Taimikasvatuspelto

Nyt on aika esitellä aikaisemminkin mainitsemani taimikasvatuspelto. Kuvassa se on nähtynä toukokuussa 1995, jolloin olin aloittamassa järjestelmällistä taimiviljelyä siinä (10 -vuotisjuhla!). Pellon maa oli aikaisemman viljelyn (perunaa, vihanneksia yms. vanhempieni toimesta) takia köyhtynyt ja se oli myös varsin savista. Niinpä siihen tilattiin reilusti uutta multaa ja hiekkaa, jolloin maan laatu kasvatuksen suhteen parani oleellisesti. Ennen tämän kuvan tilannetta olin jo edellisenä kesänä viljellyt ensimmäisiä puuvartisten kasvien kokeilujani, mutta heikoin tuloksin juuri maan heikon kunnon vuoksi. Niiden kasvien joukossa näet oli myös talvenarkoja lajeja ja talven 1994 - 95 aikana lähes kaikki kuolivat savisessa maassa. Savinen maa on usein liian tiivistä ja kylmää kasvualustaa. Hiekka tuo tähän ongelmaan hyvän ratkaisun, kun sitä sekoitetaan maahan uuden mullan kanssa, kuten kuvassa.

Hiekan tuoma hyöty on säilynyt näihin päiviin asti. Uutta multaa (kaupasta) ja kompostia (takana näkyvistä puulaatikoista) on kuitenkin täytynyt lisätä vuosien mittaan joka kerta uusien kasvien laiton yhteydessä. Multa orgaanisena maa-aineksena on kuluvaa tavaraa. Syksyisin olen levittänyt muualta puutarhasta saatua lehtikariketta katteeksi ja suojaksi talvea vasten. Se on osaltaan samalla lisännyt mullan määrää maatuessaan. Karike, kuten leikatun ruohon jäte on myös hyvä rikkaruohoja vastaan. Niinpä olen päässyt hyvin vähällä kitkemisen suhteen.

Tuo valkoinen aines kuvassa on kalkkia. Sitä on syytä levittää viljelyalueelle maan parannuksen yhteydessä, koska se parantaa maan Ph- eli happamuusarvoa. Suomessa maa on luonnostaan yleensä hapanta, kun taas useat ulkomaiset lehtipuut ja -pensaat kaipaavat vähemmän hapanta eli emäksisempää kasvualustaa. Kalkki on ratkaisu tähän ongelmaan. On kuitenkin oltava tarkkana eräitten kasvien suhteen (kuten alppiruusut - Rhododenron sp.), sillä jotkin lajit nimenomaan vaativat hapanta kasvualustaa. Kalkitus siten heikentää sellaisten kasvien oloja huomattavasti. Levitin kalkin ensin ja sitten nuo muut ainekset siihen päälle. Järjestyksellä ei ole silti väliä, koska möyhin maan lopuksi koneellisesti jyrsimellä sekaisin ja kuohkeaksi. Kalkkia voi myös lisätä myöhemminkin lannoittamisen tapaan tarpeen mukaan.

Vuosien mittaan kasvupaikka on osoittautunut maanparannuksen jälkeen varsin mainioksi talvenkestäville ja vain hieman talvenaroille kasveille. Rakensin kasveille mullasta pystysuuntaiset (kuvaan nähden pitkittäiset) kasvatuspenkit (mahtuu n. 10 riviä penkkejä), jolloin taimet ovat selvästi korkeammalla kuin viereinen nurmikko. Näin auringon valo lämmittää penkkejä tehokkaasti (iltapäivän valo tulee kuvaussuunnan takaa) ja esim. keväällä lumi sulaakin nopeasti pois. Myös liika vettyminen suojasäisinä talvina ei haittaa. Näin ollen myös jääpolte on minimissään. Haittana on ollut ainoastaan kuivien hellejaksojen aiheuttama liika kuivuminen ja siten siis suuri kasteluntarve. Kastelu on tosin onnistunut hyvin suoraan talon seinästä letkulla.

Lumen sulamista pellolta olen joka kevät nopeuttanut eräällä näppärällä kikalla. Nimittäin levittämällä maaliskuun lopulla hankikelien aikaan tummaa tuhkaa tai hiekkaa lumen pinnalle, jolloin auringon valon vaikutuksesta tumma aines lämpenee nopeammin kuin itse valkoinen lumi. Näin lämmitetty lumi sulaa jopa yli viikon aikaisemmin pellolta kuin viereiseltä nurmikolta. Kasvuunlähdön suhteen tämä merkitsee lähes saman verran etua. Kuvan orapihlaja-aita luo myös lämpimän pienilmaston ja suojaa tuulelta. Muutama vuosi sitten aita tosin ns. nuorennettiin alas leikkamalla. Nyt se on jälleen lähes ihmisen korkuinen. Taustalla häämöttävä metsikön reuna on ollut myös omiaan luomaan hyvää pienilmastoa, sillä siltä suunnalta pohjois- ja koillistuulet ovat vaimentuneet aika paljon. Halla kuitenkin pesii pellolla jossain määrin enemmän kuin olisi tarpeen, mutta yleensä siitä ei ole ollut kohtalokkaaksi vierailijaksi kasvukauden kriittisinä aikoina eli toukokuussa ja syyskuussa.

Näytän jatkossa sopivissa väleissä, mitä taimia pellolla kulloinkin on ollut. Kaikkea materaalia en tosin pistä näkyville tai kerro eikä minulla edes ole valokuvia kaikista tässä kasvattamistani kasveista. Seuraavassa postauksessani kerron ensimmäisistä kasvikokeiluistani tällä pellolla joskus hyvin kauankin sitten...