skip to main |
skip to sidebar
Tänään sunnuntaina 17.11.2013 oli poikkeuksellinen Eino-myrsky, josta tuli tämän vuosituhannen tähän mennessä kolmanneksi pahin / tuhoisin myrsky Suomessa! Tein siitä jo myrskyseurannan >> Myrskyseuranta su 17.11.2013: Tuhoisa länsituulinen Eino-myrsky poutaisena. Tässä palaan vielä myrskyn antiin ottamieni valokuvien kautta. En siis tässä enää selittele liiemmin itse myrskyn meteorologisia ulottuvuuksia, vaan neljä alla olevaa valokuvaa saavat selittää lähinnä omalla painollaan päivän aikana vallinneita tilanteita.
Eino-myrskyä Hämeenlinnassa ja Jyväskylässä su 17.11.2013:
Myrskyn heikkenevää jälkipuolta auringonlaskua kohti nähtynä ja kuvattuna Jyväskylässä su 17.11.2013 klo. 15:21; kuin pisteeksi "iin" päälle iltaruskoiseksi värjäytyi tuon lumikuuropilven jäänne alaosaltaan. Alempaan kuvaan verrattuna havaitaan puuston asento ilman rajua myrskypuuskaa. Tuo telemasto näytti silti jääneen tässä vinoon myrskyn takia!
Lumikuuron aikana iskenyttä myrskypuuskaa nähtynä samaan suuntaan kuin yllä olevassa kuvassa oleva näkymä ja kuvattuna Jyväskylässä su 17.11.2013 klo. 13:46; taivaanrannan vasemmassa reunassa havaitaan lumikuuroalueen lounaisreunaa, josta käsin lounaaseen oli myrskyssä poutaa Ahvenanmaalle saakka. Mikään noista puista ei ihme kyllä kaatunut / katkennut.
Myrskyisiä puuskia Vanajaveden rannalla Viipurintien sillalta koilliseen nähtynä ja kuvattuna Hämeenlinnassa su 17.11.2013 klo. 09:43; puuskakarehtiminen oli veden pinnalla voimakkaan pyyhkäisevää sykäyksittäisinä vyöhykkeinä ja nuo rannan rauduskoivut (Betula pendula) suoristivat riippaoksiaan riuhtovan vaakasuoraan puuskissa. Oksien humina kuului voimakkaan matalana veisuuna.
Myrskyisiä puuskia Vanajaveden rannalla Paasikiventien eteläpuolella itäkaakkoon nähtynä ja kuvattuna Hämeenlinnassa su 17.11.2013 klo. 09:26; tästä ei uskoisi heti olevan kyseessä myrskytuulen. Nimittäin tässä tuuli tulee suoraan kuvaajan selän takaa järvenselälle. Nuo puuskakareet iskivät veden pintaan jo 1 - 2 metrin päässä rannasta ja etenivät viuhuen etäämmäs ulapalle. Kuvassa on myös oivallinen esimerkki tuulen mukana nopeasti liikkuneista kumpukerrospilvien kokkareista, mitkä vallitsivat tällä seudulla pitkin myrskyvaihetta.
Etelä- ja Keski-Suomeen on tulossa tämän vuoden ankarin myrsky tänään sunnuntaina 17.11.2013 varhaisaamun ja keskipäivän välisenä aikana!! Rajuudessaan myrsky tulee olemaan lähes vuoden 2011 Tapani-myrskyn (Myrskyseuranta su 25. - ma 26.12.2011: Tuhoisa länsituulinen myrsky ennätyksellisen leutona Föhn-puhalluksena - Päivityksiä 27.12.2011 saakka) luokkaa etenkin Keski-Suomen alueella, missä rajuimmat länsi-luoteistuuliset myrskypuuskat esiintyvät.
Tuohon vuoden 2011 Tapani-myrskyyn liittyi siis myös jatkona heti perään Hannu-myrsky, jonka voimakkuus lienee osuvammin tämän tulevan Eino-myrskyn luokkaa. Muutoin tämän päivän myrsky muistuttaa matalapaineen reittiään myöten melko paljon tuota Tapani-myrskyä, mutta on sitä vähän pohjoisempi.
Sääbriefing-blogissa on tehty meteorologin arvio tulevasta myrskystä >> Eino-myrsky. Poimin siitä lainauksina myrskyn pääkuvauksen: "Parhaillaan lauantai-iltana Norjan rannikolle iskevä myrskymatalapaineen keskus liikkuu sunnuntaina Etelä-Lapin yli itään. Kovimmat tuulet koetaan matalapaineen keskuksen eteläpuolella taaksetaipuvan okluusiorintaman yhteydessä. Kovimmat tuulen puuskat maa-alueilla osuvat Pohjanmaan rannikolta kohti Etelä-Savoa ja Pohjois-Karjalaa ulottuvalle alueelle. Silti kauttaaltaan Etelä-Lapin eteläpuolella on hyvin tuulista ja paikalliset tuulivahingot ovat mahdollisia lähes kaikkialla maan etelä- ja keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla."
"Ennustetut tuulen puuskanopeudet ovat yleisesti yli 20 m/s, paikoin maan keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa puuskat ylittävät 25 m/s. Etenkin rannikon läheisyydessä sekä mahdollisesti suurempien järvien rannoilla puuskat voivat olla kovimmillaan lähes 30 m/s.
“Einon” kaltaisia puuskanopeuksia havaitaan maan etelä- ja keskiosassa arviolta muutamien vuosien välein. Yleensä vastaavat puuskat osuvat myöhempään talveen, jolloin routa on ehtinyt ankkuroida puita tehokkaammin maaperään.
Roudaton sekä sateiden kyllästämä maaperä tarkoittaa, että tuulivahinkojen riski on selvästi kohonnut. Alla on alustava kartta marraskuun alkupuolen sademäärästä maakuntakohtaisesti. Suuressa osassa maan etelä- ja keskiosaa, alueilla joihin Eino-myrsky iskee, on saatu reippaasti keskimääräistä runsaammin sateita marraskuun alkupuolella. Olosuhteet ovat siis otolliset laajoillekin tuulivahingoille.".
Varsin hurja myrsky on siis tulossa ja myrskybongareille tämä sunnuntai onkin ahkera ja kenties hyvin mieleenpainuva päivä! Omalta osaltani myrskyseurannan luonne on tällä kertaa erikoinen; toistaiseksi olen ennen yöunia Hämeenlinnassa, mutta tänään aamupäivällä juuri myrskyn pahimmilla hetkillä tarkoitukseni on lähteä sukuloimiskäynnille juurikin Jyväskylään, joka osuu myrskyn pahimmalle reitille!... Tämä on tätä kirjoitettaessa vielä hieman epävarmaa; myrsky voi nimittäin peruuttaa matkani, kun junalla tarkoitettu siirtymiseni voinee tyssätä mm. Tampere - Jyväskylä -välillä junaradalle kaatuneiden puiden motteihin... Saas nähdä.
Joka tapauksessa teen tämän päivän mittaan jonkinlaista myrskyseurantaa ja -havainnointia tähän blogiin >> Alle tulee siten sekä reaaliaikaista että todennäköisesti eniten jälkeen päin päivitettävää raportointia tästä episodista. Myrskytilanteeseen ei liity mainittavia sateita eikä rintamasysteemeitä, joten kyseessä on kuiva ja osittain aurinkoinen / selkeäsäinen myrsky. Niinpä esim. sadetutkalinkkejä ei tarvitse laittaa esille. Ilmamassa on aluksi hyvin leutoa, mutta myrskyn myötä luoteesta tulee kylmempää ilmaa iltapäivästä alkaen.
Erityisen rajuna tämä myrsky on jo iskenyt Keski-Norjassa, mistä se on siis tänne Suomeen tulossa. Siellä tuuli on puhaltanut jopa hirmumyrskylukemissa, kun arvioidut puuskaennusteet ovat toteutumassa jopa 40 - 50 m/s runnoviksi puuskiksi! Tässä on jo uutisointia sieltä päin: Hirmumyrsky iski Norjaan - ihmisiä evakuoidaan maalla ja merellä! Norjassa myrsky on saanut nimen Hilden. Lisää uutisjuttuja päivitän myrskyseurannan loppuun sunnuntaina illalla.
Seuraavaksi ensimmäinen päivitys tämän alkuyön ja edeltäneen illan tilanteista:
Päivitys sunnuntaina 17.11.2013 klo. 00:50: Tällä hetkellä Hämeenlinnassa lämpötila on +6,5 astetta ja länsi-luoteistuuli on voimistunut parissa - kolmessa tunnissa kohtalaisesta navakaksi. Edellisillan puolelta täysikuun valaistuksessa taivaalle on tullut repaleista ja tuulessa hyvin nopeasti viilettävää sumupilvihöttöä aukkoilevana lauttana; kuun valaistus ja kaupunkivalaistus värjäävät pilvet näyttävästi sinertävänharmaan ja oranssinruskean yhteissävyinä. Näitä pilviä edelsi lauantain iltapäivänä - alkuiltana laajasti selkeä, mutta erittäin leuto sää päivälämpötilojen noustua esim. Hämeenlinnassa +9 asteeseen ja etelärannikolla - lounaassa paikoin reiluun +10 asteeseen. Reaaliaikainen uusi päivitys seuraa aamulla heti herättyäni...
Päivitys sunnuntaina 17.11.2013 klo. 08:15: Täällä Hämeenlinnassa tuuli voimistui selvästi varhaisaamulla n. klo. 06:00 lähtien myrskyisiksi puuskiksi. Huomasin sen siitä, kun puuskien jylinä voimistui nukkumispaikkani nurkissa ja alkoi häiritsemään unta. Tällä hetkellä taivas on seljennyt kokonaan alkuyöllisistä sumupilvistä ja aamun sarastus on menossa, mutta aurinko ei ole vielä noussut; vastataivaanranta on ruskoinen. Myrskyisten puuskien suunta on länsiluode. Lämpötila on pysynyt koko yön tähän saakka +6 ja +7 asteen välillä. Uutisten mukaan jo nyt on yli 10 000 taloutta sähköttä!...
Päivitys sunnuntaina 17.11.2013 klo. 09:00: Voimakkaimpien puuskien aika näyttäisi jo näin pian olevan ohi, mutta nurkissa humisee edelleen ajoittain voimakkaasti. Myrskypuuskat ovat kuitenkin ehtineet olla uutisten mukaan etenkin merellä paikoin jopa yli 30 m/s ja siitä on aiheutunut yhdessä rytäkässä nyt jo lähes 100 000 talouden sähköttäjääminen Etelä- ja Keski-Suomen alueella! - Aika Tapani-myrskymäistä. Tällä hetkellä täällä Hämeenlinnassa lämpötila on lähtenyt laskuun vajaaseen +6 asteeseen ja pohjoiselle taivaalle on ilmestynyt tuulen mukana nopeasti liikkuvia kumpukerrospilvien kokkareita. Aurinko on jo noussut paistamaan kirkkaan kuulaassa ilmamassassa.
Päivitys sunnuntaina 17.11.2013 klo. 09:20: Tämä on viimeinen reaaliaikainen päivitys Hämeenlinnasta, sillä olen kuin olenkin lähdössä nyt Jyväskylään. Myrskyisiä puuskia on edelleen ollut ja koko aamun aikana sähkövaloissa on ilmennyt täällä pientä vilkkumista, mutta sähköt ovat vielä pysyneet. Lämpötila on laskenut +5,5 asteeseen, mutta muutoin olosuhteet ovat ennallaan. Palaan täydentämään tämän seurannan loppuun takautuvasti illalla palattuani Jyväskylästä takaisin Hämeenlinnaan; luvassa on silloin mm. havaintoja mahdollisista myrskytuhoista... Aamupäivästä alkaen tuulet ovat kuitenkin jo heikkenemässä selvästi ja kääntymässä enemmän luoteeseen.
Takautuva päivitys sunnuntaina 17.11.2013 klo. 09:30 - 09:50: Tämän aikavälin kävelymatkani Hämeenlinnassa rautatieasemalle oli oiva hetki tarkkailla myrskypuuskien voimaa; kovimmat puuskat koin Viipurintien sillalla kaupungin ydinkeskustan itäreunalla Vanajaveden kapeimmalla kohdalla. Työntö- ja riepotteluvoimaa niillä oli huomattavasti, mutta aivan samaan puskuun ei niistä ollut kuin mahdollistui tuon em. Tapani-myrskyn aikana. Silti Hämeen linnan suunnasta luode-kaakkosuuntaista Vanajaveden pidempää selkää pitkin tulleet puuskat kallistivat tulorannallaan puita reippaasti ja ravistelivat mm. hopeasalavista (Salix alba "Sibirica") sakeanaan oksia maahan. Ko. järvenselällä puuskakareilu oli hyvin tumman mattakuvioista. Näillä hetkillä lämpötila oli kohoamassa takaisin +6 asteeseen (Lähde lämpötiloille tästä alaspäin: Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivusto).
Takautuva päivitys sunnuntaina 17.11.2013 klo. 11:45: Tässä vaiheessa matkani junalla oli etenemässä Jyväskylään Oriveden kohdalla ja laitoin siinä Facebookiin tämän statuspäivityksen: "Orivedellä odotellaan vastaan tulevaa junaa. Myrskyhuomioita: Hämeenlinna-Tampere, muutamia kallistuneita mäntyjä hakkuualueilla. Tampereelta tähän mennessä parisen havaittua puuta rötköllään. Orivesi kuohunaan vaahtopäitä ja puuskamattaisuutta vahvakuvioisesti. Taivaalla hajanaisesti kumpukerrospilvikokkareita; lisääntyvät Jyväskylän suuntaan.".
Tässä vaiheessa Jyväskylään oli tulossa annos lumikuuroja pohjoisesta matalapaineen keskuksen länsireunalta kiertyen ja samalla siellä lämpötila oli laskemassa selvästi alle +5 asteen. Hämeenlinnassa lämpötila pysyi vielä +6 asteen lähellä ja pilvisyys pysyi vähäisenä.
Takautuva päivitys sunnuntaina 17.11.2013 klo. 12:45: Junamatkani oli edistynyt jo Jämsän ohi Jyväskylään ja Facebook-seinälläni oli vuorossa tämä päivitys: "Lähes Jyväskylässä; matkan jatkovarrella vain vähän kaatuneita puita tiheiden metsien takia. Puut näkyy silti kallistelevan tuulessa reippaasti. Pikkulammissa puuskakareet etenevät ameeba- ja kaarimuodoissa ja pyyhkäisyvauhtinsa näkyi hyvin liikkuvasta junastakin. Taivas on runsaahkossa kumpukerrospilvessä ja seassa oli äsken heikko lumikuuro.".
Lumikuuroalue oli jonoutunut tässä vaiheessa luode-kaakkosuuntaisiksi rimpsuiksi ulottuen nippa nappa Jyväskylän länsipuolelle; tästä lounaaseen vallitsivat vain kumpukerrospilvet vaihtelevasti ja aurinkoa näkyi paremmin. Lämpötila oli laskenut Jyväskylässä vaihtelemaan +3 ja +4 asteen välille kuuropilvisyyksien mukaan. Hämeenlinnassa lämpötila pysyi vielä ennallaan.
Takautuva päivitys sunnuntaina 17.11.2013 klo. 13:46: Olin saapunut määränpäähäni Jyväskylään (Mm. keskustassa erään liikerakennuksen katolle oli kaatunut koivu) ja tässä vaiheessa ko. paikalle tuli päivän sakein lumikuuro myrskypuuskien voimistuttua samalla uudestaan päivän maksimin paikkeille; piha-alueella mm. männyt (Pinus sylvestris) taipuilivat lähes 45 asteen verran luokille ja ko. talon sisälle kuului voimakasta puuskajyrinää ja vihellystä. Lämpötila laski Jyväskylässä tämän takia yhtäkkiä tässä vaiheessa +2 asteeseen. Samaan aikaan pilvipoutaisessa Hämeenlinnassa voimakkaimmat puuskat olivat alkaneet jo hellittää selvästi ja lämpötila alkoi laskea tasaisen hitaasti.
Takautuva päivitys sunnuntaina 17.11.2013 klo. 15:20: Jyväskylässä lumikuurot alkoivat olla enää vähäisiä ja samalla myrskypuuskat olivat alkaneet harventua ja heiketä navakoiksi - koviksi. Aurinko oli laskemassa ja värjäsi kuuropilven jäänteen lonkaretta iltaruskoiseksi lounaistaivaanrannalla. Lämpötila oli kohonnut takaisin +3 asteeseen lumikuurojen vähennyttyä. Hämeenlinnassa lämpötila oli laskenut +4 asteeseen.
Takautuva päivitys sunnuntaina 17.11.2013 klo. 16:35: Lähtöni Jyväskylästä takaisin Hämeenlinnaan oli lähestymässä; tässä vaiheessa tuuli oli enää navakkapuuskaista ja pilvipeite oli vähentynyt vain hajanaiseksi kumpukerrospilvisyydeksi iltahämärän oltua vielä pimentymättä kokonaan. Hämeenlinnassa oli selkeää. Lämpötila oli Jyväskylässä +2 astetta ja Hämeenlinnassa +3 astetta. Tähän päättyy Eino-myrskyn varsinainen sääseuranta. Seuraavassa vielä seurannaisepisodista >>
Takautuva päivitys sunnuntaina 17.11.2013 klo. 19:15: Paluumatkallani Hämeenlinnaan junassa sattui vielä erikoinen Eino-myrskyn edesauttama episodi, kun mm. matkapuhelinten tukiasemille ei monin paikoin saatu sähköä puidenkaatojen ne katkaistua. Aluksi ihmettelin oman kännykkäni kentän täydellistä katoamista jossain Jämsän ja Oriveden välillä. Sitten juna pysähtyi ja pian kuulutuksessa ilmoitettiin tietoliikennemotista ja junan täytyi pysähtyä siksi noin puoleksi tunniksi. Matkapuhelinkenttien avauduttua pätkien uudestaan laitoin tässä vaiheessa Facebook-seinälleni tiedon: "No niin, Eino-myrskyn vaikutuksia lisää >> Äsken olimme Jyväskylän ja Tampereen välillä erämaassa puolisen tuntia täydellisessä tietoliikennemotissa ja juna siksi pysähdyksissä. Saas nähdä mitä vielä...".
Lopulta juna oli 1,5 tuntia myöhässä Hämeenlinnan kohdalla, kun aikaisemmin Tampereella oli lisäksi mennyt muidenkin junien liikenneaikataulut ja -logistiikka kokonaan uusiksi peruuntuneine vuoroineen ja myöhästymisineen.
Lopuksi Suomen mediasta tätä Eino-myrskyä koskevaa uutisointia linkkikoosteina >>
Helsingin Sanomat: Valmiusjohtaja: Myrskytuhoja korjattu hyvään tahtiin, VR tarvitsee linja-autoja myös maanantaina, Myrsky kylmensi paritalon Kälviällä, Eino-myrskyn sähkökatkojen korjaaminen jatkuu päiviä, Eino-myrskyn pahin vaihe on ohi, Nelostien varressa asentajat väistelevät kaatuvia puita, Pohjanlahdella tuulenpuuskat yltyivät jopa 32 metriin sekunnissa ja Voimakas Eino-myrsky rantautuu aamuyöllä Suomeen.
Ilta Sanomat: Tällaista tuhoa Eino sai aikaan - Katso lukijan kuvat!, Puu rysähti olohuoneesta sisään: "Koko talohan täällä tärähti", Viranomaisverkko Virven tukiasemia kaatunut, Jättipuuska runnoi pahasti Rantasalmea, Eino-myrsky koettelee viranomaisverkkoa: "Tukiasemat alkavat pettää", Sähköyhtiö: ”Olemme vakavassa tilanteessa”, Katkoksia kännykkäverkoissa ja liikenteessä: jopa hätäpuhelut voivat takkuilla, Eino-myrsky vei sähköt jopa sadalta tuhannelta, Eino vaivaa VR:ää - junaliikenne pysähtyi kokonaan Kokkolan ja Ylivieskan välillä, "Syön tässä nyt kaalilaatikkoa kynttilänvalossa", M/s Princess Maria jäi Pietarin edustalle: "Täällä ollaan jumissa" ja Eino-myrsky oli vuosisadan kolmanneksi kovin – näin myrsky eteni tunti tunnilta 07-19 (Tosin tässä myrskyssä sadealueet olivat epäoleellinen seikka!).
Iltalehti: Mies teki hyvän työn: "Tuli nyrpeitä katseita", Sähköjä palautellaan yötä myöten, Tuulet ennustettuakin kovempia - "Eino" piinaa pelastuslaitosta: Kattoja irti, puita teillä, Puu kaatui perheen talon päälle Kokkolassa: "Nyt lapset pois, kohta rysähtää", Eino-myrsky riehuu - Myös hoitolaitoksia ilman sähköä Keski-Suomessa, Myrsky mykistää jo kännykätkin ja Rautateilläkin ongelmia - junia korvattu busseilla.
YLE: Sähköyhtiöt myrskyvaurioista: Korjaaminen kestää päiviä, Myrsky hellittää – sähköttömien talouksien määrä laskee - video, Pelastuslaitoksella kiireinen päivä: kaatuneita puita, ajelehtivia veneitä ja lentäviä kattorakenteita, Kuvagalleria: Eino puhalsi pöydän, puhkui trampoliinit ja pätkäisi puut, Kovin tuulenpuuska mitattiin Kaskisissa, Tuhannet taloudet jäävät yön yli ilman sähköä Keski-Suomessa, Eino taivutti Näsinneulaa ja katkaisi sähköt 25 000 pirkanmaalaiselta, Matkapuhelinyhteydet tökkivät myrskyn vuoksi, Maaseudulla ei Eino hätkäytä - jopa 17 tunnin sähkökatkoihin on totuttu ja Eino-myrsky jätti jälkensä myös Rautalammilla - video.
MTV: Sähköjä palautellaan yötä myöten, Eino-myrsky vuosituhannen kolmanneksi voimakkain, Myrskytuhoja syntyi laajalti, MTV:n meteorologi: Eino vuoden toistaiseksi kovin myrsky, Keski-Suomessa hoitolaitoksia ilman sähköä ja Myrsky kaatanut puita radoille - junia korvataan busseilla.
Youtube-video >> Eino-myrsky 17.11.2013 Osa 1.
Yleiskuvaus viikon 45 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakso oli koko ajan tavanomaista leudompi koko alueella ja lämpötilat pysyttelivät etelärannikolla - lounaassa koko ajan selvästi plusasteilla ja suurimman osan aikaa siitä reilussa +5 asteessa. Sisämaassa oli kylmempää, mutta melkein koko ajan lämpötilat pysyivät sielläkin pääosin +2 ja +5 asteen välillä; ainoastaan ke-to välisenä yönä sisämaassa oli paikoin n. nolla astetta. Näin ollen etelärannikolla kasvukausi jatkui vielä osittaisena. Leutoon säätyyppiin kuului jatkuvasti vallinneet etelän ja lännen väliset virtaukset, missä liikkui sadealueita ja kuurosateita; maanantaina oli viikon runsain sadealue ja siitä aiheutui suuria sademääriä paikoin tulvien kera: Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Etelärannikkopainotteiset runsaat sateet viikolla 45 / 2013 - Tulvimista Espoon Tapiolassa. Tiistaina oli puolestaan reippaiden kuurosateiden kera viikon myrskyisin matalapaine, jossa Varsinais-Suomesta Keski-Suomeen ulottuneella kaistalla syntyi myrskytuhoja: Yli 30 000 ollut ilman sähköjä - myrskytuuli piiskasi Suomea. Voimakkaasti tuuli myös sunnuntain yönä - aamuna ja la-su välisenä yönä myös satoi taas paikoin runsaasti. Ti ja la välisenä aikana aurinkoakin pilkahteli ja sateet olivat melko vähäisiä kuuroja. Tähän väliin sattui myös hyvin heikkotuulinen vaihe.
Euroopan mittakaavassa matalapaineet sateineen ja leuto sää olivat myös laajasti pääosassa jakson aikana; matalapainetoiminnan keskus oli aluksi ma-ti Fennoskandiassa, jonka myötä leudoimmat ilmavirtaukset ohjautuivat etenkin manner-Euroopan itäosiin ja Länsi-Venäjän eteläosiin. Tässä vaiheessa Britteinsaarille ja Länsi-Eurooppaan saatiin hieman syksykoleaa ilmaa. Lapissa - Uralilla vallitsi talvi; Uralilla melko kireinekin pakkasineen. Ke - pe aikana matalapaineen keskusalueeksi muodostui Islannin etelä-lounaispuoli, mikä alkoi ylläpitää leutoa länsi-lounaisvirtausta manner-Eurooppaan ja Fennoskandian eteläosiin; manner-Euroopassa syksykolea ilma siirtyi aluksi sen edellä idemmäksi. Mustanmeren yli Länsi-Venäjälle vallitsi samalla erikoisen leuto etelä-lounaisvirtaus, missä takakesää saatiin Mustanmeren pohjoisrannoille ja lopulta Jäämeren rannalla ja jopa Uralin talvi antoi periksi suojasäälle. Loppuviikolla matalapaine venyi Islannin eteläpuolelta Norjanmerelle ja toisaalta voimistuvan osakeskuksen kera Etelä-Skandinaviaan ja Etelä-Suomeen; tämän takareunalla uusi entistä koleampi syksyannos pääsi pohjoisesta Britteinsaarille ja manner-Eurooppaan sunnuntaina. Viikonloppuna myös Länsi-Venäjän leutous hellitti sen verran, että Vienanmereltä Uralille talvi palasi heikkona pakkasena. Lapissa sen sijaan leudontui hetkeksi, mutta Skandinaviaankin tuli talvisempaa ilmaa jo sunnuntaina.
Ruskan kokonaan päättymisen eteläraja eteni ko. viikolla jo Skandinavian eteläosissa ja Baltiassa sekä siitä Ukrainan tienoilta Mustanmeren pohjoisreunalle; siellä hyvin leuto sää toisaalta jarrutti ruskan loppumista. Manner-Euroopan itäosissa ruskaa oli hajanaisesti eriaikaisena eri puulajeissa ja länsiosissa oli monin paikoin kyseessä ruskan huipennus. Tosin eriaikaisuus eri puulajien kesken etenkin kaupungeissa oli vieläkin selvempää; osa puista oli jo varistumassa alastomaksi ja osa oli toisaalta lähes kesäsussakin. Ruskan päättyminen pitkittyy tyypillisesti tällaisilla alueilla useamman viikon mittaiseksi joulukuulle saakka. Välimerellä viileillä alueilla esiintyi jo myös varsin paljon ruskaa laikuttain, mutta toisaalta näillä alueilla on paljon myös ainavihantia puulajeja ja ruskaa voi olla pitkittyvästi lähes koko talvenkin ajan. Tulevat mahdolliset pakkasjaksot nopeuttavat manner-Euroopassakin ruskan päättymistä >> Jatkossa kavennan näistä ruskatilanteista mainitsemisia jollakin tavalla, mutten kuitenkaan vielä lopeta ruska-arvioideni esittämistä tältä vuodelta.
Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).
Maanantai 4.11.2013: Skandinavian eteläpuoliskolle jäi matalapaine, mutta sen rintamasysteemi ylitti Etelä-Suomea hitaasti koilliseen ja sen yhteydessä pieni ja raju matalapaineen osakeskus siirtyi kaakonkulmaa viistäen Laatokan yli myös koilliseen. Toinen pieni matalapaine siirtyi Britteinsaarten eteläreunalta Etelä-Ruotsiin. Islannin länsi-lounaispuolella velloi uusi laaja matalapaine, jonka rintamasysteemeitä alkoi tulla lännestä Britteinsaarille. Ennen niitä Britteinsaarilta käsin viileni manner-Euroopan länsiosissakin syksykoleammaksi, mutta leutoa lounaisvirtausta riitti vielä itäosista Länsi-Venäjän eteläosiin ja takakesä voimistui Mustallamerellä. Lapista Uralille talvi piti otteensa; Uralilla ankarimmin, mutta vähitellen leudontuvana. Tarkastelualueella em. rintaman sadealue eteni yön - keskipäivän aikana hitaasti ja monin paikoin runsassateisena koilliseen; etenkin etelärannikon tuntumassa tuli tulvimistakin aiheuttaneita sademääriä. Iltapäivällä lounaasta alkaen sade lakkasi jyrkkärajaisesti ja sadealueen takareunalla pilvipeite rakoili sen verran, että länsiosissa näkyi hetken upeaa iltaruskoa. Illalla alapilvinä ollut kumpukerrospilvisyys jäi silti vallitsemaan tiheänä. Viimeiset sateet kaikkosivat itäosista vasta illalla. Ennen rintamaa alkupäivällä kaakkoistuuli oli aluksi kohtalaista - navakkaa, mutta heikkeni lähes tyyneksi rintaman kohdalla ja käänsi suuntaansa itään. Heti rintaman takareunalla pohjois-luoteistuuli alkoi vaikuttaa ja kääntyi melko pian illalla heikkona - kohtalaisena lännen kautta lounaaseen lounaasta alkaen. Lämpötila nousi yöllä etelärannikolla ja lounaassa +5 ja +8 asteen välille ja sisämaassa +3 ja +5 asteen välille; näissä lukemissa lämpötila pysyi sitten koko loppupäivän.
Tiistai 5.11.2013: Skandinaviaan jäi heikkoa matalapainetta ja Laatokan ylittänyt pieni matalapaine heikkeni pois koilliseen etääntyneen okluusiorintaman mukana. Sen sijaan Etelä-Ruotsiin tullut pieni matalapaine voimistui rajuksi ja siirtyi keskukseltaan Selkämeren kautta Keski-Suomeen myrskyisänä. Sen okluusiorintama ylitti Etelä-Suomen alkupäivällä koilliseen ja siitä kiertyi etelään pitkä rintamasysteemi Itä-Euroopan kautta keskisen Välimeren pieneen matalapaineeseen; tämän itäpuolella erittäin leuto / lämmin lounais-etelävirtaus voimistui Itä-Euroopassa ja Mustanmeren yli Venäjälle. Talvi piti silti vielä otteensa Lapin - Uralin alueella. Britteinsaarille ja Länsi-Eurooppaan tuli lännestä rintamasysteemeitä sateineen leudomman ilman kera Islannin etelä-lounaispuolen laajan matalapaineen kierrättämänä. Tarkastelualueella alkupäivällä jatkui runsas yhtenäinen pilvisyys ja aamuksi lounaasta tuli kuurottaisia sateita; eniten satoi länsiosissa. Pian puolenpäivän jälkeen sää poutaantui etelästä käsin ja pilvipeite alkoi rakoilla; kuurosateita jäi kuitenkin pidemmälle sisämaahan vielä iltapäiväksi. Illalla koko alueelle asettui pouta ja rakoillut ohut kumpukerrospilvisyys. Etelätuuli voimistui nopeasti yöllä ja oli aamuksi navakkaa - lännessä ajoittain kovapuuskaista. Iltapäivällä tuuli kääntyi lounaaseen ja kapealla alueella matalan keskuksen etelä-kaakkoisreunalla Varsinais-Suomesta Keski-Suomeen esiintyi myrskyisiä puuskia ja muuallakin tuuli jatkui navakkana - ajoittain kovana. Illalla lounais-länsituuli heikkeni nopeasti vain heikoksi - kohtalaiseksi. Lämpötila pysyi muutoin lähes ennallaan sisämaassa +3 ja +5 asteen välillä ja etelärannikolla - lounaassa +5 ja +7 asteen välillä, mutta puolenpäivän tienoilla - alkuiltapäivällä +5 asteen ylittänyt raja oli hetken pohjoisempana sisämaassa.
Keskiviikko 6.11.2013: Keski-Suomeen tullut raju pieni matalapaine heikkeni nopeasti ja siirtyi Etelä-Lappiin kuolemaan pois. Baltian eteläpuolelta siirtyi samalla pieni matalapaineen osakeskus Suomen itäpuolelle rintamasysteemissä, joka ulottui etelään Mustanmeren länsipuolelta Välimerelle ja hivuttautuen vähitellen itään; tämän itäpuolella erityisen leuto etelä-lounaisvirtaus alkoi ulottua yhä pohjoisemmaksi Länsi-Venäjällä ja siksi suojasäätä kiilautui jo Lapin ja Uralin talvipakkasten väliin. Mustanmeren pohjoisreunalla oli takakesäistä. Islannin etelä-lounaispuolella vaikutti edelleen laaja matalapaine ja rintamasysteemeitä sateineen siirtyi sen auttamana Länsi-Euroopassa itään; niiden mukana levisi leutoa säätä, mutta osaan Itä-Eurooppaa asettui kolean ja hallaisen sään alue. Tarkastelualueella pilvisyys vaihteli koko päivän siten, että lauttailuna olivat sekaisin hahtuva- ja kumpukerrospilvet sekä seassaan ajoittain heikkoja - kohtalaisia pieniä kuurosateita. Ajoittain aurinko paistoi hyvin keskipäivällä. Illalla oli utua ja paikoin usvaa sisämaassa. Länsi-lounaistuulet olivat koko päivän enimmäkseen heikkoja ja ajoittain oli tyyntä. Lämpötila oli lähes koko päivän lounaassa ja etelärannikolla +5 ja +8 asteen välillä ja sisämaassa +3 ja +5 asteen välillä; keskipäivällä oli asteen - pari leudompaa. Illalla kylmeni sisämaassa paikoin lähelle 0 astetta ja etelärannikolla vajaaseen +5 asteeseen.
Torstai 7.11.2013: Lappiin muodostui pieni pakkaskorkeapaine, mutta eteläpuolella Fennoskandiassa alkoi voimistua leuto länsi-lounaisvirtaus, kun Islannin eteläpuolinen laaja matalapaine venytti osakeskusta kohti Norjanmerta. Rintamasysteemi sateineen vallitsi leudossa länsivirtauksessa pitkin manner-Eurooppaa ja itäosien kolea ilmamassa siirtyi vähenevänä idemmäksi. Erityisen leuto etelä-lounaisvirtaus Länsi-Venäjällä kapeni samalla idemmäksi, mutta Suomen itäpuolella ollut pieni matalapaineen osakeskus toi vesisateista suojasäätä myös Uralille siirryttyään Barentsinmerelle. Tarkastelualueella jatkui lähes koko päivän vaihteleva pilvisyys siten, että sekaisin olivat hahtuva-, kumpukerros-, kuurosade- ja harsopilvet; vesikuurot olivat heikkoja - kohtalaisia ja pienialaisia ja niitä esiintyi ajoittain pitkin päivää. Loppuillalla kuuroja oli eniten heikon okluusiorintaman saavuttua lounaasta. Ajoittain myös utua ja usvaa oli rakoilevan pilvisyyden aikoina. Länsi-lounaistuuli oli aluksi heikkoa ja ajoittain oli tyyntä. Illalla lounaistuuli voimistui vähän. Yölämpötila oli sisämaassa paikoin nollan tienoilla ja muutoin +1 ja +3 asteen välillä sekä etelärannikolla +5 asteen vaiheilla. Iltapäivästä alkaen koko loppupäivän lämpötilat olivat taas sisämaan +3 ja +5 asteen väliltä etelärannikon - lounaan +5 ja +8 asteen välille.
Perjantai 8.11.2013: Matalapaine jonoutui ulottuen Islannin lounaispuolelta Norjanmerelle ja siitä vähän Jäämerellekin. Britteinsaarten eleläosista alkoi siirtyä itään uusi matalapaineen osakeskus rintamasysteemeineen. Sekä manner-Euroopassa että Fennoskandian eteläosissa vallitsi täten leuto länsi-lounaisvirtaus kuurosateineen, mutta Lappiin jäi vielä vangiksi tyynituulinen pakkasilmamassa. Länsi-Venäjällä kaikkein leudoin ilmamassa surkastui pois, mutta Euroopasta käsin virtasi korvaavaa leutoutta; Uralilla ja Jäämeren rannalla jatkui laajasti ainakin osaksi suojasää, mutta Mustanmeren pohjoisreunalla ei enää ollut takakesää. Mustanmeren länsipuolella takakesää sen sijaan yritti hetkeksi Välimeren lämmöstä. Tarkastelualueella yöllä oli heikon okluusiorintaman ylityksen myötä runsasta pilvisyyttä ja kuurosateita, mutta aamusta alkaen vallitsi vaihteleva kumpukerrospilvisyys osittain hahtuvapilvimäisenä ja rakoilevana. Illalla länsi-lounaasta saapui paikoin lisää kuurosateita etenkin meren äärelle. Lounaistuuli vaihtui yön jälkeen länsituuleksi ja oli heikkoa - ajoittain kohtalaista. Illalla kohtalainen tuuli kääntyi lounaaseen. Lämpötila oli koko päivän lähes sama ollen etelärannikolla ja lounaassa +5 ja +8 asteen välillä ja sisämaassa +3 ja +5 asteen välillä.
Lauantai 9.11.2013: Matalapaine heikkeni pois Islannin eteläpuolelta, mutta Norjanmerellä ollut matalapaine voimistui. Samalla Britteinsaarten eteläosista lähtenyt uusi osakeskus siirtyi voimistuvana nopeasti Etelä-Skandinaviaan ja illalla kohti Suomea keskukseltaan Selkämeren eteläosiin; okludoituva rintamasysteeminsä tuli illalla lounaasta Etelä-Suomeen ja etelätuulet leudonsivat Lappia osaksi suojasäälle. Britteinsaarten eteläosiin tuli lännestä lisää rintamasysteemeitä pienine osakeskuksineen. Korkeapainetta vahvistui Mustanmeren koillispuolella; leuto sää jatkui laajasti Länsi-Venäjällä muutoin, mutta korkeapaineen alueella seuraava yö alkoi olla edeltäneitä kylmempi ja Uralin - Vienanmeren alueella heikentynyt länsi-lounaisvirtaus palautti heikkoa pakkasta. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli runsasta pilvisyyttä ja kuurosateita monin paikoin, mutta pilvipeite pyrki rakoilemaan aamupäivän - iltapäivän aikana; vaihtelevasti hahtuva-, kumpukerros- ja lopuksi myös lähestyneen rintamasateen verhopilviä. Illalla alkoi vesisade ja osa sateista oli runsaita. Ilmamassa oli vähän utuinen. Tuulet kääntyivät vähitellen iltapäivään mennessä lounaasta etelään ja olivat heikkoja - kohtalaisia. Illalla etelä-kaakkoistuulet voimistuivat navakoiksi. Lounaiskolkassa loppuillalla tuuli alkoi kääntyä lounaaseen. Lämpötila oli yöllä sisämaassa +3 ja +5 asteen välillä, mutta etelärannikolla - lounaassa +5 ja +8 asteen välillä koko päivän. Iltapäivällä lämpötila oli hetken sisämaassakin reilussa +5 asteessa laajasti, mutta illalla sateen etureunalla se laski siellä taas +3 ja +5 asteen välille.
Sunnuntai 10.11.2013: Norjanmeren matalapaine siirtyi Jäämerelle ja pieni - pippurinen matalapaine siirtyi keskukseltaan Selkämeren eteläosasta Keski-Suomen yli Kuolanniemimaalle ja heikkeni nopeasti loppupäivällä. Samalla Britteinsaarten ylittäneiden osakeskusten ja rintamasysteemien liike muotoutui eteläpohjoissuuntaiseksi matalapainejonoksi Italiasta Baltiaan, missä Italiaan syntyi voimakas matalapaine; tämän systeemin länsipuolella yöllä - aamulla Britteinsaarille ja sitten laajasti manner-Eurooppaan tuli pohjoisesta annos kylmää ilmaa. Britteinsaarilla seurasi nopeasti korkeapaineen selänne ja illalla Islannin länsipuolelle tulleen uuden laajan ja voimakkaan matalapaineen myötä uusia rintamasateita lännestä. Länsi-Venäjällä eteläinen korkeapaine vetäytyi vähän itään ja päästi leutoa lounais-etelävirtausta elpymään siellä ja kohti Uralia pyrki taas uutta suojasäätä. Tarkastelualueella em. matalapaineen ja okluusiorintaman viimeiset vesisateet kastelivat vielä yöllä - aamulla, mutta loppupäivän oli poutaa; iltapäivällä - illalla pilvisyytenä vallitsi ajoittain rakoillut kumpukerrospilvilautta osaksi hahtuvapilvimäisenä. Yöllä - aamulla tuulet kääntyivät rintaman jälkipuolella länsilounaaseen ja voimistuivat hetkeksi jopa kovapuuskaisiksi. Aamupäivällä tuulet heikkenivät selvästi ja iltapäivästä alkaen vallitsivat kohtalaiset ja vähitellen luoteeseen kääntyneet tuulet. Lämpötila oli yöllä - iltapäivällä etelärannikolla - lounaassa +6 ja +9 asteen välillä ja sisämaassa + 5 asteen vaiheilla. Illalla lämpötila laski sisämaassa 0 ja +3 asteen välille ja etelärannikolla +3 ja +5 asteen välille.
Alkaneen viikon 46 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Toteutunutta säätä on jälleen kuluvalta viikolta 46 jo ma - la välinen jakso; sitä kuvasi manner-Euroopassa luoteesta-pohjoisesta tulvahtanut syyskylmä ilmamassa jo heti viikon alussa, jonka jälkeen lännestä ulottuneen korkeapaineen alla kolea sää jäi laajasti vaikuttamaan halloineen ja yöpakkasineen. Ainoastaan Britteinsaarille ulottui lännestä ajoittain leudompaa ilmaa säärintamien kera. Fennoskandiaan sen sijaan tuli lännestä leutoa ilmaa paremmin Islannista Jäämerelle suuntautuneiden matalapaineiden eteläpuolitse; tarkastelualueella ensimmäinen leuto vaihe oli ti - ke ja ke - to välisen hetkellisen kylmähkön vaiheen jälkeen tällä hetkellä on menossa eilen pe alkanut hyvin leuto vaihe, missä tänään la lämpötilat ovat kohonneet jopa +10 asteen vaiheille lounaassa ja etelärannikolla. Näistä tarkemmin seuraavassa viikkosääraportissa viikolla 47.
Nyt sääennusteeseen, jossa on näkyvissä huomiselle sunnuntaille erittäin raju myrsky!! Teen tästä erillisen myrskyseurannan, mutta sanottakoon tässä se, että voimakkaimpien myrskypuuskien reitti kulkee Pohjanmaalta Keski-Suomen yli Itä-Suomeen; tarkastelualueellekin tulee silti hyvin rajua länsi-luoteismyrskyä ja myrskyvahinkoja on tulossa. Syypää tähän on pieni matalapaine, joka jo nyt on hirmumyrskyisä Norjan rannikolla ja siirtyy sunnuntain aikana keskukseltaan Oulun seudun - Etelä-Lapin yli itäkaakkoon. Pilvisyys on vähäistä myrskystä huolimatta tarkastelualueella ja sateita ei tule. Lämpötila on aluksi yöllä - aamulla hyvin leuto eli pääosin +5 ja +9 asteen välillä. Iltapäivästä alkaen myrskyn jälkipuolella luoteesta tulee kylmempää ilmaa ja illalla alkaa jo pakastumaan lievästi sisämaassa tuulen heikennyttyä nopeasti.
Ensi viikon 47 alussa maanantain yönä on siis aluksi heikkoa pakkasta, mutta etelä-kaakkoispuolinen korkeapaine ja Norjan länsireunalle tuleva uusi matalapaine kääntävät jo maanantain iltapäiväksi tuulet leudolle lounaan suunnalle; kostea ja voimakas virtaus tuo runsasta pilvisyyttä, muttei aluksi niinkään sateita. Lämpötilat kohoavat taas +5 asteen vaiheille ja etenkin etelärannikolla - lounaassa ylikin.
Tätä leutoa vaihetta näyttäisi kestävän keskiviikkoon saakka runsaspilvisenä tihku- ja kuurosateineen, mutta ke-to alkanee sellainen kylmeneminen, jossa etelästä lähestyvä matalapaineen osakeskus toisi Etelä-Suomeen lumisateitakin ja sen perään pakkasta ympäri vuorokauden etenkin sisämaahan. Joidenkin ennusteiden mukaan tämä talvikylmyys olisi jo niin pysyvää, että talvi olisi termisestikin alkamassa tarkastelualueella, mutta jotkut toiset mallit toisivat aivan viikon lopussa mahdollisesti vielä uuden leudon annoksen lännestä Atlantin matalapainetoiminnan ansiosta... Tästä ei enempää, vaan kerron vielä ensi viikon alkupuolella tässä päivityksessä tarkennusta ja ratkaisua talventulon mahdollisuuteen.
Päivitys torstaina 21.11.2013 klo. 23:55: Bloggaamiseni on ollut keskeytyksissä flunssan sairastamiseni takia, mutta nyt lyhyt sääpäivitys, ennenkuin kerkeän tekemään seuraavan viikkosääraportin (Tod. näk. vasta lauantaina). Eli >> Eilen ke Etelä-Suomessa alkoi kylmeneminen ja sisämaassa lämpötila laski ke iltaan mennessä nollan tienoille. Viime yönä etelästä nousi pieni matalapaineen osakeskus sateineen tarkastelualueelle ja edeltäneen kylmenemisen takia sisämaassa noin Hyvinkää-tasalta pohjoiseen osa sateista tuli tänään iltapäivään saakka lumena; lumipeitettä muodostui 1 - 4 cm. Kuitenkin matalapaine on tuonut leudompaa säätä mukanaan ja näin ollen vesisateen raja on siirtynyt nyt illan mittaan Tampereen pohjoispuolelle ja eteläisimmässä Suomessa lämpötila on noussut jopa +7 asteen paikkeille. Vesisateet ovat olleet runsaita; mm. Espoon Tapiolassa nurmikentillä tulvii taas huomattavasti.
Tuo pieni matalapaine sulautuu huomenna pe keskukseltaan Jäämerellä olevaan laajaan ja voimakkaaseen matalapaineeseen; pilvinen ja leuto sää jatkuu, mutta vesisateita tulee vain vähän ja ajoittain. Sumut ovat mahdollisia aluksi tyyntyneissä tuulissa. Lauantaina Jäämeren matalapaine tulee keskukseltaan lähemmäksi Pohjois-Lappia ja alkaa kierrättää luoteesta kuivempaa ja kylmempää ilmaa myös Etelä-Suomeen; tuulet voimistuvat, pilvisyys vähenee ja sisämaasta alkaen alkaa pakastumaan. Sunnuntaina kylmeneminen jatkuu; lumikuuroja voi vielä tulla läntisten merien äärellä ja lämpötila alkaa laskea yhä enemmän pakkaselle. Näillä näkymin ensi viikon 48 alussa talvinen kylmyys huipentuu, jolloin lännestä saapuvassa korkeapaineen selänteessä on selkeää ja sisämaassa pakkasta ympäri vuorokauden -5 asteen paikkella - paikoin ankaramminkin sekä etelärannikollakin parisen astetta. Lumipeitteitä ei kuitenkaan laajasti ole, joten routaa alkaa syntyä ja järvet alkavat jäätymään puhtaaseen jäähän.
Näillä näkymin ensi viikon alun jälkeen alkaa nopeaan tahtiin edestakaisin lauhan ja talvisen pakkasään välinen vaihtelu, jossa matalapaineita rintamasateineen ja niiden välisine korkeapaineen selänteineen vyöryy lännestä >> Osa sateista on lunta ja ehkä etelärannikollekin voidaan tuolloin saada ensimmäiset lumipeitteet pariksi tunniksi... Lisää seuraavassa viikkosääraportissa.
Lopuksi Euroopan mittakaavassa voidaan todeta, että laajasti manner-Euroopassakin on jo melko talvisen oloista lähipäivinä, mutta Länsi-Venäjällä on puolestaan tavanomaista leudompaa, joskin sielläkin laajasti pakkasia Mustanmeren lähisiä hyvin leutoja alueita lukuun ottamatta. Kylmintä on kuitenkin alkuun lähipäivinä Fennoskandian pohjoisosissa eli Lapissa; tällä viikolla jo tutuksi tulleita -20 astetta kovempia pakkasia voi yhä olla siellä. Ensi viikon 48 puolella kylmyyspiste alkanee sitten siitymään pois Lapista kohti Uralia ja tässä vaiheessa hetkittäin Fennoskandiaan sekä eniten Britteinsaarille ja osaan Länsi-Eurooppaa saadaan leutoja annoksia Atlantilta...
Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.
Luontohavaintoja viikolta 45 - 2013: Ko. viikolla luontaisten lehtipuiden ruska kaikkosi viimein kokonaan myös etelärannikolta, mutta etenkin juuri etelärannikolla joidenkin ulkomaisten lehtipuiden ja -pensaiden pariin jäi edelleen sekä osittaista viipyilevää ruskaa että jopa vielä ruskahuipennustakin sekä osaksi kesäasuistakin lehtevyyttä. Hyvin leuto sää alkoi selvästi pitkittämään näitä vihonviimeisiä ruskatapahtumia >>
Raita (Salix caprea) ja monet pajut pysyivät etelärannikolla aluksi joiltakin viimeisiltä yksilöiltään vielä osaksi lehtevinä ruskassaan. Sama koski viimeisenä ruskaantuneita metsätammia (Quercus robur). Hopeasalava (Salix alba "Sibirica") varistui jo alastomaksi, mutta moniin muihin salaviin jäi vielä runsaasti lehtiä ruskaisina. Harvinainen toisusupaju (Salix urbaniana) / (Toisusu urbaniana) oli vielä aluksi ruskahuipennuksessa Kaisaniemessä, mutta varistui vähitellen viikon mittaan yli puolialastomaksi.
Kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") viimeisenä lehtevänä poppelilajina näissä seurannoissani mainituista varistui keskenruskaisena yli puolilehtevästä melkein kokonaan alastomaksi viikon mittaan.
Pohjoisamerikkalaisista tammilajeista keltatammi (Quercus muehlenbergii) ja mustatammi (Quercus velutina) varistuivat ruskahuipennusvaiheesta lähes alastomiksi viikon loppuun mennessä. Otatammi (Quercus palustris) ja keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis) alkoivat sen sijaan saavuttaa jo kokonaan sitä vaihetta varistumisessaan, jossa osa lehdistä jää talveksi puuhun.
Amerikanpyökki (Fagus grandifolia), euroopanpyökki (Fagus sylvatica) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus) varistuivat jo myös siihen vaiheeseen, missä vain talveksi puihin kiinni jäävät lehdet jäivät jäljelle kahteen ensinmainittuun lajiin.
Viimeisen eli kolmannen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides) tulivat viimein kokonaan alastomiksi. Sen sijaan niverävaahtera (Acer campestre) oli vielä viikon alussa ruskahuipennuksessa ja varistui vähitellen reilut puolialastomaksi su mennessä. Vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus) varistui viikon mittaan melkein alastomaksi.
Seuraavilla lajeilla paras ruska oli jo auttamatta ohi ja lisäksi monet niiden lajien yksilöt olivat jo edellisviikollakin alastomia, mutta sitkeästi joihinkin niiden lajien yksilöihin jäi vielä osaksi lehtevyyttä viikon mittaan >> Myöhäisimmät omenapuut (Malus sp.), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana), myöhäiset onnenpensaslajit (Forsythia sp.) sekä norjanangervo (Spiraea "Grefsheim").
Hapankirsikalla (Prunus cerasus) ja imeläkirsikalla (Prunus avium) myöhäisimmät puunsa olivat vielä viikon mittaan osaksi lehteviä ruskaisina, mutta jo su mennessä alastomia.
Kuusamat (Lonicera sp.) ja jasmikkeet (Philadelphus sp.) olivat myös melko samassa tilanteessa, mutta em. lajeja vähän lehtevämpinä keskimäärin; näillä osa lehdistään oli lisäksi vieläkin lähes kesäasussa. Mukaan tähän sarjaan kuuluu myös lumimarja (Symphoricarpos rivularis). Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) varistui vähitellen n. puolialastomaksi keskenruskaisena eli osaksi vihreänä.
Lehtevän ruskaisena pysyi vielä myös monia pensasruusulajeja, kuten yleinen kurtturuusu (Rosa rugosa). Köynnösruusuissa oli vielä suureksi osaksi kesäasuisiakin lajikkeita.
Höyhenpensas (Fothergilla major), neillia (Neillia sinensis) ja kerria (Kerria japonica) olivat vielä viikon alussa osaksi parhaassa ruskassaan, mutta varistuivat viikon loppuun mennessä yli puoliksi alastomiksi.
Villaheisi (Viburnum lantana) tuli viikon mittaan yllättävän aikaisin kokonaan - lähes kokonaan alastomaksi, mutta vähän lehtevämpinä säilyivät vielä hammasheisi (Viburnum dentata), viitaheisi (Viburnum cassinoides) ja myöhäisimmät lumipalloheisit (Viburnum opulus "Roseum").
Magnoliat (Magnolia sp.) tulivat ko. viikolla kaikki jo alastomaksi, mutta atsaleoilla (Rhododendron sp.) ilmeni monivaiheista ruskaa seuraavasti koko viikon >> Osa lajikkeista oli jo alastomia, mutta edelleen jotkut sinnittelivät joko ruskahuipennuksessaan / olivat yhä vasta tulossa siihen osaksi kesäasuisina. Pihasyreenin (Syringa vulgaris) myöhäisimmät yksilöt alkoivat viimein varistua alastomiksi.
Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) varistui viimeisiltä puiltaankin jo alastomiksi.
Ulkomaisista harvinaisuuksista Helsingin Kaisaniemessä etelärannikolla hernekasvipuut alkoivat olemaan muutoin viimein alastomia, mutta kaikilla pysyi vielä tyypillisesti lehtien pääruoteja kiinni; valeakaasia (Robinia pseudoacacia) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica) pitivät ruodeistaan paremmin kiinni kuin lakkipuu (Cladrastis kentuckea), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja maakkia (Maackia amurensis).
Eteläntrumpettipuulla (Catalpa bignonioides) säilyi edelleen yksittäisiä viimeisiä lehtiä ruskaantumassa lisää. Samettisumakki (Rhus hirta) eteni ruskassaan yhä kaksijakoisesti >> Espoon Tapiolan esimerkkiyksilö tuli alastomaksi, mutta Kaisaniemen esimerkkiyksilö oli ruskahuipennuksessaan suurimman osan viikkoa. Jalokastanja (Castanea sativa) varistui puolialastoman ja lähes alastoman välillä. Samaa teki poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica).
Suosypressi (Taxodium distichum) alkoi varistua vähitellen lähes täysilehtisen ja puolialastoman välillä. Viikon 45 kasvina esittelemäni kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) pysyi vielä suurimman osan viikkoa ruskahuipennuksessaan, mutta varistui jo hieman viikon lopussa.
Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) varistui monilta yksilöiltään kokonaan alastomaksi, mutta joissakin puissaan jäi sinnittelemään ruskaisia neulasia vähän. Monilla muilla lehtikuusilajeilla ruskahuipennus jatkui ja varistuminen oli vasta alkuvaiheessa - puolivälissä. Yksittäiset myöhäisimmät yksilöt sinnittelivät joitakin neulasiaan yhä jopa osaksi kesäasussa.
Muita luontohavaintoja >> Tuoksuasteri (Aster novae-angliae) ja saunakukka (Tripleurospermum inodorum) sinnittelivät yhä osittaisessa kukassa leudon sään turvin, mutta jotkut myöhäiset ryhmäruusut ja köynnösruusut (Rosa cv.) sekä pensashanhikit (Dashipora sp.) lopettivat viimeiset kukkimisensa jo lähes kokonaan.
Nurmikoiden vihreys ja kasvu säilyi etelärannikolla leutouden takia osittain jopa niin, että viikon mittaan yksittäisillä paikoilla jouduttiin leikkaamaan nurmikoita kasvukauden viimeisen kerran. Sisämaassa nurmikot olivat jo kellertävämpiä ja kasvu vain hyvin minimaalista leutoudesta huolimatta. Sammalet pysyivät koko alueella kosteissa ja leudoissa oloissa sen sijaan yleisesti raikkaan vihreinä.
Maaperän märkyys oli huipussaan viikon alussa, kun monin paikoin runsaat sateet aiheuttivat tulvimistakin mm. nurmikoiden notkopaikoilla ja alavilla tiivillä mailla mm. maaseudun pelloilla. Viikon loppua kohden tulvat poistuivat ja märkyys vähän helpotti. Märkyys alkoi silti haittaamaan alavilla pelloilla syysviljojen (ruis ja syysvehnä) oraita ainakin paikoin - hieman. Jokien virtaamat pysyivät pääasiassa tulvakorkeuksien alapuolella, mutta yksittäisillä alavilla seuduilla oli lievää tulvimista alkuviikolla.
Vesistöissä pintavesien lämpötilat pysyivät koko viikon lähes samoina järvissä hyvin leutojen säiden jatkuttua; pääosin ne pyörivät vähän +5 asteen molemmin puolin ja olivat siten ajankohtaan nähden 2 - 5 astetta normaalia lämpimämpiä. Normaalisti tähän aikaan sisämaan järvissä pitäisi olla alkanut jo jäätyminen. Normaalia lämpimämpiä vedet olivat myös Suomenlahdella, muttei niin korostuneesti kuin järvissä; ulapalla lämpötilat laskivat keskimäärin hyvin hitaasti vähän +10 asteen alapuolelle ja sisälahdissa lämpötilat pysyivät +5 ja +8 asteen välillä.
Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.
Pitkittynyttä ruskahuipennusta kiinanpunapuulla (Metasequoia glyptostroboides) kuvattuna lauantaina 9.11.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Vaikka Etelä-Suomen luontainen ruska alkoi olla ko. viikolla jo etelärannikollakin lähes kaikkialla kokonaan ohi, niin silti ulkomaisten viljeltyjen puu- ja pensaslajien joukossa riitti yhä näyttävää ruskaa. Niistä poimin nyt esittelyyn kiinanpunapuun (Metasequoia glyptostroboides), joka on luonnonvaraisella alueellaan Kiinassa erittäin uhanalainen, iso ja nopeakasvuinen kesävihanta havupuu. Lajia kasvaa luontaisesti vuoristolaaksojen mm. kosteissa rotkoissa ja purovarsilla vain Hubein–Sichuanin raja-alueella Keski-Kiinassa.
Laji on ns. elävä fossiili ja se tuli (länsimaiselle) tieteelle ja yleisölle tunnetuksi vasta 1940 -luvulta alkaen >> Wikipedia-artikkeli kertoo näin: "Kiinanpunapuu oli tieteelle tuntematon ennen 1940-lukua, mutta se tunnettiin elinalueellaan paikallisesti. Laji sai tieteellistä huomiota ensimmäisen kerran, kun Nanjingin yliopiston professori huomasi yhden puun Modaoqin kylässä Sichuanissa vuonna 1941. Lajista kerättiin näytteitä ensimmäisen kerran vasta vuonna 1944. Aluksi näytteiden luultiin edustavan mahdollisesti uutta deltasypressilajia (Glyptostrobus), mutta vuonna 1945 lajin todettiin edustavan jotakin ennestään Kiinan luonnosta tuntematonta sukua. Vuonna 1946 lähetettiin retkikunta keräämään lisää näytteitä. Samana vuonna laji tunnistettiin kuuluvaksi aiemmin vain fossiileista tunnettuun kiinanpunapuiden sukuun Metasequoia.".
Kiinanpunapuun kaikki länsimaiset istutukset ovat siis peräisin aikaisintaan vain n. 60 - 70 vuoden takaa! Laji on tullut kuitenkin sittemmin suosituksi koristepuuksi yleisesti ympäri maailmaa lauhkealla vyöhykkeellä ja siten sen olemassaolo on turvattu luontaisen alueensa uhanalaisuudesta huolimatta. Siksikin tämän puun ottaminen viljelyyn olisi oivallinen teko täällä Suomessakin.
Täällä laji on kuitenkin arka; ongelmana on erityisesti liian lyhyt, viileä ja kuiva kesä, koska kiinanpunapuun kunnolliselle talveenvalmistautumiselle on vaatimuksena kesien kuumuus, runsassateisuus ja kunnollinen pituus. Pakkasenkestävyyttä lajille arvioidaan silti eri lähteiden mukaan jopa -29 ja -32 asteen välillä ja taimien vartuttua muutaman vuoden ajan tämä saavuttuu yhä paremmin.
Lajin menestymistä on arvioitu täällä vyöhykkeelle I ja sielläkin vain lämpimät kasvupaikat tulevat kyseeseen. Toki lajia voi yrittää kokeilla myös vähän pohjoisempana (Vyöhyke II - III), koska toisaalta kesät ovat keskimäärin etelärannikkoa vähän lämpimämpiä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan - Kymenlaakson sisämaassa sekä Hämeessä - Etelä-Savossa (Saimaalla) ja siitähän kiinanpunapuu tykkää. Kuitenkin sisämaassa lajin talvenkeston kannalta liian ankarien talvipakkasten vaara vaanii enemmän.
Kiinanpunapuu muistuttaa paljon viime vuoden marraskuussa eli tasan vuosi sitten esittelemääni suosypressiä; linkki siitä alhaalla. Kiinanpunapuun ja suosypressin yhtäläisyyksiä ovat >> Molemmilla kesävihannat neulaset ovat kiinnittyneinä kahdentyyppisiin oksiin; talvehtiviin ja kesäoksiin / pysyvät ja varisevat oksat. Lisäksi molemmilla on pallomaiset kävyt erikoisen muhkuraisina ja uurrekuvioisina. Molemmilla hedekukinnot kehittyvät jo edelliskesänä talvehtivien oksien kärjissä riippuviin ja norkkomaisiin rykelmiin, jotka talvehtivat ja levittävät siitepölynsä seuraavana keväänä.
Erojakin on näiden lajien välillä ja parhaiten kiinanpunapuun erottaa suosypressistä kesällä lehtevänä; kiinanpunapuun neulaset ovat isompia (n. 1,5 cm:n pituuteen saakka) ja kiinnittyvät varisevissa oksissaan selkeästi kahteen säännölliseen ja tiiviiseen riviin vastakkaisille puolille, kuten yllä olevassa kuvassa havaitaan. Lisäksi nämä hyvin säännöllisen sulkamaiset varisevat oksat kiinnittyvät varsinaisiin oksiin myös säännöllisen kaksirivisesti vastakkain. Suosypressillä tämä varisevien oksien kiinnittyminen on vuorottaista ja epäsäännöllistä.
Syksyllä molemmilla lajeilla ruska ilmenee siis hyvin myöhään Etelä-Suomen oloissa alkaen lokakuun lopulla ja huippuvaihe on usein vasta selkeästi marraskuun puolella. Tänä syksynä olen kuitenkin havainnut suosypressin virittyneen Kaisaniemessä edeltäneen lämpimän kesän ansiosta vähän aikaisemmin ruskaan kiinanpunapuuhun verrattuna. Kiinanpunapuun ruska on yleensä punertavampi kuin suosypressin ruska; väreinä ovat vaihtelevan kirjavasti oranssi, punainen ja purppura sekoittuneena ruskealla erilaisiksi punaruskean sävyiksi. Yöpakkasista ruskansa saa lisää erilaisia ruskeiden sävyjä, mutta kirkkaimmillaan kiinanpunapuun ruska on täällä hyvin leutoina loka- ja marraskuina. Marraskuun jatkuminen pitkään leutona merkitsee tyypillisesti myös sitä, että ruskansa pitkittyy ja huippuvaihetta saattaa kestää jopa 2 - 3 viikkoakin ennen alastomaksi varisemista marraskuun lopussa.
Keväällä kiinanpunapuu alkaa puhjeta hiirenkorvalle jo melko varhain toukokuun alkupuolelta alkaen, mutta heleimmin vaaleanvihreä hiirenkorva - puolilehtivaihe ilmenee vasta toukokuun loppupuolella. Neulaset kasvavat aluksi ruusukkeena esille, mutta oikenevat em. sulkamaiseen kasvumuotoon kesäkuun alkupuolella. Varisevat oksat kasvavat sulkamaiseen täysikokoonsa siis pian, mutta voimakkaimmat varsinaiset versot jatkavat kasvuaan elokuulle tuottaen kärjistään koko kasvunsa ajan lisää sulkamaisia varisevia oksia.
Kesäsävyssään kiinanpunapuun neulaset ovat raikkaan vihreitä ja siten siis paljon vaaleampia kuin ainavihannilla havupuilla. Lisäksi neulasten kasvumuoto luo puun latvukseen pehmeän pitsimäistä tuntua, muttei niin paljon kuin suosypressin miniatyyrimäisempien neulasten tapauksessa.
Lajin kukinta ei onnistune Suomen oloissa, mutta eri lähteistä saamieni tietojen mukaan sen kukinta olisi suosypressiä aikaisemmin keväällä viimeistään lehtien puhjetessa eli toukokuun alkupuolella. Kävyt valmistuisivat saman kasvukauden aikana syksyllä kypsiksi, jos niitä meikäläisissä olosuhteissa muodostuisi...
Kiinanpunapuu on siis isoksi puuksi kasvava lämpimissä maissa, mutta toistaiseksi länsimaiden istutukset ovat siis vasta korkeintaan reilun 50 vuoden ikäisiä. Toisaalta vain siinä ajassa isoimmat puut ovat saavuttaneet jo peräti yli 20 metrin pituuksia! Niinpä lajista on harkittu myös metsätalouspuuta. Luontaisella alueellaan ja vanhempana muualla lämpimissä maissa laji voi saavuttaa jopa 40 - 50 metrin mitan ja runkonsa tulee alapäästään paksuksi ja lankkujuuriseksi. Kasvutavaltaan laji on kartiomainen eli kuusimainen; nuorena kapea ja vanhemmiten levenevä.
Täällä Suomessa lajista voidaan odottaa lähinnä pensasmaista pikkupuuta sen arkuuden takia; parhailla paikoilla sille voi silti vuosien mittaan kertyä pituutta yli 10 m arvioni mukaan ja siksi tuo Kaisaniemen kasvupaikka on lajille ahdas muiden arkojen lajien seassa. Lajin viljelyssä on siis syytä huomioda sille riittävä kasvutila, vaikka se aluksi saattaisi pitkään juroa pensasmaisesti!
Kiinanpunapuu vaatii kasvupaikallaan riittävästi kosteutta eli kuivuus on sille haitaksi. Paahteisuuden aiheuttamaa kuivuusongelmaa on siis vältettävä. Toisaalta täällä Suomessa liiallinen talvimärkyys voi haitata talvenkestoaan etenkin taimena, joka ilmenee esim. routavaurioina. Aurinko - puolivarjo on soveliasta valaistuksen suhteen, mutta kasvupaikan on oltava suojaisa; kuten esim. ylispuuston alla tai lämpimillä rakennusten seinustoilla / rinteillä. Toisaalta laji sietää hyvin hapantakin maata eli siinä mielessä se soveltuu tänne Suomeen viljelyyn; multavuus ja keski-runsasravinteisuus on eduksi.
Esteettisessä katsannossa kiinanpunapuun merkittävin koristeominaisuus ovat sen neulaset ja varsinkin niiden myöhäinen näyttävä ruska, joka erottuu jo muutoin hyvin alastomaksi varisseissa maisemissa pikanttina katseenvangitsijana. Yhtä myöhään ruskassa olevat lajit luovat sen kanssa hienoja lähiväriharmonioita, kuten esim. monien pohjoisamerikkalaisten punaruskavoittoisten tammien (Quercus sp.) kanssa. Toisaalta hienoa kontrastista ruskaparia sille voi hakea myöhään keltaiseksi ruskaantuvien lehtikuusten (Larix sp.) seurasta. Keväällä - kevätkesällä lajin heleän vaaleat nuoret neulaset ovat hienona parina tummille havupuille ja -pensaille. Toki pitkin kesääkin, muttei niin kontrastisesti. Toisaalta syksyn ruskansa suorastaan kirkuu tummien ainavihantien havupuiden kanssa. Alkusyksyn kirkkaille lehtipuu- ja lehtipensasruskaväreille lajin vielä kesäinen latvus on myös upea sommitteluelementti. Latvuksensa kesävihanta tekstuuri on pehmeä pari rotevalehtisille lehtipuille.
Eli kiinanpunapuullekin pätee melko sama estetiikankin suhteen kuin suosypressille; laji pääsee oikeuksiinsa näkyvillä ja / tai paraatipaikoilla.
Suosittelen kokeilemaan kiinanpunapuuta rohkeammin Etelä-Suomessa sen viljelymahdollisuuksien parantamiseksi täällä, koska kyseessä on erittäin koristeellinen havupuu ja sen luontaisen alueensa suuren uhanalaisuuden takia sen viljeleminen on hyvä teko täälläkin.
Vuoden 2012 viikon 45 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 45 kasvivalokuva: Suosypressi (Taxodium distichum).
Olen palannut luomaan säävalokuvaussarjaani uusia osia, kun olen äskettäin saanut valokuvabloggaamiselleni raamit toimivaksi. Ensin tein tänään sunnuntaina 10.11.2013 muutaman viime viikon aikana puuttuneet kaksi osaa takautuvasti valmiiksi ja mainostan niitä tässä heti alkuun linkkeinä >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikonvaihteen 42 / 43 kylmyyshuipennus ja sisämaan ensilumi vuonna 2013 ja Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Sunnuntain 3.11.2013 sakeat ja laajat sumut.
Sitten reaaliaikaisempaan säävalokuvausbloggaamiseen >> Kuluneen viikon 45 aikana runsaat sateet nousivat nimittäin taas korostettuun asemaan Etelä-Suomessa ja varsinkin etelärannikon tuntumassa. Jo edeltäneenäkin viikkona 44 sateita oli tullut varsin paljon, joten pohjalla oli jo ennen maanantaita 4.11. edellisviikolta yli 20 mm suuruisia sademääriä monin paikoin.
Ko. viikko alkoi hyvin runsailla sateilla maanantaina. Sen lisäksi tiistaina saatiin vielä reipasta kuurottaista sadetta alkupäivästä ja siihen liittyi myrskyvahinkoja aiheuttanut tuuli Varsinais-Suomesta Pirkanmaan yli koilliseen iltapäivällä. Sitten ke - la välisenä aikana sateet jäivät vain lähinnä vähäisiksi - kohtalaisiksi kuuroiksi. Kuitenkin la-su välisenä yönä etenkin etelärannikolla saatiin taas paikoin varsin rankkaa sadetta.
Niinpä viikon 45 sademäärä on kohonnut esim. pääkaupunkiseudulla jopa yli 50 mm ja näin jopa koko marraskuun normaali sademäärä on jo käytännössä saavutettu ko. kuun ensimmäisen reilun viikon aikana!
Runsaimpien sateiden keskittyminen etelärannikon tuntumaan on auttanut toisaalta siinä, että jokien virtaamat eivät ole nousseet Etelä-Suomessa hälyyttävästi tulvakorkeuksiin niiden valuma-alueiden oltua vähäsateisemmassa sisämaassa sen verran. Taajamatulvimista ja maaseudulla mm. peltojen painanteiden tulvimista esiintyi kuitenkin jonkin verran etenkin alkuviikosta.
Nämä suuret sademäärät ilmenivät Espoon Pohjois-Tapiolassa olevalla alavalla nurmikentällä taas voimakkaana tulvimisena. Tänä vuonna tämä nurmikenttä onkin tulvinut erikoisen usein ja kahteen otteeseen aikaisemmin näitä sateiden aihettamia tulvatilanteita sillä paikalla on jo ollut tässä säävalokuvaussarjassani >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Espoon Tapiolan erittäin runsas rankkasadekuuro sunnuntaina 1.9.2013 ja Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Etelärannikon - pääkaupunkiseudun rankkasateet viikolla 33 / 2013.
Viime keväänäkin ko. nurmikenttä tulvi runsaasti lumien pääsulamisen aikana >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Lumien nopea pääsulaminen ja ennätysmäiset sulamistulvat viikolla 16 / 2013.
Erikoista on kuitenkin myös se, että tälle etelärannikon paikalle sattui viime kesänä jyrkän kontrastisesti varsin ankaraa kuivuuttakin ollen näiden tulva-aikojen välissä >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Uudenmaan / etelärannikon kuivuus vs. sisämaan kosteus viikoilla 29 ja 30 / 2013.
Tästä viikon 45 / 2013 tulvimisesta Espoon Tapiolassa koostin alle 4 ottamani valokuvan sarjan, missä tulvan tilanne havainnollistuu maanantain 4.11. huippuvaiheesta torstain 7.11. poistumiseen; jo edeltävällä viikolla maanantaina 28.10. ko. paikalla oli myös tulvimista, muttei näin pahasti. Kuitenkin siitä oli jo pohjaksi tälle tulvimiselle. Ko. valokuvat ovat kronologisesti ylhäältä alaspäin lukien uusimmasta vanhimpaan.
Loppuviikon osalta tuo la-su välinen rankkasade todennäköisesti palautti tulvimista ko. Tapiolan paikalle jälleen, mutta siitä palaan ottamaan alueelle selvää huomenna maanantaina 11.11.; todennäköisesti uudesta tulvalammikosta saattaa olla silloin jotain vielä jäljellä ja lisään mahdollisesti päivityksessä alla olevaan kuvasarjaan ylimmäiseksi siitä yhden valokuvan... Päivitys 13.11.2013 klo. 00:10: En lisää kuvaa, koska jonkin verran uusiutunut tulvalammikko oli jo lähes imeytynyt maahan ja en saanut riittävän hyvää kuvaa auringonlaskua vasten.
Espoon Pohjois-Tapiolan tulvatilanteita kuvasarjana viikolla 45 / 2013 valokuvattuna samasta kuvakulmasta samalle nurmikentälle >>
Tulvatilannetta nurmikentällä Espoon Pohjois-Tapiolassa valokuvattuna torstaina 7.11.2013 klo. 09:48; edeltäneen yön aikana tulvavesi oli viimein imeytynyt maahan, mutta nurmikko jäi heikon haihdunnan takia litisevän märäksi seuraavaan la 9.11. - su 10.11. välisen yön rankkasateeseen asti. Torstai oli jo toinen peräkkäinen hyvin leuto, mutta samalla osaksi auringonpaisteinenkin päivä; erikoista tavallaan sekin.
Tulvatilannetta nurmikentällä Espoon Pohjois-Tapiolassa valokuvattuna keskiviikkona 6.11.2013 klo. 13:02; sateiden jäätyä tiistain alkupäivän jälkeen vähäisemmiksi kuuroiksi alkoi tulvajärven madaltuminen näkymään selvemmin; nurmikon kellastuminen alkoi liikamärkyydessä voimistumaan tällä kohdalla. Ko. päivänä marraskuussa harvinainen auringonpaistekin pääsi osaksi ilahduttamaan leudossa säässä.
Tulvatilannetta nurmikentällä Espoon Pohjois-Tapiolassa valokuvattuna tiistaina 5.11.2013 klo. 11:35; tiistaina alkupäivällä vettä satoi vielä sen verran runsaasti, että tulvajärven madaltuminen oli vasta hyvin hidasta. Kuvassa näkyy edellispäivään verrattuna paljon tuulisempi tilanne aallokkona hyvin konkreettisesti; tälläkin paikalla lounaistuulipuuskat olivat ajoittain kovia, vaikka myrskyiset puuskat jäivät paikan luoteispuolelle em. tapaan.
Tulvatilannetta nurmikentällä Espoon Pohjois-Tapiolassa valokuvattuna maanantaina 4.11.2013 klo. 15:23; ko. päivän yöstä iltapäivään saakka satoi hyvin runsaasti vettä Etelä-Suomessa ja esim. tällä pääkaupunkiseudun paikalla vuorokauden sademäärä oli arviolta jopa yli 30 mm! Kuvanottohetkellä sade oli juuri tunnin sisällä lakannut ja heikossa tuulitilanteessa laajimmillaan ollut tulvajärvi oli jännän peilityyni.
