Kuvassa on viime merkinnässä esitellyssä taimikasvatuspellossa auringonkukkia (Helianthus annuus) elokuun lopussa vuonna 1992. Tuona vuonna olin juuri vapautunut armeijasta toukokuussa ja vanhempani antoivat minulle osan peruna- /vihannespellosta omalle auringonkukkakokeilulleni. Mikäs siinä! Olihan kasvien kasvatus sopivan erilaista puuhaa inttiaikaan verrattuna :) Onnistuinkin erittäin hyvin, kuten kuvasta näkyy. Pisin oli lopulta varreltaan jopa reilu 3,5 metriä! Seuraavan vuoden alussa aloitinkin sitten puutarhuriopinnot ja valmistuin joulukuussa 1994 puistopuutarhuriksi silloisesta Mäntsälän Saaren maatalous- ja puutarhaoppilaitoksesta. Maisema-arkkitehtuuri on nyt lopulta ollut se linja, jossa voin olla luova myös kasvien suhteen ammatillisessakin mielessä.
Kasvien kasvatus ja ylipäätään kasveista kiinnostuminen olivat kuitenkin verissäni jo reilusti alle 10 vuotiaasta lähtien. Tykkäsin jo silloin tarkkailla muutenkin ympäristöä ja isäni näytti esim. marja- /sienimetsässä minulle monenmoista kivaa, jolloin entisestään innostuin ympäristöstä ja juuri kasveista. Kaikkein ensimmäisin kasvinkasvatuskokeiluni oli terijoensalavan (Salix fragilis "Bullata") kanssa. Asuimme vielä alkuvuodesta 1980 kerrostalossa, jonne isäni toi sen ajan trendikasvin oksan joltakin Rotaryklubin retkeltä ja pistimme sen maljakkoon veteen juurtumaan. Halusin heti sen kasvattamisen omalle vastuulleni. Muutimme saman vuoden lokakuussa omakotitaloon, jossa siis tämän arboretumprojektini taimikasvatus on ollut käynnissä aina näihin päiviin asti. Sitten keväällä 1981 hyvin juurtunut kasvi istutettiin ko. pihalle, mutta nyt viime vuonna puu itse asiassa kuoli. No, enpä liiemmin surrut, koska olen alkanut pitämään terijoensalavaa enemmän tai vähemmän rumana puulajina. Lisäksi se on helposti sairastava ja on huonolla paikalla hyvin lyhytikäinen. Tiettyä nostalgiaa toki em. johtuen siihen lajiin silti liittyy.
Toinen merkittävä kasvatuskokemukseni lapsena oli, kun vuosi - pari em. terijoensalavan istuttamisen jälkeen innostuin kokeilemaan metsämansikan (Fragaria vesca) kasvattamista puutarhaolosuhteissa. Paikaksi valikoitui tietenkin tuo nykyisen taimikasvatuspellon eteläreuna - aikaisemmassa peltokuvassa se etualan reuna, missä näkyy liljoja (Lilium sp.) ja särkynytsydän (Dicentra spectabilis). Sain joltakin kesämökkireissulta metsästä kasvin rönsyjä ja heti kotiin tultua laitoin ne peltoon hyviin riveihin juurtumaan. Seuraavana kesänä (joko 1983 tai 1984) kasvit tuottivat uskomattoman paljon satoa ja marjat olivat isojakin. Sitten kasvit kuolivat aika pian.
Teini-iässä aina armeijaan asti en liiemmin kasvatellut mitään, mutta kasveihin olin tutustunut myös kirjallisuuden avulla lapsesta asti ja koko ajan kiinnostus on säilynyt, kehittynyt ja tullut monipuolisemmaksi. Kasveissa olen viehtynyt erityisesti niihin liittyvään estetiikkaan ja siihen mitä siitä voi oppia ja käyttää hyödyksi maisema-arkkitehtuurissa ym. kaikessa viheraluesuunnittelussa. Lisää näistä aiheista joku toinen kerta, sillä päätän tämän merkinnän tähän.
No comments:
Post a Comment