Kasvukausi 2024 on lähtenyt etenemään toukokuun loppupuoliskon ennätyskuuman helleaallon takia poikkeuksellisen ja hetkittäin jopa ennätyksellisen aikaisessa etuajassa normaaliin nähden!
Tässä valokuvallisessa blogijulkaisussa tarkoitukseni on ottamieni valokuvien avulla havainnollistaa tätä hyvin erikoista tilannetta, ja tälle saattaa myös tulla jatko-osia myöhemmin tämän kesän mittaan, mikäli tämänlainen erittäin etuaikainen kasvukauden etenemisen aste pysyy tai jopa entisestään eskaloituu heinä- ja elokuun aikana.
On olemassa merkkejä siitä, että näin voisi käydäkin, koska sääennusteissa on taas esillä erittäin kuuma hellejakso ensi viikosta 28 alkaen, joka näin ollen pitäisi kasvukauden kehitystä äärietuaikaisena Etelä-Suomessa jatkossakin -- tässä viime sääaiheisen julkaisuni päivityksessä tätä uutta kesän kolmatta helleaaltoa jo pohdiskelin ennustemallien perusteella...
Alla on kuusi Hämeenlinnassa ja Espoossa ottamaani valokuvaa tuolta päättyneeltä kesäkuun viimeiseltä viikolta 26; kussakin kuvassa on mukana tarkka kuvauspäivämäärä, -paikka ja selitykset ko. kasvien kehitys- ja kukintavaiheista, sekä niiden eroista normaalikehitykseen nähden.
Suunnilleen samanlaista äärietuaikaista kasvukauden kehitystä on omana elinaikanani (olen syntynyt vuonna 1971) esiintynyt kahtena vuonna aikaisemmin: ensimmäisen kerran kesällä 2011 ja toisen kerran kesällä 2018; molemmat sisälsivät voimakkaita ja useita / pitkäkestoisia helteitä toukokuusta elokuuhun.
Myös kesällä 2006 oli melkein samanlaista meininkiä, mutta sinä kesänä huomionarvoisinta oli äärikuivuus monin paikoin Etelä-Suomessa -- tänä kuluvana kesänä toistaiseksi on se hyvä piirre, ettei kuivuutta ole päässyt vielä kehittymään merkittävästi, ja monin paikoin on yhä jopa hyvä kosteustilanne kasvillisuuden kannalta varsinkin tämän alkaneen viikon tulevien sateiden ansiosta...
Tuosta kesän 2011 kasvukaudesta tein vastaavaa valokuvallista havainnollistusta, ja löydätte sen julkaisusarjani tunnisteella Kasvukausi 2011 -- nyt siis näyttää syntyvän samanlainen seurantasarja tältä kuluvalta vuodelta, ja nähtäväksi jää meneekö tällä kertaa luonnon kasvukehitykset noita mainittuja vuosia jopa äärimmäisemmäksi etuaikaisuudessaan...
Kasvukauden 2024 kasvien kukinta- ja kehitysvaiheita valokuvin: tilannetta kesäkuun viimeisellä viikolla 26 >>
Kukkivaa loistojasmiketta (Philadelphus lewisii) ja taustalla hopeasalavaa (Salix alba "Sibirica") kuvattuna Hämeenlinnassa Viipurintien terveysaseman järvenpuoleisella rantareitillä maanantaina 24.6.2024 -- Jasmikkeiden pääosan normaaliaikainen kukinta tapahtuu selvästi heinäkuun puolella, ja myöhäisimmillä lajikkeilla jopa heinäkuun lopussa ja elokuun puolellekin pitkittyen; tätä julkaistaessa tuo loistojasmike on jo lähes kokonaan lopettanut kukinnan ja myöhäisimmätkin lajikkeet ovat jo kukintahuipussa.
Vasemmalla täydessä kukassa oleva puistolehmus (Tilia X vulgaris) ja sen oikealla puolella metsävaahteroita (Acer platanoides) ja balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) kuvattuna Hämeenlinnassa Sibeliuksenpuiston lounaiskulmalla perjantaina 28.6.2024 -- puistolehmusten normaaliaikainen kukintahuippuvaihe on noin heinäkuun kolmannen viikon paikkeilla, mutta tätä julkaistaessa tänään 1.7.2024 osa puistolehmuksista on jo peräti osaksi lopettanut kukintansa.
Vasemmalla täydessä kukassa oleva puistolehmus (Tilia X vulgaris), lähes keskellä kukkiva likusterisyreeni (Syringa reticulata) ja perennaryhmässä mm. kukkivaa nukkapähkämöä (Stachys byzantina) kuvattuna Hämeenlinnassa Kaurialan Liikennepuistossa perjantaina 28.6.2024 -- Myös likusterisyreeni tunnetaan normaalisti heinäkuun loppupuoliskon ja syreeneistä aina viimeisenä kukkijana, mutta tällä kertaa senkin kukintahuipentuma sattui jo kesäkuun puolelle, ja sama on nyt koskenut myös joitakin perennoja, kuten kuvassa.
Kukkivina niittykasveina mm. saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum), huopaohdaketta (Cirsium heterophyllum) ja kukinnan hiipumisvaiheessa jo olevaa paimenmataraa (Galium album) kuvattuna Espoon Leppävaaran luoteispuolella olevalla peltoalueella tiistaina 25.6.2024 -- Saunakukka on tyypillinen heinäkuun kukkija, ja tänä erikoiskesänä tämäkin valkoinen kukkameri on syntynyt erittäin epätyypillisesti jo kesäkuun puolella; saunakukalla on kuitenkin tyypillisesti hyvin pitkä kukinta-aika, joten nämä kukkivat vielä edelleen heinäkuun puolellakin joka tapauksessa.
Kukkivina niittykasveina mm. maitohorsmaa (Chamaenerion angustifolium) sekä taustalla mm. saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum) ja ohdakkeita (Cirsium sp.) kuvattuna Espoon Leppävaaran luoteispuolella olevalla peltoalueella tiistaina 25.6.2024 -- Maitohorsman kukintovarret olivat kehityksessään tätä osaksi varjoista kasvupaikkaa (Vanhan Turuntien pohjoispuolinen pohjoiseen viettävä rinne) pidemmälläkin tätä lämpimämmillä kasvupaikoilla, ja tällä hetkellä monissa kukintovarsissaan näkyy alaosissaan jo paljon hedelmäkotia kukinnan edettyä äärietuajassa tässäkin.
Tienvarsiniityllä kukinnan loppuvaiheeseen kääntynyttä vuohenputkea (Aegopodium podagraria) kuvattuna Espoon Leppävaaran länsi-lounaispuolella olevan Friisinmäentien varrella tiistaina 25.6.2024 -- Vuohenputken paras kukinta on normaalisti heinäkuun alkupuoliskon asiaa, mutta nyt se sattui Juhannuksen tienooksi, ja tätä julkaistaessa sen kukinta on paikoin jo lähes lopussa.
--- Näin ollen Etelä-Suomessa tässä kesä-heinäkuun vaihteen kohdalla tuon kesäkuun viimeisen viikon helteen myötä kasvukauden etuaikaisuuden astetta voidaan arvioida jopa 3-4 viikon mittaiseksi normaaliin aikatauluun nähden, ja paikoin lämpimimmillä alueilla jopa reilun kuukauden veroinen etuaikaisuuskin on mahdollisesti tapahtunut, ja se on jo tuota vuoden 2011 tilannettakin erikoisempaa!...
Jos pitää paikkansa tuo heinäkuun toiselta viikolta alkava kesän kolmas ankara helleaalto, niin loppukesälle ja aina syksyynkin saakka voidaan ennustaa jo sen perusteella ikään kuin yhtä kokonaista tai jopa reilua lisäkuukautta kasvuun ja kehitykseen koko kasvukauden piirissä Etelä-Suomessa...
Tällainen menossa oleva erikoisuus voi siis toistaa tuon vuoden 2011 kasvukauden kaltaisia ilmiöitä möhemmin kesällä myös hedelmien kypsymisessä, mistä jo tällä hetkelläkin on merkkinä kokonaan kypsyneet terttuseljan (Sambucus racemosa) marjat, jo oranssin suuntaan puolikypsymässä olevat kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjat, mustikkasatojen (Vaccinium myrtillus) kypsymiset jo kesäkuun puolellakin jne.
Lisäksi tietenkin eteläisten hedelmä- ja marjakasvien sadot voivat nyt saada ennen näkemätöntäkin etua tästä kesästä -- esim. viinirypälesadoista (Vitis sp.) voi olla tulossa ennätyshyviä ja kokonaan kypsyviä niitä harvinaisesti viljelevien puutarhojen parissa...
----- Koska tuon kesän 2011 jälkeen tähän kuluvaan kesään mennessä ilmastoalarmismi on kasvanut entistäkin jyrkempään ja fanaattisempaan muotoon myös Suomessa, niin sen ilmiön parissa tämä kuluva kesä ja kasvukausi on osoittautunut tässä ko. erikoisuudessaan yhä vaikeammaksi sosiaaliseksi ja psyykkiseksi palaksi kaikkien osapuoliensa suhteen.
Otan tässä viimeiseksi ainakin alustavasti tämän aspektin nyt myös esille, koska tämä kesä ko. erikoisvaikutuksellaan ilmeisesti ei hellitä tilannetta jatkossakaan tämän yhteiskunnallisen aspektin kohdalla...
Nimittäin sekä ilmastoalarmismia uskomuksenaan pitävät että ko. alarmismia kyseenalaistavat ovat kohdanneet omia eskaloituvia käsityksiään vs. vastakäsityksiään, ja niihin kuuluvia vaikeuksia tässä erikoistilanteessa.
Yhtäältä ko. alarmistit ovat mm. Elokapina-ilmiön parissa entisestäänkin fanatisoituneet tämän kesän takia panikoimaan "ilmastonmuutoksesta" (siis heillä "varsinaisesti" ihmisen tuottamasta hiilidioksidista, mutta ilmasto muuttuu aina ilman ihmistäkin), ja toisaalta ko. alarmismia kyseenalaistavien parissa on alkanut olemaan vastaavasti entistäkin ylikorostuneempaa ja ylilyövempää alarmismikohtien ja -käsitysten mitätöimistä -- siis jopa tieteen ja reaalimaailman havaintojen häviöksi siinäkin omalla tavallaan vastakkaisesti.
Tämä on johtanut mm. somesta havainnoituna sellaiseen ilmiöön, missä ilmastoalarmismia kyseenalaistetaan entistä virheellisemmillä ja asiaan kuulumattomammilla kommenteilla ja käsityksillä: vastakkainasettelu on siis kärjistymässä, missä ilmastoalarmismi saa yhä lisää vettä myllyynsä ja toisaalta ko. alarmismia vastustavien joukossa yritetään yhä vääristyneemmin vähätellä tai jopa kokonaankin mitätöidä tämän kesän lämpöä ja erikoisuutta...
Omasta mielestäni siis! >> Hiilidioksidiperusteiseen ilmastoalarmismiin ei ole kunnollisia syitä eikä perusteita, koska se kokonaisuus on mm. yksi kaikkien aikojen suurimmista petoksista ja virallisen tieteen harha-askelista, muttei tätä alarmismia pidä toisaalta kyseenalaistaa kieltämällä olemassa olevia ilmiöitä ja havaintoja nykysäästä ja tästä kasvukaudesta luoden vääriä käsityksiä havainnoista ja niiden johtopäätöksistä...
Kyllä tosiaan näyttää siltä, että ilmastossamme on tavalla taikka toisella lämpenemisen merkkejä edelleenkin myös kaikista ko. alarmismiin liitetyistä petosilmiöistä (mm. lämpömittareita globaalisti liikaa ja yhä enemmän kuumilla-paahteisilla lentokentillä) huolimatta.
Mutta tällaisen lämpenemisen syitä pitää etsiä kunnollisen tieteen tavoin ja hiilidioksidipaniikin sijaan esim. olemassa olevien ilmastosyklien nykyisistä etenemistilanteista lähtien eikä mitätöidä liian sokeasti ja virheellisesti ihan oikeasti olemassa olevia lämpenemisilmiöitä vain ko. alarmismin yksioikoisen vastustamisen takia.
Ko. alarmismin vastustamisen näitä heikkoja kohtia näet paljastaa juurkin kasvillisuuden kehitystavat kasvukaudellaan täällä Pohjolassa: se nimittäin on jopa totaalisen lahjomaton ja selkeän yksioikoinen indikaattori sen suhteen, miten paljon se kertoo omissa kehitysvaiheissaan lämpöä olleen kussakin kohdassa kasvukautta -- esim. tietty kukinta-aika jollain lajilla on aina indikaattori ko. kukintaan johtaneesta lämpömäärästä ja sen ajoittumisesta.
Nimittäin täällä kasvillisuuden jokaista kehitysastetta vastaa aina tietty lähes sama määrä (kuivuus- vs. kosteuserot voivat poikkeuttaa sitä, mutta vain vähän) lämpöä kumuloituvasti (ns. tehoisa lämpösumma) ja sen mukaista säätä, ja niinpä kasvillisuutemme tiettyjen kehitysvaiheiden osumiset kalenteriin nähden tiettyihin kohtiin paljastavat suoraan sen, miten paljon säässä on ollut lämpöä niissä kussakin tarkastelukohdissa; siis mm. normaalia enemmän vai vähemmän eli etuaikaisemmin vai jälkijättöisemmin, ja ylläkin sen nyt näemme tämänkertaisena tilanteena mm. noista kuvista.
Tosiaan tänä kesänä ainakin tähän mennessä lämpöä on ollut tämän tarkastelun perusteella ääripaljon tavanomaiseen verrattuna etenkin Etelä-Suomessa, ja varsin merkillisesti sellainen erikoispoikkeama on toistumassa tällä vuosisadalla nyt jo kolmatta kertaa ko. alueella, kun vastaavaa oli mittaushistoriassamme aikaisemmin todennäköisesti vain 1930-luvulla...
Tuokin aihepiiri vaatinee jatkokäsittelyä varmasti lisää, mutta tämän sosiaalisen ja yhteiskunnallisen havainnon kera päätän tämän osan kasvukauden 2024 havainnollistamisen sarjasta...
Elämme merkillisiä aikoja joka tapauksessa, joten eipä siinä kritiikki-, havainto- ja analyysiaiheet ja -tarpeet lopu, ja pikemminkin ne taitavat lähinnä vain lisääntyä kaikkiallisesti kaikissa aihepiireissä koko ajan alkaen ihmisestä itsestään ja päätyen kaikenlaisiin ympäristöihin vuorovaikutuksineen kaikkineen!...
