Tästä alkoi puuvartisten kasvien kasvatusinnostukseni. Kuva on talvelta 1993 - 94, jolloin olin saanut ensimmäiset puiden ja pensaiden siemeneni. Ne ovat noissa purkeissa saamassa ns. kylmäkäsittelyä kylmävarastossa Mäntsälän taimikasvatuspaikalla. Kylmävarasto on autotallin vieressä ja se on eristetty styrokslevyillä ja pinnoitettu peltilevyillä, kuten näkyy. Varastoon on ovi autotallin puolelta. Autotallissa on lämmityspatteri ja kylmävarastossa viilennin, joka näkyy kuvassa seinän kulmassa. Oven, patterin ja viilentimen avulla tilan lämpötilaa saa säädettyä hyvin kaikkina vuodenaikoina. Itselleni viilennin on ollut lähes turha, koska käytän tilaa vain talvikaudella, jolloin ulkolämpötila pitää tilan sopivan viileänä (0 - +5). Ainoastaan kovalla pakkasella liian kylmyyden torjuntaan voi kätevästi raottaa ovea lämmitettyyn autotalliin pakkaslukeman mukaan. Kuten vaikkapa: 10cm:n rako vastaan -20 asteen pakkanen, jolloin tilan lämpötila ei laske -1 astetta alemmaksi.
Kylmäkäsittely on yksi laji ns. esikäsittelyjä, joita puuvartisten kasvien siemenille täytyy antaa, jotta niistä tulee itäviä. Siemenillä on näet erilaisia mekaanisia, fysiologisia ja kemiallisia lepotiloja, joiden purkamiseksi esikäsittelyt tehdään. Jokaisella eri lajilla käsittelytavat ja -ajat ovat erilaisia ja voivat vaihdella käsittelyajan suhteen parista viikosta jopa yli puoleen vuoteen. Usein on niinkin, että joku kasvi ei idäkään kunnolla kuin vasta kylvöä seuraavana vuonna. Esikäsittely kestää siis siinä tapauksessa tavallaan jopa yli vuoden! Näin ollen kylvöksiä kannattaa säilyttää aina yli vuoden ajan varmuuden vuoksi.
Siementen em. lepotilat ovat tietenkin oiva keino selvitä talven yli; etteivät siemenet esim. idä väärään aikaan, kuten syksyllä. Maapallon eri seuduilla talviolosuhteet ovat tietenkin erilaisia ja niinpä eri seuduilta kotoisin olevien kasvien ominaisuudet vaihtelevat, jolloin on tiedettävä esikäsittelymenetelmät ja -vaatimukset kunkin lajin siemenille. Liian pitkä käsittelyaika nimittäin voi olla haitallista; siemen itääkin jo helmikuussa esikäsittelyssä ja on siten herkkä mätänemiselle. Samalla käsittelyn jälkeinen kylvö voi olla hankalaa, kun siemenistä pistääkin esiin jo pitkät sirkkajuuret. Esikäsittelyillä siis matkitaan keinotekoisesti luonnonolosuhteita, joissa kunkin lajin siemenet ovat parhaiten tottuneet olemaan talven yli.
Kylmäkäsittelyn lisäksi muita esikäsittelytyyppejä ovat lämpökäsittely, skarifiointi eli siemenkuoren vioittaminen eri menetelmin ja liottaminen. Kylmäkäsittely tarkoittaa siemenen pitämistä 0 - +5 asteessa kosteassa väliaineessa (hiekka) ja pimeässä. Lämpökäsittely tarkoittaa muutoin samaa, mutta lämpötila on silloin n. +20 astetta. Skarifiointimenetelmiä voivat olla esim. hiekkapaperilla hiominen, veitsellä viiltely (isot siemenet), lähes kiehuvassa vedessä käyttäminen ja rikkihappokäsittely. Kaksi viimeksi mainittua ovat olleet kohdallani liian riskaabeleita toteuttaa, joten en ole niitä käyttänyt. Liottaminen on yleensä muutamasta tunnista pariin vuorokauteen kestävää vedessä pitämistä vettä usein puhtaaseen vaihdellen. Joidenkin lajien siemenet tarvitsevat jopa kaikkia esikäsittelytapoja itääkseen. Eipä siis ole itsestään selvää kasvattaa puita ja pensaita siemenistä. On tosin muutamia lajeja, jotka eivät tarvitse ollenkaan esikäsittelyjä. Ne siemenet itävät kuitenkin vasta riittävässä lämmössä. Trooppiset ja subtrooppiset kasvit ovat sitten asia erikseen.
Tuossa kuvassa olevat siemenet eivät ole "sääntöjen" mukaan käsittelyssä, koska en saanut silloin hiekkaa käsittelyjen toteuttamiseen keskellä talvea. Siemenet sain näet Mustilan arboretumilta melko yllättäen. Mustila oli tuolloin aloittanut ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksen (Ulsike), johon saivat ottaa osaa myös ns. suuri yleisö. Mustila oli tehnyt siemenkeruumatkan Pohjois-Amerikkaan suurten järvien seudulle ja siitä länteen erityisesti Kanadan puolelle. Sieltä saldona oli kymmenittäin eri lajeja, joita minäkin sitten tilasin, kun olin kuullut ystävältäni Antilta ko. projektista. Opiskelimme molemmat tuolloin puutarhureiksi. Osa noista siemenistä ei edes itänyt ja moni taimi kuoli myöhemmin, mutta onpa muutama edelleen hengissä arboretumissani. Näitä ovat esim. amerikanluumu (Prunus americana) ja keltahevoskastanja (Aesculus octandra). Seuraavanakin vuonna tilasin Mustilan siemeniä ja näin olen tehnyt monena vuonna sittemminkin. Mustilan sivuilta näettekin, mitä lajeja Mustilalla on ollut kokeilussa (ja on edelleen eri ihmisillä elossa). Suurinta osaa niistä oli siis minullakin. Nyttemmin olen saanut osan niistä lajeista uudestaan myös muita teitä.
Monta uutta kasvituttavuutta olen näin nähnyt elävänä, joihin olin aikaisemmin tutustunut vain kirjallisuudessa, jos sielläkään. Tunne on vähän sama kuin tapaisi idolinsa livenä :) Jos olisi ollut heti alkuun paremmat olosuhteet noille kasveille, niin nyt niistä olisi hengissä todennäköisesti paljon enemmän lajeja. Olihan aikaa vielä monta vuotta siihenkin, kun vasta sain ko. maa-alueen Sipoon kunnalta arboretumiani varten. Innostus vei heti mennessään ja rohkeasti kasvattelin puita ja pensaita, vaikka en aluksi tiennyt mihin niitä voisin lopulta istuttaa. Päämäärätietoisuus kuitenkin piti homman käynnissä ja on nyt ollut palkitsevaa!
No comments:
Post a Comment