Fenologia ja kasvien estetiikka - pienehkö johdanto

Ajattelin tässä vaiheessa kertoa tarkemmin jo aikaisemmin mainitsemistani seikoista liittyen kasvien ulkoiseen olemukseen. Otan esille joitakin tärkeimpiä asioita ja näkemyksiäni. Aluksi kertaus: Fenologia on siis tieteenhaara, joka tutkii kasvien (ja eläintenkin) elämänkierrossa vuosittain toistuvien tapahtumien ajoittumista ja rytmitystä. Itselleni tämä on tärkeä työkalu suunniteltaessa kasvikokonaisuuksia ja -sommitelmia. Se avaa ikkunan vuodenaikojen rytmin ymmärtämiseen ja antaa taiteellisessa mielessä lisäulottuvuuden; ajan tilan. Filosofisessa mielessä se on myös ikkuna ajan käsitteen mieltämiseen.

Kasveilla fenologisten tapahtumien ajoittumisesta pitää huolen ns. tehoisan lämpösumman kertyminen, johon säällä on suuri merkitys. Tehoisa lämpösumma on arvo, jolla tarkoitetaan termisen kasvukauden vuorokautisten keskilämpötilojen summaa. Terminen kasvukausi on ajanjakso, missä vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli +5 astetta, jolloin lämpösummaa lasketaan +5 asteen ylittäviltä osilta yhteen päivittäin koko jakson ajan. Yksikkönä on vuorokausiaste. Kasvukauden mittaan summa siis suurenee ja saavuttaa kasvukauden päättyessä syksyllä tietyn arvon, joka vaihtelee joka vuosi. Etelä-Suomessa tyypilliset loppuarvot ovat keskimäärin 1300 vuorokausiasteen luokkaa tai vähän yli.

Kasvit elävät ns. fysiologista aikaa, missä tiettyä määrää kasvua vastaa tietty määrä lämpösummaa. Jokaisella kasvilla on geeneihin kirjattu oma yksilöllinen koodi, jonka mukaan kasvu etenee lämmön sanellessa sen määrän eli nopeuden. Lämmön määrä ja kasvun määrä ovat siis tiukasti sidoksissa toisiinsa. Niinpä lämpösumman eri arvoilla voidaan hyvin määrittää tiettyjä kasvun rajakohtia, kuten kukinnan alku ja loppu, lehtien puhkeaminen, hedelmien kypsyminen jne. Jokaisella eri kasvilajilla on omat säännölliset ominaisuutensa tämän suhteen. Se luo puolestaan huikean paletin esteettisten tapahtumien määrittämiseen suunnittelemisen suhteen ja on siten yksi työkalu kasvimassojen estetiikan ymmärtämiseen maisema-arkkitehtuurissa.

Jossain määrin poikkeuksen edellä mainittuun tuo ruska. Ruskan eteneminen ja laatu eivät nimittäin ole samallalailla riippuvaisia lämmöstä ja lämpösumman kertymisestä kuin kaikki muut kasvutapahtumat. Ruskankin ominaisuudet ovat tosin jokaisen kasvin geeneissä ja ilmaantuvat kunkin koodin mukaisesti syksyllä, kun ulkoiset olosuhteet laittavat sen käyntiin. Ruskakin on siis tapahtuma, jolla on säännönmukaisuutta. Kaikilla kesävihannilla puu- ja pensaslajeilla on lajiinsa ja yksilöön sitoutunut ruskasävy ja -laatu, joka toistuu lähes samana ja ulkoiset tekijät vaikuttavatkin vain mausteenomaisesti sävyttäen. Metsävaahteroilla (Acer platanoides) tämä on helppo todentaa, koska ko. lajilla on paljon vaihtelua eri yksilöiden kesken. Olen n. 20 vuoden aikana havainnut, että samat yksittäiset puut noudattavat samantyyppisiä värejä ja ruskan etenemistapoja vuodesta toiseen, vaikka puut keskenään ovat täysin erilaisessa ruskassa. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kasvupaikkaolosuhteet pysyvät vakiona. Ruskan sävyä eri syksynä voi näet muuttaa vahvasti esim. ojan kaivaminen ko. puun vierestä, jolloin maaperän muuttunut vesi- ja ravinnetilanne vaikuttaa ruskaankin. Valaistusolosuhteen muutoskin vaikuttaa; varjoisampi kasvupaikka vähentää punaisten sävyjen esiintymistä. Ruskan laatu on siis geeneihin kirjoitettu ominaisuus, joka mahdollistaa käytännössä samanlaisen taiteilumahdollisuuden kasvisommitelmissa kuin esim. kukkinnan suhteen.

Ruskan alkamisen käynnistävistä ulkoisista olosuhteista keskeisimmät ovat päivän pituuden lyheneminen ja lämpötilojen aleneminen. Lämpötilalla on tässä siis hieman erilainen rooli kuin esim. lehtien puhkeamisen suhteen. Yleinen harhaluulo kuitenkin on, että ruska vaatisi välttämättä yöpakkasta alkaakseen. Näin ei ole. Ruska etenee esim. etelärannikon vaahteroissa (A. platanoides), vaikka kunnon hallaa ei olisi kuin vasta lokakuun lopussa. Ruska on tavallaan kasvullinen tapahtuma, joka vaatii riittävästi lämpöä. Jos on liian kylmää, niin ruskan eteneminen pysähtyy (nesteet eivät virtaa, eli lehtivihreä ei pakene lehdistä). Näin käy monesti loka - marraskuussa myöhään ruskaan tulevien kasvien suhteen. Lämpöolot vaikuttavat kuitenkin niin, että kylmän yöpakkasjakson jälkeinen leuto jakso saa ruskan etenemään kiihtyneellä tahdilla etenkin lajeilla, joilla ruska on jo alkanut. Lehtivihreän virtaus siis kiihtyy lehdistä pois. Tämä tapahtuu kuitenkin vasta mahdollisen lämpöjakson aikana eikä ole välitön pakkasen seuraus.

Lämpösumman kertymisellä on tässä sellainen merkitys, että kasvien kesän kasvun on oltava riittävän pitkälle ehtinyttä, ennen kuin kasvi "ymmärtää" virittyä ruskan alkamiseen. Suomea lämpimämmiltä seuduilta kotoisin olevien kasvien suhteen tällä on suuri merkitys; paitsi, että liian vähäinen lämpösumma vaikuttaa ruskan alkamiseen sitä myöhästyttäen, niin se vaikuttaa ko. kasvin hallan- ja talvenkestoon niitä heikentävästi. Kasvi ei ole silloin ns. tuleentunut riittävästi. Ruskan ulkoiseen laatuun vaikuttaa myös maaperän kosteus ja ravinnetilanne. Eli se, kuinka paljon kasvukauden aikana ja etenkin vähän ennen ruska-aikaa on satanut. Tai onko lannoitettu väärin /oikein. Nyrkkisääntö on monesti se, että mitä märempää on, niin sitä haaleampi on ruska ja aina tämä: mitä typpipitoisempaa kasvualusta on, niin sitä myöhäisemmäksi ruska siirtyy ja sitä heikompi on talvenkestävyys. Kuivuus voi aikaistuttaa monien kasvien ruskaa huomattavastikin ja se voi olla silloin jopa heinäkuussa "valeruskana". Samanlainen vaikutus voi olla myös kasvitaudeilla ja kasvien tuhohyönteisillä.

Ruska voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin; olen oppinut käyttämään jakoa, jossa yhtäältä on ns. varsinainen ruska. Siinä värit johtuvat lehtivihreän pakenemisesta lehdistä; paljastuu muiden aineiden värit. Tämä on se ns. kasvullinen tapahtuma, joka vaatii riittävästi lämpöä. Toisaalta on olemassa myös mekaanisista (tai fysiologisista) pakkasvaurioista johtuvaa ruskaa. Tämä ei ilmene kaikilla kasveilla ja niilläkin, joilla se ilmenee, on vaihtelu suurta vuodesta toiseen ja eri lajien kesken. Monesti mekaanisista pakkasvaurioista johtuva ruska esiintyy päällekkäin varsinaisen ruskan kanssa, sillä lehtivihreättömät ruskalehdet saavat pakkasvaurioita paljon herkemmin kuin vielä vihreät lehdet (kemiallinen syy). Tällöin ruskan värimaailma taipuu voimakkaasti ruskeiden sävyjen suuntaan yhdessä yössä, jos pakkanen on riittävä. Tosin samalla jo ruskaantuneet lehdet putoavat herkästi heti pakkasyön jälkeen lehtiruotien kantojen ns. irtoamissolukon rikkouduttua jäätyneen veden vuoksi. Varsinaisen ruskan värimaailma ennen mekaanisia pakkasvaurioita on siis puhtaampi, kirkkaampi ja sisältää vähemmän murrettuja sävyjä. Pakkanen voi muuttaa myös lehden kemiallista koostumusta siten, että se näkyy värisävyn muutoksena silläkin tavalla, vaikka itse solurakenne ei ole hajonnut. Näin muuttunut sävy on lehden lehtivihreällisenä aikana piilossa ja tulee esiin vasta varsinaisen ruskan alettua. Kuten sanottua, niin lehtivihreällinen lehti ei kuitenkaan muuta sävyä suoraan pakkasen aiheuttamana, ellei kyseessä ole mekaaninen pakkasvaurio. Hallanaroilla kasveilla mekaaninen pakkasvaurio on yleistä vihreitten lehtien osalta syksylläkin, jolloin sävy muuttuu. Väreinä ovat silloin kuitenkin ruskeat tai harmaat sävyt ja yleensä tummemmasta päästä. Kaikki em. ruskatyypit ovat myös kasvilajikohtaisia ja ne voidaan erotella esteettisiksi ominaisuuksiksi vertailua ja käyttöä varten.

Kaikki em. ominaisuudet voidaan opetella erottamaan ottamalla selville kaikkien kasvutapahtumien esiintymisajankohdat ja niiden laatu kunkin kasvilajin kohdalla. Suunnittelijan kannalta on tärkeää esim. vertailla eri kasvilajeja keskenään ko. ominaisuuksien suhteen. Tapahtumien rytmittämisessä voidaan siten päästä jopa muutaman päivän tarkkuuteen suhteessa toisiinsa. Tämä on oleellista, jos sommitellaan kasveja ryhmäksi, jossa lajit esim. kukkivat lähekkäisinä aikoina ja jopa limittäin toisiinsa nähden. Säännönmukaisuus kasvukauden tapahtumissa on luonteeltaan, kuten haitarin pussin harjakset, joissa kukin harjas kuvastaa tiettyä tapahtumaa, kuten kukintaa ja koko pussi koko kasvukautta. Eri kasvukausina harjakset ovat siten vaihtelevilla etäisyyksillä toisiinsa riippuen vuosittain vaihtelevista lämpöoloista, mutta eivät koskaan vaihda paikkoja keskenään. Moni esteettinen ominaisuus on luonteeltaan hitaasti sammuvaa /muuttuvaa, jolloin rajanveto on liukuvaa ja vähittäistä. Esimerkkinä on vaikkapa lehtien kevätvärityksen haipuminen kesäväritykseksi. Tällöin on olemassa myös päällekkäin eteneviä eri tapahtumasarjoja, kun asetetaan vertailuun samaan aikaan esiintyviä terävämmän ja lyhyemmän kestoajan tapahtumia. Samaan aikaan tapahtuvat ominaisuudet (kahden eri kasvin sama kukinta-aika) voivat eri kasvukausina olla alku- tai loppupäistään vaihtelevasti toteutuvia; toisena vuonna toinen lopettaakin aikaisemmin kukinnan päin vastoin kuin viimeksi. Pienissä eroissa kasvupaikkaolosuhteiden muutokset vuodesta toiseen ja yksilöllisetkin erot vaikuttavat tällöin merkitsevämmin kuin fenologiset seikat.

Fenologia ja kasvien estetiikka ovat kokonaisuus, jota ei opeteta kunnolla missään kuin vain joskus /lähinnä ns. kukkakasvien eli perennojen yms. ruohovartisten kasvien suhteen. Kukkasommitelmat kukinta-ajan suhteen ovatkin monille tuttuja tässä mielessä. Puuvartisten kasvien suhteen kaikki tämä on kuitenkin aika heikosti esille tuotua ja tutkittua. Etenkin kaikkien muiden esteettisten tapahtumien kuin kukinta-aikojen tai tärkeitten hedelmien kypsymisen suhteen. Niinpä olen tällä saralla hyvin paljon itseoppinut tekemällä havaintoja jo lapsesta saakka. Puuvartisten kasvien ominaisuuksien tuntemisen suhteellisen heikkoa tasoa Suomessa kuvastaa mielestäni hyvin muutama esimerkki. Taso on etenkin omiin tarpeisiini ja ambitioihini nähden liian heikko ;) Joka tapauksessa esim. puutarhamyymälä Multasormen tämän vuoden puutarhakaupan asiakaslehdessä esitellään myytävien taimien joukossa pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), jonka yhdeksi ominaisuudeksi mainitaan siinä vaaleankeltainen ruska. Se on kuitenkin silkkaa puppua, sillä ko. lajin ruska on lähes yksinomaan kirkkaanpunainen aina ja tavanomaista märemmälläkin paikalla punainen sävy on vain vähän haalistunut ja taipunut keltaiseen päin.

Toinen esimerkki on fenologisia havaintoja tekevä METLA, jonka sivuilla on fenologisia karttaesityksiä mm. eri puulajien lehteentulosta, kukinnasta ja ruskaantumisesta. Kartoista kuitenkin havaitaan epäilyttäviä epäjohdonmukaisuuksia ja havaintoaineisto on osaltaan siten liian suurpiirteistä. Lisäksi havaintojen teko on aikaisina keväinä aloitettu liian myöhään, kun sen olisi pitänyt alkaa selvästi jo huhtikuun puolella. Karttojen havaintopisteistä nähdään, kuinka esim. usein on ristiriitaisesti määritelty vierekkäisissä pisteissä vaikkapa rauduskoivun (Betula pendula) täysilehtisyys jopa kolmen viikon verran eriaikaiseksi, mikä on kuitenkin mahdotonta ja viittaa vastoin tarkoitusta havainnonteon erilaisuuteen tai jopa silkkaan virheeseen. Ko. aineisto on kuitenkin ihan hyvä suuntaa antavana aineistona, mutta on aivan liian leväperäinen tieteellisen ja noinkin ammattimaisen tahon aineistoksi. En suosittele ottamaan tarkempaa oppia siitä.

Netissä on myös jonkin verran hataraa tietoa liikkeellä. Hakukoneilla (kuten olen teille linkitellyt) löytää kasvilajeista monia ulkomaisia sivustoja, joilla kasvien ominaisuudet kerrotaan välillä erilaisiksi kuin Suomessa niiden nähdään olevan. Esim. juuri metsävaahtera (A. platanoides) on Länsi-Euroopassa tunnettu lähinnä haaleankeltaisesta ruskastaan toisin kuin täällä, mutta alkuperäsyytkin voivat erilaisten kasvuolosuhteitten lisäksi vaikuttaa asiaan, jolloin ei ole kyse virheestä. Hyvääkin tietoa netissä on paljon, mutta tiedon erittely voi olla hankalaa. Muitakin esimerkkejä virheellisistä tai liian suurpiirteisistä faktoista aiheeseen liittyen silti on, joihin olen törmännyt vuosien mittaan. Valitettavaa on, että tällaista tietoa jakavat joskus myös ammattitahot. Kasvit ovat tosin niin monimuotoinen osa luomakuntaa, että niiden opettelu on elämänmittainen projekti ja koskaan ei tule täysinoppineeksi.

Miksi sitten olen kiinnostunut kasveista tällä tavoin? Yksilönä minulle on suuri nautinto opetella luomakunnan visuaalisesti rikkaimman elollisen aineksen olemassaolon ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia. Suunnittelijana ja yhteisön jäsenenä minulle on merkittävää mm. se, että haluan ihmisten tietävän paremmin kasvien ihmeellisen maailman asioita ja toivon tekeväni monta ennestään tuntematonta asiaa tutummiksi (näköjään oikaista virheitä ja myyttejäkin) ja samalla luoda mielekkäitä ympäristöjä. Tähän kuuluu esim. enemmän tai vähemmän tuntemattomien, mutta hienoiksi toteamieni kasvilajien nostaminen enemmän esille. Siksi osaltaan tämä blogi, mutta erityisesti koko urani ja elämäntapani asiaan liittyen. Toki minulla on kasveihin liittyen myös perinteellisiä ns. kuva- tai puutarhataiteellisia mieltymyksiä ilman fenologiaa, kuten värit, tekstuurit, muodot jne., mitä tarkastella ja sommitella. Niistä mieltymyksistäni ja suosikkilajeistani kerron kuitenkin lisää joku toinen kerta.