Arboretumin perustamisen periaatteita

Edellisessä postauksessa kerroin jo vähän kasveihin liittyvistä esteettisistä ominaisuuksista ja siitä, kuinka kasvien tämä puoli on erityisen kiinnostukseni kohteena. Se on tämän projektini keskeisiä seikkoja. Suomessahan arboretumit (kuten Mustilan arboretum) ovat yleensä sellaisia, missä kasvien sijoittelu on tapahtunut ja tapahtuu enimmäkseen kasvimaantieteeseen ja nimistöön eli taksonomiaan perustuen. Lähtökohdat ovat siis hyvin ekologiset ja säntillisen tieteelliset. Etenkin kasvitieteellisten puutarhojen arboretumosastojen kohdalla on tämän lisäksi niin, että kutakin lajia on korkeintaan vain muutamia kappaleita näytteenä. Näin muodostuu helposti visuaalisesti sekavan oloinen jäsentymätön puisto. Istutukset voivat kuitenkin olla ikään kuin samaa sukua keskenään (esim. taksonominen sommittelu) ja muodostuu jonkinlainen kokonaisuus visuaalisesti, mutta sommitelmallinen kunnianhimo, tuoreus ja ryhti puutarhataiteellisesta näkökulmasta katsoen on silti puutteellista tai ainakin jonkinasteinen sivuasia. Nykyään on tähän tullut kuitenkin parannusta, jos vaikka katselee Turun kasvitieteellisen puutarhan uutta osaa tai Helsingin Kumpulan kasvitieteellistä puutarhaa, joka ei tosin ole vielä avoin suurelle yleisölle.

Tässä projektissani haluan tehdä nimenomaan sommitelmallisesti jännittävän ja kokeellisen puulajipuiston, missä on huomioitu erityisesti taiteellisia ja esteettisiä seikkoja puutarhataiteen ja maisema-arkkitehtuurin näkökulmaa apuna käyttäen. Luonnonolosuhteet tietenkin määrittelevät esim. kasvupaikkavalintoja aika paljon, mutta muuten esim. kasvimaantieteelliset ja taksonomiset sommittelut eivät kuulu tähän arboretumiin. Näitä tavoitettani kuitenkin rajoittavat muutamat seikat. Ensinnäkin resurssien puute on johtanut suunnittelemisesta tinkimiseen. Toiseksi, kun kasvatan siemenistä kasvimateriaalini, niin olen siinä sen armoilla kuinka monta tainta kutakin lajia sattuu tulemaan. Näin ollen sattumallakin on suuri merkitys. Tätä voi tosin säätää tietämällä etukäteen siementen itävyystodennäköisyyksiä kuhunkin lajiin liittyen ja kerää /hankkii sen mukaan siemeniä.

Kolmanneksi rajoittavaksi seikaksi voi mainita sen, että monilajisen kokonaisuuden hallinta on hankalaa. Tämä esim. siksi, koska mielenkiintoisia vaihtoehtoja on valtavasti (runsaudenpula) ja käytettävissä oleva tila on rajattu mielihaluihin verrattuna. Suunnitelmani elääkin koko ajan ja puisto rakentuu myös ikään kuin lennossa. Monien sattumanvaraisten seikkojen takia ei kannatakaan pitää liian tiukkaa ja tarkkaa suunnitelmaa. On silti hyvä pitää mielessään ja kehittää muutamat selkeät linjat, joita tässä kuvailen. Mielessään voi esteettä visioida ja siirtää yllättävän hyvin mielikuviansa maastoon kuten taidemaalari väriä kankaalleen, jos vain tietää riittävästi mitä haluaa ja on opetellut materiaalinsa perinpohjin ennen aloittamista. Itselläni materiaalin l. kasvien opettelu alkoi tosiaan jo pikkulapsesta ja olen mm. fenologiaan liittyen käynyt satoja kasvilajeja läpi jo 10 vuotta sitten mm. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Miten tämä kaikki sitten käytännössä toteutuu arboretumissani? Olen oppinut hyvin näiden vuosien aikana ko. paikan sanelemat ehdot ja mahdollisuudet. Niitä hyväksi käyttämällä selkärangaksi on muodostunut mm. seuraavaa. Ensin alueen lyhyt kuvaus (kts. myös merkintä Alkutilanne): Yhdeltä sivulta alue on rajautunut teräsverkkoaitaan, jonka toisella puolella on "rakennetumpaa" maastoa. Kahdelta muulta sivulta alue rajautuu laajoihin luonnonmukaisiin metsiin ja yhdellä lyhyellä sivulla rajana on pieni hiekkatie. Alue on suorakaiteen muotoinen, missä pisimmät sivut ovat luonteeltaan tyystin erilaisia keskenään; em. aita ja luonnonmukainen metsä.

Luonnonmukaisilla rajoilla pyrin häivyttämään istutetun ja luontaisen kasvillisuuden rajan. Lajistot siis limittyvät siinä ja käytän kohdalla enemmän Suomen luonnon kanssa samankaltaista ja ei niin "räikeää" lajistoa. Teräsverkolla rajattua reunaa kohti lajiston visuaalinen ilme vahvistuu huomattavasti ja lajivalikoimassa käytän sillä alueella myös erikoisia ja puutarhamaisia lajeja. Näin syntyy yhtäältä saumattomasti luonnonmukaiseen luontoon häipyvä arboretum ja toisaalta teräsverkkoaitaan näyttävästi rajautuva puutarhataiteellinen luomus. Maaston korkeussuhteet vaikuttavat myös lajistoon; korostan mäkiä eri tavoin, kuten suosimalla mäen reunoilla näyttävää lajistoa ja keskellä korkeaksi kasvavia puita. Monesti kasvupaikkaolosuhteet määräävät istutettavan lajin, jolloin maaston itsensä kautta tulee luonnostaan mielenkiintoisia sommitelmaratkaisuja. Tämä pätee myös maaston muotojen sanelemiin visuaalisiin vihjeisiin.

Sommittelussa periaatteena on melkein aina käyttää saman lajin yksilöitä useita kappaleita, jolloin yksittäisen saman lajin ryhmän muovailtavuus ja ryhti ovat vahvoja suuren massansa vuoksi. Visuaalinen ilme tulee näin hallitummaksi ja monilajisessa kasvustossa eri ominaisuudet tulevat esille selkeämmin. Pienissä ryhmissä pariton kappalemäärä on myös merkitsevä silloin, kun halutaan vapaamuotoisen näköinen ryhmä. Parillisesta kappalemäärästä seuraa jäykempi ja säännöllisempi ryhmän muoto kuin haluaisi. Joitakin kasveja joutuu laittamaan vain muutamia kappaleita itämisen huonon onnistumisen vuoksi. Ellei yritä uudestaan... Monesti on myös niin, että pyrin tekemään ns. epäsovinnaisia kokeiluja ja rikon siten perinteisiä puutarhataiteellisia "sääntöjä". Tästä eräs esimerkki on se, että erikoisen /näyttävän näköistä kasvia laitetaan varovaisen yhden puun sijasta iso ja rohkea massaistutus.

Kasvimassojen sommittelu perustuu perinteisten "kuvataiteellisten" sommittelukriteerien lisäksi myös ajan käsitteen ymmärtämiseen. Siinä aikaisemmin mainitsemani fenologia on tärkeä asia. Fenologia on siis esim. kasvien elämänkierrossa joka vuosi toistuvien kasvutapahtumien rytmiikan ja ajankohtien ymmärtämisen tiedettä. Tässä projektissa se on työkalu aikaan sommittelemisessa, jolloin saadaan eri vuodenajoittain mielenkiintoisesti eläviä puu- ja pensassommitelmia. Tämähän on aika selvää kauraa jo ennestään lähinnä perennojen yms. "kukkakasvien" kohdalla kukinnan sommittelemisessa. Puiden ja pensaiden kohdalla on mielestäni selvästi enemmän tutkimatonta seutua tähän liittyen. Kukinnan ja ruskaantumisen ajankohtien lisäksi on koko joukko muitakin visuaalisia kasvutapahtumia, kuten kevätväritys vastapuhjenneissa lehdissä ajankohtineen, hedelmystöjen aiheuttamat tekstuurit ja värit, lehtien kesävärien sävyerot ja ruskan lopussa lehdettömien ja vielä lehdellisten kasvien kokonaisuudet verrattuna toisiinsa eri hetkinä. Fenologia on tässä sen verran tärkeä asia, että tulen kertomaan siitä vielä myöhemmin lisää myös omassa merkinnässään.

Yksi sommitteluun liittyvä kategoria on myös ns. ylis- ja aliskerroksen kasveilla leikittely. Metsissähän on monesti isojen puiden alla taimikkoa, joka on eri lajia kuin ne isot puut. Esim. kuusimetsässä puiden alla voi olla tiheäkin pihlajataimikko. Alueelleni tulee kokeiluja eri lajeilla tähänkin liittyen ja samaan aikaan siihen liittyy juuri tuo ekologinen perusta; ylis - aliskerros. Tämän vaiheen toteutukseen menee silti vielä aikaa, koska aliskerrokseen laitettavia kasveja, kuten pensaita en kasvata toistaiseksi resurssien vähyyden ja alueen kasvutilanteen vuoksi. Aliskerroksen pensaikkoahan ei voi olla ennen kuin yliskerroksen kasvusto on jo kehittymässä. Olenkin määritellyt myös kiireellisyysjärjestystä projektille ja nyt on alkuun tärkeintä saada pääosa puista paikoilleen. Pensaiden vuoro tulee vähitellen muutaman vuoden kuluttua...

Tiivistettynä voidaan siis todeta, että arboretumini on luonteeltaan korostetummin hedonistis-esteettinen kuin luonnontieteellis-ekologinen kokonaisuus. Idealismini liittyykin siis enemmän taiteilijasielun mielihaluihin kuin luonnonsuojelija /metsänhoitaja tyyppiseen asenteeseen. Toki pidän arvossa myös ekologisia ja ympäristöllisiä muitakin arvoja. Se mm. näkyy juuri tuossa em. sommitteluratkaisussa "häivyttää" istutettu lajisto luonnonmukaisen luonnon rajalla. Päätarkoitus alueellani on kuitenkin olla vähän sama kuin Alvar Aallolla oli oma koetalonsa, missä hän kokeili omaksi huviksi ja hyödyksi erilaisia seinän tiililadontoja. Arboretumini tullee kuitenkin olemaan mm. siinä mielessä myös muille hyödyksi, että vuosikymmenten kuluttua siitä voi olla esim. monen kasvin siemenpankiksi. Välillisesti se vaikuttaa tietenkin uraani maisema-arkkitehtina, jolloin työn puolesta suunnittelemissani kohteissa toivon mukaan näkyvät myös tässä projektissa opitut asiat.

Aika pitkästi tulikin kerrottua näistä asioista. Lisää kuitenkin tulee myös jatkossa ajallaan tilanteiden mukaan ja eri asioiden yhteydessä. Seuraavissa postauksissa tulee todennäköisesti runsasta kuvakavalkaadia menneiden parin viikon tapahtumista ja töistä.