä ovat olleet tietenkin lumipeitteen säilyminen ajankohtaan nähden vahvana sekä järvi- ja merijäiden pysymiset talvisina - Järvijäät ovat pysyneet n. 30 - 50 cm paksuina Etelä-Suomen alueella, koska yöpakkaset olivat viime viikollakin monena yönä n. -15 asteen luokkaa. Viime yönäkin oli vielä n. -10 asteen minimilämpötiloja. Lisäksi järvijäiden päällä on myös säilynyt tähän päivään saakka lumipeitettä.
Eteläisillä merialueilla puolestaan vakiintui helmikuun ja maaliskuun alun ankarien pakkasten myötä sisäsaaristoissa ja rantaviivan tuntumassa pääosin 15 - 40 cm paksut kiintojäät, mitkä ovat sittemmin pysyneet vahvoina ja melko kantavina vielä tähän päivään saakka.
Sen sijaan esim. Suomenlahden ja Selkämeren ulapoilla jäätilanteet ovat olleet vaihtelevampia: aluksi noiden em. ankarien pakkasten myötä Suomenlahden ulappa jäätyi kokonaan ja Selkämerelle jäi vain pieni sula alue. Ne ulappajäät ovat olleet kuitenkin pääasiassa ns. ajojäätä, mitkä ovat olleet sittemmin sekä tuulten että lisääntyneen auringonsäteilyn hajotettavina niin, että molempien mainittujen ulapoiden avovesiosuudet ovat jo selvästi kasvaneet viimeisen viikon sisään.
Näiden jäätilanteiden seurannoissa ovat olleet hyviä linkkejä esim. nämä >> Merivesien jääkartta & järvivesien jäänpaksuudet.
Kasvillisuuden parissa pitkittyneen talven merkkejä ovat olleet tietenkin varhaisimmin kevääseen heräävien kasvilajien viipyneet kehitysvaiheet: Esim. leppien (Alnus sp.) ja pähkinäpensaan (Corylus avellana) kukinnat eivät normaalista poiketen ehtineet alkaa vielä ollenkaan maaliskuun puolella etelärannikollakaan - tämänlainen huhtikuulle viivästyminen on harvinaista ja viimeksi Etelä-Suomessa niin kävi erityisen kylmän maaliskuun takia vuonna 2013.
Tällä hetkellä niiden hedenorkkoaiheissa on tosin jo havaittavissa notkeutumista ja värimuutoksia leppien osalta punertavaan ja pähkinäpensaan osalta kellertävään suuntaan - niinpä niiden kukinnan alkaminen on aivan käsillä ja nyt alkamassa oleva lämpenevä sää saa sen vihdoin aikaan lähipäivinä melko nopeaan tahtiin.
Varhaisimmin kehittyvät sipulikasvit ovat onnistuneet esim. viime viikon kovista yöpakkasista huolimattakin työntämään jo hieman ensimmäisiä versotynkiään maasta ylös etenkin lumesta vapailla pälvipaikoilla, mutta osaksi jopa lumipeitteen allakin, mikä hämmästyttävästi kuvaa niiden huikean karaistunutta luonnetta hyvin ankarissakin sääoloissa - niinpä lämpenevä sää saa niilläkin kehityksen jatkossa selvästi nopeutuvaan moodiin, ja esim. lumikellojen (Galanthus nivalis) kukinta on aivan käsillä viimeistään ensi viikolla. Samalla luonnossa leskenlehtien (Tussilago farfara) kukinta alkaa myös aurinkoisilla paikoilla.
Etelä- ja Keski-Suomen lumipeitetilanne on hyvin mielenkiintoinen! >>
Vaikka etelärannikollakin on ajankohtaan nähden hyvin talvinen lumipeite vielä tällä hetkellä, niin erityisen erikoinen lumipeitetilanne on etenkin Päijänteen pohjoisosista Itä-Suomeen ulottuvalla alueella. Siellä lumipeitteen paksuus lähentelee jopa ajankohdan ennätyksiä, koska mm. Jyväskylässä lumipeite on paksuudeltaan n. 80 cm ja Joensuun-Ilomantsin seuduilla hankien paksuuksissa on monin paikoin jopa metrin ylityksiä! - Etenkin siellä runsaasta lumesta onkin jo aiheutunut mm. talojen katoille romahdusvaaraa lumitaakan alla!
Tämänlainen huippurunsas lumikertyminen tuolla päin on varsin tyypillistä sellaiselle talvelle, mikä sisältää pitkään jatkunutta leutoa jaksoa voimakkaiden ja jatkuvien lännestä / lounaasta tulleiden matalapaineiden kera. Sellaisessa tälläkin kertaa etelä- ja länsiosissa sulaminen päihitti lumen kertymisen usein, minkä takia vasta helmikuun kylmeneminen säilytti lumipeitteen esim. etelärannikolla. Sen sijaan em. runsasluminen alue koki vähemmän lumen sulamista sen kertymiseen nähden, jolloin jo aivan alkutalvesta saakka siellä lumipeite oli vahvistunut aina helmikuulle saakka koko ajan roimasti.
Tällä hetkellä eteläosissa ennen pääsulamiskauden alkamista esim. etelärannikolla, kuten Espoossa, ja toisaalta Hämeenlinnan kaltaisessa sisämaapaikassa lumipeitetilanne on melko samanlainen keskenään; eli "kevään" auringonpaisteen takia tyypillisesti aurinkoiset rinteet ja asfaltoidut taajamakeskustat ovat hyvin vähälumisia ja pälvilaikkuisia. Samalla metsien ja rakennusten varjoissa sekä tasaisilla pelloillakin lumipeitteen paksuudet ovat kuitenkin yhä 10 - 30 cm:n luokkaa; vain lounaiskolkka (Varsinais-Suomi ja Satakunta) on yleisesti hyvin vähäluminen jo valmiiksi.
Tosin viime maanantainahan laajalle alueelle Etelä- ja Keski-Suomeen tuli uutta lunta 10 - 20 cm etelästä tulleen matalapaineen yhteydessä, mutta se on höttöisenä sulanut jo aika hyvin eilisen ja tämän päivän aikana - alla oleva jäinen ja kova vanha lumi on tietenkin paljon vaivalloisemmin sulavaa.
Seuraavaksi tarkastellaankin tulevan sääennusteen avulla sitä, miten esim. noiden lumien pääsulaminen olisi alkamassa aivan tästä päivästä 4.4. lähtien >> Suursäätilassa on tapahtumassa sellainen muutos, että jo parin edeltäneen päivän aikana Länsi- ja Keski-Eurooppaan tullut jopa kesäinen lämpöaalto (+20 asteen ylityksiä esim. Saksassa) alkaa levittämään leutouttaan kohti Fennoskandiaa ja Venäjää, kun lähipäivien aikana matalapaine liikkuu Britteinsaarilta Skandinavian yli koilliseen.
Siinä yhteydessä Etelä-Suomikin saa ensimmäisen kunnolla keväisen lämpöannoksen etelästä, mikä huipentuu huomenna torstaina lähes +10 asteen päivälämpötiloihin. Samalla sekä tänään illalla että huomenna illalla tilanteeseen liittyy reippaita vesisateita ja yölämpötilojenkin plussalla oloa, mikä saa ainakin eteläosissa lumien ja jäiden sulamisen hyvään vauhtiin sekä aiheuttaa sulamistulviakin jonkin verran.
Tosin pe-la vaihteen tienooksi tuon matalapaineen jälkipuolella leviää erittäin voimakkaan (mahdollisesti myrskypuuskia!) luoteistuulen mukana kylmempää ilmaa hetkeksi. Kuitenkin uusi lounaasta lähestyvä matalapaine ja kaakkoispuolelle muodostuva korkeapaine saa aikaan jo sunnuntaiksi entistä lämpimämmän virtauksen etelälounaasta Etelä-Suomeen: siinä voi olla taas mahdollisuus +10 asteen ylityksiin päivälämpötiloissa...
Näillä näkymin ensi viikon sään ennustamisessa onkin sitten erityisiä haasteita arvioida muodostumassa olevaa lämpöaaltoa! >>
Nimittäin sääennustemalleissa on selviä viitteitä siitä, että Keski- ja Itä-Eurooppaan sekä Venäjän lounaisosiin pesiytyy hyvin voimakas lämpöaalto, mutta sen ulottuminen edes eteläiseen Suomeen olisi erityisen täpärästä ja jyrkkärajaisesta ilmamassojen tilanteesta kiinni - Ensi viikon alussa jopa kesäinen ilmamassa näyttäisi ulottuvan Etelä-Ruotsiin ja Viroon, missä päivälämpötilat voisivat nousta peräti +20 asteen paikkeille paikoin! Sen sijaan ennustemalleissa maanantaista alkaen Etelä-Suomessa jäätäisiinkin "vain" n. +10 asteen päivälämpötiloja edesauttavan ilmamassan piiriin...
Siinä tilanteessa vaikuttavana osapuolena näyttää olevan Fennoskandiaan muodostuva uusi korkeapaine, joka siis ainakin jossain määrin blokkaisi tuota etelän kesälämpöä tulemasta Suomeen - Sitten sen viikon loppupuolelle ennustemalleissa on kyllä merkkejä siitä, että se korkeapaine jäisi vaikuttamaan Fennoskandian alueelle, mutta hyvin epäselvää on vielä se, miten sen asettuminen ja muotoutuminen vaikuttaisi siihen, josko tuo eteläinen lämpöaalto ulottuisikin myöhemmin ko. viikolla Suomeen. Toisaalta huonompi ko. korkeapaineen sijoittuminen (eli länsipainotteinen) Suomeen nähden voisi tietää pahimmillaan takatalven riskiäkin koillisesta käsin...
Eli jännäksi menee mm. sen suhteen, että onko nyt alkamassa lumien pääsulaminen! - Näillä näkymin ainakin n. Saimaalta Porin ja Vaasan välille ulottuvan linjan lounais-eteläpuolella lumien pääsulaminen on mahdollista, ja siksi jo tulevana sunnuntaina / maanantaina laajat alueet Etelä-Suomesta voivat olla lumettomia / melkein lumettomia varjopaikkojen ja metsien lumilaikkuja lukuun ottamatta.
Sen sijaan tuo em. Keski- ja Itä-Suomen erityisen runsasluminen alue saattaa joutua odottamaan kunnon sulamiskautta vähintään ensi viikolle saakka; siellä voisi olla toisaalta sitten ensi viikon lopulla kyseessä erityisen tulvainen sulaminen, mikäli noissa ennustemalleissa toteutuisi se kaikkein lämpimin vaihtoehto sinnekin!?...
Seuraavaksi loppuun em. kuvasarjan esittely niissä olevine tilanneselostuksineen >>
Kuvaverranto maanantain 2.4.2018 lumipyryn ja edeltäneen päivän lumitilanteista:
Toisen Pääsiäispäivän 2.4. lumipyryn lumikertymää Hämeenlinnassa Paasikiventien varrella olevalla kevyenliikenteen väylällä - Kertymäksi oli tullut tuossa vaiheessa iltapäivää n. 10 cm, ja uusi lumi oli nipin napin hieman suojaista.
Edeltäneen päivän 1.4. vanhan lumen tilannetta ennen em. lumipyryn saapumista Hämeenlinnassa Paasikiventien varrella olevalla kevyenliikenteen väylällä - Tällaisella aurinkoisella keskusta-alueella vanha lumi oli sulanut silkassa auringonsäteilyssä pakkasistakin huolimatta melko hyvin; Vanajavesi taustalla oli sen sijaan edelleen hyvin jäässä ja lumessa.
Pääsiäisen ajan lumi- ja jäätilanteita Hämeenlinnassa >>
Vanajaveden jäätilannetta kuvattuna Hämeen linnan itäpuolelta kohti linnaa Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Lähes kauttaaltaan ko. järven jää oli poikkeuksellisesti ihmisliikennettä kantavaa vielä huhtikuun puolella, kuten kuvasta havaitaan; nyt 4.4. alkaen tilanne on muuttumassa paljon keväisempään suuntaan eli jäälle ei enää kannata mennä!
Vanajaveden jäätilannetta kuvattuna Viipurintien sillalta pohjoiseen Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Keskustan kapean salmen kohdalla ko. järven vesi virtaa nopeasti ja siksi pakkasillakin se helposti syövyttää ja toisaalta ehkäisee jäätä; nuo kuvioinnit muodostuivat yöpakkasten, keväistyneen auringonsäteilyn ja virtaavan veden sopivalla yhteisvaikutuksella ko. viikon aikana.
Lumipeitetilannetta Hämeen linnalla kuvattuna linnan kaakkoispuolelta luoteeseen Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Keväistyneen auringonsäteilyn vaikutus kävi hyvin ilmi vanhassa lumessa noiden vallihautojen rinteillä; paahteisimpiin suuntiin olleilla rinteillä sulaminen oli ollut tehokkainta pakkasista ja vain parin plusasteen päivälämpötiloista huolimatta. Etualan jäljet paljastivat hankikantokeliä.
Vanajaveden jäätilannetta kuvattuna Niittykadun ja Linnankadun kulmauksen vierestä itään Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Talvisen lumisena säilyneet jääpeitteetkin antoivat aurinkoisina päivinä erinomaisen mahdollisuuden puiden varjotilanteille kuitenkin keväisen korkealle nousseen auringon ansiosta; tässä komean varjon loi vanha hopeasalava (Salix alba "Sibirica").
Lumipeitetilannetta kuvattuna moottoritien vieressä olevalla kevyenliikenteen väylän alueella Goodman-tavaratalon eteläpuolella Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Yllä olevaan toiseen kuvaan nähden tässä on melko sama tilanne, mutta lumisempana ja kauniiden hahtuvapilvien (Altocumulus) kera; samalla väylän lumettomuus ajankohdan keväisen auringonsäteilyn ansiosta kävi hyvin ilmi talvisesta säästä huolimatta.
Lumipeite- ja kasvillisuustilannetta kuvattuna Vanhan hautausmaan puistossa Hämeenlinnassa sunnuntaina 1.4.2018 - Varjoisassa ja itään-koilliseen viettävässä puistossa lumipeite oli keskustan paksuimpia; ainakin n. 25 cm. Etualan puistoalppiruusuissa (Rhododendron X catawbiense -ryhmä) oli vakavaa lehtien ruskeutumista, joka oli seurausta helmi- ja maaliskuun aikaisista ankarista ja aurinkoisista pakkassäistä; tämä on ollut yleinen ongelma aroilla ainavihannilla kasveilla ja toipumisen aste tulevalla kasvukaudella jää vielä arvaukseksi....
Lumipeite- ja kasvillisuustilannetta kuvattuna Ahveniston hautausmaalla Hämeenlinnassa lauantaina 31.3.2018 - Em. alppiruusua paljon paremmin vehreänä säilynyttä japaninmarjakuusesta (Taxus cuspidata) muotoiltua aitaa; yhtäältä paikka on ko. kasville sopivan varjoinen ja toisaalta tällaiset vanhat havukasvit olivat kestäneet luonnostaankin hyvin noita helmi- ja maaliskuun ankaria ja aurinkoisia pakkassäitä.
Lumipeitetilannetta kuvattuna Ahveniston hautausmaalla Hämeenlinnassa lauantaina 31.3.2018 - Varjoisan metsäisenä ylänkökohteena tälle paikalle sekä kertyy että säilyy lunta ympäristöään enemmän; tässä jopa vielä ennen viime maanantain pyryä väylät olivat talvisen lumisia ja lumipeitteen syvyys oli ainakin n. 30 cm.
Palmusunnuntain ja Pääsiäisen välisiä lumitilanteita Espoossa >>
Liikuntaväylän lumipeitetilannetta kuvattuna Espoon Leppäsillan palstaviljelyalueen vieressä keskiviikkona 28.3.2018 - Etelärannikollakin luonnonlumiset hiihtokelit ovat jatkuneet poikkeuksellisesti huhtikuulle; tosin olihan hiihtokausi varsinaisesti alkanut paikalla vasta helmikuun alussa edeltäneen hyvin leudon talven takia. Vielä eilenkin 3.4. paikan hiihtokelit olivat jopa tuota kuvaa paremmat, koska edeltäneen maanantain pyry oli tuonut n. 10 cm lisää lunta - tänään 4.4. alkaa sitten hiihtokelien nopea lakkaaminen.
Puroalueen lumi- ja jäätilannetta kuvattuna Espoon Leppävaaran keskustan Leppäviidan puistossa keskiviikkona 28.3.2018 - Erityisen kylmää maaliskuun loppuakin ja vielä samalla tavalla tämän huhtikuun alkupäiviäkin kuvaa tämä virtaavien vesien tilanne; sulamistulvia ei ole ollut vielä ollenkaan, ja vain ajoittaisia jäiden syöpymisiä ja uudelleen jäätymisiä kerroksellisesti mataloituneiden virtaamien mukaan on tapahtunut vuorotellen kuvan tapaan - tosin tänään 4.4. onkin sitten alkamassa myös sulamistulvat!
Maaliskuun lopun hyvin kylmän ilmamassan tyypillistä iltapäivälumikuuroa sen väistymisen hetkellä kuvattuna kotonani Espoossa keskiviikkona 28.3.2018 klo. 18:44 - Näissä lumikuuroissa oli täten selvästi jo kesäisen konvektiivisuuden piirteitä talvi-ilmamassasta huolimatta, eli ne olivat jyrkkärajaisia ja paikallisesti sakeita; näin ollen siis keskitalvea selkeämmin kuuroluonteisia. Siksi oli mahdollista seurailla kauniita ja nopeita taivaan selkenemistilanteita lumisateen samalla vielä hetken jatkuttua.
Labels:
Espoo,
Hämeenlinna,
jää,
järvet,
kasviesittelyt,
kuvat,
lumi,
luontoseuranta,
maisemat,
meteorologia,
pilvet,
puistot ja puutarhat,
rakennukset,
Rhododendron sp.,
sää,
Taxus sp.,
valokuvat,
vesi,
vuodenajat
Subscribe to:
Posts (Atom)