Kevätlannoitus ja arboretumkuulumisia

Eilen siis rämmin arbotertumalueellani varmaankin yli 15km:n lenkin lannoittaessani kaikki kasvit. Matkaa kertyi, koska kasveja on alueella on jo useita satoja kappaleita. Aikaakin meni toimenpiteenseen n. 5 tuntia. Onneksi oli vapaapäivä. Lannoitteeksi tein koktailin, jossa oli pääasiallisena osana Kemiran GrowHow puutarhasarjan yleislannoitetta Y - 2 ja muina osina rakeista kalkkia ja syyslannoitetta (PK-lannoite). Näin sain yhdellä iskulla myös tarvittavan maaperän happamuuden säädön ja syyslannoite osaltaan pitää huolen siitä, että etenkin talvenarkojen lajien suhteen lannoite ei ole liian typpipitoista. Sopiva määrä tätä koktailia on n. kourallinen per kasvi. Isoimmille vähän reilu sellainen ja pienille /talvenaroille vähän vajaa. Isojen kasvien kohdalla lannoite levitetään jo vähän etäämmälle rungosta rinkinä, koska ns. aktiivinen juuristoalue on suunnilleen oksiston ulkoreunan tasalla eikä siis lähellä runkoa.

Samalla tein havainnot kunkin kasvin voinnista ja talvituhoista. En nyt luettele kaikkea, vaan joitakin keskeisiä seikkoja. Suurimmat tuhot on tänäkin talvena tehnyt sään sijaan hirvi. Hirvelle maistuu etenkin ruusukasvienheimon (Rosaceae) lajit. Arboretumalueellani näitä olivat olleet erityisesti isotuomipihlaja (Amelanchier spicata) ja tuomi (Prunus padus). Sen sijaan pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica) ei ole kelvannut. Tosin viime kesän lopussa tein Mota -nimisellä karkoteaineella sille lajille suojan, joten saattaa olla, että aine on tehonnut sen lajin kohdalla. Tuomenkin kohdalla kokeilin sitä myös, mutta siinä se ei ole niinkään tehonnut. Voi siis olla, että pilvikirsikka ei kelpaa hirvelle muutenkaan. Joitakin pihlaja- ja omenalajeja hirvet olivat myös maistelleet, mutta pääosin kaikki muut kasvit olivat selvinneet syömättä aika hyvin.

Muiden talvituhojen suhteen pisti silmään erityisesti vuorivaahteran (Acer pseudoplatanus) ja kultasateen (Laburnum alpinum) heikot voinnit. Tätähän olin ihmetellyt jo aikaisemmin taimikasvatuspaikallani samojen lajien suhteen. Arboretumalueellani suuri määrä oksia on nyt samaan tapaan kuivunut tai alkanut kuivua näillä lajeilla, vaikka edellisvuoden talven jälkeen mitään vastaavaa ei ollut tapahtunut. Arvioni on, että suurena syynä ovat näillä kuitenkin suhteellisen aroilla lajeilla yhtäältä viime kesän suuri kosteus ja ennätyssadetta seurannut helle; kasvit innostuivat vielä kasvamaan liikaa liian myöhään. Toisaalta on myös niin, että alku- ja keskitalven leutous ja märkyys sekä kevättalvella seurannut kovan pakkasen jakso olivat nyt haitallinen yhdistelmä. Joillakin muilla lajeilla oli myös havaittavissa samaa. Pääosa lajeista voi kuitenkin hyvin tai jopa erinomaisesti. Parhaiten voivat lajit alueellani ovat tällä hetkellä olleet mm. saarnivaahtera (Acer negundo), jotkin koristeomena lajikkeet (Malus sp.), saksanpihlaja (Sorbus aria), mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica) ja alppikuusama (Lonicera alpigena). Nämä ovat siis myös niitä lajeja, joita ei ole syöty.

Seuraava toimenpide arboretumissani onkin jo kevään ensimmäinen istutussessio. Routa on sulanut kokonaan, joten istuttamaan on voinut päästä jo useiden päivien ajan. Ensimmäinen istutettava laji on likusterisyreeni (Syringa reticulata). Tästä ja muista toimenpiteistä jälleen lisää myöhemmin.