Nyt kun olen kertonut enemmän tai vähemmän aroista ja ainakin Suomessa erikoisista kasveista, niin laitetaanpa nyt esille huikein tähänastinen saavutukseni tällaisten kasvien parissa. Kuva on heinäkuun alusta vuonna 2003. Kyseessä oleva kasvi on valeakaasia (Robinia pseudoacacia) ja niinkuin kuvasta näkyy on siinä kukkiakin näkyvissä. Valeakaasia on varsin talvenarka ja erikoista tässä kuvan kasvin hyvässä voinnissa onkin se, että kuvausta edeltävä talvi oli hyvin kylmä alimpien lämpötilojen ollessa n. -30 asteen luokkaa! Tämän lisäksi parissa muussakin (arboretumin alueella reilut 10 kpl) saman lajin yksilössä näkyi kukintaa, mutta tämä oli kaikkein paras. Viime kesänä kukintaa ei ollut, koska sattuipa taas sillä tavalla, että ennätyslämmin toukokuun alku puhkaisi näiden kasvien lehdet tosi aikaisin kasvuun ja sitten tuli perään jopa yöpakkasta ja hallanarat nuoret versot menivät kokonaan. Kasvit kyllä lähtivät sitten hyvin uuteen kasvuun, mutta mahdolliset kukat jäivät tulematta. Nyt odotan jälleen tämän vuoden kesältä paljon näihin liittyen...
Kuten nähdään, niin arkoinakin pidetyt kasvit ovat välillä hyvinkin kiitollista kasvatettavaa. Pitää vain rohkeasti kokeilla. Arkojen kasvien kohdalla tosin on kiinnitettävä kasvupaikan valintaan erityistä huomiota ja samoin myös kasvimateriaalin alkuperään eli ns. provinienssiin. Se tarkoittaa sitä, että siementä olisi saatava sellaisesta yksilöstä, joka on ensinnäkin mahdollisimman terve ja elinvoimainen. Kasvien alfayksilö toisin sanoen. Myös keräyspaikka on tässä tärkeä, sillä arkoina pidettyjen kasvien siementä tulisi kerätä kylmimmiltä seuduilta ja siis lähimpänä Suomen ilmastoa olevilta paikoilta missä kasvia esiintyy. Näin saatu kasvimateriaali olisi kestävintä. Tässä projektissani ei aina ole mahdollista noudattaa tätä ihannetta, koska haluan kokeilla myös sellaisia kasveja, joiden alkuperästä ei ole tietoa. Tai joiden alkuperä on sattumalta joku, missä olen siemeniä sattunut keräämään (ulkomaan reissut yms.). Yllätys voi kuitenkin olla myös iloinen, jos vain kokeilee.
Kuvan valeakaasia on osoittautunut arboretumini alueella hyvin voivaksi kasviksi. Ainoastaan vähän oksan kärkiä paleltuu joka talven jälkeen, mutta muutoin ei ongelmia ole esiintynyt. Maaperä on niille ilmeisesti juuri sopiva, mihin olen niitä istuttanut. Kasvi on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista, missä se on yleinen myös istutettuna. Euroopassakin sitä näkee istutettuna jo Etelä-Ruotsissa ja monin paikoin se on Keski- ja Etelä-Euroopassa villiytynytkin istutuksista. Sen kukinta osuu Suomessa vähän ennen mustaseljan (Sambucus nigra) tai likusterisyreenin (Syringa reticulata) kukintaa. Näin ollen keskikesän (heinäkuu) kukkijana se olisi oiva lisä eteläisimmän Suomen kasvilajistoon puutarhoissa ja puistoissa. Muitakin valeakaasialajeja on olemassa, kuten (Robinia hispida) ja edellisen variaationakin pidetty (Robinia fertilis), jota olen myös kasvattanut arboretumiini. Se on kuitenkin osoittautunut hankalammaksi lajiksi kuin (R. pseudoacacia). Yritän kuitenkin edelleen!
No comments:
Post a Comment