Kuvissa näkyy kylmävaraston sisältö juuri ennen sen tyhjennyksen aloittamista viikonloppuna 2. - 3.4. Päätin ottaa tuollaiset taiteelliset hämäräkuvat, jotta niistä välittyy hienommin varaston sisätilan luonne, missä kasvit joutuivat olemaan; pimeä ja kostea loukko. Varasto oli päättyneenä talvena 2004 - 2005 kaikkein täysinäisin aikaisempaan verrattuna. Täytössä käytin tässäkin menetelmää, missä ladoin purkkeja päällekkäin kahteen kerrokseen. Tässähän ei ole väliä, kuinka tiheässä lepotilaiset kasvit ovat. Jonkin verran tiheässä olo tietenkin vaikuttaa varastotautien leviämiseen sitä kiihdyttäen, mutta käytännössä sekin on yksi ja sama. Joka tapauksessa hometta tulee.

Alimmassa kuvassa vasemmalla on paksuoksaiset trumpettipuut (Catalpa bignonioides) ja hyllyllä näkyy osittain lehdistään kiinni pitävät tuoksusumakit (Rhus aromatica). Niiden alla on tiheässä mm. valkomulperia (Morus alba) ja trumpettiköynnöstä (Campsis radicans). Keskimmäisessä kuvassa keskellä ja oikealla olevat paksuoksaiset taimet ovat keisaripuita (Paulownia tomentosa), taustalla isoimpana muutaman lehtensä kera on nektariini (Prunus persica var. nucipersica), etualalla kuvan alareunassa näkyy hämärästi idäntuijia (Thuja orientalis), pöydällä on lehdellisenä ja hyvin graafisen näköisenä kaksi orjanlaakeria (Ilex aquifolium) ja siinä vieressä on osa tämän vuotisista esikäsittelypusseista. Esikäsittelyllä on myös hienompi nimi; stratifiointi. Loput kasvit ja stratifiointipussit ovat enemmän tai vähemmän piilossa alempana lattialla ja muiden seassa.

Ylimmässä kuvassa näkyy, kuinka täyteen sain tilan ahdettua. Mielikuvitusta täytyi käyttää, jotta sinne sai jätettyä askelilleen sopivat kolot. Hoitotöitä täytyi päästä tekemään, mutta joka kulmaan ei tarvinnut ulottua. Hoitotöitä talvella olivat kastelu (sirottelemalla lunta) ja homeiden vähentäminen; poistin kuolleita kasvinosia, kuten pääasiassa lehtiä. Moni laji olikin vielä runsaassa lehdessä ja vasta ruskansa alussa, kun siirsin ne varastoon viime lokakuun loppupuolella suojaan ensimmäisiltä kunnon yöpakkasilta. Lehdet varisivat pikkuhiljaa tammikuun alkuun mennessä ja parin - kolmen viikon välein niitä piti yrittää keräillä pois hometautien leviämisen hillitsemiseksi. Joka kulmaan ei päässyt keräämään, mutta lumen sirottelu lehtien päälle vähensi osaltaan "homeilua". Jatkuvasta pimeydestä huolimatta moni kasvi "ymmärsi" jatkaa ruskan etenemistä, vaikka luonnollisesti vuorokausirytmiä ei tilassa ollut. Jännä juttu sinänsä.