Maaliskuun 18. päivänä tein tämän Facebook-julkaisun, jossa oli ohessa Maria Asunnan fb-julkaisu: aiheena molemmissa oli tasan viisi vuotta sitten maaliskuussa 2020 eskaloitunut korona-hysteria, jonka tiimoilta molemmissa ko. julkaisuissa oli aiheena tuolloin alkanut ja kiristynyt "monella tavalla sairas" korona-politiikka ja sen kritisoiminen.
Mukana julkaisuihin liitettynä on myös iltalehden juttu myös viime kuulta; "Yle: Mika Salminen: Koronarajoitukset menivät liian pitkälle", johon molempien kritiikki myös kohdistuu, koska siinä tuo Mika Salminen on tekopyhästi ja yhä myös välttelevän ja vähättelevän jälkiviisas, vaikka hän oli tuolloin 5 vuotta sitten myös mukana luomassa pohjaa tuolle sairaalle virallisen vallan korona-politiikalle.
Tästä aloitan tämän aiheen kanssa runsaamman ja muitakin kuin vain sää- ja luontoaiheita käsittelevien blogikirjoitusten teon tavallaan uudestaan -- käytän nyt tätä em. fb-julkaisuani pohjana sen mukaisen teeman jatkokäsittelylle: muistellaanpa siis noita viiden vuoden takaa alkaneita korona-hysterian aspekteja, ja sitä varten tässä on alla ensin tuon fb-julkaisuni teksti kokonaan lainattuna, jossa omakohtaisena muistelona kertaan tuon maaliskuun 2020 tapahtumia, kun Uusimaa eristettiin muusta maasta kuukauden ajaksi ko. "monella tavalla sairaan korona-politiikan" takia:
---- Viisi vuotta tästäkin (ko. korona-hysterian alkaminen) on jo, ja muistan edelleen hyvin koko hysterian, ja miten tajusin jo alussa maaliskuussa 2020 koko homman sairaan ja totalitaristisen luonteen, ja miten siihen liittyi vahvaa joukkohypnoosia, virallisen vallan petollisuutta ja tyhmyyttä sekä monenlaista epätieteellistä propagandaa ihan jopa myös terveydenhuollon piiristä käsin.
Siksi itse taisin olla sieltä kaikkein rebelimmästä päästä valitessani asenteeni: nimittäin koko korona-ajalle totaalisen maskittomuuteni, PCR-testiä koskaan käyttämättömyyteni ja lopulta myös rokottamattomuuteni lisäksi uhmasin yhden kerran Uudenmaan sulkua menemällä Espoosta Hämeenlinnaan jota kuinkin tasan 5 vuotta sitten -- moinen reissuni edestakaisin yhden päivän aikana onnistuikin lievällä tuurilla ja se meni näin:
Lähdin aikaisin aamulla paikallisbussilla Helsingin rautatieasemalle lähes aution pääkaupunkiseudun läpi ja tarkoitukseni oli matkustaa päivän ainoalla junavuorolla Hämeenlinnaan; jännitin sitä, josko rautatieasemalla olisi ollut poliisipartio tarkastamassa matkustajien matkamotiiveja, mutta juuri sinä päivänä ja ko. aamuna ei tarkastusta ollutkaan ja pääsin kolmen muun matkustajan kanssa eteen päin junaan -- poikkeuksellisilla työhön tai opiskeluun liittyvillä syillä matkustamista hyväksyttiin Uudenmaan ulkopuolelle joissakin tapauksissa, ja minulla oli valmiina matkamotiivina mielessäni "valokuvausprojektin teko opiskelua varten"...
Myöskään Uudenmaan rajaa edeltävällä Hyvinkään asemalla tarkastusta ei ollut ainakaan junan sisällä, joten läpi vaan menin edelleen -- ilmeisesti tarkastus- ja poliisipartioresurssit Uudeltamaalta ulospäin oli keskitetty maantieliikenteen valvontaan motareilla ja muilla valtateillä.
Perille päästyäni vietin sitten päivää äitini luona Hämeenlinnassa ja todellakin tein myös silloinkin siellä valokuvaushommia (eli matkamotiivini piti tavallaan paikkansa) pitkin kaupunkia, ja pistin silloin merkille joitakin mielenkiintoisia korona-hysterian ko. alkuun liittyneitä ilmiöitä:
Ensinnäkin paikallisen uimahallin pysäköintialueelle oli varattu siimanauhoin kohta PCR-testausta varten, missä parin pakettiauton ja ambulanssin luona odotteli muutamia koko suoja-asuun ja suojapäähineeseen sonnustautuneita terveyshenkilöitä, ja ehkä parisen asiakasta -- muutoin ko. pysäköintialue oli autio, koska uimahallihan oli suljettu ko. tilanteen takia.
Hämeenlinnan keskustassa oli kyllä jonkin verran ihmisiä mm. lenkkeilemässä tai käymässä ruokakaupassa niiden oltua kuitenkin rajoitetusti auki, mutta olihan sielläkin normaalia hiljaisempaa selvästi.
Merkittävä ihmisten koronakäyttäytymiseen liittyvä huomio tuli eteeni kuitenkin Hämeen linnalla ja siellä nimen omaan vallihautaosiollaan -- nimittäin koskaan ennen näkemättömästi jotkut ihmiset olivat menneet istuskelemaan vallihaudan sisäpuolelle linnan seinän viereen rinteelle; en ollut koskaan ennen nähnyt moista, mutta tuolloin ilmeisesti nuo ihmiset kokivat, että saivat tuollaisella istuskelu-ulkoilullaan vallihaudan fyysisestä muodosta (välissä kanava vettä) turvaa toisia ihmisiä eli "taudillisia" vastaan psyykkisenä kokemuksena ja he uskalsivat siten käydä ulkona "piknikillä", koska olihan varsin aurinkoinen, leuto ja lumeton tilanne silloin ennätysleudon "talven" perään.
Sittemmin tuon hysteriavaiheen jälkeen en ole jälleen missään vaiheessa nähnyt kenenkään menevän tuolla tavalla istuskelemaan ko. vallihaudan sisäpuolelle.
Sitten myöhään ko. iltapäivänä oli vuorossa kotiinpaluuni päivän ainoalla junavuorolla Helsinkiin; tällä kerralla Hämeenlinnan rautatieasemalla olikin noin 5-6 poliisia tarkistamassa matkustajien matkamotiiveja, mutta onnekseni Uudenmaan sulun sääntönä oli se, että Uudenmaan sisällä asuvat piti joka tapauksessa päästää vapaasti kotiinsa Uudenmaan ulkopuolelta; siispä taas vain menin läpi ilman sanktioita lyhyen sananvaihdon ja henkilökortin näytön jälkeen poliisin kanssa.
Matkustajia näytti olevan menomatkalle tuplasti enemmän kuin aamulla oli tulomatkalla, eli jopa noin 6 kpl. -- siinä sitten matka meni sujuvasti ja Pasilan asemalla junan pysähdyttyä näin ikkunasta, miten asemalla päivysti muutama armeijan kaveri muodostelmassa ja asennossa aseen kanssa.
Lopulta takaisin kotiin päästyäni naureskelin illalla itsekseni, että olipas kaikkien aikojen "reissu"! ----
Kuten te blogiani aikaisemmin lukemattomat nyt tuosta havaitsette, niin minulla oli jo tuolloin 5 vuotta sitten erittäin kriittinen ja kyseenalaistava asenne tuota korona-tilannetta vastaan: sen muodostumiselle löytyy perua jo vuosien 2009-2010 sikainfluenssa-hysteriasta, jota ennen vuonna 2008 olin jo alkanut valveutumaan ja heräämään uudella tavalla myös terveydenhuollon katalaan ja sairastuneeseen tilaan osana länsieliitin luomaa rahatalouskeskeistä globalismia ja imperialistista vallan agendaansa; koko hirveä salaliitto kaikkeen muuhunkin liittyen oli alkanut valjeta minulle silloin.
Nimittäin havaitsin sen myötä jo tuon sikainfluenssa-hysterian sisältäneen mm. terveydenhuollon valjastamista rahataloudellisen keinottelun piiriin, jossa tautiepidemioita ylikorostetaan sekä liioittelemalla että myös epätieteellisesti vääristelemällä, ja missä sen avulla massoille luodaan pelkotiloja ko. "taudeista" sitä varten, että heitä on siksi helpompi manipuloida käyttämään ko. tavalla aseellistetun terveydenhuollon loihtimia "pelastuksia" moisiin "tauteihin" eli lääkkeitä ja rokotteita moisen takana piruilevan ko. rahatalouseliitin valta- ja rahanhimon tyydyttämiseksi -- juuri niin narsistiseksi ja psykopaattiseksi oli länsieliitin luonne jo käynyt tuossakin vuosien 2009-2010 vaiheessa.
Tuo sikainfluenssa-hysteria oli täten jo esimakua tästä korona-hysteriasta ja tavallaan ensimmäinen testikenttä ko. eliitille käyttää valtaansa em. tavalla väärin: sitten tosiaan maaliskuussa 2020 kävi viimeistään selvästi ilmi se, että siinä kohtaa aloitettiin virallisen vallan kautta todenteolla moisen eliittivallan väärinkäyttö maksimaalisesti ja kattaen myös monia muita oheen liitettyjä yhteiskuntatoimintoja terveydenhuollon lisäksi! -- korona-"pandemiasta" tulikin siis monta kertaa vakavampi valhe- ja tyranniavyörytys kuin aikaisemmasta sikainfluenssa-"pandemiasta".
Niinpä viimeistään tuo Uudenmaan sulkeminen kertoi minulle sen, että minun pitää ottaa asenteeksi moisen hysterian vastustaminen totaalisesti, ja niin myös heti tein moisten tautipelottelutaktiikkojen oltua tehottomia minuun!
Korona-hysteriaa käytettiin sitten ainakin 2-3 seuraavan vuoden ajan häikäilemättä ja radikaalisti hyväksi ko. eliitin yhteiskuntamanipulaatioissa ja tyranniakokeiluissa, jossa mm. ihmisten liikkumisen vapautta rajoitettiin hyvin monilla eri tavoilla ympäri maailmaa, ihmisiä alettiin jaottelemaan "kulkutautimyönteisiin" ja totteleviin, ihmisille keksittiin mm. kasvomaskipakon ja PCR-testaamisen pakollisuuden myötä erilaisia alistamiseen ja tottelevaisuuteen perustuvia kuuliaisuus- ja toimintaehtoja, jotta heidät saatiin käyttäytymään tietyillä tavoilla ja omaksumaan sekä visuaalisesti maskikäyttönä että henkisesti kahlitsevan pakotteen kera alammaisen ja suorastaan uusorjan roolin, jne.
Ja mikä pahinta! >> Kaiken tämän em. huipentumana massat yritettiin saada vuodesta 2021 lähtien pakotettua ottamaan ko. "tautia" vastaan hyvin kyseenalaisesti ja nopeasti kokoon kyhättyä "pelastusta" ko. tilanteessa, eli hyvin haitalliseksi osoittautunutta korona- eli mRNA-"rokotetta": pakottamiseen käytettiin taktiikkana mm. "vapaaksi rajoitteista pääsyn" suostutteluilluusiota sekä tietenkin valheellista pelastusluonnehdintaa ko. rokotteesta; "tehokas ja turvallinen".
Täällä Suomessa ei sentään ryhdytty suoraan pakottamaan rokotteen ottamista, kuten joissakin muissa maissa, missä mm. armeijaakin käytettiin pakottamisen apuna; silti arviolta 90 - 95% väestöstämme saatiin hyvinkin ankarien suostuttelu- ja pelottelutaktiikkojen avulla ottamaan moinen "lääke".
Kuten kävi ilmi, niin muka "tehokkaana" ko. rokotetta ns. jouduttiin sitten ottamaan useitakin kertoja, eli ei se ollut edes tehokas ensinkään, joten valepelastuksesta oli selvästi kyse siinäkin.
No, eipä sen tavallaan pitänytkään olla mikään "oikea pelastus", koska sen päärooli oli oikeasti olla juuri em. tapaan ko. eliitin valtaintressejä palveleva ja rahataloustuottoa lisäävä massatuote, vaikka se oli miten tahansa huono laadultaan.
Hirveimmät uumoilut minullakin liittyivät siksi myös siihen, miten moista tuotetta saatettiin käyttää myös ko. länsieliitin piireissä esiintyvän eugeniikan eli väestön kontrollin ja väestönvähentämisen agendaa varten; eli rokotteen "huonous" toimikin juuri oikein heidän katsannostaan lisäämällä ihmisten pariin ylikuolleisuutta, ja myöhemmin ajan saatossa erilaisten rokotehaittojen ja sen kautta edelleen lisäkuolleisuutta tuottavien sairauksien mukaan...
Tuota on tietenkin paha ja hankala mennä luotettavasti todistamaan näin jälkikäteen, mutta ihmisillä on ollut kuitenkin sekä merkittäviä määriä suoria rokotehaittoja että viiveelläkin merkillisiä tauti- ja ylikuolleisuustilanteita moisen rokoteohjelman jälkeen ja takia edelleen tänne vuoteen 2025 saakkakin!...
Hurjimmat salaliittoaspektit ovat olleet itse ko. tautiin liittyen sellaisia, että on väitetty jopa virusten itsensä olevan valheita ja olemassa olemattomia, ja taudit johtuisivat muista syistä; mm. ns. "terrain"-teoria -- tätä aspektia en ole itse tutkinut kunnolla edelleenkään enkä ole siksi täysin lukinnut kantaani tuohon em. asiaan...
Toisaalta huomasin kyllä omakohtaisena kokemuksena, että jotain suht tujakkaa tautia oli kuitenkin noina korona-vuosina oikeasti liikkeellä, koska muistan vuoden 2021 aikana sairastuneeni isoon flunssaan, jota podin reilun viikon ajan ja suuren osan siitä ihan petipotilaana.
Toisaalta se oli sellainen luonteeltaan, jollaista muistan sairastaneeni myös aikaisemminkin elämässäni pariin-kolmeen kertaan, joten en kokenut olleeni tuolloin "kauhean koronan" tai erityisen poikkeuksellisen taudin vallassa sitä sairastaessani -- sittemmin en olekaan ollut edes kunnon flunssan kourissa melkein ollenkaan, vaan vain kerran tai pari on ollut lievää nuhaa.
Ja rokotehaittojahan minulla ei ole ollut ollenkaan, koska moista korona-piikkiä en tietenkään ottanut ollenkaan.
Eli itse "koronasta" olin jo silloin vuonna 2020 tuoreeltaan sitä mieltä aktiivisen tutkimiseni ja muiden kyseenalaistajien tietoja seurattuani ja lisäksi sen aikaisemman sikainfluenssa-episodin opettamana, että kyseessä oli vähintään katalasti suurenneltu ja epätieteellisesti sen myötä hyväksi käytetty petos ja valehtelujen vyyhti, vaikka jokin oikea tauti oli siinä liikkeellä.
Miten sitten tuon maaliskuun 2020 jälkeen em. vastustus- ja kyseenalaistusasenteeni ilmeni erilaisissa tilanteissa, kuten mm. noissa edellä mainituissa vaiheissa ja tilanteissa? -- muistelenpa nyt tässä lisää sitäkin vuosilta 2020-2024 ja kerron omasta elämäntilanteeni kehityksestä niiden vuosien parissa, ja osaltaan vaikuttaen tähän päiväänkin saakka:
Vuoden 2020 alkajaisiksi minulla oli elämäntilanteessani jännittävä muutoskohta, ennen kuin tuo korona-hysteria pääsi valloilleen sinä maaliskuuna: minulla oli ollut jo takana vuodesta 2015 saakka sitä vuodenkierron valokuvausprojektia sekä Espoossa että Hämeenlinnassa, ja olin päättänyt vuoden 2020 alusta laittaa sille projektille valokuvien ottamisen osalta viimein päätöksen ja aloittaa sen vapauttamana uudestaan telakalla olleen maisema-arkkitehdin tutkinnon opiskelun loppuun Otaniemen Aaltoyliopiston ko. arkkitehtuurin laitoksella.
Mutta tuo korona-hysteria sitten ko. maaliskuussa pilasikin tuon suunnitelmani kokonaan, koska mm. koulut menivät myös sulkuun ko. kevääksi ja aloittivat myös koronahysterian mukaisia hullutuksiaan em. tapaan! -- koska jo aikaisemminkin olin ko. opiskelua telakalla pitäessäni menettänyt motivaatiotani sitä kohtaan ja uskoani sen tarpeellisuuteen, niin moinen hysteriakohtalo moisena tautipaniikkina sitten lopettikin jopa kokonaan motivaationi maisema-arkkitehtuurin opiskelua kohtaan; käytännön tilanteetkin muuttuivat niin hankaliksi ja uhkaaviksi, ettei enää ollut minulla mieltä yrittää muuttaa elämääni mitenkään takaisin ko. alan opiskelijaksi.
Ko. alan opiskeluun liittyneistä muistakin ongelmistani olen jo aikaisemmin kertonut täällä blogissani ainakin tässä kirjoituksessa, joten eipä tosiaan tuo korona-hysteria tehnyt hyvää ko. elämäntilanteelleni tuolloin.
Niinpä muutin ko. maaliskuussa suunnitelmani arkeni suhteen heti niin, että palasin tekemään täysipäiväisesti tuota vuodenkierron valokuvausprojektiani, kun se oli tutuin ja helpoin sekä eniten motivaatiota sisältävä työjuttu minulle jo ennestään: vähitellen sittemmin päätinkin, että valokuvien ottovaiheesta siihen projektiin tuleekin ns. 10-vuotisprojekti, jossa siis nyt tällä hetkellä vuonna 2025 on tavallaan menossa se kymmenes vuosikerta.
Tarkemmin sanottuna tuossa valokuvausprojektissa oli ensin tammikuun 2020 aluksi se tilanne, että oli ensin vaiheittain tarkoitukseni lopettaa valokuvaus; eli vähensin sekä Espoon että Hämeenlinnan kuvauslenkkien puitteista n. 90% kuvauskohteista pois ja päätin valokuvata sillä vähällä määrällä menossa olleen äärileudon talven tilanteita vielä maaliskuulle saakka, ja sitten lopettaa kokonaan valokuvanottovaihe ko. projektiin.
Sitten maaliskuussa "jouduinkin" siis päin vastoin palauttamaan kaikki kuvauskohteet uudestaan, ja toki uudistusmielessä jonkin verran muutettuna aikaisempaan vuosien 2015-2019 valikoimaan nähden -- Näin ollen tuo tammi-maaliskuun 2020 kuvienotoltaan vähennetty väli tavallaan jakoi omankin aikakauteni "ennen koronaa"- ja "koronan jälkeen" -vaiheisiin; niinpä tuo ennätysleuto talvi tuli dokumentoitua valokuvasarjoihini vain siis n. 10% määrällä kaikista ennen ja jälkeen olleista kuvanottokohteista.
Toisin sanoen arkeni suhteen noina korona-vuosina olinkin sitten tavallaan virallisesti työtön, mutta edelleen myös "opiskelija", ja tahallani päätin olla sen mukaisesti ensin koko koronahysterian ajan ainakin "omillani" eristäytyneenä yhteiskunnasta vain sosiaalitukien varassa eläjänä, jotta moinen hysteriapahuus häiritsisi mahdollisimman vähän itseäni ja että pääsin toteuttamaan ko. korona-politiikan vastustamisen toimiani mahdollisimman vähällä vaivalla; onneksi siis "työttömänä" en joutunut kohtaamaan niitä tilanteita, joissa olisin ollut pakotettu mm. tekemään PCR-testiä tai ottamaan korona-rokotetta päästäkseni toimimaan niiden kautta muka "yhteiskuntakelpoisena".
Korona-politiikan vastustamisen toimeni tulivat eteeni toki esim. maskipakkovaiheen aikana keväällä 2021, jolloin täällä Suomessa kasvomaskia oli pakko käyttää julkisessa liikenteessä, kuten busseissa ja junissa: koskaan en silti maskia käyttänyt, ja aina pakottamis- / vaatimistilanteen tultua eteeni kieltäydyin helpoimman kautta, kuten esittämällä tekosyynä maskien käyttökieltäytymiselleni "terveydelliset syyt", ja sellainen meni läpi esim. silloin, kun Espoon Leppävaaran juna-asemalla kerran järjestyksenvalvojat tulivat junassa vaatimaan maskin käyttöä minulta.
Onnibussien kohdalla muutamaan kertaan bussikuskit myös kehottivat maskin käyttöä ennen bussiin sisälle astumista, ja samoilla tekosyillä pääsin käyttämättä tai myös niin, että sanoin laittavani maskin bussin sisällä kasvoilleni, mutta eihän minulla tietenkään ollut koskaan maskia oikeasti edes mukana -- eipä kuskit sitä käyttämättömyyttäni silti huomanneet tai välittäneet siitä "riittävän" tarkasti, onneksi.
Ja julkisilla liikennevälineillä matkustamista jouduin toki tekemään varsin paljon myös tuohon maskipakkoaikaan, koska mm. se em. päätökseni jatkaa sitä vuodenkierron valokuvausprojektin valokuvien ottoa sekä Espoossa että Hämeenlinnassa vaati itseltäni matkustamista usein ja jatkuvasti eli ainakin 1 - 2 viikon välein tuolla liikennevälillä edestakaisin myös vuoden 2021 aikana.
Näihin matkustamisiin ja ko. maskeihin liittyen tuona maskipakkoaikana vakavin yhteenottotilanne kanssamatkustajan kanssa sattui kohdallani kerran Hämeenlinnan bussiasemalla, kun olin menossa takaisin kotiini Espooseen: elettiin siis kevättä 2021, ja ko. bussikuski oli sen verran höveli ja / tai salliva, ettei hän kiinnittänyt huomiota maskittomuuteeni, kun astuin bussiin sisälle.
Takanani bussiin sisälle naamavaipassaan tullut kolmekymppinen nainen sitten triggeröityi siitä ja alkoi räyhäämään: ei kuitenkaan minulle suoraan, vaan hän alkoi valittaa kovaäänisesti ko. bussikuskille, "miksi hän päästää sisälle maskittomia matkustajia?!"...
En nyt muista millä sanoilla bussikuski sai hänet rauhoittumaan, mutta sitten pian ko. nainen siirtyi bussiin omalle istumapaikalleen eikä enää räyhännyt edes minulle -- vaikka ulkonäöstä kommentoiminen on vähän kyseenalaista, niin sanonpa kuitenkin tässä, että tämä nainen vaikutti aika tyypilliseltä ns. woke-uskovaiselta "Karen"-hahmolta; eli sellainen jätkämäisesti hieman androgyyni olemus hänellä oli lyhyine hiuksineen...
Useilla matkustuskerroilla ko. kevään mittaan olin tosiaan jopa ainoa maskiton kyytiläisten joukossa, mutta kyllä joillakin muilla matkustuskerroilla ko. maskipakkoaikana havaitsin 1 - 3 muutakin maskitonta kerrallaan bussissa tai junavaunussa; maskillisten kattavuus oli kuitenkin kokonaisuutena n. luokkaa 99,0 - 99,9 %, joten aika yksin siinä vastustamisessaan joutui olemaan -- päätökseni ko. vastustamisesta piti kuitenkin koko maskipakkoajankin, ja olin asenteeltani "tuli mitä tuli, niin loppuun saakka olen ko. Kapinallinen"!
Joka tapauksessa olin usein oikeasti pahoillani siitä ja surkeana, kun jouduin itsekin todistamaan mm. tällaista kahtiajakoa ja vastakkainasettelua kanssaihmisten keskuudessa, missä siis muutenkin luokiteltiin ihmisiä "yhteiskuntakelpoisiksi" tottelevaisuuden kautta ja sairaan-petollisen viholliskuvallistamisen kautta vastaavasti "kulkutautimyönteisiksi".
Korona-vuosien mittaan alkoi sitten Hämeenlinnaan matkustamiseni syynä olla myös lisääntyvästi se, kun siellä asuvan äitini muistisairauden oireet alkoivat mm. jo vuonna 2022 lisääntymään merkittävästi, ja aloin olla kiinni yhä enemmän hänen hoitamisessaan -- näiden em. korona-hysterian piirteiden ilmentyminen myös terveydenhuollossa teki kuitenkin sen, että päätin riskillä pitää äitiäni terveydenhuollon piiristä pois mm. korona-rokotteen pakottamisen uhan takia. Niinpä päätin pitää äitiäni vain oman hoitoni piirissä niin pitkään kuin oli tarve ja sen saattoi tehdä vaarantamatta liikaa äitini olemista.
Tämä riskillinen taktiikkani onnistuikin siinä mielessä hyvin, kun sain kokonaan pidettyä äitini ottamasta ko. korona-rokotta! -- tästä korona-hysterian vastaisesta toimestani olen kaikkein ylpein ja onnellisin edelleen, vaikka koko tämä vastustamisen asenteeni on ollut aivan oikeaksi ja hyväksi valinnaksi osoittautunutta muutenkin!
Lopulta kuten olen täällä blogissani jo kertonut, niin sitten viime vuoden alkuun mennessä minun oli viimein pakko saada äitini myös virallisen terveydenhuollon piiriin muistisairautensa oireiden pahennuttua, joten niin sitten tein ja onneksi korona-hysteriasta ei ollut enää siinä vaiheessa mitään jäljellä missään, ja näin äidilleni saatiin mm. parannettu lääkitys ja muistisairauteen kohdistettua hoitoa ja hänellä onkin ollut sittemmin taas parempi vointi.
Muistisairautensa tutkiminen sai myös samalla tuulta alleen ja lopulta diagnoosi hänelle Alzheimerin taudista on nyt realiteetti, jossa hän ja minä joudumme elämään -- viime vuoden alusta saakka roolikseni on siis tullut virallisestikin äitini omaishoitaja, ja sellainen arki jatkuu minulla näillä näkymin tuntemattoman ajan tulevaisuuteen edelleen, joten tavallaan minulla on ollut nyt siis "oikea työ", josta saa palkkaa...
Kun katson näiden viiden viime vuoden ajalta arkeni kehittymistä, niin tuo korona-hysteria ja sen vastustaminen tuli itselleni siis sillä hinnalla, että se osaltaan tuhosi näillä näkymin lopullisesti virallisen urasuunnitelmani -- minusta ei siis taida koskaan tulla maisema-arkkitehtia eikä näillä näkymin virallisesti mitään muutakaan "titteli"-tyylistä työntekijää...
Toisaalta se on ollut myös vapauttavaa, koska se on sallinut minut yhä tutkimaan ja toteuttamaan tuota valokuvausprojektiani, josta kaavailen kuitenkin jotain myös arkeni parantamiseksi jossain vaiheessa kunnolla, ja muillakin tavoilla aion käyttää valokuvausta hyödykseni -- ja tämä on siis onneksi mahdollistunut myös tuon omaishoitaja-"työni" ohella, koska Hämeenlinnassa kotihoitosysteemi voi sijaistaa minua äitini hoidossa tarvittaessa...
Toki myös tämä koko sometoimintani niin täällä blogissa kuin Facebookissa on ollut tärkeää myös koko tämän viimeisen viisivuotisepisodin ajan, jossa mm. juuri tämä korona-hysterian vastainen kritiikkini on ollut tärkeää: tosin melkein kaikki korona-vuosien aikainen korona-kritiikkini tapahtui ilmeisesti jostain käytännön syystä tai tietyistä sosiaalisista syistä johtuen vain Facebookissa, jossa juuri maaliskuusta 2020 lähtien ainakin parin vuoden ajan erittäin intensiivisesti paasasin tätä korona-hysteriaa vastaan, ja sitä kautta löysinkin paljon lisää samanmielisiä some-kavereita.
Toisaalta käytännön sosiaalisessa katsannossa tai kokonaisuutena ihmissuhteissani tuo korona-hysterian aika oli myös tuhoisa ja jätti minut entistä yksinäisemmäksi ja osaltaan senkin takia myös sinkkuuteni ilman mitään romanttista / seksuaalista ihmissuhdetta on vain syventynyt yhä toivottomammaksi ja sitä mahdottomammaksi muuttaa sitä viime vuosina...
Eräs sosiaalisen aspektin vajaus minua onkin myös harmittanut, joka liittyy siihen miten päätin olla ottamatta käytännössä osaa kaikkiin korona-hysteriaa vastustaviin mielenilmauksiin mm. Helsingin keskustassa vuosina 2020-2023 -- yhtäältä tämä oli osa sitä em. asenneratkaisuani olla käytännössä mahdollisimman etääntyvä ja eristyvä koko yhteiskunnasta niiltä osin kuin se oli helpointa ja tarpeen, ja eipä se kovin vaikeaa noita em. matkustustilanteita lukuun ottamatta ollutkaan, kun yhteiskunta pysyi ainakin vuodet 2020-2022 sen verran koko ajan suljettuna / rajoitettuna korona-politiikan takia.
Mutta toisaalta minua jäi sittemmin kaivelemaan se, josko olisi ollutkin parempi sekä mielenkiintoisena yhteiskuntakokemuksena että itselleni parempaa sosiaalista pääomaa ja sisältöä tuottavana aspektina ottaakin niihin mielenilmauksiin osaa...
Muistan kuitenkin korona-ajalta yhden tilanteen, jossa otin osaa marraskuussa 2020 korona-hysteriaa vastustavien bileisiin Helsingin Pasilassa some-lähtöisenä kutsuna, ja sieltä tuli joitakin kavereita lisää mm. Fb-kaverilistalleni... Ja yksi-pari muutakin some-lähtöistä biletapahtumaa taisi olla sittemmin myös koettuna.
Mutta kovin ankeaksi sosiaalinen elämäni kuitenkin muuttui käytännössä korona-vuosien myötä, kun oikeasti vain yhtä ystävää vain muutamia kertoja olen käytännössä tapaillut näinä viitenä viime vuotena, ja mm. vielä ennen korona-aikaa edes vähän harjoittamani baarielämä kuoli vuodesta 2020 lähtien kokonaan sekä ko. hysterian aiheuttamiin politiikkatoimiin ja siitä siinneisiin sosiaalisen elämän sulkuihin-rajoituksiin että taloustilanteeni heikentymiseen entisestään.
Tästä yksinäisyydestä ja sosiaalisesta ankeudesta on ollut nyttemmin erittäin vaikeaa nousta pois, kun minulla on nyt mm. tuo omaishoitajan roolikin vastuullani imemässä siihen sosiaalista energiaani, ja kun kollektiivisessa rappioprosessissa länsimaiden sosiaalinen konstruktio mm. deittailukulttuurin suhteen on "sitä mitä on", eli äärihuonoa varsinkin tällaiselle keski-ikäiselle heteromiehelle, saati INFJ-persoonatyypille -- täytyy myöntää, että usein nykyään minulla on ollut myös tunne ja epäily, että haluanko enää sosiaalistua uudestaan, jopa ollenkaan ja eristäytyisinkin viimein totaalisesti...
Joudun joka tapauksessa toteamaan sen, että minun kohdallani korona-ajan tuottama trauma-aspekti ilmenee etenkin sosiaalisessa elämässäni, joka muutenkin oli ollut jo ennen koronaa ja oikeastaan koko elämääni kattavaa vaikeinta ja epäonnisinta sisältöä itselläni...
Itse someaktiviteettiin lisäyksenä edelleen: Tuon Fb-paasausvaiheen loputtua minun oli tarkoitus alkaa siirtämään parisen vuotta sitten niitä paasauksia tänne blogiin jälkijättöisesti Facebookista, mutta se epäonnistui heti alkuunsa silloin Facebookissa ilmenneiden monenlaisten käytettävyysongelmien takia ja siitä syntyneen motivaatioblokin takia, ja sittemmin someaktiviteettiani alkoi yhtäältä haittaamaan myös tuo äitini voinnin huonontuminen ja myös omat motivaatio-ongelmani koko somekirjoittelun suhteen...
Tänä vuonna olen viimein vähitellen palannut motivaatioltani paremman someaktiviteetin piiriin, ja sen myötä nyt tässä eletään runsaammaksi käyvän blogikirjoitteluni aikaa -- en kuitenkaan näillä näkymin tiedä, mikä on niiden em. korona-aiheisten Fb-julkaisujeni blogiini siirron kohtalo; ehkä ne saattavat jäädä ikuisesti sinne Fb-suon silmään, mutta katsotaan josko joskus ehkä siinä tapahtuisi jotain -- samalla siellä Fb-suon silmässä on muistakin aiheista hukkuneita kirjoituksiani monelta viime vuodelta...
Näillä mietteillä ja muisteloilla on siis nähtävissä omassa elämässäni tapahtuneet vaiheet näissä maaliskuusta 2020 alkaneissa eriskummallisissa tapahtumissa, ja loppuyhteenvetona voin nähdä seuraavaa:
Yhtäältä olen osoittautunut korona-hysterian vastustamisessani juuri sellaiseksi oikeudentajuiseksi, vaativaksi, erittäin kyseenalaistavaksi ja herkkävaistoiseksi INFJ-persoonatyypin ihmiseksi, joka käyttää sekä tunnetta että älyä tai sekä mieltä että henkeä voimakkaasti ja monipuolisesti -- tämän oivalluksen itsestäni olen siis myös näinä viime vuosina sisäistänyt viimeinkin, ja se on tavallaan oleellisen hyvä lopputulema tästä kaikesta itsereflektiota varten...
Toisaalta nämä viimeiset viisi vuotta ovat myös paljastaneet ihmisistä lajina tai tiettyinä sosiaalisina konstruktioina paljon raadollisia, kauheita ja huonoja piirteitä, joka on myös masentanut ja aiheuttanut monenlaisia surun ja vihankin tunteita minulle...
Yksi osa siitä on ollut myös se, miten huomasin sosiaalisessa mediassakin sellaista, jossa monenlaisia ihmisiä on helppoa saada kollektiivisten ja kulttityylisten ajattelumallien ikeeseen harhaisesti ja ylireaktiivisesti "massamuodostuksena" -- yksi omakohtaisestikin kokemani versio siitä on ollut ns. kemikaalivanakultin kohdalla, kun kyseenalaistan sen piirin uskomuksia säästä ja ilmastosta hyvin perillä olevana, ja siksi sitten viime vuonna jouduin pahasti riitoihin joidenkin sen piirin ihmisten kanssa, ja se verotti mm. some-kavereitani pois.
Korona-hysteriaan tämä liittyy mielestäni siten, että havaitsin ja päättelin tuon "tauti"-massahypnoosin muuntuneen joillakin ihmisillä toisia sisältöjä koskeviksi hypnooseiksi ja omanlaisiksi "massamuodostuksiksi" tai niiden esiasteiksi, ja siitä on ollut havaintoni mukaan kyse myös tuossa "kemikaalivana"-hysteriassa, joka juurikin nousi selvästi aikaisempaa näkyvämpään rooliin somessa korona-hysterian jälkimainingeissa.
Tällaisesta "massamuodostuksesta" tai sellaisen esiasteista on ihan pätevää tieteellistä sosiologian ja psykologian tutkimusta, jota on tehnyt Mattias Desmet -- Hänellä teorioina on ollut mm. sekin, miten massahypnoosien muuntumisesta tai toistumisesta entisen massamuodostuksen pohjalta voi olla kyse myös siinä kohtaa, jossa korona-hypnoosi vaikutti russofobisen hypnoosin voimistumiseen korona-massamuodostuksen pohjalta ja Venäjän vastaisen "sotakertomuksen" nousuun, kun Venäjän ja Ukrainan (oikeasti Lännen) välinen sota syttyi helmikuussa 2022 juuri sopivasti korona-hysterian loppuvaiheissa...
Tästä tilanteesta itse asiassa ihan hiljattainkin julkaisin tämän Fb-postauksen, jossa esiintyy juuri tuon Mattias Desmetin tilanneanalyysiä Tapio Puolimatkan Fb-julkaisun selostamana.
Ja tänä vuonna taas paljon esillä olleeseen Donald Trumpiin liittyen totean vielä, miten Trumpin ensimmäisen hallinnon lopulla korona-hysterian alkaminen toi esille sen, kuinka Trump niin kovin helposti meni mukaan ko. hysteriaan ja ehti vielä toteuttaa juuri ennen Joe Bidenin valtaan nousua Yhdysvalloissa kaikkea kritisoimaani korona-politiikkaa.
Siinä kohtaa petyin häneen vuosiksi eteen päin todella pahasti, vaikkakin olette huomanneet Facebookissa minun palanneen jossain määrin positiivisemmalle kannalle uudestaan hänen suhteensa viime vuodesta alkaen, ja hänen toisen hallintonsa oltua jo kolme kuukautta vallassa; tulette jatkossa näkemään lisää Trump-aiheista ruodintaani täällä blogissa toisissa kirjoituksissa, joten palaan niissä asiaan hänestä...
Lopuksi tässä kirjoituksessa voin kai todeta klassisesti ja tavanomaisesti, miten korona-aika on ollut opettavainen niin hyvässä kuin pahassakin -- tämä aihe on nyt ollut tässä pohdinnassa ja muistelossa myös oivallinen terapiapurkaus minulle, kun olen voinut tässä osoittaa omalta kohdaltani sitä, minkälaisia koettelemuksia ja olosuhteiden kanssa taiteilun ja taistelun vaiheita olen joutunut läpikäymään näinä viitenä viime vuotena.
Tärkeimpiin kuuluvana seikkana haluan tämän koko kirjoituksen olevan kuitenkin joka tapauksessa muistutus nyt siitä, miten tuon korona-ajan virallisen vallan jopa pahuudellisesti käytetty valta ja osaltaan myös rahvaan / akateemisenkin väen piireissä vallinneet pahantahtoisuudet mm. meitä "kulkutautimyönteisiä" vastaan ovat vieläkin kunnolla ilman vastuunottoja ja siksi mm. syntyneet traumavyyhditkin ovat kunnolla selvittämättömiä ja läpikäymättömiä sekä julkisesti että varmasti myös monilla yksityisillä tasoilla.
Hyvin valitettavasti korona-hysteria muuntui syviksi traumahaavoiksi monilla ja heistä monilla haavojen "arpeutuminen" on ollut varmasti "sitä sun tätä" ilman hyvää / kunnollista parantumista -- Siksi mielenterveysongelmiakin lienee moniksi tuleviksi vuosiksikin saakka yhä aivan liikaa tästä johtuen monilla yhteiskuntatasoilla...
Virallisen vallan sisällä tämä kaikki ilmenee nykyään mm. piilotettuna rikossumana haitallisesta vallankäytöstään, ja edelleen jatkuvina defenssi- ja projektiokäyttäytymisinä ko. pahuutensa pitämiseksi "salassa" ja ilman vastuuta!...
Siksikin on varmasti selvää se, miten tätä koko aihepiiriä voikin pitää esillä edelleen hyvin monta vuotta tulevaisuuteen jatkuvasti! -- kunnes jotain aitoa ja kunnollista vastuunottoa tapahtuu...
No comments:
Post a Comment