Kylvökset

Eilen sain siis tehdyksi myös kylvökset tämän kevään osalta lähes kokonaan. Tuossa kuvassa on esimerkki yli 5:n vuoden takaa, miten kylvökset on tehty. Hankin aikoinaan ruokakaupasta nuo styroxlaatikot, jotka olivat aikaisemmin olleet kalojen säilytysastioina. Sain ne ilmaiseksi kaupan lastauspaikan roskienkeräyspisteestä. Tällaisten kylvösten tekoon ne ovat aivan erinomaisia. Niitä on melko kevyt kantaa ja niitä voi uusiokäyttää monta vuotta. Uusia laatikoita en olekaan hankkinut alkuperäisten tilalle ollenkaan. Nuo muoviset nimilaput ovat myös kestäneet uusiokäyttöä jo monta vuotta.

Kylvösten kasvatusalustana olen käyttänyt Kekkilän Viljelyseosta (aikaisempi nimi oli Turvehiekkaseos), joka on vähäravinteista ja lisätyn hiekan ansiosta myös sopivan kevyttä ja muutenkin kuohkeaa pienille siementaimille. Lajista riippuen olen peittänyt siemenet eri tavoin. Kuten kuvastakin nähdään, on joillekin hyväksi enemmänkin hiekkapeite kuin multainen peite. Joitakin siemeniä ei peitetä käytännössä ollenkaan ja jotkut puolestaan sijoitetaan jopa yli sentin syvyyteen.

Kylvöjen ajankohta on yleensä ollut jo tässä vaiheessa, koska näidenkin kasvien osalle on mahdollista saada lisälämmitystä. Ensinnäkin siirrän osan kylvölaatikoista aikaisemmin mainittuun kasvihuoneeseen. Siellä on pään korkeudelle laitettu ripustimia rautalangoista, joiden päälle nämä laatikot sopivat hyvin. Siellä siemenet saavat nopean kasvuunlähdön ja ovat hallalta turvassa. Kasvihuoneessa oleva lämpöpatteri torjuu jopa reilun -5:n asteen pakkasen helposti. Toisekseen kuljetan osan laatikoista kotiini Espooseen. Asun siellä kerrostaloyksiössä, missä lounaaseen avatuvan ikkunan kasvitasolla on mahdollista pitää tällaisia viljelmiä.

Näiden kahden vaihtoehdon välillä olen sitten arvioinut, mitkä siemenet haluan kaikkein lämpimimpään paikkaan l. Espooseen. Käytännössä sinne ovat päässeet juuri talvenarimmat saamaan hyvää kasvuetumatkaa jo heti elämänsä aluksi. Ne kylvökset tosin täytyy tuoda takaisin taimikasvatuspaikalle koulittaviksi (taimet laitetaan erillisiin purkkeihin) muutaman viikon kuluttua. Osa kylvöksistä on mahdollista pitää myös ulkona pihalla ja osan laitan myös taimikasvatuspeltoon itämään. Nämä kasvit ovat yleensä kestäviä ja hallasta piittaamattomia lajeja. Tällaisia kylvöjä teen vasta myöhemmin 1 - 3 viikon kuluttua.

Tässä lajilistaa eilen kylvetyistä lajeista. Runsaasti siemeniä on näistä: samettisumakki(Rhus hirta), katsura (Cercidiphyllum japonicum), rusokirsikka (Prunus sargentii), likusterisyreeni (Syringa reticulata), leppälajit (Alnus hirsuta var. mandshurica), (Alnus maximowiczii), (Alnus crispa var. sinuata), (Alnus incana f. laciniata), kivikoivu (Betula ermanii), tähkävaahtera (Acer spicatum), tuohituomi (Prunus maackii), imeläkirsikka (Prunus avium), puistoaralia (Aralia chinensis), laikkuköynnöslaji (Actinidia polygama) ja jättituija (Thuja plicata). Vähemmän siemeniä on lajeista: japaninpihlaja (Sorbus commixta), saksanpihlaja (Sorbus aria), laavapihlaja (Sorbus alnifolia), pihlajalajit (S. forrestii), (S. mougeotii), (S. prattii), siperianomenapuu (Malus prunifolia), koristeomenalajike (Malus "Makamik"), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis), miyabenvaahtera (Acer miyabei) ja viinivaahtera (Acer circinatum). Osa oli itänyt jo kylmäkäsittelyn aikana pistäen n. sentin pituisia sirkkajuuriaan esiin. Etenkin omenan ja pihlajan suvuissa näin tapahtuu herkästi jo kylmäkäsittelyn lopussa. Kylvötapahtuma ei kuitenkaan suuresti haittaa itäneitä siemeniä, jos on varovainen.

Kylmävarastossa oli myös vuoden ikäisiä kylvöksiä, joissa ainoastaan osa oli itänyt viime vuonna. Näissä lajeina ovat mm. hopealehmus (Tilia tomentosa), mantsurianlehmus (Tilia mandshurica), amurinlehmus (Tilia amurensis), Prunus-suvun eli tuomien, kirsikoiden ja luumujen suvun lajit; mantsurianaprikoosi (Prunus mandschurica) sekä kirsikkalajit (Prunus mahaleb) ja (Prunus kurilensis). Idänvaahtera (Acer mono), huntuvaahtera (Acer triflorum), mantsurianvaahtera (Acer mandshuricum), kultasade (Laburnum alpinum) ja tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ovat myös kokonaan tai lähes kokonaan itämättä. On todennäköistä, että moni on näistä jo kuollut. Kuitenkin itämistä voi vielä tapahtua, kuten olen aikaisemmin maininnut. Esim. vaahteran ja Prunus-suvun lajeja on monesti itänyt vasta vuoden kuluttua. Kylvölaatikoissa oli sellaisiakin lajeja, jotka itivät hyvin jo viime vuonna, mutta joiden taimet säilytin ko. laatikoissa talven yli. Näitä ovat punamarjakanukka (Cornus mas), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes) ja ptelea (Ptelea trifoliata). Näille on pian tiedossa kouliminen...

Myöhemmin tänne tulee kuviakin näkyville näitten kylvösten itämisen sujumisesta. Sitä ennen on tyytyminen jälleen kerran Googlen linkkien tarjontaan näistäkin kasveista. Googlessa voi kokeilla myös suomalaisella nimellä etsimistä. En ole linkittänyt kaikkia nimiä, koska jotkut lajit ovat Googlelandiassakin niin tuntemattomia, että niistä ei ole kunnon tietoa löydettävissä. Välillä Google on myös "epävarma" tieteellisen nimen oikeinkirjoituksesta. Luottakaa tässä asiassa mieluummin minuun :) Netissä kaikki tieto ei kasveihinkaan liittyen ole aina hyvää. Jatkossa tulen kertomaan itse tarkemmin monista kasveista ajan mittaan.