Olen viettänyt taas vaihteeksi muutamia päiviä täydellistä sometaukoa (myös Facebookista), joka on minulle nykyään jo tuttuun tapaan pysyvä tapa silloin tällöin -- maailmanpolitiikan tapahtumien ollessa jatkuvasti erittäin intensiivisiä onkin hyvä välillä pysähtyä myös siksi pureskelemaan ja miettimään kaikkea tapahtunutta ja pyrkiä huolehtimaan omasta elämästäni ja myös edelleen äitini elämästä hänen omaishoitajanaan; onneksi hän sentään voi viime vuotta selvästi paremmin tällä erää.
Tässä kirjoituksessa palaan nyt kuitenkin maailman yhteiskunnallis-poliittisten tilanteiden sijaan sääennuste- ja luontoseuranta-asioihin, ja onneksi tuo sometauko ei merkittävästi vaikuttanut siinä tilanteista huonosti jälkeen jäämisen tai myöhästymisen muodossa, vaikka jo viime viikolla olisin voinut tehdä uuden julkaisun näissä aiheissa.
Viive ja kirjoitustauko ei ole haitannut ja se jopa mahdollistui tarkoituksella, koska jo viimekertaisen ko. kirjoituksen sääennustesisällöissä viime viikolle totesin sään muuttuvan erittäin leudoksi ja pysyvän sellaisena varsin vakaasti maaliskuun puolelle, ja muutoksia ei ole tullut siihen mainittavasti tähän päiväänkään mennessä.
Leudontuminen tapahtui varsin odotetusti viime viikon lopussa ja tällä viikolla leutous vain jatkuu ja jatkuu aloittaen viikonloppuna maaliskuun ajankohtaan nähden edelleen tavanomaista paljon korkeammissa lämpötiloissa jopa koko maassa -- Etelä-Suomessa aletaan olla siksi termisen kevään puolella jo melkoisen vakaasti ja erittäin ennenaikaisesti tavanomaiseen verrattuna, ja Lapissakin talvi on jäänyt ajankohtaan nähden hyvin vaisuksi viime päivinä suojasäineen.
Viime viikolla vielä aluksi oli kuitenkin Etelä-Suomessa kuluneen talven toiseksi kylmin pakkasjakso, ja paikoin lounaisosissa mitattiin jopa koko talven kylmimmät pakkaset; lämpötilat olivat alimmillaan sisämaassa vähän -15 asteen molemmin puolin ja paikoin idän lumisimmilla alueilla -20 asteen tienoillakin. Etelärannikolla ja lounaiskolkassa kylmimmät lukemat olivat enimmäkseen -10 ja -15 asteen välillä -- eli mikään erityisen ankara pakkanen ei ollut kyseessä missään, joka on ollut edelleen omalta osaltaan erittäin leudon talven merkki kokonaisuudessaankin.
Lisäksi tuon pakkasjakson aikana saatiin myös lumisateita, ja ne olivatkin paikoin aikaisempiin ennusteisiin nähden vähän runsaampia; esim. pääkaupunkiseudulle saatiin yhtenä iltana (viime kertaisen sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksen viimeisessä päivityksessä kuvailtu ko. tilannetta) mereltä tulleesta lumikuurojonosta uutta lunta muutamasta sentistä Helsingin keskustan jopa yli 10 cm:n saakka.
Toisaalta osassa muuta Etelä-Suomea uuden lumen kertyminen jäi määrältään vain siihen "hentoon pölykerrokseen" tai pariin senttiin -- Nyttemmin nämä uudet lumet ovat jo sulaneet muutamia pieniä paikkoja (kuten juuri Helsingissä) lukuun ottamatta kokonaan pois, ja jäljellä on enää se pakkasjaksoa edeltänyt vanha lumipeitejäänne sisämaassa; muustakin lumitilanteesta kerron lisää alla luontoseurantaosiossa.
Tuo sään leudontuminen viime viikonloppuna ja vielä tämän viikon alussa oli sillä tavalla kahtiajakoinen itä-länsisuunnassa muutaman päivän ajan, kun Suomesta Venäjälle poissiirtynyt pakkasilmamassa jäi vellomaan lähelle ko. itäpuolelle niin, että siitä jäi ulottumaan kaakkois- ja itäosiin ajoittain heikkoa pakkasta samalla länsiosien ja Lapin saatua jatkuvaa suojasäätä ja plussakeliä lounaistuulella ja sillä vyöhykkeellä esiintyi myös ajoittain vesi- ja räntäsateita tihkusateiden ja sumujen-utujen kera; paikoin myös sillä alueella nähtiin silti ajoittain auringonpaistettakin.
Tämä johtui siitä, kun suursäätilan elementit jäivät noiksi päiväksi lähes ennalleen, missä Pohjois-Atlantilla pyöri sijoillaan erittäin voimakas ja laaja matalapaine syöttäen leutoa ilmaa lännestä ja lounaasta Fennoskandiaan. Samalla Venäjältä Välimeren itäosiin jäi sijoilleen korkeapaineen selänne, joka piti tuota pakkasilmamassaa sijoillaan laajasti Venäjältä Itä-Eurooppaan ulottuneella vyöhykkeellä, ja jopa Mustanmeren ja paikoin Välimeren itäosan alueilla saatiin siitä talven ankarimpia säitä yöpakkasineen ja runsaine lumipyryineen.
Nyttemmin tämä asetelma on alkanut muuttumaan siten, että tuo itäinen korkeapaine ja pakkasilma on alkanut antamaan periksi ja sää leudontumaan vähitellen myös tuolla alueella, ja etenkin Uralilla hyvinkin leudoksi sikäläisiin normaalioloihin nähden.
Samalla Pohjois-Atlantin matalapainetoiminta on kuitenkin pysynyt voimakkaana, mutta Fennoskandian alueelle länsi-lounaisvirtaus on heikkenemässä nyt tilapäisesti pariksi-kolmeksi lähipäiväksi, joka tietää etenkin Lapissa heikkojen-kohtalaisten pakkasten palaamista hetkeksi ja etelässäkin pilvipeitteen rakoillessa heikkoja yöpakkasia voi esiintyä.
Etelä-Suomea on ylittänyt etelä-pohjoissuuntainen sadealue eilisillasta alkaen, joka on viimein siirtämässä myös itäkolkasta paremmin Venäjälle syrjään kylmempää ilmaa; sateet ovat olleet lännessä lähes yksinomaan vettä, mutta idässä vielä myös luntakin. Lännessä sää on tällä julkaisuhetkellä poutaantunut em. sadealueen liikkuessa jo kaukana Päijänteen tasan itäpuolella itään, mutta matalaa sumupilveä ja paikoin sumuja on edelleen. Lämpötilat olivat idässä yöllä vielä hieman pakkasella, mutta tänään päivä- ja iltalämpötilat ovat olleet koko alueella +1 ja +4 asteen välillä.
Jatkossa tuon heikenneen länsi-lounaisvirtauksen takia huomenna torstaina ja perjantaina sää jatkuu Etelä-Suomessa aluksi runsaspilvisen kosteana, kun kostea ja leuto ilmamassa jää hyvin heikoissa tuulissa sijoilleen; mainittavia sateita paikoin heikkoja vesikuuroja / tihkua lukuun ottamatta ei silti esiinny tuon em. sadealueen kaikottua, mutta tyynissä tuulissa ja kosteassa ilmassa voi syntyä ja pysyä etenkin öisin sumuja. Perjantaina sää alkaa vähitellen kuivumaan lännestä alkaen, jolloin sumut hälvenevät ja pilvipeite alkaa rakoilemaan. Lämpötilat ovat koko alueella to-pe aikana tasaisesti yötä-päivää 0 ja +4 asteen välillä; leudointa on lännen ja etelän lumettomilla alueilla.
Sitten lauantaina on vuorossa viikon kuivin päivä, jolloin heikoissa länsituulissa Etelä-Suomessa voi pilvisyys olla ajoittain melko vähäistäkin ja ainakin vaihtelevaa. Tämän takia pe-la välisenä yönä voi olla heikkoa yöpakkasta etenkin sisämaassa, mutta päivälämpötila kohoaa kuitenkin +2 ja +5 asteen välille ja auringonpaisteen sattuessa ilma voi tuntua hyvin keväiseltä heikoissa tuulissa.
Pohjois-Atlantin matalapainetoiminta näyttää kuitenkin voimistuvan jo sunnuntaiksi niin paljon lisää tai uudestaan, että se alkaa vaikuttamaan länsi-lounaisvirtauksen voimistumisena Suomessa jo sunnuntaina; Etelä-Suomessa voimistuvien tuulten mukana voi pilvisyys runsastua, mutta näillä näkymin sadetta saadaan vetenä ja lumena lähinnä vain Pohjois-Suomessa lännestä alkaen. La-su yölämpötila voi olla vielä etelässä hitusen pakkasella, mutta päivälämpötila on taas +2 ja +5 asteen välillä; länsiosissa saattaa olla jopa yli +5 asteen lukemia, kun voimistuva länsi-lounaisvirtaus tuo lisää hyvin leutoa ilmaa.
Näillä näkymin ensi viikolla on vuorossa entistäkin leudompaa ilmaa etenkin Etelä-Suomeen, kun suursäätilassa tapahtuu seuraavaa: Pohjois-Atlantin voimakas matalapainetehdas tuottaa matalapaineita jonona Lapin yli itään ja samalla manner-Eurooppaan voimistuu vähitellen korkeapainetta; näiden välissä voimistuu erittäin leuto länsi-lounaisvirtaus Britteinsaarten yli Fennoskandian etenkin eteläosiin ja Venäjälle.
Näin ollen myös koko Euroopassa sää lämpenee ensi viikolla merkittävästi ja mm. manner-Eurooppaan Ranskasta aina Ukrainaan saakka tulee kasvukauden aloittava lämpöaalto, jossa päästään viikon loppuun mennessä päivälämpötiloissa jo +15 ja +20 asteen välille, ja paikoin saattaa siellä +20 astettakin ylittyä vuoden ensimmäisen kerran erittäin etuaikaisesti sikäläisittäinkin...
Täällä Suomessa eteläosat saavat osansa tuosta erittäin leudosta länsi-lounaisvirtauksesta ajoittain runsaspilvisten vaiheiden ja toisinaan auringonpaisteenkin kera jopa siten, että ensimmäisen kerran ma-ti aikana lämpötilat asettuvat yleisesti koko ajan plussalle niin, että öisin lämpötilat ovat 0 ja +5 asteen välillä ja päivälämpötilat +5 ja +10 asteen välillä...
Sitten ke-to olisi luoteesta pyrkimässä tilapäisesti matalapaineen perässä hieman kylmempää ilmaa Etelä-Suomeenkin, mutta jo viikon lopussa lounaasta pyrkinee taas hyvin leutoa ilmamassaa pohjoisessa viilettävän matalapaineen kera ja hurjimmissa ennustemalleissa joko erityisen lämmin ilmapulssi ja / tai Föhn-tilanteen voimistuminen siinä voisi nostaa etelässä lämpötilat vuoden ensimmäistä kertaa jopa yli +10 asteen!...
Näillä näkymin ensi viikon merkittävimmät sateet liikkuvat lähinnä Pohjois-Suomen yli itään noiden em. matalapaineiden kera, mutta etelässäkin hetkittäiset vesisateet ja tuossa ke-to kylmemmän vaiheen aikana räntä-lumisateetkin voivat olla mahdollisia -- Lapissa on vaihtelevampaa, missä vuorottelevat suojasäät ja heikot-kohtalaiset pakkaset sekä ajoittain runsaatkin vesi- ja lumisateet; sielläkin normaalia leudommista oloista ja ajoittaisista suojasäistä huolimatta osassa Lappia lumipeite voi siis kasvaa lisää paikoin paljonkin...
Tarkastellaan tuota ensi viikon eriskummallista säätä lisää päivityksessä, jolloin tarkentuu ja varmistuu tuon jopa äärilämpimän sään luonne ja aikataulullinen sijoittuminen, tai jos se peruuntuukin vielä jossain määrin tai jos lämpimän väliin tulee tuota kylmää selvemmin; teen päivityksen viimeistään ensi sunnuntaina...
Seuraavaksi otetaan luontoseuranta-asiaa tarkasteluun, ja siinä kiinnostaa etenkin Etelä-Suomen lumipeitetilanne, joka näissä jo muutaman päivän jatkuneissa erittäin leudoissa säissä on ajankohtaan nähden jo nytkin taas äärivähäistä lumettomuuden kattaessa etenkin lännessä ja eteläisimmissä osissa laajoja alueita.
Lumipeitetilanteeksi on siis palautunut nyt se vaihe, joka oli ennen tuota viimeisintä pakkasjaksoa, missä aikaisempi erittäin leuto sääjakso oli sulattanut lumet kokonaankin pois suuresta osasta Uuttamaata sekä yleisesti Varsinais-Suomesta ja lähes koko Satakunnasta. Yhtenäisemmän vanhan lumipeitteen raja oli siinä noin Vaasan tienoilta Tampereen ja Hämeenlinnan kautta Lahden eteläpuolitse Haminan seudulle ja näin ollen Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä ja osassa Päijät-Hämettä lumipeite oli laajoilla sulalaikuilla; siitä koillispuolella olevalla yhtenäisellä lumipeitealueella hankien paksuudet olivat n. 10 ja 30 cm:n välillä.
Tuollainen tilanne on siis nyt lähtökohta jatkon lumisulamiselle, joka etenee vääjäämättä päivittäin koko loppuviikon ajan ja myös ensi viikon alussakin ilman uusia lumisateita: näin ollen ensi viikon alkuun mennessä voidaan odottaa kokonaan lumettoman alueen työntyvän jo selvemmin myös Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen alueille sekä idempänä etelärannikon itäosista myös Kymenlaakson-kaakonkulman sisämaahan päin.
Samalla myös tuon koillispuolisen yhtenäisen lumipeitealueen piirissä peltoaukeat tulevat laajasti sulalaikuille ja muutenkin lähinnä vain enää metsiin ja lumenkinostumapaikoille jää selvemmin lumipeitejäänteitä sielläkin.
Jos ensi viikolla jotain uutta lunta saattaisi tuossa em. ke-to tilapäisessä kylmenemisessä tulla, niin se sulaa hyvin nopeasti sitten pois taas ko. viikon lopun uudessa "lämpöaallossa"...
Tuossa viimeisimmässä pakkasjaksossa muodostui Etelä-Suomessa sekä routaa että vesistöjäitä tämän kuluneen talven suurimmat määrät, kun lumipeite jäi pakkasjakson aikana sen verran vähäiseksi muutamia poikkeuksia (kuten se Helsingin em. runsaahko uusi lumipeite) lukuun ottamatta.
Roudan paksuudeksi muodostui vähälumisimmilla kohdilla vähintään 5 - 10 cm, ja paikoin yli 10 cm. Runsaslumisimmilla paikoilla roudan muodostus jäi vain pariin-kolmeen senttiin. Tämä jo muutaman päivän jatkunut plussakeli etenkin lännessä on alkanut sulattamaan routaa heti tuon uuden lumipeitteen kadottua, ja siksi länsirannikon tuntumassa roudattomia alueita on jo alkanut syntymään.
Roudan sulaminen jatkuu ensi viikolle saakka ja tuon ensi pe-su ajan kahdet heikot yöpakkaset hidastavat sitä prosessia vain vähän; näin ollen etenkin ensimmäisenä lumettomaksi muuttuneilla alueilla alkaa muodostumaan vähitellen yhä enemmän roudattomia alueita / kohtia maaperässä, ja auringonpaahteiset paikat ovat tietenkin ensimmäisenä kokonaan roudattomia.
Vesistöjäiden suhteen Etelä-Suomen järvet saivat jääkansiinsa paksuutta sen verran lisää tuosta viimeisimmästä pakkasjaksosta, että jääkansien paksuudet saavuttivat maksimissaan yleisesti 25 ja 40 cm:n välisiä paksuuksia, ja itäosan sisämaan runsaslumisimmalla alueella paikoin noin puolen metrinkin paksuuksia. Myös virtapaikoille saatiin uusia jääkansia aikaisemmin sulana pysyneillä alueilla ja samalla moniin jokiinkin muodostui monin paikoin yhtenäisiä jääkansia.
Jäät olivat myös varsin puhtaita pinnoiltaan, koska uutta lunta satoi vain sen verran vähän laajoilla alueilla em. runsaslumisia tilanteita lukuun ottamatta; siksi havaitsinkin esim. Hämeenlinnan ympäristön järvialueilla ainakin rantajäillä paljon jalankulkijoita, kun jäät ennen tätä uutta leutoa säätä olivat vielä kestäviä.
Nyttemmin järvijäätkin ovat taas alkaneet sulaa ja ne ovat pinnoiltaan taas runsasvetisen peilimäisiä, ja etenkin virtapaikoilla ja joissa jääkannet ovat alkaneet katoamaan pois; joissa on ollut myös uutta vesivirtaamien nousua lumisulamisen ja viimeaikaisten vesisateiden takia, mutta ilmeisesti vain lievää tulvimista on tulossa jatkon sulamisen ollessa sen verran jo rajallista lumen loppuessa ns. kesken -- maaperä pysyy kuitenkin hyvin märkänä, kun roudan sulaminen kokonaan ottaa vielä aikaa.
Merijäätilanteissa on jatkunut iso kontrasti pohjoisten ja eteläisten merialueiden kesken; Perämeri jäätyi kokonaan umpeen viimeistään tuossa viimeisimmässä pakkasjaksossa, mutta Selkämeren ja Suomenlahden ulapoilla säilyivät koko ajan laajat sula-alueet edelleen, ja esim. Suomenlahden länsiosissa ulapan pintavesilämpötilat ovat pysyneet yhä +1 ja +3 asteen välillä.
Laajimmillaan tuon pakkasjakson viime vaiheissa viime viikon lopulla jääkentän laajuus kattoi Suomenlahden itäosan ulappaa jo n. puoliksi, ja muuallakin rannikolla uutta jäätä muodostui melko leveänä vyöhykkeenä; ns. kiintojää jäi kuitenkin edelleen muodostumatta lähes kaikkialla rannikolla.
Kuitenkin viime päivien sulamisen lisäksi myös tuulet ovat taas hajottaneet ja siirtäneet merijäitä tiiviimmin rannikolle, joten ulapoiden sula-alueet ovat taas erittäin epätavallisen laajoja eteläisillä merialueilla, vaikka merijäiden ns. keskimääräinen laajin vaihe olisi vasta tulossa maaliskuun alussa ja Suomenlahdenkin pitäisi olla silloin normaalisti kauttaaltaan jäässä; nyt siitä poiketaan rajusti -- niinpä myös Perämerellä on jo syntynyt ulapalleen laajaa sulaa aluetta.
Merijäidenkin yhä keväisempi väheneminen jatkuu myös koko ajan ensi viikolle saakka. Näin ollen maaliskuun alkaessa vesistöjäät ovat ajankohtaan nähden erittäin etukeväisiä sulamisen asteiltaan -- tämän hetken paksuimmatkin jäät alkavat siksi haurastumaan vähitellen sekä järvissä että merellä, vaikka toisaalta kunnollinen kevätauringonpaisteen tuottama jään haurastuminen tapahtuu etelässä paremmin vasta maaliskuun loppupuolelle tultaessa.
Maan pinta on siis taas laajasti paljastunut esille, ja täten voidaan taas nähdä mm. ruohovartisen kasvillisuuden tilannetta: kuten edellisellä kerralla uumoilin vähälumisen pakkasjakson takia, niin ainakin aikaisempaa selvästi näkyvämpää lehtinuutumista ja -kuolemista on tapahtunut aikaisemmin talvella vielä melko vihreinä pysyneillä lajeilla, kuten apiloiden (Trifolium sp.), voikukkien (Taraxacum officinale), niittysuolaheinän (Rumex acetosa) ja monien heinälajienkin tapauksissa nähdään -- mutta eipä kokonaan kuollutta tilannetta olekaan muodostunut, joten ovatpa suomalaiset luonnonkasvit kyllä "kovaa sakkia".
Maaseudun peltoviljelyssä syysviljojen (ruis ja syysvehnä) orailla on havaittavissa myös aikaisempaa enemmän kellastumista tuon vähälumisen pakkasjakson takia, mutta niiden toipuminen tapahtuu varmasti ihan hyvin myöhemmin keväällä kasvukauden alettua.
Puistojen ja puutarhojen nurmikoilla on myös ruskeasävyisyys lisääntynyt entisestään, mutta niidenkin kohdalla voidaan sitten keväämmällä odotella ihan hyvän uuden kasvun ilmaantumista, ja jos kevät nyt nähtävään tapaan olisi alkamassa ja etenemässä todella näin huippuvarhaisena, niin nurmikoiden ensivihertymisetkin olisivat sitten myös erittäin etuaikaisia jatkossa...
Varhaisen kevään merkkinähän jo ennen tuota helmikuun pakkasjaksoa vallinneessa edellisessä erittäin leudossa sääjaksossa saatiin lounaiskolkassa ja paikoin Uudellamaalla alkuun pähkinäpensaan (Corylus avellana) kukinta; tuossa viime viikolla päättyneessä pakkasjaksossa oli odotettavissa kukinnan alkuun herkistyneille hedenorkoillensa ainakin vähän pakkasvaurioita, ja esim. Espoossa olen havainnut sellaisten norkkojen parissa hieman niiden kuivumista.
Suurimmaksi osaksi yllättävän hyvää pakkasselviytymistä niiden parissa toisaalta on ollut myös, joten jatkon leudossa säässä pähkinäpensaan kukinta pääsee jatkamaan parempaan kukintaan etenemistä vähitellen ihan hyvään tapaan, ja viimeisenä vielä nukkuneet norkotkin alkavat vetreytymään.
Samalla ensimmäiset lepät (Alnus sp.) alkavat lämpimillä kasvupaikoilla saavuttamaan kukinnan alkua viimeistään ensi viikolla, mutta yleinen ja runsas kukintavaihe antaa vielä odottaa itseään...
Myös haavan (Populus tremula) norkkoalut ja pajujen (Salix sp.) vastaavat "kissat" jatkavat taas pakkastauon jälkeen kasvuaan hitaasti, mutta niillä varsinaisen kukinnan alkuun on vieläkin melko paljon matkaa.
Talvi on siis näillä näkymin jäämässä Etelä-Suomessa jo taakse erittäin ennenaikaisesti, kun sääennustemalleissa ei ole näkyvissä pitkälle maaliskuulle saakka mitään kunnon kylmenemistä edes takatalveksi.
Stratosfäärin polaaripyörteen tilanteessa on ollut toisaalta näkyvissä ennustemerkkejä siitä, että lähiviikkoina pyörre olisi siirtymässä napa-alueelta kohti Länsi-Eurooppaa ja sitten Siperian suunnasta kehittyisi jonkinlainen SSW-tilanne (äkillinen stratosfäärin lämpeneminen); eli tämä kokonaisuus muuttaisi jossakin kohtaa maaliskuun lopulla myös troposfäärin virtauskenttää pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta sääennustemalleissa siitä ei ole vielä kunnollista tietoa, miten se vaikuttaisi... Joka tapauksessa kevään edetessä stratosfäärin polaaripyörre muutenkin aina hajoaa ja lopulta katoaa kesäksi kokonaan pois, ja joka kevät tietenkin eri tavalla.
Tässä vielä lopuksi linkkitietoa: vesistöjäiden tilanteita olen seurannut näistä linkeistä; järvijäät ja merijäät. Stratosfäärin polaaripyörteen ennusteet saa kätevästi tulkittua tästä Meteociel-linkistä.
Päivitys 5.3.2025 klo. 23:55:
Sääennustepäivitys on taas viivästynyt muutamalla päivällä aikaisemmin aiotusta viime sunnuntaista, ja tällä kertaa syynä oli se, kun keskityin postailemaan intensiivisesti Facebook-seinälleni radikaalisti etenevien maailmanpolitiikan vaiheita ja kommentoin siinä niitä; siksi oli vaikeaa keskittyä tähän sääkirjoitukseen -- nyt kuitenkin viimein teen päivityksen tämän maaliskuun ensimmäisen kokonaisen viikon loppuosan säästä ja siinä on ennakkotietoja myös ensi viikon säästä, ja tuttuun tyyliin siis Etelä-Suomeen painottuen.
Viime viikon sääennusteeseen nähden tälle viikolle on tullut sen verran muutosta, että lännestä Fennoskandiaan vyörynyt matalapainejono sateineen on ottanut viikon alussa hieman eteläisemmän reitin, joten myös Etelä-Suomi on saanut joka päivä sateita ma-ke aikana.
Tämä eteläisempi matalapainereitti on tarkoittanut myös sitä, että Lapissa on ollut selvästi talvista säätä pakkasineen (kuitenkin ihan tavanomaista ajankohdan kevättalvea), mutta etelään on työntynyt lännestä hyvin leutoa ilmaa annoksittain, jolloin esim. Ahvenanmaalla päästiin toissa päivänä maanantaina vuoden ensimmäisen kerran +10 asteen yli. Muuallakin etelässä on ollut paikoin yli +5 asteen lukemia päivisin etenkin lumettomalla alueella -- ilmamassat ovat siis olleet tasaisesti etelän leutoon ja pohjoisen talveen jakautuneita eikä em. kaltaista kylmää jaksoa ole ollut etelässä tässä viikon puolivälissä.
Tuon matalapainejonon sateet ovat jännästi sattuneet etenkin yön ja aamun aikoihin Etelä-Suomessa ma-ke, jolloin juuri ennen sateita öisin on käväisty ainakin sisämaassa lievästi pakkasella; tämä on puolestaan tarkoittanut sitä, että sisämaassa nuo yön-aamun sateet ovat olleet osaksi märkää lunta ja räntää, mistä joka aamuksi ma-ke tuli tilapäisiä lumipeitteitä maahan. Ne kuitenkin sulivat päivien plusasteissa joka kerta pois.
Huomenna torstaina taas uusi matalapaine liikkuu sen verran pohjoisempaa reittiä Pohjois-Suomen yli itään, että sen mukana tulee Etelä-Suomeen jo yöllä tähän mennessä kevän lämpimin ilma-annos manner-Euroopan lämpöaallosta, joten jo yöllä lämpötila pysyy etenkin lumettomalla alueella jopa +5 asteen vaiheilla ja päivällä on mahdollisuus myös mantereella rikkoa +10 asteen raja maksimilämpötiloissa -- sää on enimmäkseen pilvipoutaista vain vähäisen vesisaderiskin kera, ja Aurinkokin pilkahtelee.
Sitten perjantaina tuon torstaisen matalapaineen perään yrittää to-pe yöksi hieman viileämpää ilmaa luoteesta, jolloin sisämaassa yölämpötila voi käväistä nollassa tai on vain parisen astetta plussalla. Päivällä kuitenkin taas uusi matalapaine lännessä nostaa edellään Etelä-Suomeen lounaasta uudestaan hyvin lämmintä ilmaa, joten päivälämpötila voi olla taas ainakin +5 ja +10 asteen välillä -- sää on edelleen pilvipoutaista vähäisen vesisaderiskin kera.
Sitten tuokin matalapaine viilettää Pohjois-Suomen yli itään, jolloin sen jälkipuolella yrittää taas luoteesta annos viileämpää, mutta la-su ajaksi ja vielä ensi viikon alussa maanantaina suursäätilan asetelma alkaa muuttumaan; päämatalapaine jää pyörimään kauaksi läntisimpään Eurooppaan ja siitä ulottuu heikkoa solaa Fennoskandian keskiosiin, jolloin manner-Euroopassa tällä viikolla laajasti kehittyneestä lämpöaallosta jää vielä tuoksi la-ma ajaksi ulottumaan täpärästi lämpöä Etelä-Suomeen.
Pilvisyys pysyy la-ma vaihtelevan runsaana lievän vesisaderiskin kera, mutta Aurinkoakin nähdään välillä; lämpötilat voivat edelleen pysyä hyvin korkeina eli öisin nollassa tai parisen astetta plussalla ja päivisin +5 ja +10 asteen välillä, mutta lähempänä Keski-Suomea olevalla vyöhykkeellä voi olla selvästi kylmempää, joten lämpö olisi etenkin vain kaikkein eteläisimmän Suomen asiaa tuossa vaiheessa.
Sitten ensi viikolla maanantain jälkeen on ollut ennustemalleissa merkkejä selvästä sään kylmenemisestä koko Suomessa, kun tuosta matalapaineen solasta muodostuisi voimakkaampi matalapaine ja se siirtyisi Suomen itäpuolelle, jolloin pohjoisesta pääsisi purkautumaan kylmää ilmaa ja siten jopa takatalven riskiä koko Etelä-Suomeenkin!...
Tämä skenaario on vielä kuitenkin epäselvä ja hieman epävarma, joten palaan asiaan sitten seuraavassa sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksessa.
Mutta ennen tuota mahdollista takatalvea voimme Etelä-Suomessa nauttia ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämpimästä kevätsäästä, joka jouduttaa sisämaassakin viimeisten lumijäänteiden sulamista, ja ensimmäisenä lumettomaksi muuttuneilla Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla on jo hämmästyttävästi useampi päivä peräkkäin maanantaihin saakka jopa kasvukauden alkua yrittävää yli +5 asteen vuorokausikeskilämpötilaa; se tulee ilmenemään maanantaihin mennessä varmasti jollain tavalla luonnossa, josta kerron sitten havaintojani siinä seuraavassa ko. aiheen mukaisessa kirjoituksessa...
No comments:
Post a Comment