Analyysiä ja havainnollistusta persoonallisuusominaisuuksistani osana sometoimintaani, maisema-arkkitehtuurin opintojani ja orientoitumistani maailmaan aktivistikauteni luomalla tavalla - Arjen, työn ja ammattivalintojen dilemmat länsirappiollisessa yhteiskunnassa erityisherkän INFJ-persoonan näkökulmasta koettuna

Äsken viime kirjoituksessani jo lupailin jatkaa myös oman elämäni haasteiden ja ongelmien ruotimista mm. suhteessa aktivismiini ja koko sometoimintaani sekä tietenkin myös koko ulkomaailman vuorovaikutusta koko elämässänikin siinä tutkien, joten inspiroiduin nyt samoin tein tekemään tätä kirjoitusta valmiiksi näissä katsannoissa.

Oikeastaan on kuitenkin myönnettävä se, että olen pyöritellyt ja hauduttanut tätä kirjoitusta luonnoksena täällä blogieditorissa jo viime heinäkuusta saakka eli parisen kuukautta, kun on ollut vaikeaa ja päättämätöntä määrittää sille lopullista sisältöä: sen verran henkilökohtaista ja herkkää aihepiiriä tämä näet sisältää julkisesti esille tuotavaksi, ja myös muiden kanssa-aktivistienkin suuntaan kriittistä ja kyseenalaistavaa asiaa on jatkossa luvassa myöhemmin tämän lisäksi...

Mutta olen päättänyt ottaa tällaista henkilökohtaisempaa, rohkeampaa ja suorempaa asennetta kirjoittamiseeni tässä vaiheessa some- ja toimintamuutoksen prosessiani, joten on vain annettava mennä nyt siten kuin tämä vaatii ja haluaa!

Tässä tulee täten myös esille monipuolisesti niitä seikkoja, jotka ovat olleet jo kesällä aikaisemmin mainitsemani Facebookin huonon käytettävyyden lisäksi muita sometoimintaan / aktivismiin pettymiseni aiheita ja syitä, ja joiden takia siis on ollut myös hyvä asia pitää sometoiminnasta taukoilua ja lepoa viime aikoina.

Olen päätynyt jakamaan tätä ko. sisältöä itse asiassa ainakin kahteen tai mahdollisesti kolmeen eri kirjoitukseen (ja kirjoittamisen edetessä tämäkin osittelu voi vielä muuttua entisestään runsaammaksi tai toisenlaiseksi...) - aihepiirit ovat sen mukaan tällä erää:

--- Oman persoonani luonteista ja ominaisuuksista sekä niiden ilmenemisistä some- ja aktivismitoiminnassani ja arjessani sekä ammatillisesti että yleishumaanisti tarkasteltuina Suomen ja lännen rappion ikeessä.

--- Aktivismin ongelmista ja haitoista suhteessa omaan sometoimintaani, ja alustavasti aktivismin nykyluonteesta Suomen ja lännen rappion ikeessä.

--- Oman sosiaalisen elämäni historiasta, roolista ja nykytilanteesta Suomen ja lännen rappion ikeessä, ja mitä sillä on kerrottavana ja annettavana aktivismin ja sometoiminnan muihin eri rooleihin sekä ihmiselämän piiriin yleensäkin...

Näissä merkeissä luvassa on siis erittäin tuhtia, vaikeaa ja raskastakin luettavaa, mutta toisaalta joillekin tämä sisältö saattaa olla hyvinkin mielenkiintoista, ja toivottavasti myös uutta avaavaa ja lisää asioita ihmiselämästä opettavaa...

Toki itselleni tämä on tietenkin myös sitä "itseterapoivaa" ohjaamista ja oleellista "miettimistä" kirjoittamisen avulla!

Aloitetaan sen mukaisesti tuon ensimmäisen aihepiirin asioilla, jossa siis ruodin omaa persoonaani ja sen suhdetta ulkomaailmaan muutamilla havainnollistuksilla ja analyyseillä:

Olen vihdoinkin aktivistikauteni (2008-2023) yhtenä hyvänä tuloksena oppinut itsessäni olevan mm. ns. erityisherkän persoonan piirteitä paljonkin, ja myös hyvin suurelta osin olen tunnistanut itsessäni ns. INFJ-persoonatyypin piirteitäkin -- tässä on linkkilistauksena näistä aiheista yleisiä tietoja:

-- 16Personalities - Persoonallisuustyypit.

-- HSP Suomi ry. - Erityisherkkyys.

Tämä persoonallisuustyyppini avautuminen itselleni entistä paremmin on eräs keskeinen lähtökohta sille, miten osaan nyttemmin hahmottaa itseäni ongelmieni ja haasteideni kera selvemmin ulkomaailman kanssa vuorovaikutuksessa.

Silti allakin selostamaani tapaan käy ilmi se, ettei sellainen ymmärrys kaikesta huolimatta poista niitä kaikkia ongelmia, vaan mm. juuri ulkomaailmassa etenevän rappion takia jotkut tai jopa monetkin ongelmat ovat pysyväluonteisia ja jatkuvia omalle kontolleni -- tietenkin tämän analyysin yksi tarkoitus on silti yrittää muuttaa ja parantaa niitä ongelmakohtia, joihin voi jatkossa itse vaikuttaa...

Joka tapauksessa sekä hyvässä että pahassa minussa on mitä ilmeisimmin sellaista voimakasta ja moni-ilmeistä prosessoinnin ja luovuuden ominaisuusvyyhtiä sisältörikkauksineen, joka pyrkii tulemaan voimakkaasti ja mahdollisimman monipuolisesti esille ja käyttöön "syövereistäni" ja ulkoiseen maailmaan painavan "projektiohalukkaana" -- Eli toisin sanoen haluan saada aikaan maailmaan paljon hyvää ja näkyvää erittäin kunnianhimoisesti ja vaikuttavasti.

Mutta sellainen persoonasisältö kohtaa tai läpikäy mm. sekä omassa elämässäni syntyneitä sisäisiä traumavaikutuksia että noita ulkomaailman rappio-ominaisuuksia vaihtelevan haitallisesti ja vaikeasti: alla tästä dilemmavyyhdistä siis paljon analyysiä, ja tässä kirjoituksessa on ensin etusijalla tuon "ulkoisen haitan" analysointi suhteessa omaan elämääni. 

Tästä päästäänkin ensin siihen, miksi se tänä vuonna Facebookin kohdalla jatkuvasti ilmennyt somen käytettävyyden haitta / huonous on omiaan olemaan pahassa ristiriidassa tai vastakkainasettelussa persoonani ko. luonteen ja sen ominaisuuksien kanssa.

Sellainen on siksi aiheuttanut osaltaan vastenmielisyyttä ja pettymistä sometoimintaa kohtaan kokonaisvaltaisestikin -- persoonani vaatimuksia vastaavaa kunnollista sometekniikkaa ei siis ole ollut käytettävissäni viime aikoina, jotta luovuuteni ulostulo olisi ollut edes jotenkin optimaalista mm. aktivismia varten...

Jos ja kun sellainen moniprosessoituva ja rikas luomisvoima kohtaa ulkoisesta maailmasta käsin isoja esteitä tai ongelmia esille- ja käyttöön tuonnissaan, niin tämän luomisvoiman tukkeutuminen ja tukahtuminen siinä kohtaa voi välillä tuottaa itselleni isoja ärsytyksen, suuttumisen, turhautumisen ja pahimmillaan lamautumisen tunteita ja tilanteita - joskus se onkin ollut ko. tilanteissa myös jopa fyysisesti vatsassa ja rintakehässä tunnettavaa patoutumisen ja tukkeutumisen painetta.

Niinpä ko. sisältörikkauden esilletuomisen tukahtuminen sometoiminnassani tuon Fb:n käytettävyyshaitan takia on ollut ongelmaa pahentava piirre selvästi, joka on ollut tämän vuoden kesällä huipussaan, ja siten se ahdistus- ja lamaantumisvaikutuksensa takia on saastuttanut myös tätä blogikirjoittamistakin huonon motivaation piiriin, vaikkei täällä blogissa ole ollut käytännössä tuota Fb:n tapaista käytettävyyshaittaa.

Näiden tiimoilta olen näidenkin tunteiden kanssa joutunut nyt kipuilemaan tänä vuonna erityisesti, koska tämän luomisvoiman tukahtumisen yhteyteen liittyy myös siis erityisen isoja moraalisia, sisällöllisiä ja yhteiskunnallisia aspekteja ko. länsirappiossa ja sen etenemisessä, ja jotka ovat ilmenneet osaltaan myös tuossa Facebookin käytettävyyshaitan yhteydessä tällaisina ongelma- / tunnekasautumina.

Siksi ja jopa monella muullakin tavalla todellakin tämä ulkomaailman moraalivajauksen ja rappion tilanne lännessä ja Suomessa on erityisherkälle ja introvertille INFJ-persoonatyypille todella iso ongelma ja äärivakavan paheksunnan aihe!

Mutta onpa tämä em. ongelmatilanne ja persoonallisuuteni ominaisuuksien ilmenemisen piirteet mukanaan myös paljon laajempi vyyhti jopa koko elämäni katsannossa ja sen kaikissa arjen ja muun raamituksissa, joita siis olen päättänyt pohtia näissä kaikissa kolmessa analyysissä julkisesti, vaikka taidan joutua tässä sen myötä paljastamaan itsestäni arkaluonteistakin sisältöä ja sellaistakin asiaa, mistä en ole aikaisemmin kertonut julkisesti mitään...

Silti sitä teen nyt siis siksikin, kun itselleni tällaisella suoralla ja rohkealla kirjoittamisella voi olla tärkeä terapeuttinen aspektinsa, joka on osaltaan samalla joka tapauksessa yksi keino myös tuottaa tuolle sisäisen luomisvoimani rikkaudelle ulostulemisen uutta / parempaa tietä hyvällä ja parantavalla tavalla...

Oma elämäni on ollut myös itsessään ja kokonaisuudessaan omissa ajatuksissani viime aikoina korostuneesti osaltaan näiden kaikkien em. ongelmien ja tilanteiden takia ja valossa, joka sekin on vaikuttanut vähintään mutkien kautta sometoimintaani haitallisesti.

Nämä oman elämäni sisällöt sekä etenkin siinä omat ongelmansa ja haasteensa ovat myös omana kokonaisuutena minulle vaikeaa prosessoitavaa ja toimintaani hankaloittavaa sisältöä muutenkin, eikä siis vain pelkkää sometuotantoani koskevaa haittaa ja ongelmanratkaisua.

Tietenkin eräs filosofis-sosiaalinen dilemma ratkaistavaksi piilee tässä kaikessa kokonaisuudessa siinä, että ovatko oman elämäni ko. ongelmat ja haasteet omasta persoonastani ja / tai tilastani johtuvia vai ulkomaailman aiheuttamista sisällöistä ja haasteista johtuvia, vai osaltaan molemmista yhtä aikaa, ja tietenkin jatkona: mitkä ovat jakautumia, keskinäisiä osituksiaan ja vuorovaikutustapojaan tuossa "yhtä aikaa"-tilanteessa ja näiden eri tarkastelusuuntien katsannoissa itsessäni ja suhteessani maailmaan?...

Voiko jompaankumpaan vaikuttaa ja miten, vai kumpaankin samalla kertaa ja missä suhteissa ja tavoissa sitten sellainen parantamisprojekti muotoutuisi keskinäisyyksineen ja vuorovaikutuksineen?...

Ongelmat, haasteet ja parantamisen aspektit kenellä tahansa yksilöllä ja täten myös minulla ovat varmasti molemmista tai kaikista em. suunnista ja katsannoista tulevia, jonka toki olen jo myös oppinut entistä paremmin aktivistikauteni puitteissa, kun aloin n. 10 vuotta sitten kiinnostumaan entistä enemmän aktivismisisällöissä myös sosiaalisista, psykologisista, kollektiivisista ja nyttemmin myös henkisistäkin asioista.

Kuten aktivismikaudellani (vuodesta 2008 alkaen) ulkoisen maailman uudestaan ja paremmin oppiminen on tuonut minulle esille, niin iso osa ja länsirappion edetessä yhä vain isompi osa kenen tahansa persoonaan kohdistuvista tai persoonassaan olevista ongelmista johtuu myös maailman tai "ulkoisen" muuttumisesta entistä sairaammaksi ja haitallisemmaksi yksilöille ja sosiaalisten ominaisuuksien kautta koko yhteiskunnallekin ja siinä ryhmäpsykologisiin ilmiöihin saakka ulottuen -- tähän liittyen on tietenkin olemassa osuva sanonta: "ei ole terveyden merkki se, että sopeutuu sairaaseen maailmaan".

Katsotaanpa lisää omaa tilannettani tässä "ulkoinen haitta" -tyylisessä tarkastelukulmassa:

Tuon "ulkoisen" taholta tulevaa haittaa voidaan tarkastella itsessäni ja etenkin arjessani mm. siinä, miten minulla on ollut oikeastaan melkoisen symmetrisesti koko tuon aktivistikauteni ajan (siis vuodesta 2008 alkaen) isoja motivaatio-ongelmia saattaa loppuun Aalto-yliopistossa suorittamatta / kesken jääneitä maisema-arkkitehdin opintojani; kaikkina näinä vuosina olen suorittanut vain hyvin satunnaisia kursseja ko. tutkintooni, ja viimeksi jo useita vuosia sitten.

Ulkoisen kautta tuleva ongelma tässä ilmenee seuraavasti: olen havainnut sen, miten myös maisema-arkkitehdin opintosisältöihin on ujuttautunut yhä vain enemmän ja enemmän vuosien mittaan ns. poliittisia woke-sisältöjä -- osittain Seppo Oikkosen (Alkon kassalla) sanoin täten siis eettiset ja tiedolliset asiat ovat sulaneet siinäkin haitallisen kulttimaisesti ja ismillisesti yhteen petollisen ja harhaisen agendavetoiseksi ideologia-ansaksi.

Siinä tietenkin ilmastoalarmismin muodostamissa petossisällöissä piilevät nämä ideologia-ansan haitat ja pahuudet osana tuota "woke-kokonaisuutta" keskeisimmin! 

Koska olen aktivismikaudellani oppinut maailmasta "ulkoisen uudestaan opettelun" kautta tämän ilmastoalarmisminkin tuottaman ja sisältämän petoksen luonteen jopa lähes läpikotaisin, niin myös maisema-arkkitehdin opintosisällöissä sellaisen olemassa oleminen saa ne opinnot näyttämään itsessäänkin myös epäuskottavilta ja jopa haitallisen vääriltä.

En halua osallistua sellaisen petoksen piiriin edes näinkään enää maisema-arkkitehdin opintojen mukana, joka valitettavasti tarkoittaa siis sitä, etten voi hyvillä mielin osallistua tällaisen opetuksen piiriin enää: siksikin jo vuosien ajan olen kokenut vastenmielisyyttä näiden opintojen loppuun saattamista kohtaan.

Aluksi (tyyliin vuosina 2008 - 2015 etenkin) tunsin tästä toki myös syyllisyyttä ja huonoa omaa tuntoa, mutta nyttemmin olen vain yhä enemmän hyväksynyt ja nimenomaan tiedostanut sen, että on moraalisesti oikein tässä länsirappion eskalaatiossa olla sellaisia(kin) opintoja kohtaan vastakkain asetelmallinen ja torjuvan kriittinen joka tapauksessa, vaikka se aiheuttaa itselle virallisesti ja arkeen muuta haittaa. 

Tässä hyväksymisessä-tiedostamisessa on tullut myös yhä selvemmäksi se, ettei tällaista "woke-vääristymää" voi yksi ihminen ko. opintojen sisällä ja sisältä käsin enää korjata muutenkaan, kun moinen ilmastoalarmismi on jo niin kauttaaltaan, radikaalisti ja totaalisesti iskostettuna kultti- ja pelkovyyhtinä kaikkialla virallisessakin maailmassa ihmismieliin, ja siten tietenkin koko yliopistomaailmassakin yleensäkin.

Näin ollen koen tällaisten opintojeni suorittamisen olevan hyvällä syyllä vastenmielistä ja kriittisesti torjuttavaa, kun ne ovat tuossa katsannossa vääristyneitä, ja siksi ajavat siis osaltaan nekin tavallaan globalistieliitin promotoimia antihumaaneja ja narsistisen sairaita agendoja ihan vain olemalla olemassa kuvatuilla tavoilla, ja ottamalla edelleen paljon nuoria hyväuskoisia woke-"maailmanparantajia" tutkinto-ohjelmaansa osaltaan siis yhä lisää aivopestäviksi mm. ilmastoalarmistisiksi toimijoiksi.

Lisäaspektia tähän opintojeni loppuun suorittamisen vastenmielisyyteen tuo osaltaan myös se, miten monissa yhteyksissä havainnollistettuun ja osoitettuun tapaan etenkin nykyiset nuoret yliopisto-opiskelijat keskimäärin ovat muuttuneet näissä woke-ideologioiden sisältöjen aivopesuissa vuosien mittaan niin paljon näihin kulttimielentiloihin muutenkin monella tavalla alentuneiksi toimijoiksi (ja maisema-arkkitehtuuria opiskelevien keskuudessa se on varmasti keskimääräistäkin suurempi ongelma), että myös sosiaalisessa katsannossa tunnen suurta epäyhteenkuuluvuutta etenkin siis nykyisten maisema-arkkitehtiopiskelijoiden (yliopisto-opiskelijoiden) suhteen.

En tunne kuuluvani sellaisten ihmisten pariin lähes ensinkään ja en siksi halua edes olla yliopistokampuksella (omassa tapauksessani siis Otaniemessä) fyysisestikään läsnä -- miten sellaisessa tilanteessa enää jatkaa siellä mitenkään?

Toki ja tietenkin sitä sosiaalista hylkimisreaktiota vahvistaa myös se seikka nyttemmin, miten itse jo 5-kymppisenä eli ns. keski-ikäisenä tunnen olevani muutenkin maisema-arkkitehtuuria opiskelevien muiden ihmisten kanssa liian yhteensovittamaton ja ratkaisevasti heistä etääntynyt elämäntilanteellisestikin, kun kuitenkin lähes kaikki muista opiskelijoista ovat n. 20 - 30 -vuotiaita...

Tämä on eräs ongelmakohta siksikin, koska maisema-arkkitehtuurin opiskelussa ovat keskeisessä roolissa sosiaaliset kanssakäymiset ko. alan töiden ja opiskelun sisältäessä paljon ryhmätöitä ja sosiaalista vuorovaikutusta monissa muodoissa: niinpä tuollainen em. epäsymmetrisyys sosiaalisissa tilanteissa on selvä ja ehkä isokin ongelma tietenkin, kun siihen lisäksi kuuluu muutakin dilemmaa tässä esitettyyn tapaan.

Tavallaan myös tuossa ikäerokatsannossa olen jo "liian vanhana" "liian" hyvin perillä siitä, miten näissäkin opinnoissa itsessään on noita kuvattuja puutteita, vääristymiä ja ongelmia, jotka eivät sovi edes persoonalleni kovin hyvin käytännössäkään tietyiltä osin (siitä lisää kohta alempana).

Suoraan lukiosta tai vain vähän sitä myöhemmin ko. opiskelun aloittaneet voivat olla paljon sinisilmäisempiä ja hyväuskoisempia ko. opintovalintaansa kohtaan ja siten he voivat olla jopa fanaattisenkin idealistisia mm. juuri ko. ilmastoalarmismissaan, joten heidän ja itseni välillä on myös siinä sosiaalinen kuilu huikean ammottavasti esteenä nykytilanteen katsannossa.

Heistä varsinkin fanaattisimmille "maailmanparantajille" on ymmärtääkseni aivan turhaa valistaa mistään muista ja omaansa kyseenalaistavista tiedoista, ja helposti he voivat projisoida itseni kaltaisen maan rakoon "viholliseksi", jos sellaista valistamista edes vihjaan -- tämä huomio konkretisoituu jo ihan vain mm. Elokapina-liikkeen "sisältöjäkin" havainnoituani ja somessa ko. alarmistien mietteitä nykyäänkin nähtyäni. 

Sitten toinen ongelmavyyhti näissä opinnoissani on ollut oikeastaan alusta saakka nämä persoonallisuuspiirteeni ja mahdolliset traumavaikutukset sen alla (traumavaikutuksista taidan kuitenkin kertoa lisää vasta siinä sosiaalisen elämäni kuvauksessa toisella kirjoituskerralla...).

Nimittäin em. erityisherkkyyden ja introvertin INFJ-persoonatyypin katsannoissa olen ollut tietenkin jo nuorena ko. opinnot vuonna 1998 aloittaessani sellainen, joka silloin siksi oli voinut melkoisen hetimiten huonosti avokonttorimaisissa olosuhteissa ja yhteistyömenetelmiä erityisen paljon korostavissa aspekteissa.

Vahinko vain, etten ollut silloin vielä ollenkaan perillä näistä persoonallisuuteni ominaisuuksista ja olin silloin vain liian usein ymmälläni ja tiedostamattanikin huonona opintotilanteissa voimatta muuttaa mitään kunnolla paremmaksi olosuhteissa tai tilanteissa. 

Enkä silti ollut halukas myöskään mihinkään psykologin toimittamaan terapiaankaan, koska jotenkin jo silloin olin kai vaistomaisesti ja alitajuisesti lähes kaikkea virallista kohtaan epäluuloinen, ja ilmeisesti sellainen epäluulo voikin nykytietämykseni mukaan ollakin myös tavallaan sisäsyntyisesti INFJ-persoonatyypin ominaisuuksissa yksi ilmenemismuoto, joka aktivoituu akuutiksi pintatietoisuuteen sopivissa tilanteissa.

Mainittakoon tässä käytännön havainnollistuksena tästä koko ongelmakohdastani se, että maisema-arkkitehtuurin ja myös siis arkkitehtuurin yleensäkin opinnoissa etenkin kolme-neljä ensimmäistä vuotta ovat sellaisia, missä opiskelijat viettävät erittäin paljon aikaa avokonttorityylisissä piirustussaleissa, tietokoneluokissa ja työpajoissa suorittamassa harjoitustöitä välillä jopa yötä-päivää ja joka tapauksessa erittäin tiiviisti ja paljon aikaa vievästi, ja muutenkin vastaavan rasittavasti myös isoissa luentosaleissa teoriasisältöjen oppimisen suhteen. 

Minulle nämä ensimmäiset opiskeluvuoteni olivatkin siksi näin jälkeen päin katsottuna hyvin vaikeita ja ajoittain jopa helvetillisiä etenkin näistä mainituista persoonallisuuspiirteistäni ja ominaisuuksistani johtuen, minkä sovittaminen kunnolla opintotilanteisiin ei ollut onnistunutta eikä siis oikealla tavalla tiedostettuakaan.

Nyt sitten jälkitarkasteluna selvästi näkyy se, miten esim. ruuhkaisten ja meluisten piirustussalien olosuhteiden ikeessä minun oli siksi usein erityisen vaikeaa yhteensovittaa ko. käytännön tilanteiden kanssa yhtäältä omia pedantteja ja kunnianhimoisia tarpeitani harjoitustöiden suorittamisessa, ja yrittää siinä samalla sopeutua usein erittäin ja joka tapauksessa liian hälyisiin ja sosiaalisesti ahdistaviin piirustussaliolosuhteisiin; mieleni valtasi usein dilemma, että miten olla kunnolla kiinnostunut sinänsä hyvin mielenkiintoisten aiheiden oppimisessa ja suorittamisessa, mutta tehdä sitä persoonalleni sopivissa ja kunnollisissa oloissa.

Erityisherkälle ja introvertille INFJ-persoonalleni sellainen dilemma ei koskaan ratkennut, vaan tilanteeni vain paheni opiskelujen edetessä, kunnes aktivistikauteni alettua vuonna 2008 elokuussa opiskeluni jäivät vedenjakajamaisen tarkasti juuri siltä kohdalta alkaen lähes kokonaan keskeneräisiksi ja tekemättömäksi, ja tavallaan se sama tilanne on nyt ollut jatkuneena koko ajan tähän saakkakin, mutta muuntuneena tämän edellä kuvatun aktivistikauteni maailmaan / ulkoiseen uudelleen orientoitumisen mukaisesti nyttemmin "hyväksytyksi" tilanteeksi.

Mutta toisaalta suurena vahinkona silloiseen maailmanaikaan opiskeluni ns. "alkuvuosina" 1998-2008 ei ollut tiedossa omissa piireissäni ja muutenkaan itselleni ollenkaan näitä persoonallisuustyyppien määrittelyjä ja siten itselleni tarpeellista itsetietoisuuteni ja oman traumahistoriani oppimisen työkalupakkia, joten en tiennyt opiskeluongelmienikaan perimmäisiä syitä näiden sosiaalisten ja psykologisten ominaisuuksien mukaisesti.

Lisäksi en siis ollut noina "alkuvuosina" ollenkaan poliittisesti suuntautunut enkä siis ollut "herännyt" lännen rappion ominaisuuksien havaitsemiseen kunnolla, joten en ollut tietoinen vielä silloin niistä ilmastoalarmisminkaan petosluonteista, joita toki varmasti oli jo tuolloinkin myös maisema-arkkitehtuurin opinnoissa "alku-woke" -tyylisinä sisältöinä ja silloisten opiskelijoiden mielissä harhaisen maailmantuskan ja hyväuskoisuuden sekoittaneina idealismiaihioina.

Vain se vaistomainen epäluulo oli silloin jossain mieleni taustalla vaikuttamassa kertoen hiljaa ja epämääräisesti päässäni, että "kaikki ei ole ihan niin kuin pitäisi näissä opinnoissa", mutta tietoinen mieleni oli vielä vain hyväksymässä kaiken virallisen ja ilmiasuisen ilman oikeaa tai jopa mitään kyseenalaistusta -- liian kilttikin kun silloin olin myös vielä...

Itse asiassa myös tämän blogini ensimmäiset vuodet (2005-2008) olivat ennen valveutumis- ja aktivismikauttani juurikin myös ilmastoalarmistisia -- tuona aikana blogiani lukeneet varmasti muistavat sen, että olin silloin itse asiassa minäkin vielä sellainen "ilmastoalarmisti", kunnes sitten tosiaan heti jo syksyllä 2008 hylkäsin sen ismin välittömästi kokonaan paremman ja kyseenalaistavan tiedon alettua vyörymään tietoisuuteeni. 

Alkuun kuitenkin siis vain alitajuisesti vaistosin jotain hämärää ja huonoa siinä ja myös maisema-arkkitehtuurin opinnoissa kokonaisuutena, joten niissä opinnoissa introverttina vain hautauduin vähitellen ja "huomaamatta" vuosien mittaan entistä enemmän yksinäisyyteeni muista opiskelutovereista ja omiin projekteihini; minulla oli silloin menossa se vuosina 1993-2009 tapahtunut arboretumin perustamisen projekti, josta tämä blogini nimikin "Alternative Arboretum" alun perin juontaa juurensa, ja mistä täällä blogissani kerroin toimintatarinoita valokuvien kera.

Näissä epävirallisissa toimissani koin jo tuolloin olevani tarpeellisesti ja nimen omaan vaihtoehtoisesti oman itseni herra ja edes jotenkin harmoniassa ja luovassa prosessissa persoonani ko. ominaisuuksien kanssa ja kautta.

Koska olin sitten vuosina 2002-2008 opintojen ohella myös varsin paljon ko. opiskelemaani alaa vastaavissa töissä mm. harjoittelijana ja apulaisena sekä Vantaan että Helsingin kaupungeilla vuoronperään, niin sitäkin kautta alkoi kuitenkin tulemaan ilmi ko. alan huonot puolet yhä selvemmin itselleni ja aloin pettymään vähitellen maisema-arkkitehtuuriin myös alana itsenään.

Siksi siinäkin sitten aloin jo tuntemaan yhä useammin joissakin tilanteissa sitä em. jopa fyysisesti vatsassa ja rintakehässä tunnettavaa patoutumisen ja tukkeutumisen painetta, kun sisäisen luomisvoimani ulostulossa alkoi olla noissa eri tilanteissa ulkomaailman esteistä johtuvaa haittaa ja ongelmien kasautumisen jatkumoa noiden muiden opiskeluongelmien myös vaikutettua haitoillaan.

Vasta tuo syksy 2008 sitten toi noita alitajunnassa "lepotilassa" olleita ja vielä ulkomaailmasta havaitsematta jääneitä epäluulojani ja ulkoisen pahuuden ilmiöitä esille pintatietoisuuteeni kunnolla, ja heti siitä aloin toden teolla kyseenalaistamaan virallista tietoisuutta monella tavalla, joka syöksi mukanaan nämä opintonikin kaikkineen selvästi pois raiteiltaan.

Tämä tietenkin oli myös tuossa kohdassa oivallinen "tekosyy" jättää sitten tuota saastuneeksi ja epäsuotuisaksi kokemaani opiskelun sisältöä ja niissä olevia käytännön huonoja olosuhteita siinä syrjään, ja vähitellen yhä tietoisemmin se kokonaisuus sitten on tosiaan jäänyt jo lähes totaalisesti pois elämästäni tähän päivään mennessä.

Näin jälkeen päin katsottuna erittäin harmillisen ja jälkijättöisen jälkiviisaana vaikuttaakin kokonaisuutena siltä, että maisema-arkkitehtuurin opiskelemisen valinta olikin minulta suuri virhe jo alun perinkin huolimatta siinä olevista monista itseäni hyvin paljon kiinnostavista aihepiireistä, ja olen sitä joutunut miettimään etenkin noiden kolmen-neljän ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen vuosikausia edestakaisin empien, ja sitä empimistä kesti siis vielä tuon vuoden 2008 jälkeenkin vielä jonkin aikaa huolimatta tuosta em. vedenjakajakohdasta.

Valitettavasti nuo ensimmäiset opiskeluvuodet siitä saadun hyödyn lisäksi jättivät myös niin paljon traumoja em. ongelmien kautta tulleina, että siksikin tämä opiskelu on nyttemmin saastunut mielessäni vastenmieliseksi -- kokonaisuutena koen siis jo varsin lopullisesti sen, ettei maisema-arkkitehtuuri ammattina voi tarjota minulle kunnollista saati tyydyttävää foorumia toteuttaa sisäistä luovuuden ja toiminnan paloani persoonallisuuspiirteideni vaatimusten mukaan.

Valitettavasti tämän ns. epäonnistumiseni tilalle nyttemmin en ole silti edelleenkään virallisessa katsannossa ja siten "yhteiskuntaan sopeutumisen" mielessä löytänyt mitään kunnollista uutta tai korvaavaa vaihtoehtoa "työksi" / "ammatiksi" -- siis sellaista ns. "kunnon kansalaisen" arkitoimintaa, ja koko tämä aika vuodesta 2008 alkaen onkin ollut minulla vain toimeentulotukien sävyttämää köyhyydessä kituuttamista ja kikkailua taloudellisessa katsannossa, jossa myös tuo maisema-arkkitehtuurin tutkinnon "suoritus" roikkuu käytännön syistä yhä vain paperilla olemassa olevana "osana arkea".

Ainoa varsinainen "arjen" toimintasisältöni on ollut tuon opintojen kesken jäämisen, Vantaan ja Helsingin kaupunkien töiden ja tuon taannoisen arboretumin perustamisen jälkeen lähinnä vain jo usein mainitsemani valokuvaaminen; jos siis tämä sometoimintani jätetään sen ulkopuolelle, vaikka tavallaan "työtä" sekin on ollut minulle mitä vahvimmin näinä 15 viime vuotena.

Vielä tämä valokuvaaminen on ollut hyvin epäjulkista sisällöltään ja toiminnaltaan, mutta se muotoutuu jossain kohtaa julkiseksi tulevaisuudessa...

Olen tästä valokuvaamisintohimostani maininnut vuodenkierron seurantaprojektin valokuvaamalla jo monena viime vuonna, mutta en ole maininnut juurikaan sitä, että sen ohella aihepiirin toimintaani kuuluu myös päivittäinen pilvivalokuvaaminen ja se on siis osa meteorologian "työtäni", vaikka ns. kunnon kansalaisen maailmassa sitä siis kutsuttaisiin harrastukseksi kuulemma - edelleen.

Itse asiassa "työn" määritteleminen somen aikakaudella uudella ja totunnaisesta poikkeavalla tavalla voikin kuulua myös oman someroolitukseni piiriin hyvin oleellisesti! - Työn uudelleen määrittely somen raameissa on ollut todella yleisestikin hyvällä tavalla edennyttä toimintamuotoa Suomenkin yhteisöissä; onneksi siis positiivisena yhteiskuntapiirteenä nythän on jo melko normaalia työskennellä ns. somevaikuttajana / sisällöntuottajana ihan ansaintakatsannossakin, vaikka jotain nikottelua sellaista kohtaan yleinen mielipide vielä taitaa sisältää...

Näiden some- ja valokuvaamissisältöjeni parista minulla ei ole vain luonnistunut vielä rahaa tuottavan toiminnan luominen (Facebook, YouTube, Instagram tai muu foorumi sille...?), mutta toiveissa sellaisen synnyttäminen jotenkin kuitenkin on tulevaisuudessa mielessäni liittyen myös siihen, miten sitten teen valokuvaustuotteitani julkiseksi myöhemmin...

Valokuvaaminen joka tapauksessa on nyt sellainen foorumi ja tapa, jossa nyttemmin tunnen parhaiten toteuttavani noita persoonani ominaisuuksia ja luovuuttani, ja siksi se on arkitoimintani keskeinen ja paljon aikaa vievä asia ja siinä jopa tavallaan myös mission omainen kokonaisuus, koska katson maailmanparantamisen olevan myös sellaisen kauneuden esille tuomista, josta valokuvaaminen on yksi hienoimmista tavoista toteuttaa sitä. 

Lisäksi valokuvaaminen on tavallaan sitä Seppo Oikkosen analysoiman "kartesiolaisen rationaalisuuden" omansalaista hoitamista ja kehittämistä yksilötasolta lähtien, ja tämän ymmärtävät varmaan ne, jotka hoksaavat mitä ylipäätään siinä tarkoittavat kartesiolainen Subjekti ja sen projektiona "Objektivaatio" -- mutta varmasti jatkan toisella kertaa tällaista analyysiä pidemmälle myöhemmin!

Kaikkiaan yliopistoista vielä loppujohtopäätöksenä se, että minun on siis enää vaikeaa kuvitella tulevani toimeen nykyisessä yliopistomaailmassa lähes millään tavalla, joten kaikkein mieluiten haluaisin vain unohtaa aivan kokonaan kaiken ns. virallisen opiskelun ja viralliset instituutiot jopa yleensäkin -- minut on ilmeisesti luotu tavallaan olemaan mahdollisimman paljon ns. oman itseni herra, se INFJ-persoonallisuustyypin "yksinäinen susi", tai "Sigma-mies"... 

Mutta toisaalta olen arjen virallisissa vaatimuksissa yhä myös pysyväluonteisessa ansassa edelleen, koska toimeentuloni on siis ollut näissä merkeissä jo useiden vuosien ajan vain sosiaalitukien varassa, ja toistaiseksi siitä ansasta pääsy tuntuu lähes toivottomalta ja toisaalta siinä pysyminen ehkä jopa ainoalta järkevältä valinnalta toistaiseksi nykymaailman rappioprosessinkin kautta katsottuna, kuten kaikki edellä kuvattu sitä osaltaan selittääkin.

Siksi tavallaan tilanteeni tällainen esittely on myös keskisormen tietoista näyttämistä länsirappiota ja sen kaikkia virallisia aspekteja kohtaan: mitäs ovat mokomat saastuttaneet erittäin kallisarvoisen ja herkän länsisivistyksen jo lähes täysin pilalle kaiken maailman woke-, globalismi-, ilmastoalarmismi-, monikultturismi- ja rahatalous-ismeillä, joten sen vastareaktiona on nyt tietenkin ihan oikein ja jopa kunnollista aktivismia osaltaan tämän oman elämäni kaltaisen tilanteen nosto tällä tavalla esille tämän aikakauden rappion suoraan synnyttämänä yhtenä ilmiönä ja "tuotteena"!

Siksikin noiden alussa mainitsemieni muiden aihepiirien puitteissa seuraavissa kirjoituksissani tulee varmasti osaltaan tällaista samanlaista henkilökohtaistakin asiavyörytystä analyyseinä ja havainnollistuksina suoraan ja rohkeasti.

Sometoimintani kohtalon ja jatkon tilanteesta lisää: oman elämäni ja aktivismini monet roolit ja ongelmat käsittelyssä parempia muutoksia varten...

Blogini on ollut taas pitkähkön tovin hiljainen, mutta Facebookissa olen harjoittanut ns. kokeiluluonteisesti uutta aktiviteettia kohtalaisen säännöllisesti - palaan tässä kertomaan näistä viimeaikaisista somevaiheistani ja mahdollisista jatkon uusista suunnitelmistani somen ja muunkin toimintani varalle.

Facebook-toimintani ei ole tapahtunut omalla Fb-seinälläni, joten se on edelleen kesällä (heinäkuussa) muodostettuun tapaan "kiinni" ja hiljaa - tosin olen hyväksynyt edelleen jonkin verran uusia kaveripyyntöjä Fb-tililleni, joista olen toki kiitollinen ja mielissäni etenkin oltuani niin harmillisen "poissaoleva" koko somessa.

Varsinainen Fb-aktiviteettini on ollut seuraavanlaista tässä loppukesällä ja alkusyksyllä: olen n. viimeisen kuukauden aikana Facebookin uutisvirtaa ja joitakin Fb-ryhmiä seurailtuani harrastanut joidenkin muiden julkaisuissa reagointeja eli niitä "tykkäämisiä", joka on ollut sopivan helppoa ja rentoa tekemistä Fb:n huonon käytettävyyden puitteissa.

Tämän toiminnan ohella olen tavallaan myös uudestaan tunnustellut tuota Facebookin käytettävyyttä, joka siis on ollut tänä vuonna itselläni ja etenkin omalla läppärilläni käytettynä kohtuuttoman huonoa jatkuvasti jumituksineen ja kaatuilemisineen, kuten olen jo aikaisemmin kesällä havainnollistanut.

Tuosta käytettävyydestä tämän viimeisen kuukauden osalta joudun edelleen toteamaan pääasiassa samaa huonoutta vain pienten normaalien tai parempien vaiheiden kera, joten eipä tämä toimintakokeilu ole ollut vieläkään toivotulla tavalla uudestaan innostavaa oman Fb-toimintani kannalta. 

Näyttää siis tämän suhteen siltä, että kunnollista omaa toimintaa Facebookissa en pystyisi palauttamaan hamaan tulevaisuuteen saakka / ehkä enää koskaan - tai ainakin uuden läppärin / tietokoneen hankkimiseen saakka, joka voinee sekin ottaa vielä hyvin kauan aikaa...

Näistä viimeaikaisista muiden Fb-julkaisuissa reagoinneista on kuitenkin ehkä hyvä koostaa jonkinlainen listaus, joka kertoo maailman ja Suomen tilanteesta osaltaan tärkeitä ja oleellisia seikkoja - poimisin siis esille listauksessa näitä muiden Fb-julkaisuja, joista olen tykännyt ja joiden kommenttiosioissa olen myös reagoinut.

Mielenkiintoista sellaisen esille otto voisi olla myös sen paljastaessa sitä, minkälaisia somen aktivisteja olen viimeaikoina suosinut; eli se kertoo jotain poliittisten somesisältöjen suhteen kannatuksistani ja suosimisistani, ja yleensä eriasteisesti samaa mieltä olemisistani joidenkin muiden kanssa tässä elo- ja syyskuussa...

Todennäköisesti teen tämän listauksen jossain vaiheessa myöhemmin syksyllä tänne blogiini, kunhan olen vielä vähän aikaa jatkanut tätä samaa helppoa reagointi- ja seurantatoimintaa ko. Fb:n huonon käytettävyyden puitteissa...

Itse Facebookin rakenteen sisältötoiminnasta ja mahdollisuuksista olen nyt havainnut uusina asioina toisaalta mielenkiintoisesti kahta Metan tarjoamaa uutta toimintoa: 

Ensinnäkin yksityinen Facebookin käyttäjä voi halutessaan ottaa käyttöön ns. "ammattilaistila"-toiminnon, joka mahdollistaisi mm. Fb-käytön oman taloudellisen ansainnan piiriin laittamista tiettyjä monetisointityökaluja hyväksi käyttämällä. 

Uusista Fb-julkaisuistani saisin siis rahallista korvausta tuon avulla, ja se tarkoittaisi siis sometoimintani muuttumista ammattimaisemman journalismin / sisällöntuotannon pariin - olisiko se sopiva aktivismiin, vai muun ydinosaamiseni (valokuvaaminen, luonto, sääasiat...) pariin?...

Toisaalta uutena toimintona Meta tarjoaa "Meta Verified" -asetusta / -toimintoa, joka tarkoittaa etuuksia normaaliin Fb-tiliin verrattuna: tässä kyseessä olisi siis käytännössä ns. "Premium-tili", jossa kuukausittaisen tilausmaksun vastineeksi Fb-tilille tulee tiettyjä parempia ominaisuuksia ja muita parannuksia.

Jossain määrin ainakin tuo ensin mainittu mahdollisuus vaikuttaa mielenkiintoiselta ja edes jotenkin oman sometoimintani suhteen lupaavalta ja uutta intoa tuottavalta - mutta miten hyödyntää sitäkään riittävästi tai oikein, jos Fb:n käytettävyys silti jatkuisi huonona jatkuvasti, kuten tänä vuonna tähänkin saakka...?

Entä toisiko sittenkin tuo "Meta Verified" -asetus ehkä parannusta myös tuohon käytettävyysongelmaan, jonka vuoksi raaskisin maksaa ko. kuukausittaista "premium"-maksua?...

Toisaalta etenkin tuohon "Meta Verified" -asetukseen liittyy lukemani ohjeen mukaan tiettyjä ehtoja (mm. pitäisi olla moitteeton Fb:n / Metan yhteisösääntöjen noudattaja), jotka pitäisi täyttää, ja paljon kyseenalaistavana ja kriittisenä aktivistina oltuani ja ollessani saattaa ko. ehtojen täyttäminen olla "liian hapokas" ongelma Metan suunnalta nähtynä - joten en täyttäisi niitä...?

Ei siis ole ihan suoraviivainen ja helppo ongelmanratkaisutilanne tässäkään kyseessä, vaan tilanne siinäkin pysyy häilyvänä ja pysyväluonteisesti hankalana ilman selviä tapoja tehdä oikeita ratkaisuja...

Enkä tiedä haluaisinko ottaa periaatteellisesti osaa Metan tarjoamaan tällaiseen "premium"-ajatteluun, jossa rahalla saisi parempaa palvelua, mutta jonka saadakseen täytyisi olla "kiltti" ja pysyä "ruodussa" Metan määrittelemällä tavalla, ja moisessa ajattelussa on myös olemassa rasistishenkisesti "toiset ovat parempia kuin muut ja saavat etuoikeuksia" -asennetta. 

Ei taida tuollainen sopia oikealla tai edes kohtuullisella tavalla persoonani ja tilanteeni puitteisiin, mutta pitäisikö tehdä silti kompromisseja tässä kohtaa jollakin tavalla?...

Oma ongelmavyyhtinsä itsessään on ollut viime aikoina myös se, miten tuotan ja määrittelen esim. juuri aktivismini uudella ja tuoreella tavalla sopien mm. elämäntilanteeseeni: olenhan jo maininnutkin omassa elämässäni olleista hankaluuksista kesällä, mutta lisääkin voisin kertoa joku toinen kerta niistä elämäni haasteista ja ongelmista, ja niillä on tietenkin roolinsa myös aktivismiin tai yleensäkin sometoimintaan hankaloittavasti...

Ylipäätään olen myös miettinyt edelleen kohtaloa vielä ilman lopullista päätöstä tai oikeaa ratkaisua aktivismin tai sometoiminnan koko roolilleni: jättääkö sitä toden totta hyvin vähiin tai jopa olemattomaksi ainiaaksi, ja keskittyisin lähinnä vain muihin ydinosaamiseni aiheisiin ja tekemisiini jatkossa?...

Toisaalta hyvää aktivismin suhteen tässä kesän ja syksyn sometuksen melko hiljaisessa tauossani on ollut se, miten se aktivismiin ja muihin aktivisteihin etäisyyttä ottaneena tapana on ollut jotenkin uudella tavalla myös aktivismia itseään paremmin valaisevaa itselleni.

Tässä kesän ja alkusyksyn mittaan olen nimittäin alkanut aikaisempaa yhä paremmin tiedostamaan ja havaitsemaan sitä, minkälainen aktivismi on hyvää ja minkälainen toisenlainen on huonoa mm. suhteessa hedelmälliseen ja toimivaan kollektiiviseen ja sosiaaliseen konstruktioon!... 

Ja tässä ymmärryksessä on ollut jotenkin sopivana apuna juuri se kesällä tekemäni somemuutokseni, missä olen ollut yhtäältä somesta etäisyyttä ottava aikaisempaan runsaaseen aktiviteettiini nähden: siitä on siunaantunut laajempaa ja osin syvällisempää näkemystä kokonaisuuteen juuri etäisyyskomponentin ansiosta.

Samalla tuota em. "reagointitoimintaa" Fb:ssä harjoittaneena kuitenkin olen ollut myös yhä riittävästi perillä ja jyvällä sekä asioista itsestään että aktivismikentän itsensä luonteista, joka yhdistettynä etäisyydenottoon em. tavalla on kiinteyttänyt, tarkentanut ja lisännyt tietojani myös toisenlaisesta aspektista käsin aktivismin luonteen paremmaksi määrittelemiseksi...

Tämä "aktivismin tila Suomessa" on tietenkin todella laaja ja vaikea aihekokonaisuus, joka varmasti ansaitsee jossakin vaiheessa jatkossa pitkää ja syvällistä analyysiä!

Siksi mainituista ja muista hankaluuksista huolimatta palaan kirjoittamaan näistäkin täällä blogissa: se saakin olla sitten omansalaista meta-aktivismia, joka käsittelee mm. aiheeseen oleellisesti kuuluvia sosiaalisia ja psyykkisiä aspekteja, ja suorastaan ihmisyyden ydinolemuksiakin...

Kuten voidaan tästä kirjoituksestani nyt nähdä, niin kovin (liian?...) monia ratkaisuja ja uudelleen kalibrointeja pitäisi minun kyetä lähiaikoina / jossakin vaiheessa tekemään edelleen paremmin, jotta some- ja muukin elämäni muuttuisi maailman ja oman elämäni tilanteisiin nähden optimaalisemmaksi! 

Joudun siis miettimään ja tunnustelemaan ainakin koko tämän loppuvuoden ajan niitä varten "kaikkea" edelleen, joka varmasti pitää osaltaan tätä someaktiviteettiani melko rajoitettuna joka tapauksessa toistaiseksi.

Siksi näilläkään näkymin ainakaan Facebook-seinääni en "avaa" vielä ehkä pitkään aikaan omalle sometoiminnalleni uudestaan, mutta niitä muiden Fb-julkaisuissa reagointeja voin hieman tehdä edelleen, ja täällä blogissa kirjoitella fiiliksen mukaan, joka voi tarkoittaa runsaahkoja kirjoituspyrähdyksiä silloin tällöin ja taukoja niiden väleillä.

Kuten olen minäkin todennut, niin toisaaltahan kirjoittaminen käy "miettimisestä" ja oman elämänsä "itseterapoinnista" myös oikein hyvin, eikä se ole siksi pelkästään vain valistamisen tai tiedon levittämisen väline...

Sometoimintani jatkosta lisää tietoa sekä analyysiä tämän päivän Sylvia-myrskyn pannukakkumaiseksi jääneestä luonteesta ja siihen kuuluneista sääennustehaasteista (Päivitetty!)

Nyt alkaa olemaan jo lähes kuukauden verran takana somelakkoani (Päätös Facebookin hylkäämisestä ja jatkon sometoimintani keskittämisestä vain tänne blogiini: analyysiä sometoimintani monista ongelmista ja motivaationi palauttamisesta paremmaksi), joten palaan tässä hieman kertomaan kuulumisiani ja hahmottelemaan sometuotantoni jatkon mahdollista uutta vaihetta. 

Samalla kommentoin hieman ajankohtaisia asioita, joista itselleni tärkeimpänä poimin tähän sääasioita, jotka ovatkin olleet koko kuluneen kesän aikana ja täällä Suomessa erityisesti aivan viime päivinäkin erittäin isona puheenaiheena yleisesti.

Somelakkoni tilanteesta ensin seuraavaa: edelleen olen havainnut omalla läppärilläni käytettynä Facebookin käytettävyyden olevan liian usein niin huonoa, että etenkin siksi olen edelleen haluton tekemään siellä mitään omaa toimintaa -- tosin tässä vajaan kuukauden aikana olen pariin otteeseen kommentoinut ja tykännyt tietyissä yksittäisissä julkaisuissa (aikanaan otan ne esille sääaiheisina juttuina täällä blogissa...), mutta 99,9% veroisesti somelakkoni on ollut silti lähes totaalinen.

Jatkossakin täten on kuitenkin selvää edelleen määrittelemättömän ajan se, että Facebook pysyy minulta pannassa, ja käyn siellä vain ajoittain seurailemassa tai vilkaisemassa joidenkin Fb-kaverieni ja joidenkin ryhmien julkaisutoimintaa. Toisin sanoen minusta tuntuu parhaimmalta ratkaisulta pitää edelleen irti ottavaa pesäeroa sieltä tällä tavalla, vaikka se kestäisi vielä ehkä koko loppuvuodenkin, tai jopa pidempään...

Täällä blogissani toisaalta olen ajatellut viritellä kirjoittamista jossakin muodossa uudestaan, ja sitä varten minulla onkin jo kaksikin selvää kirjoitusaihetta mielessäni, joista sitten aikanaan lisää niistä kirjottaessani... 

Tuosta huolimatta ja em. takia en silti mainosta Fb-sivullani yhtään myöskään näitä uusia blogikirjoituksianikaan, joten ne tulevat löydettäviksi vain täältä blogini kautta.

Tuon uuden blogitoiminnan lisäksi mielessäni on edelleen myös tuossa somelakkopäätökseni ilmoittaneessa kirjoituksessa mainitsemieni someinhon tuottaneiden seikkojen ja analyysien kertomista lisää täällä blogissa, ja sen mukaisesti myös oman elämäni ja tilanteeni itsereflektointia osana ko. eri asioita - näistäkin omissa blogikirjoituksissaan / -kirjoituksessa myöhemmin lisää aikanaan...

Sitten tässä omia kommentteja noihin sääasioihin liittyen, ja erityisesti tämän päivän ns. Sylvia-myrskyn takia:

Täällä Suomessahan oli tänään se ns. myrsky, jonka tuloa sääennusteissa ja valtamedian uutisoinneissa odotettiin ja lietsottiin poikkeuksellisen pelottelevin ja kärjistävin sanankääntein jo n. viikon ajan ennen h-hetkeä, mutta josta tulikin voimakkuudeltaan ja tuhovaikutuksiltaan siihen nähden melkoinen pannukakku tänään toteuduttuaan.

Tosin myrsky oli tänään silti sen verran voimakas etenkin Etelä-Suomen länsi-lounaisosissa ja etelärannikolla Suomen lounaiskolkalle tulleen matalapaineen tuulikentän voimakkaimmassa vaiheessa, että myrskytuhoja ilmeni niillä alueilla mm. kaatuneina puina "kohtalaisesti", ja päivän aikana oli siksi sähkökatkojen parissa suurimmillaan useita kymmeniätuhansia kotitalouksia.

Tässä "Sylvia-myrskyksi" ristityssä tilanteessa oli merkittävintä ko. "ennustevirheenä" mm. tällaiselle itseni kaltaiselle ukkosfanille ja myrskybongarille se, että tilanteeseen aikaisemmin ennustetut "rajut ukkosmyrskyt" jäivät etenkin juuri Etelä-Suomesta puuttumaan oikeastaan täysin, ja vain heikkoja kuuroja syntyi sen sijaan.

Tämä oli itselleni yksi ukkosfaniuteni koko historian isoimmista pettymyksistä, kun tämä kuluva kesä muutenkin on ollut edelleen omalla kohdallani koko elämäni mitassa ainakin top 3 huonoin ukkoskesä toistaiseksi!...

Tähän mennessä tämän kesän "ukkossaldoni" on täten käsittänyt vain muutaman kerran heikkoa kaukaista jyrinää kuultuna ja kerran tai kaksi lievää salaman välkähdystä nähtynä; näin ollen en ole kokenut tänä kesänä vielä yhtään ainuttakaan ns. kunnon ukkosta, eli kohdalleni ei ole osunut oikeastaan ukkosta ollenkaan, koska siltä se on tässä rajuilma-ankeudessa ja -pettymyksessä tuntunut.

Tällainen heikko ja mitätön "ukkossaldo" on johtunut säässä mm. seuraavien syiden takia, kun olen aikaani viettänyt kesän mittaan akselilla Espoo-Hämeenlinna: 

Näillä alueilla ensin kesäkuussa ukkosten vähyyteen vaikutti se, että kesäkuun runsaista helteistä huolimatta ilmamassojen kosteus- ja epävakaisuustilanteet olivat sen verran heikkoja, jolloin ukkoskuurot olivat mm. lähinnä vain sisämaapainotteisia (Espoo jäi lähes kokonaan ukkosten sivuun) ja vähäisestä kosteudesta ja epävakaisuuden puutteesta johtuen ukkoskuurot olivat Etelä-Suomen alueella pääasiassa vain pienialaisia ja heikkoja ilmamassa- ja lämpöukkosia muutamissa vaiheissaan.

Sitten heinäkuussa epävakaisuus ja matalapainetoiminta kyllä lisääntyi paljonkin kesäkuuhun nähden, mutta samalla kunnolla kosteat helleilmamassat jäivät Suomen ulkopuolelle, josta johtuen paradoksaalisesti toisella tavalla ukkoset jäivät vähiin ko. Etelä-Suomen alueella; sateet toki lisääntyivät selvästi, Suomea ylittäneet rintamasysteemit olivat voimakkaampia ja ajoittain kuurottaisissa sateissa saatiin vettä ihan roimasti monin paikoin, joka onneksi lopetti kesäkuussa muodostumaan päässeen ankaran kuivuuden. 

Silti rankimmissakaan sateissa ei kunnon ukkosta ollut muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ilmamassojen pysyttyä pääasiassa viileähköinä / normaalilämpöisinä, ja ne muutamat parhaat satunnaiset ukkoset tietenkin "osasivat" silloinkin tietenkin ns. kiertää minut kaukaa.

Tässä elokuussa ovat edelleen jatkuneet pääasiassa samanlaiset olosuhteet matalapainevoittoisessa ja siten ajoittain melko runsassateisessakin säässä, mutta tosiaan tätä "Sylvia-myrskyä" ja siihen eilen maanantaina liittynyttä helleilman henkäystä odotettiin isoksi ja rajuksi poikkeukseksi mm. meille ukkosfaneille, kun povailuissa oli esillä jopa rajumpaakin ukkosta kuin tapahtui tismalleen 13 vuotta aikaisemmin vuoden 2010 Sylvi-rajuilmassa.

Katsotaanpa sitten tarkemmin sitä, miten ja miksi tässä tämän vuoden "Sylvia-myrskyn" tilanteessa kävi miten kävi:

Sääennusteissa oli toki ihan oikein nähtävissä jo n. viikkoa ennen h-hetkeä se, miten Itä-Euroopasta oli nousemassa täksi alkuviikoksi nopeasti voimistuva matalapaine Suomen lounaiskulmalle, johon liittyi itäreunallaan Ukrainasta ja Kaspianmereltäkin käsin kohti Suomea nousevaa erittäin kuumaa ja kosteaa helleilmamassaa -- tämä tietenkin oli ihan potentiaalinen tilanne erittäinkin rajuille ukkosille myös Etelä-Suomen alueelle.

Kuitenkin sitten h-hetken lähestyessä alkoivat olosuhteet muuttumaan ennusteissa ja toteutuvissa tilanteissa heikommiksi rajuille ukkosille Suomen alueella, ja nämä muutoksen aiheuttaneet seikat olivat  seuraavanlaisia:

Ensinnäkin ko. matalapaine alkoi ottamaan läntisempää reittiä kaakosta Suomen etelä-lounaispuolelle, jolloin epävakain ja siten ukkosherkin vyöhyke alkoi ottamaan suuntaa Baltian ylitse ja Suomen ohitse Ruotsiin -- Ruotsissa onkin ollut Hans-myrskynä nimettynä parina viime päivänä tuhoisen rajuja ukkosia monin paikoin, ja samoin myös esim. Virossakin, missä havaittiin eilen maanantaina yli 5 cm:n läpimittaisia rakeitakin ko. ukkosissa.

Eilen maanantaina koko Etelä- ja Keski-Suomessakin kuitenkin tavallaan tuon matalapaineen reittimuutoksen ansiosta saatiin tuosta kaakosta saapuneesta ko. helleilmamassasta optimaalisin mahdollinen osuma, joka tarkoitti koko kuluvan kesän kuuminta päivää! 

Siinä Raumassa ja Porissa päästiin ko. päivän maksimilämpötiloissa jopa hyvin lähelle mittaushistorian elokuun ennätystä; lopulta Raumalla mitattu +33,6 astetta jäi vain kaksi kymmenystä elokuun 2010 mittaushistorian ennätyksestä, joten tämä helletulvahdus oli melko yllättävä, kun samalla laajasti muuallakin Etelä-Suomessa päästiin yli +30 asteen lukemiin.

Miksi siitäkin huolimatta ukkoset sitten jäivät niin olemattomiksi Etelä-Suomessa, kun heti helteen perään oli koko ajan ennusteissa ihan oikein odotettavissa etelästä käsin nouseva kylmä rintama ja helleilmamassan oltua hyvin kosteaa...?

Tähän oli kaksi pääsyytä, joista ensimmäinen olikin tavallaan paradoksaalisesti tuon matalapaineen voimakkuuden takia ns. liian voimakas kylmän rintaman edellä puhaltanut helleilman itätuuli ja sen syöttämä kuuma ilmamassa vaakasuuntaisina kerroksina troposfäärissä.

Se aiheutti Etelä-Suomen alueelle ns. "tulpan" ukkosia vastaan, joka tarkoittaa meteorologisena analyysinä sitä, että tällainen vaakasuunnassa voimakkaasti etenevä lämpimän ilman kerrostus tietyssä troposfäärin osassa estää ukkosten syntymiseen tarvittavan kostean ilman nosteen ylös päin, eli se siis "tulppaa" ukkoset pois, ja tämä on ihan useinkin tapahtuva normaali sääilmiö myös Suomen kesäsäiden parissa, ja sitä kutsutaan siis nimellä tulppa.

Toinen iso syy ukkosten olemattomuuteen oli myös se, kun tuo etelästä tullut kylmä rintama sattuikin tulemaan sitten viimein ns. väärään aikaan Etelä-Suomeen, eli varhain aamulla tänään tiistaina.

Matalapaineen etenevä kylmä rintamahan on yleensä hyvä ukkosia laukaiseva ja synnyttävä tekijä, kun sen takana etenevä kylmempi ilmamassa työntyy helleilmamassa alle, ja se toimii siten fyysisesti ukkosia synnyttävän kostean ja helteisen ilmamassan nosteen syynä -- näet fysikaalisena faktana siinä on siis se, että samassa ilmanpaineessa kylmä ilma on aina lämpimämpää raskaampaa ja työntyy edetessään aina lämpimän ilman alle syrjäyttäen sitä edeltään myös ylöspäin.

Nyt kuitenkin tässä varhain aamulla sattuneessa kylmän rintaman saapumisen tilanteessa kylmän rintaman eri puolilla olleiden ilmamassojen lämpötilaerot olivat vähäisimmillään, eli lämpötilaerot eivät olleet helleilmassa ja saapuvassa viileämmässä ilmamassassa ko. aamuhetkenä niin erilaisia keskenään, joten ukkosia synnyttävä noste kylmän rintaman kohdalla ei ollut riittävän voimakas mm. juuri puhkaisemaan tuota em. troposfäärin tietyn kerroksen tulppaa pois.

Ko. kylmää rintamaa ennakoitiin aikaisemmissa ennusteissa saapuvaksi aikaisemmin maanantain iltana, jolloin ukkosta synnyttävän ilmamassanosteen ko. lämpötilaerosyy olisi ollut paljon voimakkaampi, joten siinä tilanteessa olisi ollutkin paljon potentiaalia rajuille ukkosille, mikä ennusteissa ihan oikein ennakoitiin sille tilanteelle sopivasti Etelä-Suomeen.

Näiden syiden lisäksi parhaan epävakaisuuden suuntauduttua siis Suomen eteläpuolitse Ruotsiin olikin sitten näiden kolmen syyn yhteisvaikutuksesta h-hetkellä varsinaisena toteutumana ukkosten puuttuminen Etelä-Suomesta, ja tämä olikin sitten iso hämmennyksen ja kritiikin kohde ihmisten parissa, kun myrsky jäi "pannukakuksi" isolta osaltaan juuri sen takia, vaikka virallisesti ja valtamediassa varoiteltiin paljon pahemmasta säästä ukkosten kera siihen verrattuna, eli siis tavallaan "peloteltiin turhan takia".

Tämä "väärin" toteutunut ennuste onkin nyt ollut jopa ennen näkemättömän suuri asia Suomessa kritisoitaessa sääennusteita: valtavaa pilkkaa ja kyseenalaistusta ovat saaneet kaikki viralliset tahot meteorologeista valtamediaan, ja onhan se toki osaltaan ymmärrettävää kuohuntaa, koska tämän takia aiheutui mm. sellainenkin nyt jälkeen päinkin nähtynä osoitettava erikoinen hätävarjelun liioittelu, missä juuri tänään tiistaina illalla tulossa ollut Depeche Mode -yhtyeen konsertti Helsingin Kaisaniemen puistossa peruttiin kokonaan ko. "myrskyvaaran" takia.

Oikeastaan se olikin jo lähtökohtaisesti hätävarjelun liioittelua omasta mielestänikin, koska kaikissa ennusteissa pahimman myrskyvaaran ja ko. kylmän rintaman ukkosvaaraisimman ylitysvaiheen ajankohta oli etelärannikolla ja siten Helsingissä jo viimeistään tiistain aamulla-aamupäivällä joka tapauksessa, ja ko. konsertin ajankohtana tänään illalla matalapaineen tuulet muutenkin ovat olleet sen mukaisesti jo selvästi heikkenemässä. 

Se oli jo nähtävissä ennusteissakin myös silloin, kun moinen konserttiperuutus päätettiin ko. Live Nation -yhtiön toimesta tehdä eilen maanantaina -- No, itseäni se ei paljoa haitannut tai harmittanut, koska en ollut menossa ko. konserttiin ja vaikka ko. yhtye lukeutuu suosikkeihini; olenkin näet nähnyt aikaisemmin elämässäni Depeche Moden jo kahteen kertaan!

Tähän ns. myrskypannukakkuun ja koko tilanteeseen ylipäätään liittyy paljon muitakin aikamme mielentaantumassa esiintyviä seikkoja, jotka koskevat tietenkin virallisesti ilmastoalarmismia ja virallista haastavissa piireissä esiintyvää ns. kemikaalivanakulttia.

Näistäkin riittäisi minulla analyysiä ja kritiikkiä paljonkin lisää tähän sopivasti liittyen, mutta päätänkin jättää ne seuraavaan sää- ja ilmastoaiheiseen kirjoitukseen täällä blogissa, jonkalainen siis on ollut minulla mielessäni tehdä jatkossa yhtenä aihepiirinä.

Pidemmittä asioitta jätän tämän kirjoituksen tähän, ja vielä ns. positiivisena loppukaneettina myrskybongareille ja ukkosfaneille jätän toivon merkiksi nyt sen, että jatkon sääennusteissa on vielä nähtävissä tämän viikon lopulle ja ensi viikollekin sellaisia herkullisia helle- ja kesäilmamassoja Suomen lähelle ja ajoittain päällekin, joissa kytee vielä mahdollisuuksia niille kunnollisille ja jopa rajuillekin ukkosille myös Etelä-Suomeen -- ei siis vielä kannata heittää pyyhettä kehään ukkosten toiveissa eikä ylipäätään kesäsään suhteenkaan, vaikka syksy alkaa olla jo aika lähellä!

Päivitys 9.8.2023 klo. 15:00: Tässä on iltalehdestä juttu, jossa on Live Nationin selvennystä Depeche Moden konsertin peruuttamiseen "myrskyn takia" eilen Helsingissä -- Eli ongelma näytti tämän mukaan olevan pikemminkin se, ettei konserttilavaa pystytty rakentamaan kovan tuulen takia kunnolla loppuun konserttia edeltävänä maanantaina. Ok, tämä selvitys tilanteesta on uskottavampi ja hyväksyttävämpi, koska maanantaina oli tosiaan varsin puuskainen ja reipas itätuuli silloisessa hellesäässä, vaikka tiistaina illalla ko. konsertin tapahtuma-aikana oli jo myrskyvaara ohitse.

Päivitys 11.8.2023 klo. 20:40: Myrskyvaroitus.com -sivustolla Ari-Juhani Punkka on kirjoittanut tieteellisen artikkelin (Lahja, joka sai meteorologit varpailleen) tästä pannukakuksi jääneestä myrskyepisodista. Siinä hän toteaa tarkemmin ja meteorologisin käsittein paljolti tuota samaa, mitä itsekin tuossa yllä jo tilanteesta kuvailin. Kannattaa siis lukea tämäkin artikkeli, niin saa entistäkin syvällisemmän kuvan siitä, miksi tilanne oli huippuvaarallinen ja miksi sitä oli sellaisena syytä pitää ko. pannukakkutoteutumasta huolimatta.

Päätös Facebookin hylkäämisestä ja jatkon sometoimintani keskittämisestä vain tänne blogiini: analyysiä sometoimintani monista ongelmista ja motivaationi palauttamisesta paremmaksi

Minulla on ollut jo useamman viikon ajan aikeena tehdä itsereflektoiva ja tavallaan siksi myös terapeuttinen blogikirjoitus / -kirjoituksia siitä, miten ja mitkä syyt ovat johtaneet tänä kesänä sometoimintani lähes kokonaan pysähtymiseen, sen rakenteen hajoamiseen käsiini ja motivaation katoamiseen lähes tyystin jatkaa somessa jatkossakaan.

Kyseessä on varmasti monenkirjava kokoelma syitä henkilökohtaisista ulkomaailman erilaisiin tilanteisiin ja ominaisuuksiin saakka, ja kohdistetummin Suomen rappion aiheuttamien vaikutusten kera tietenkin.

Olen miettinyt viime päivinä sitä, minkälaista "valituskirjoitusta" tämän tiimoilta tänne blogiini tekisin ja olen nyt päätynyt sellaiseen ratkaisuun, jossa jatkossa teen useammankin erillisen kirjoituksen tähän vyyhtiin, ja ko. projektin edetessä kirjoituksien sisällöt voivat ehkä yllättävästikin vaihdella / muuttua alkuperäisestä tämän hetken mielteestäni...

Kirjoitukset kattavat joka tapauksessa monenlaisia aiheita oikeastaan lähes koko elämäni piiristä ja katsannosta käsin pohdittuina, joten tämä kirjoitussarja on todennäköisesti ennen näkemättömän laaja ja syvällinen itsetutkimusmatka ja analyysipaketti, ja sen takia / tämän myötä olen nyt tekemässä sometoimintaani myös merkittäviä käytännön muutoksia, joista kerron alempana lisää.

Tämä kirjoitus on ko. sarjan ensimmäinen osa, jossa selostan ja reflektoin itselleni sometoimintani teknisiä ja fyysisiä ongelmia, ja monia seurauksia sellaisen haitoista ja ominaisuuksista sekä ilmenemisistä muiden asioiden kanssa; tämä koskee etenkin Facebookia ja sen parissa ilmenneitä käytettävyyshaittoja, jotka ovat jatkuneet itselläni oikeastaan jo viime vuoden lopulta saakka hyvin pahoina lähes koko ajan.

Olen tuonut esille tässä muutaman viime viikon aikana tästä sometoiminnan ongelmasta seurannaisenaan sen, miten olen lopettanut täällä blogissani sää- ja luontoaiheisen kirjoitussarjani otsikolla "Sää- ja luontoseurantaraportti" sille ja sille viikolle -- viimeisen kerran tein tähän sarjaan kirjoituksen toukokuun lopussa eikä se sarja tosiaan jatku enää tämänkään hetken tilanteen mukaisesti tulevaisuudessakaan.

Pidin myös Facebookissa postailutauon 6.6.2023 alkaen, ja palasin vasta 24.6. jatkamaan sometoimintaani Fb-julkaisujen parissa, ja tähän juhannusmuutokseen liittyen päätin 11.7.2023 viimein tehdä yli kuukauden tauon jälkeen uuden blogikirjoituksen (Yhteiskunnallis-poliittista materiaalia Fb-julkaisuistani 24.6. - 11.7.2023 väliseltä ajalta - someaktiviteettini luonteen ja jatkokohtalon pohdintaa sekä analyysiä demokratian historiallisesta luonteesta).

Kesäkuun sometaukoa ennen jo 5.6.2023 kävin lyhyesti Fb-seinälläni ja myös täällä blogissani jo huomauttamassa syntyneistä motivaatio-ongelmista tähän tapaan: Blogikirjoittamisessa motivaatio- ja tuottamisongelmia - uuden Sääennuste- ja luontoseurantaraportin teko alkaneelle viikolle 23 viivästyy...

Sitten sometauon oltua totaalisesti päällä jo useamman päivän kävin yhden postauksen verran kertomassa Fb-seinälläni tilanteestani näin: Fb-julkaisuni 17.6.2023 klo. 22:51, ja siinä suorana lainauksena ilmoitukseni kuului seuraavasti >> Hiljaisuuteni syy: olen harkinnut sometoiminnan (etenkin Fb:ssa) lopettamista ja muita muutoksia, ainakin toistaiseksi...

Tällä sometoiminnan motivaatio-ongelmallani on toki ollut joissakin katsannoissa jo vuosiakin kestävää taustaa, mutta jotenkin tämä kaikki on pahentunut osaltaan myös viime kevään eduskuntavaaliemme jälkeen, joskin niiden vaalien huono tulos on siis vain yksi osasyy tässä motivaatio-ongelmien syntymisen kokonaisvyyhdissä.

Henkilökohtaisessa elämässäni etenkin tänä vuonna on ollut muutakin sometoimintaa haittaavaa tilannetta, joka on tässä heti alkuun syytä paljastaa, vaikka se onkin hieman arkaluonteinen sisällöltään: erittäin keskeinen osasyy se on silti! 

Nimittäin olen jo aikaisemmin maininnutkin oman vanhan äitini voinnin heikkenemisestä, joka on ollut nyttemmin muistisairauden etenemistä / ilmenemistä, ja joka alkanee vaatia jatkossa yhä enemmän huomiota ja sitoo osaltaan minua auttamaan häntä...

Lisäksi sukulaisasioissani on tullut tänä vuonna varmemmaksi sellainenkin hyvin ikävä asia, missä äitini siskolla on todennäköisesti parantumaton keuhkosyöpä, ja siten sillä suunnalla ei ole todennäköisesti enää paljoa elinaikaa odotettavissa...

Paljon on siis sosiaalista huonoa tilannetta myös omalle kontolleni sattuneena vyyhtinä tässä kaikessa, joka vaikeuttaa jaksamistani ja luovuuttani myös sometoimintaani ulottuen - mutta tämä kyseinen sukuuni liittyvä kohtalo on toisaalta tavallaan ymmärrettävää ja "odotettavissa olevaa", kun molemmat ovat jo kovin vanhoja ihmisiä...

Mutta tietenkin oman äidin poismenoakin tässä joutuu jo ajattelemaan aikaisempaa vakavammin, joka tietenkin on oman elämäni isoimpia ja dramaattisimpia asioita sitten lopulta konkretisoiduttuaan jossain kohtaa (lähi)tulevaisuudessa...

...Mutta palataan nyt varsinaiseen aiheeseen, ja seuraavaksi kerron eri käytännön aspekteja tästä Facebookin käytettävyyden ongelmasta itselläni: 

Jo aikaisempienkin sometoimintani hankaluuksien ja kyllästymisen aspektien takia päätin uudistaa sometoimintani rakennetta viime marraskuussa siten, että aikaisempi erittäin hektinen Fb-julkaisujen tuottaminen jäisi paljon vähemmälle ja palaisin hyvin pitkältä blogikirjoittamisen tauolta tekemään uudestaan myös näitä blogikirjoituksia.

Sitä varten osaltaan päätin ennakoida silloin niitä tulossa olleita kevään eduskuntavaaleja siten, että koronavuosina (2019-2022) tuottamani erittäin runsas Fb-julkaisujeni sarja tulisi niihin vaaleihin mennessä siirrettyä tänne blogiini omiksi postauksikseen tietyn suunnittelemani kaavan ja prosessin mukaan.

Ja tosiaan noina koronavuosina Fb-toimintani oli oikeastaan kaikkien aikojen huipussaan, kun yritin varoittaa ja valistaa etenkin juuri ko. Covid-petoksen kaikista aspekteista ihmisiä; siksi oli tuossa marraskuun muutos- ja siirtoprojektissa tärkeää saada kaikki sekin materiaali parempaan talteen tänne blogiin myöhempää ja historiallista tarkastelua varten.

Jonkin verran sitä Fb-materiaalien blogiini siirtämisen projektia viime marraskuussa tehtyäni havaitsin kuitenkin ko. projektin haitaksi isoja käytännön ongelmia siinä, miten juurikin Facebook alkoi ilmentää hankalia käytettävyysongelmia etenkin omalla läppärilläni käytettynä; läppärini on ollut minulla kuitenkin ainoa kunnollinen laite käyttää internettiä ylipäätään enkä ole tottunut käyttämään äly-kännykkääni etenkään hankalimpien some- ja kirjoitustoimintojen suorittamiseen.

Sitten viime talvena Facebook alkoi olla pysyvästi niin hankalaa käyttää nimenomaan omalta läppäriltäni käsin, että jouduin lopettamaan tuon Fb-julkaisujen blogiin siirtämisen projektin kokonaan jo alkuunsa.

Siitä tuli ensimmäinen iso pettymys sometoiminnassani ja jatkuvan harmistuksen aihe itselleni tänä vuonna, ja se alkoi jo merkittävästi osaltaan heikentämään motivaatiotani tuottaa somesisältöjä ylipäätään.

Kerron seuraavaksi tässä niistä Facebookin käytettävyysongelmista, mitä ne käytännössä ovat edelleenkin läppäriltäni käsin tehtynä: 

Ne ovat mm. Fb-sivujen hidasta ja kaatuilevaa avautumista, jossa esim. Facebookin sisälle kirjautumisen jälkeen voi pahimmillaan kestää useita minuutteja, että sivu edes avautuu ensinkään, ja moitteeton avautuminen on tuiki harvinainen tilanne ylipäätään. 

Ja jos Fb avautuukin, niin silloinkin hyvin usein sivuja ei voi silti käyttää kunnolla, koska mm. etusivun uutisvirrasta näkyy vain pieni alkuosa ja loppu jää jumiin avautumatta vaihteleviksi ajoiksi, ja joskus uutisvirran lopun avautumista joutuu odottelemaan n. puoli tuntiakin. 

Julkaisujen kuvat sekä muiden Fb-kaverieni postauksissa että itselläni, ym. materiaalit Fb:n lähes missä tahansa osiossa (kuten eri ryhmissäkin) voivat myös jäädä avautumatta tai jumiin hidastelemaan kohtuuttomasti, ja tätäkin tapahtuu lähes jatkuvasti tai päivittäin.

Näin ollen on hyvin vaikeaa myös etsiä muiden Fb-kaverieni somesisältöjä, kun mm. en usein näe heidän postauksissaan olevia kuvia, linkkejä, kommentteja tai muita liitemateriaaleja -- toki äly-kännykälläni pääsen näitä muiden Fb-kaverieni postaussisältöjä katselemaan korvaavasti hyvin, mutta tosiaan oman sometuotannon tekemistä en halua tehdä kännykälläni joka tapauksessa. 

Läppärilläni käytettynä kuitenkin siis omien Fb-julkaisujeni tekeminen voi myös takkuilla usein paljon, kun Fb:n postauseditori ei edes avaudu esille kunnolla, että pääsisin ylipäätään kirjoittamaan; arviolta ainakin yli puolet kirjoitus- / postausaikeistani ja siten sisältöjäkin vastaavasti torppaantuu jo pelkästään sen takia helposti pois.

Ja koska tuossa em. Fb-materiaalien blogiin siirtämisen projektissa tarvitaan oleellisesti kaikkien Fb-materiaalien ja Fb-ominaisuuksien moitteetonta avautumista ja toimintaa mm. toimintalokia käyttämällä ja "copy-paste"-tekniikoita tekemällä, niin eipä näissä nykyisissä ongelmissa sitä(kään) käytännössä voi tehdä oikeastaan ollenkaan.

Siksi ko. projekti ei näillä näkymin pääse etenemään enää - sen toteuttaminen todennäköisesti vaatisi kokonaan uuden ja paljon tehokkaamman läppärin / tietokoneen ostamista, mutta sekään ei ole toistaiseksi mahdollista huonon taloustilanteeni takia...

Viime marraskuussa lanseerasin toisaalta myös tuon blogikirjoittamisen sarjan "Sää- ja luontoseurantaraportti" -otsikolla, ja myös muut ja etenkin siis yhteiskunnallispoliittiset aiheet alkoivat palata blogiini viime talvena, kun luovuin tuosta Fb-materiaalien blogiini siirtämisen projektista.

Täällä blogissani ei ole ollut tuota samaa käytettävyyden ongelmaa kuin Facebookissa, joten blogini uudestaan aktivoimisen jälkeen jonkin aikaa minusta oli kivaakin tehdä blogijulkaisuja kevään eduskuntavaaleihin saakka.

Mutta tosiaan jonkinlainen vedenjakaja huonompaan suuntaan oli tuo kevään eduskuntavaalien tulos yleensäkin, ja yhtenä sen merkkinä kollektiivisessa katsannossa hetimiten sen jälkeinen jopa kaaoksenomainen ja myös lamauttavakin pettymys alkoi näkymään aktivistien ja vaihtoehtomedian piirissä yleensäkin. 

Toisaalta toisessa osassa aktivisteja ja muitakin piirejä on ollut havaittavissa saman käännekohdan takia entistäkin juntturampaa ja fanaattisempaa lukkiutumista tiettyihin ismi- ja kulttimielteisiin ko. vedenjakajatilanteen tällä puolella -- tämäkin on aihepiiri, josta minulla riittäisi paljonkin analysoitavaa ja esille tuotavaa, ja todennäköisesti sellaista tulee mukaan tähän mainittuun blogikirjoitussarjaani jatkossa...

Blogikirjoittamisenkin piiriin viime viikkoina tulleet motivaatiopuutteet itselläni ovat täten tuon yhteiskunnallisen käännekohdan mukaisesti myös minulla näistä ulkoisistakin eri syistä johtuvia tämän Fb-käytettävyydessä olevan ongelmatilanteen lisäksi, mutta osaltaan sometuotantoni kokonaisuuteen muutenkin silti on vaikuttanut juuri tuo, miten ennen näkemättömän hankalaa ja ärsyttävää on itselläni käytännössä Facebookin käyttäminen ilmeisen pysyvästi, ja sillä on ollut selvästi tukahduttavaa vaikutusta kokonaistoimintaani.

Näihin Fb:n käytön ongelmiini olen toki saanut neuvoja, mutta ne tyypilliset neuvotkaan eivät käytännössä auta parantamaan omaa Fb-toimintaani, koska ilmeisesti nämä Fb:n ongelmat ovat myös osaltaan itsessään ko. somealustalle elimellisiä ja jopa jotenkin kohdennettuja: miten muka muutoin kaikki muut nettisivut toimivat itselläni aina paljon paremmin Facebookiin verrattuna?...

Nyt viimeinkin katson joka tapauksessa tätä Fb:n käytön kautta hankaloitunutta tilannetta siten, että en mielestäni yhtään ansaitse tulla tällä tavalla ongelmavyyhtiin upotetuksi enää mitenkään enempää, joten Facebook jää siksi nyt telakalle itselläni!

Sen myötä tämä tämän päiväinen Fb-postaukseni Riikka Purraan liittyen jääkin toistaiseksi viimeiseksi Fb-julkaisukseni.

Tämä päätös tuo toki nyt ison muutoksen itselleni, mutta jatkossa saatan käydä silloin tällöin katselemassa joidenkin muiden Fb-kaverieni postauksia tai uutisvirtaa siten kuin se tuon huonon käytettävyyden puitteissa onnistuu.

Joka tapauksessa omaa toimintaani Facebookissa ei enää tapahdu; ei omina postauksina eikä muiden postauksissa reagointeina, ja Fb-ryhmissäkään en omaa toimintaa enää tee, vaikka saatan niissäkin jotain vilkuilua ehkä harrastaa.

Tämän päätöksen merkiksi muutin nyt oman Fb-seinäni kansikuvan ja profiilikuvan ns. neutraaleiksi, eli mustiksi -- tämä kuvamuutos on itselleni myös eräänlainen psykologinen kikka, jonka vaikutuksesta pystyn pitäytymään kunnollisesti ko. päätöksessäni enkä harhaudu taas Fb:n houkutuksiin. 

Jos jossain vaiheessa joskus palaan Fb:n käyttäjäksi uudestaan omalla toiminnallani, niin muutan silloin nuo kuvat takaisin persoonallisiksi ja "aktiivista olemista" ilmentäviksi -- ei siis ehkä tästä Facebookin hylkäävästä päätöksestä huolimatta kannata pitää sitä ns. koko loppuelämäni kestävänä asiana...

Muutokseen kuitenkin kuuluu tästä lähtien myös se, että jatkossa näkyvä sometoimintani tapahtuu pelkästään vain täällä blogissa. Olen siis täällä jatkossa jossain määrin aktiivinen, mutta äskettäin mainitsemaani tapaan tämän jälkeen pidän ainakin koko heinäkuun lopun myös täältä blogista somelomaa, ja palaan uusiin kirjoituksiini ehkä jossain kohtaa elokuussa...

Omakohtaisessa elämän sisältöni katsannossa tässä muutoskohdassa katson sometoimintani sisällöntuotannon jatkossa sellaiseksi, jossa haluan keskittyä lähinnä vain itseeni, koska haluan myös poistua mahdollisimman paljon valistajan roolista ja tavallaan sen mukaan liian julkisesta tai "vastuullisesta" toimintakuvastani. 

Olen ollut käytännössä sellainen valistaja jo lähes 15 vuotta (ensi kuussa se vuosipaalu täyttyy) hyvinkin aktiivisesti ja runsaasti, joten ilmeisellä tavalla sellainen rooli muutenkin jo kyllästyttää, väsyttää ja on ollut epäkiitollisen harmillinen vaikutuksiltaan itseeni, kun yhteiskuntatilanne aina vain näyttää jatkuvan kohti rappionsa "päämäärää", ja siksikin tilanteet nyt vaativat osaltaan tätä sometoiminnan muuttamista itselleni paremmaksi.

Taidan olla kuitenkin tehnyt jo hyvin osaani valistajana tässä 15 vuodessa, joten ihan hyvillä mielin karistan tällaista sosiaalista sometoimintaani pois, ja kyllähän minusta ja tästä päätöksestäni huolimatta tuolla Facebookissakin näyttää edelleen olevan paljon muita valistajia ja muutoin hyviä kirjoittajia jatkamassa tärkeää valistajankin rooliaan. 

Katson tämän uuden vaiheen siis sellaiseksi, jossa jatkon blogikirjoitteluni toimii ennen kaikkea itsereflektoivana ja terapeuttisena oman itseni kehittämisenä, tutkimisena ja myös muuten vain paineiden, turhautumisen ja muun pahan olon päästämisen kanavana tarvittaessa; toki siihen edelleen liittyy myös objektiivista ulkomaailman asioiden kritiikkiä ja havainnointia, muttei ehkä niin itsetarkoituksellisesti ja "opettavassa" katsannossa kuin aikaisemmin.

Toisaalta minusta tuntuu ja vaikuttaa vielä siltäkin, että näissä jatkon bloggauksissa olisi kuitenkin tärkeää ottaa esille myös sellaisia yhteiskunnallisia, kollektiivisia ja sosiaalisia aspekteja ihmisyydestä ja yhteiskunnasta, joista muidenkin olisi edelleen hyvä kuulla sekä hänen / heidän itsensä kannalta koettuna että laajemmissa ryhmäpsykologisissa ja joukkokäyttäytymisenkin muodoissa ymmärrettyinä. 

Siksi minun olisi toisaalta hyvä pistää itseäni tässä mielessä jopa aikaisempaa rankemmin ja rohkeammin likoon täällä blogissa aikomani muutoksen eräänä aspektina, ja siksikin nämä jatkonkin kirjoitukset ovat julkisia eikä "salaisen päiväkirjamaisia" tästä em. muutoksesta ja päätöksestä huolimatta.

Nämä jatkon uudet kirjoitukset ovat kuitenkin todennäköisesti aikaisempaa villimpää ja päiväkirjamaisempaa tajunnanvirtaa, jossa en enää niin paljoa välitä aikaisempaan tapaani nähden kirjoituksieni luettavuudesta ja muille tai kaikille ymmärrettävämmäksi / helpommaksi tekemisestä.

Tämä "puolisalaiseksi" päiväkirjatoiminnaksi muuttamisen keskeinen toinen syyvyyhti liittyy itselläni nyt siihenkin, miten persoonani mukaisesti kaipaan ja nimen omaan tarvitsen nyt aikaisempaa paljon enemmän ns. omaa ja rauhallista toimintaympäristöä myös sometuotannossani.

Koen ja ymmärrän Facebookissa toimimisen muistuttavan tosi paljonkin hektistä ja ylisosiaalista avokonttoriympäristöä, jollainen on itselleni helposti ylikuormittava ja jopa ärsyttäväkin toimintaympäristö jo lähtökohtaisen käytännöllisesti.

Sosiaaliselta kannalta katsottuna koen myös tulleeni tavallaan petetyksi jo useiden vuosienkin ajan, koska Facebookin alkuperäinen "lupaus" interaktiivisesta ja hienolla tavalla verkottuvasta sosiaalisuudesta on jäänyt itselläni hyvin vaillinaiseksi ja joka tapauksessa toiveeni sen parissa eivät ole toteutuneet riittävästi, joten sekin on osasyy motivaatio-ongelmiini sometoiminnassani, ja en halua olla sellaisen pettymyksen ja puutteen kanssa enää tekemisissä.

Tämä aspekti voi liittyä sekä omaan itseeni että Suomen rappiossa sosiaalisiin ominaisuuksiin ulkoisestikin monella tavalla, ja minusta tuntuukin siltä, että tässäkin voi olla jatkossa aihepiiriä tämän mainitsemani blogikirjoitussarjan puitteisiin...

Joka tapauksessa olen ollut Fb:n käyttäjänä itse asiassa jo liian kauan tällaisen "avokonttorin" armoilla itselleni haitallisesti, ja minun olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten älytä huolehtia sen mukaisesti omasta hyvinvoinnistani enemmän, ja siksi lopettaa / paljon rajoittaa omaa Facebookin käyttöäni jo aikoja sitten.

Voikin toki olla niin, että tässäkin osaltaan piilee sometoimintani nykyisten motivaatio-ongelmien eräät syyt, kun olen yrittänyt olla noista Fb:n käytettävyysongelmistakin huolimatta liikasäntillisesti aktiivinen siellä, ja siten olen turhaankin lähinnä kiusannut itseäni.

Persoonallisuuspiirteistäni olen siis havainnut mm. erityisherkkyyttä ja myös ns. INFJ-tyypin ominaisuuksia, joten tosiaan niiden valossa on nyt ollut oleellista havaita se, ettei Facebookin kaltainen foorumi ole ilmeisesti muutenkaan ja ylipäätään noiden käytettävyysongelmien lisäksi tai ilman niitäkään itselleni hyväksi, tai on vain korkeintaan sopivasti pieninä määrinä annosteltuna...

Siksikin nyt ainakin toistaiseksi minun on hyvä hylätä Facebook mahdollisimman totaalisesti, ja jättää vielä täysin avoimeksi sinne joskus tulevaisuudessa palaamisen mahdollisuus...

Tämä blogifoorumi on täten minulle monella tavalla paljon parempi paikka tehdä kirjoituksia millä tahansakin asenteella ja sisällöllä, vaikka toki tämänlainen blogiin keskittyminen karsii Fb:n kaltaisen foorumin sosiaalista interaktiivisuutta nyt joka tapauksessa pois itseltäni radikaalisti; mutta katsotaan siis joskus, jos yritän sitäkin someaspektia sitten palauttaa myöhemmin rooleihini...

Minusta vaikuttaa siltä, että liitän niihin jatkon blogikirjoituksiini ehkä paljonkin lisää asiaa näistä persoonallisuusominaisuuksistakin itsereflektiivisesti, joten en jatka niistä tässä tämän enempää.

Muutenkin voi olla, että tämä vain blogiini keskittymisen somemuutos voisi jatkossa inspiroida minua kirjoittajana(kin) uudella tavalla, kunhan tämä motivaatiopuute helpottaa ja sitten uusia sisältöhedelmiä voisi kypsyä. Lisäksi voi olla, että tämä Facebookin hylkääminen periaatteena tuottaa jotain vapauttavaakin tunnetta itselleni, josta on tulevaisuudessa hyötyä...

Nyt lopetan tämän kirjoituksen tähän, ja tämän myötä itselleni myös tarpeellisesti pidän siis kunnolla täydellistä somelomaa seuraavaksi.

Anna Erikssonin Fb-kirjoitus ja sen inspiroima oma pohdintani: Suomen rappiotila, traumahistoria ja valesivistyksellinen näennäisedistys taiteilijuuden, luovuuden, nerouden ja asioiden syvällisen ymmärryksen vakavana haittana

Tänään inspiroiduin Facebookissa tästä Anna Erikssonin hienosta kirjoituksesta liittyen kirjailija Miki Liukkosen kuolemaan, ja sen mukaisesti kirjoitin siihen liittyvää omaa pohdintaani Fb-seinälleni: teen siitä tähän alle myös oman blogipostaukseni, joka toimii tavallaan alustuksena siihen mainostamaani valituskirjoitukseeni, josta olen maininnut mm. tässä viimekertaisessa blogikirjoituksessani "Yhteiskunnallis-poliittista materiaalia Fb-julkaisuistani 24.6. - 11.7.2023 väliseltä ajalta - someaktiviteettini luonteen ja jatkokohtalon pohdintaa sekä analyysiä demokratian historiallisesta luonteesta".

Seuraavaksi pidemmittä alustuksitta alla tuo tämän päiväinen Fb-julkaisuni:

Anna Eriksson: "Suomi rakastaa sotilaita, ei runoilijoita.".

Tämä on yksi osuvimmista ja syvimmin perillä olevista kirjoituksista, mikä on vastaani tullut kuvattaessa Suomen kulttuurillista ja henkistä tilaa! - ja tuo lainattu lause kiteyttää niin paljon oleellista aikamme rappiosta ja Suomen ahdasmielisestä tilasta...

Viime viikkoina olen oikeastaan myös pohtinut omaa elämääni reflektoiden paljon myös noita Annan esille tuomia samankaltaisia asioita Suomen ja koko länsimaiden rappion tilasta, joten tämä Annan havainnollistus osui siksikin hyvin kohdalleen omienkin pohdintojeni puitteissa.

Itse en ole vain vielä onnistunut kaikkea sitä pukemaan sanoiksi (asiaa on mm. niin paljon...): tai itse asiassa olen kyllä jo kirjoitellut blogiini luonnoksena aika pitkän pätkän sellaistakin turhautumiseni ja kritiikkini syyvyyhtiä, millaista minun on pitänyt jo koko kesän ajan tehdä sinä mainostamanani pitkänä valituskirjoituksena, mutta minkälaisena sen sitten lopulta julkaisisi, vai pitäisikö se jakaa useampaan kirjoitukseen...

Joka tapauksessa tämä Annan kirjoituskin avaa myös sitä, miten itsekin voin huonosti tässä sairaassa ja monella tavalla historiallisesti kieroon jääneessä ja nykyään lisää kieroon kasvaneessa yhteiskunnassa.

Suomi sekä virallisena että kansallisena kokonaisuutena on edelleen monessa katsannossa juurikin se "Junttila", minkälaiseksi se on lyöty useasatavuotisen Ruotsin vallan aikana, ja josta Suomi ei ole kansana toipunut vieläkään, ja mistä yhtenä manifestaationa monista ilmenevät nuo Annan esille tuomat taiteilijuuden, nerouden ja runouden alistetut, vähätellyt ja mustamaalatut aspektit.

Muutenkin kaikki alammais- tai orjakansan kierot ja sairaat roolitukset ihmisille, historialliset traumavaikutukset yms. vallitsevat Suomessa edelleen hyvin vakavalla tavalla suorastaan yleisesti, vaikka näennäinen edistys pinnalta katsoen on näkynyt esim. viime sotien jälkeisenä aikana maamme tietyissä rakenteissa ja paikoissa.

Se edistys on ollut kuitenkin nimenomaan tällaiselle "junttikansalle" tyypillisesti hyvin kapeakatseista ja keskittynyt säntillisen yksitotisesti lähinnä vain muutamiin asioihin ja ominaisuuksiin, kuten "sotilaiden" lisäksi mm. urheilijoihin, IT-guruihin, poliitikkoihin, viihdetähtiin sekä virallisessa maailmassa vain tiettyjä globalistisia ja nykyään woke-ideologiankin mukaisia intressejä edesauttaviin "asiantuntijoihin".

Näistä historiallisista alammais- ja orjakansan juurisyistähän mm. Seppo Oikkonen blogissaan "Alkon kassalla" on jo vuosikausien ajan tuottanut hyvää analyysiä, ja tähän kyseiseen Annankin esille tuomaan ilmiövyyhtiin liittyen lainaan Sepon äskettäisestä kirjoituksesta "Taistolaiset ja väestönvaihto" tämän seuraavan kohdan, joka havainnollistaa ja selittää osaltaan noita taiteilijuusasioita erittäin hyvin ja syvällisenä taustoituksena >>

Seppo Oikkonen: "Suomalainen kansa nousi suunnilleen sadassa vuodessa kivikautisista savupirteistä yhdeksi maailman esimerkillisimmistä hyvinvointivaltioista – mutta on sanomattakin selvää, ettei meillä kielellis-kulttuurisena kansallisvaltiona voi olla mitään sellaisia sivistyksen institutionaalisia perinteitä, jotka tuossa ajassa olisivat muovanneet meistä kulttuurikansan. Kaikkien historiallisesti alistettujen kansojen tapaan omaamme erityisen herkkyyden jakautua kaikissa kysymyksissä kahtia, olemme alistamis- ja alamaismentaliteetin läpitunkemia, kampitamme ja kiusaamme toisiamme euroopanennätysmäärin, ja kansantautinamme on edelleenkin masennus. Syvä masennus on tyypillisesti vaivannut niitäkin, jotka kaikista kampitusyrityksistä huolimatta ovat onnistuneet nostamaan päänsä yhteiskuntamme yhdenmukaisuuden normipaineen pinnan yläpuolelle. Vietämme tänään ja aina Eino Leinon päivää.

Myös niin sanotut suomalaiset hyveet – lainkuuliaisuus ja lojaalisuus, ahkeruus ja rehellisyys, työ-, mies- ja sotakuntoisuus, kova halu nousta oppisivistystä hankkimalla paremman väen piiriin – ovat alistetuille kansoille tyypillisiä asenteita, jotka kansan historiassa ovat olleet keinoja osoittaa oma tarpeellisuus hallitsevalle herrakansalle.

Suomen katajainen kansa on kasvatettu Hurrin ja Herran nuhteessa, ja kolmesta kovasta yhtenäiskulttuuri-instituutiostamme – ne ovat kuin valtioita valtiossa – kirkosta, koulusta ja kasarmista tuo koulu on tainnut olla se, joka luonnostaan on mustasukkaisimmin varjellut tämän alistetun kansan mustavalkoista kulttuuriperinnettä. – Ja se onkin varjeltu niin ettei varsinasta ajattelun vapautumista ole toistaiseksi koskaan tapahtunut. Edes pakkoruotsista emme vielä ole päässeet irti.".

Itse lisään yhteiskunnallisessa katsannossa tuohon Annan "Suomi rakastaa sotilaita, ei runoilijoita." -toteamukseen vielä seuraavia asioita viitaten tuohon maamme näennäiseen edistykseen:

Suomen "kulttuurillinen edistys" on ollut ennen kaikkea teknologista, virallista ja rahataloudellista sekä suorittamisen ja muodon korostamista sisältöjen kustannuksella, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, miten juuri sivistyksen henkiset, sosiaaliset, taiteelliset ja kulttuurin ytimen katsannossa kansalliset aspektit ovat jääneet noiden keskeisimmin käytettyjen globalismi- ja talous"arvojen" jalkoihin koko ajan aivan liikaa.

Samalla valesivistykselliset ja monin tavoin vääristyneet länsimaiden ismi- ja aateaallot ovat pyyhkineet maamme yli tuhoa aiheuttaen viime vuosikymmeninä yhä pahemmin mm. ns. woke-ideologian, ilmastoalarmismin, monikultturismin yms. ylikansallisten huijausvyyhtien muodoissa.

Niinpä lisäksi "kulttuurillinen edistys" on Suomessa tarkoittanut katalasti sitäkin, miten varsinaisen sivistyksen sijaan olemme hullaantuneet narsistisesti yhä enemmän ulkoisten vaikutelmien haalimisen pakkomiellettä eskaloivista ominaisuuksista ja kohteista: pinnallinen viihde, porno / yliseksuaalisuus ja ahneet itsensä pönkittämisen mielteet ja keinot ovat ottaneet yhä määräävämpiä otteita ihmisistä.

Ei siksi ole mikään ihme, miten Suomi rakastaa noiden sotilaiden lisäksi nykyään juuri pinnallisia ja rappiollisia viihdetähtiä räppäreineen kaikkineen, jolloin mm. "nerokkaat kirjailijat" saati muutkaan varsinaisesti sivistyneet, taiteelliset, positiivisesti uutta humaania maailmaa luovat ja syvällistä näkemystä erilaisista asioista omaavat ihmiset eivät voi kunnolla menestyä tässä maassa, ja ilmeisesti he ovat tulevaisuudessa yhä ahtaammalla ja yhä epäarvostettavampia...

Monin osin he ovat nytkin suorastaan alistamisen, vähättelyn ja vääristelyn ikeessä, ja syvällisessä katsannossa heitä ei edes ymmärretä; niinpä oikeastaan suurin osa väestöstä siksikin sivuuttaa heidät olevaisen ulkopuolelle tai siis pitää heitä "liian kummallisina" tai "liian hörhöinä", ja osaltaan myös noissa woke-ideologisissa projisointimekanismeissa ko. rappion ilmentymänä tietynlaisina viholliskuvakarikatyyreinä tyyliin "Putinisti", "natsi", "äärioikeistolainen", ja ylipäätään siis vaikkapa tuona vähättelyn merkityksenä "yliherkkänä taiteilijana"...

Paradoksaalisesti virallinen Suomi ja etenkin tuo ns. woke-porukka myös muutenkin on aivopesty luulemaan, että "edistyksellinen sivistys" on muka tuota narsistista viihdettä ja woke-saastunutta uhri- ja hyvesignaloivaa ideologiasisältöä.

Niinpä mm. mitä enemmän Suomikin "wokettuu", niin sitä etäämmälle yhteisöstä pakenee / tuhoutuu toimiva ja hedelmällinen sivistyskulttuuri, ja edelleen paradoksiteettina historiallisesti ahdasmielistä maamme tilaa korvaa siinä lähinnä vain uudenlainen narsistisilla ja teknokraattisilla ulkokultaisuuksilla koristeltu ahdasmielisyys.

Sosiaalinen perusrakenne kansakunnan tilassa ei juuri muutu, mutta sen juurilta ja traumasairaasta itsestään syntyy yhteisön keskuuteen vain toisenlainen sairas manifestaatio globalististen manipulaatioiden ikeessä, koska useita satoja vuosia vanha ja ytimeltään rajun vahva orjakansan kokonaisluonne ei niin vain parannu.

Eikä tosiaan sellaista parantamisprosessia ole etenkään virallisesti nähtävissä vain muutamia vaihtoehtomedian ja edistyksellisimpien yksilöiden joitakin ponnistuksia ja havainnollistuksia lukuun ottamatta - Anna Eriksson tässä näistä jälkimmäisistä nyt yhtenä toivon merkkinä esittelyssä...

Suomesta ei "junttius" katoa sillä, että lyödään sitä piilottamaan pinnallisia ja haitallisia "woken" tyylisiä ideologioita maailmankuvaksi tai että globalistisesti mm. "sotilaita" yliarvostamalla liittoudumme Natoon yms. ylikansallisiin ja länsirappion osaltaan kyllästämiin organisaatioihin.

Eikä traumahistoriamme parannu kollektiivisesta sielustamme sillä, että kuvittelemme juurikin noiden ylikansallisten ja toisaalta kulttuurinarsististen intressien luovan "edistystä".

Tämä kulttuurinen rappio ja Suomen ahdasmielinen tila on tullut itsellenikin selväksi myös sillä tavalla, kun olen näitä ongelmia havainnoinut myös omassa alkuperäisen ja jo paljolti hylätyn arkeni raamituksessa viheralalla mm. maisema-arkkitehtuuria opiskelleena:

Miettikää tämänkin suhteen mm. sitä, miten edellä kuvatun rappion myös yksi manifestaatio käytännössä on se, kuinka maamme viheralalla on suorastaan maanisesti alettu vihaamaan ja eliminoimaan ns. "vieraslajeja" kasvillisuudessa, ja miten kaupunkien ja muidenkin alueiden viheraluehoidossa edelleenkin pitäydytään niin paljon niittyjen / nurmikoiden yksioikoisissa ja ankaran kapeamielisissä niittotyötavoissa mm. kukkaniittyjen ja yleensäkin monipuolisemman kasvillisuusilmeen luomisen / säilyttämisen sijaan -- näistäkin kaikista on tullut myös tänä kesänä monia havaintoja haaviini siinä mainitsemassani ns. vuodenkierron valokuvausprojektissani Espoossa ja Hämeenlinnassa.

Oman elämäni kokonaishavaintona koen ja tiedän siis itsekin olevani ns. erityisherkkä ja hyvin luova persoona, joka tämän kaiken rappion sekä hyvin näkee syineen että todella ikävällä tavalla haitallisesti kokee sen vaikutuksia oman itseni alistamisena ja tukahduttamisena koko ajan tässä maassa.

Olen omalla tavallani juuri se "runoilija", joka kauhistelee ja suree hyvin ahdistuneena sitä, miten "sotilaita" nostetaan koko ajan vääristyneesti ja perusteetta virallisesti ja muillakin tavoilla kansakuntamme kaapin päälle näennäisen edistyksen mukaisiksi ulkokultaisiksi ihailun ja arvostuksen kohteiksi -- kulttuurimme ja "edistyksellisyytemme" valheellisuus ei voisi olla kierompaa ja nurinkurisempaa...

Tätä nurinkurisuutta ja kokonaisrappiota alleviivaa nyt myös se, miten parhaillaan virallinen valtamme on projektiivisesti ja ylimielisesti vihakiihottunut valtiovarainministeri Riikka Purran vanhoista kirjoituksista (vaikka ne eivät fiksuja olekaan tai olisikaan), ja siksi samalla muut yhteiskuntamme varsinaisesti huonossa jamassa olevat aspektit jäävät sellaisen kohkaamisen alle sivuasioiksi tai jopa vaille huomiota, eikä muutenkaan niidenkään juurisyitä edes ymmärretä kunnolla mm. sosiaalisesti ja länsieliitin haitallisten intressien ja kyhäämiensä petosten vaikutuksista käsin...