Olen kuitenkin keskittynyt someaktiviteetin parissa hyvin intensiivisesti Facebook-seinälläni koronavirustilanteen kaikenlaisten aspektien tutkimiseen ja analysoimiseen, joka on vienyt aikaani ja vaivaani hyvin paljon maaliskuun alkupuoliskolta saakka lähes koko ajan - näin ollen en ole viitsinyt kiinnittää mitään huomiota tänne blogiini, jolloin myös tämä viime talven säätilanteita analysoiva projektini on jäänyt tekemättä, enkä toistaiseksi tiedä löytyykö minulta innostusta edes enää ollenkaan sen tekemiseen jatkossakaan >> Syksyn 2019 ruska-analyysin ja kuluneen talven 2019-2020 sääseurantaraporttien jälkikäteinen valmiiksiteko päivittyvin linkein...
Noiden Facebook-seinäni koronavirusmateriaalien osalta olen sen sijaan miettinyt jossakin vaiheessa (ehkä alkavan toukokuun aikana) koostaa tänne blogiini analyysisarjaa, mutta palaan siihen aikanaan.....
Tämän blogipostauksen teemana on kuitenkin katkaista luonto- ja sääaiheilla bloggaustauko ja toivottaa samalla niihin aiheisiin sopivan valokuvieni kavalkadin myötä näin poikkeusoloissakin hyvää vappua! - tämänlainen luonto- ja sääkuvien sarja on ollut blogissani joinakin aikaisempinakin vuosina ko. ajankohdan luontovaiheiden sopivana tarkastelukohtana, missä mm. Etelä-Suomen kasvukauden kehitysasteet ovat tulleet hyvin ilmi, ja nyt sama jatkuu tässä.
Tällä kertaa ajankohdan kasvukauden kehitysasteen luonteeseen on ollut vieläkin hieman vaikuttamassa mennyt ennätysleuto talvi (koko marraskuun ja maaliskuun välinen jakso), mutta tämä päättyvä huhtikuu on ollut sääolosuhteiltaan pitkästä aikaa jo selvästi normaalimpi.
Lyhyesti huhtikuun säiden koosteena voidaan todeta, että kuun aikana oli kaksi muutaman päivän mittaista lämpöaaltoa, jolloin Etelä-Suomessa saavutettiin +15 asteen ylityksiä päivälämpötiloissa. Toisaalta niiden välissä yhdessä jaksossa ja viimeksi tällä viikolla oli myös kylmän ilman purkaukset yöpakkasineen ja takatalvisine lumisateineen: näin ollen kuukauden lämpötilaoloista on muodostunut melko tavanomainen kokonaisuutena eikä enää ole voinut puhua poikkeuksellisista säätilanteista.
Viimeksi takatalvista lumisadetta Etelä-Suomessa saatiin vasta eilen lumi-, räntä- ja lumiraekuuroina kylmässä koillisvirtauksessa. Tänään vappuaattona tuo kylmä koillisvirtaus on tyyntynyt korkeapaineen selänteessä, mutta päivälämpötiloissa on silti jääty selvästi alle +10 asteen melko runsaspilvisessä kumpukerrospilvien tilanteessa, ja viime yönäkin minimilämpötilat olivat asteen pari pakkasella eteläisimmässäkin Suomessa.
Jatkossa sää alkaa lämmetä selvästi uudestaan tavanomaisempiin ajankohdan lämpötiloihin ja toukokuun ensimmäiselle kokonaiselle viikolle (4. - 10.5.) on näkyvissä enimmäkseen normaalilämmintä säätä edelleen, mutta melko epävakaisena.
Ensin huomenna Vappupäivänä lounaasta lähestyvä matalapaine alkaa syöttää itäpuoleltaan eteläkaakosta lämpimämpää ilmaa Suomeen ja länsiosiin saapuu viimeistään iltapäivällä vesisateita; vappuyönä voi olla vielä yöpakkasia, mutta iltapäivällä poutapaikoilla lämpötilat nousevat taas usean päivän tauon jälkeen yli +10 asteen Etelä-Suomessa itäpainotteisesti.
Sitten viikonloppuna matalapaine jää laajana Fennoskandian ylle siten, että Suomi näyttää jäävän sen lämpimämmälle sivulle: näin ollen Etelä-Suomeen on tulossa vaihtelevapilvistä ja kuurosateisen epävakaista säätä, mutta lämpötilat nousevat siten, että yöpakkaset ja hallat poistuvat minimilämpötilojen jäädessä jo laajasti yli +5 asteenkin. Päivälämpötiloissa puolestaan +15 asteen paikkeille on taas mahdollisuus poutahetkillä.
Ilmamassojen lämpeneminen tietää myös sitä, että tällaisessa epävakaisessa ja kosteassa vaiheessa saattavat alkaa esiintymään vuoden ensimmäiset ukkosetkin rankimmissa kuurosateissa ainakin hajanaisina / yksittäisinä salamoina ja jyrinöinä.
Sitten tuo matalapaine siirtynee sen verran Suomen itäpuolelle, että ensi viikon alkupuolella voi olla tulossa vähän viileämmän sään vaihe lännen ja pohjoisen välisten virtausten myötä, mutta sitten taas olisi melko pian lämpimämmän sään vuoro - kuitenkin selvästi kesäisten ilmamassojen saapumista ei kannata odotella vielä silloinkaan Suomeen, koska näillä näkymin matalapaineiden asemat ja muodot näyttävät pitävän ne yhtäältä kauempana manner-Euroopassa ja toisaalta kesäinen sää valtaa alaa kauempana Venäjällä etelästä käsin...
Lapissahan on edelleen sulamatta melkein kaikki / suurin osa viime talven ennätyspaksuista lumihangista, mikä on tarkoittanut edelleen laajalla alueella jopa yli metrin paksuisia lumensyvyyksiä siellä - jatkossa myös Lapissa lämpenee sen verran, että lumien pääsulaminen alkaa vähitellen ja mukaan voi tulla myös vesisateitakin: näin ollen pahat suurtulvat voivat olla jossakin vaiheessa myöhemmin toukokuussa mahdollisia Lapissa!...
Kasvukauden etenemisen aste Etelä-Suomessa on ollut menneen ennätysleudon talven ja vielä hyvin leudon maaliskuunkin ansiosta eräillä tavoilla erikoinen, vaikka nyt vappuna ei ollakaan enää kovin paljoa edellä tämän ajankohdan tavanomaisesta kehitysasteesta - nimittäin vielä maalis-huhtikuun vaihteessa talven huippuleutous tarkoitti maaperän suhteen roudattomia / lähes roudattomia olosuhteita jo silloin, ja se edesauttoi varhaisten ruohovartisten kasvien kasvun ja kukinnan alkamista jo siitä paikkeilta vähitellen, mitä nuo huhtikuun kaksi eri lämpöaaltoa katkonaisesti kiihdyttivät aluksi hyvin varhaisestikin tavanomaiseen nähden.
Näin ollen monet ruohovartiset kasvit ovat olleet kasvussa Etelä-Suomessa jo jopa lähes koko huhtikuun ajan ja puistoissa-puutarhoissa jotkut varhaiset sipulikasvit (kuten kevättähti ja krookukset) alkoivat kukkimaan jo maaliskuun puolellakin selvästi. Luonnossa puolestaan esim. valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kukintaa on ollut jo yli kahden viikon ajan ja nyttemmin puistojen ja puutarhojen nurmikot ovat monin paikoin hyvinkin vihreitä ja narsissit (Narcissus sp.) ovat kukintahuipussaan.
Puuvartisten kasvien kohdalla menneen ennätysleudon talven ja roudattomien olojen vaikutus ei ole ollut yhtä selvää kuin ruohovartisilla kasveilla - poikkeuksia siinäkin silti on ollut, mistä esimerkkeinä ovat olleet ainavihantien kasvien selviämiset poikkeuksellisen elinvoimaisina ja vaurioitumattomina talvesta tänne saakka kevääseen koko ajan; esim. alppiruusut (Rhododendron sp.) ja monet aratkin havupuut ovat olleet ajankohtaan nähden poikkeuksellisenkin terveesti ja vahvasti vihreitä talvesta saakka tähän päivään.
Toisaalta esim. tuiviolla (Microbiota decussata) on tapana olla keväällä myös roudattomissakin oloissa aluksi varsin ruskea havuiltaan talven kuin talven jäljiltä, mikä nyt kävi näissä ennätysleudoissakin oloissa ilmi; nyttemmin tuiviokin on alkanut vihertymään selvästi havuiltaan.
Erikoisina poikkeuksina puuvartisten kasvien osalta olivat myös lepät (Alnus sp.) ja varsinkin pähkinäpensas (Corylus avellana), joiden kukinnat virittyivät ennätysleudon talven aikana jo tammikuun lopulta alkaen käyntiin, ja pähkinäpensaan osalta kukintahuippunsa asettui pitkänä ja vähitellen kehittyneenä vaiheena helmikuun alun ja maaliskuun alun väliselle jaksolle. Myös leppien kukinta tapahtui pääosin jo helmi- ja maaliskuun aikana - etenkin pähkinäpensas oli siksi tällä kertaa ns. talvikukkija Etelä-Suomessa!
Talven ennätysleutous aiheutti myös varhaisimmilla puu- ja pensaslajeilla silmujensa turpoamista ja osittaista avautumistakin vähitellen jo helmikuulta alkaen, mutta varsinaisesti ne puhkesivat kunnolla hiirenkorvalle vasta noiden kahden huhtikuun lämpöaallon ansiosta: nämä lajit ovatkin jo isolla hiirenkorvalla tällä hetkellä ja niitä ovat mm. tuomi (Prunus padus), terttuselja (Sambucus racemosa), kuusamat (Lonicera sp.), pensasangervot (Spiraea sp.), tuhkapensaat (Cotoneaster sp.) ja viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia).
Tällä hetkellä koivut (Betula sp.) ovat etenkin Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa jo pieneltä osin hiirenkorvalla ja kukinnan alussa, mutta sisämaassa siinä on hieman viivettä, kun esim. verrataan em. alueita vaikkapa Hämeenlinnan seutuun - viime viikon alun (20. - 23.4.) viimeisin lämpöaalto sai ne jo lähes tähän kuvattuun vaiheeseen, mutta sen jälkeen kasvun kehitys on ollut hyvin hidasta / lähes pysähtynyt.
Koivujen noissa vaiheissa vastaavasti tähän mennessä joillakin metsävaahteroilla (Acer platanoides) on jo alkanut kukintaa jonkin verran ja eteläisimmässä Suomessa rusokirsikka (Prunus sargentii) on myös jo paikoin kukkimassa.
Jatkossa kasvien kasvu palautuu ajankohtaan nähden melko normaalisti eteneväksi heti Vapun jälkeen sään lemmetessä, ja näin ollen viimeistään toukokuun ensimmäisen kokonaisen viikon (4. - 10.5.) aikana koivut tulevat yleisesti koko Etelä-Suomessa hiirenkorvalle ja samalla myös mm. metsävaahteroiden kukinta alkaa saavuttaa vähitellen täyttä vaihettaan.
Maaseudun peltoviljelyssä puolestaan menneen talven roudattomien olojen ansiosta viljojen kylvöjä on saatu tehtyä jo poikkeuksellisen aikaisin tämän huhtikuun loppupuoliskon aikana etenkin Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, ja ensi viikolla kylvö- ja muut kasviviljelyolosuhteet jatkuvat hyvinä myös sopivien sateiden ansiosta koko Etelä-Suomessa.
Alla on koostettuna 10 valokuvani sarja havainnollistamaan tämän hetken kasvukauden kehitysastetta Etelä-Suomessa, ja tarkemmin sanottuna Hämeenlinnassa, koska kaikki nuo kuvat on otettu siellä tänään 30.4.2020. Pidemmittä tarinoitta alla on seuraavaksi ne kuvat pienine selostuksineen:
Kasvukauden kehitysastetta Hämeenlinnassa 30.4.2020 >>
Rauduskoivun (Betula pendula) lähes kukkimaan alkaneita hedenorkkoja kuvattuna Hämeenlinnassa 30.4.2020 keskustan itäreunalla.
Balkaninhevoskastajan (Aesculus hippocastanum) osittain avautuneita isoja silmuja kuvattuna Sibeliuksenpuistossa Hämeenlinnassa 30.4.2020 - taustalla on Hämeenlinnan lyseo.
Äskettäin istutettuja orvokkeja (Viola sp.) Hämeenlinnan kirkon viereisellä muistomerkillä kuvattuna 30.4.2020 - oikeanpuoleisin taustapuu on metsävaahtera (Acer platanoides), joka on esimerkki myöhäisemmästä kukkimaan alkajasta, sillä toisaalla tässäkin kaupungissa yksittäisiä toisia metsävaahteroita on jo vähän kukkimassa.
Hämeenlinnan torin laidalla suihkulähteen kanssa vappua koristavat runsaat mininarsissit (Narcissus "Tête-à-tête") kuvattuna 30.4.2020 - huomatkaa koronapandemiatilanteen aiheuttama ihmisten puuttuminen, kun normaalisti jo tähän aikaan vappuaatosta tämä paikka olisi lähes tungokseen saakka täynnä ihmisiä tällä kuvan kellonlyömällä (15:55).
Näkymää Vanajavedelle Hämeenlinnan keskustan itäreunalla kuvattuna 30.4.2020 - maiseman koivuista (Betula sp.) nähdään, ettei tällä alueella ole ihan vielä niiden hiirenkorvavaihe, vaikka melkein se on ollut jo tuloillaan viime viikolta alkaen. Samalla kuvassa on hyvin esillä tämän iltapäivän aikana vallinneet kumpukerrospilvet (Stratocumulus).
Hämeenlinnan keskustan itäpuolella Vanajaveden rannassa pienten pensaiden hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - oikealla on terttuselja (Sambucus racemosa) ja muut oksat ovat viitapihlaja-angervoa (Sorbaria sorbifolia): näillä lajeilla on normaalistikin värikkäät nuoret lehdet, mutta alla on esitelty viimeaikaisten yöpakkasten takia tavanomaista "ruskaisempia" lehtiä tuottaneita lajeja tässä vaiheessa >>
Hämeen linnan puistossa kuusaman (Lonicera sp.) hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - muutamien edeltäneiden öiden yöpakkaset ovat pitäneet lehtivihreää kehittymästä lehtiin niin, että ne ovat ruskaisen keltaisia; vihreys palautuu hyvin pian säiden lämmetessä.
Hämeen linnan puistossa kiiltotuhkapensaan (Cotoneaster lucidus) hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - muutamien edeltäneiden öiden yöpakkaset ovat pitäneet lehtivihreää kehittymästä lehtiin niin, että ne ovat ruskaisen punertavia; vihreys palautuu hyvin pian säiden lämmetessä.
Hämeenlinnan keskustassa Itsenäisyydenpuiston leikattua pensasaitaa hiirenkorvalla kuvattuna 30.4.2020 - näissä pensasangervoissa (Spiraea sp.) ilmenee em. lehtivihreäpako yöpakkasten takia hyvin vaihtelevasti eri yksilöiden väleillä ja siitä johtuu värien kirjavuus; se on esimerkki siitä, miten samallakin lajilla yksilöiden geneettiset vaihtelut vaikuttavat myös kasvilajin sisäisestikin visuaalisen luonteen vaihteluun.
Hämeenlinnan Ystävyydenpuiston perennaryhmää kuvattuna 30.4.2020 - kellertävät lehdistöt ovat kahta eri lajia päivänliljaa (Hemerocallis sp.) ja niiden väleissä on tulppaanien (Tulipa sp.) alkuja; myös tässä edeltäneiden öiden pakkaset ovat pitäneet lehtivihreää jonkin verran kehittymättä toistaiseksi; ensi viikolla kehittynee nopeasti.
