Havupuiden taimia

Tässä on viime keväänä itäneitä havupuiden taimia kuvattuna kuluvan kuun alussa vähän lumen sulamisen jälkeen. Merkinnässä "Taimikasvatuspaikat ja niiden sisältöä" ne nähdään mäntyjen alla olevan paikan yhteydessä. Siinä nämä olivat viime talven yli siten, että ne olivat peitettyinä vastaavan kokoisilla styrokslaatikoilla. Siihen päälle kasasin vielä luntakin. Näin ne olivat talven ankaruudelta suojassa ja lumen sulamisvettä ja siten jäätä ei tullut paljoa kasvatusalustan päälle. Lumen sulettua aloin vähin erin availemaan laatikoita ja totutin taimet taas avoimeen ilmaan.

Havukasvien taimia voi erinomaisesti säilyttää tällä tavalla kylvölaatikoissaan yhden vuoden ajan ja koulia ne omiin purkkeihin vasta seuraavana keväänä. Talven yli em. tavalla suojattuna ne viihtyvät erinomaisesti ilman jatkuvaa lumen sulamisen ja veden uudestaan jäätymisen aiheuttamaa stressiä. Homekasvustot tosin saattavat haitata hieman, mutta sekään ei ole kohtalokasta, ellei kyseessä ole muutenkin talvenarat lajit. Sellaiset lajit kannattaakin suosiolla säilyttää talven yli kylmävarastossa optimaalisemmissa olosuhteissa tai rakentaa erityisiä kylmälavoja niitä varten.

Sitten taimien esittelyä: isossa laatikossa oikeasta yläkulmasta alas lueteltuna ovat: serbiankuusi (Picea omorica), ajaninkuusi (Picea jetzoensis), glehninkuusi (Picea glehnii), engelmanninkuusi (Picea engelmannii) ja honsunpihta (Abies mariesii). Vasemmasta yläkulmasta alas lueteltuna ovat: korkkipihta (Abies lasiocarpa var. arizonica), kaksi itämätöntä (2 tyhjää kohtaa); koreanpihta (Abies koreana), nikonpihta (Abies homolepis), ussurinpihta (Abies holophylla) ja harmaapihta (Abies concolor). Pienessä laatikossa vasemmasta yläkulmasta oikealle lueteltuina ovat: lännenhemlokki (Tsuga heterophylla), douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) ja kolmantena sen variaatio (P. menziesii var. glabra). Vasemmasta alakulmasta oikealle lueteltuna ovat: mustamänty (Pinus nigra), siperianlehtikuusi (Larix sibirica) ja kuriilienlehtikuusi (Larix gmelinii var. japonica). Taimet voi erottaa toisistaan erilaisten neulastensa avulla. Itselläni on noissa laatikoissa myös nimilaput, kuten tarkoilla silmillä kuvasta havaitaan. Itävyydenkin nähdään vaihdelleen tosi paljon. Joitakin on vain yhdestä muutamaan kappaletta ja toisia on tiheänä pehkona. Havupuiden kohdalla on monesti niin, että lajit eivät enää idä vuoden kuluttua, vaan nuo kaksi em. tapaustakin ovat todennäköisesti menetettyjä. Kokeilen niitä kuitenkin joku kerta uudestaan uudella siemenalkuperällä.

Erikoista tuossa kuvassa on se, että pienen laatikon kuriilienlehtikuusi (oikea alakulma) on säilyttänyt talven yli suuren osan neulasistaan. Lehtikuuset ovat nimittäin kesävihantia puita ja tällainen "ainavihantuus" on erikoista. Lehtikuuset tosin ovat ruskassa hyvin myöhään ja aikaisemmin neulasensa tiputtava siperianlehtikuusikin voi venyttää ruskaansa Etelä-Suomessa pitkälle marraskuuhun. Kuriilienlehtikuusella siis jäi pakkasten (tai ainakin kalenterin mukaan talven) tullessa ruskan eteneminen kesken. Eipä se silti ottanut ollenkaan talvella nokkiinsa suojassa ollessaan, vaan nuo neulaset ovat nyt jopa vetreän eläviä ja uudet silmutkin ovat jo valmiina aukeamaan. Ko. lehtikuusilaji on muuten kasvutavaltaan poikkeuksellisen komea; avoimella paikalla kehittyy erittäin pitkät oksat, mistä on seurauksena näyttävä latvus. Havukasveista lisää taas ajallaan.