Kuluneen viikon töitä

Tässä viikon työkuulumisia: Siirsin kasvihuoneessa olleita kylvöksiä jo uhkarohkeasti ulos keskiviikkona ja vaihdoin huoneeseen tilalle ulkona olleet kylvökset saamaan lisälämpöä. Ulos "päässeissä" kylvöksissä ovat hyvin itäneet ainakin rusokirsikka (Prunus sargentii), hopealehmus (Tilia tomentosa), sirovaahtera (Acer sieboldianum) ja huntuvaahtera (Acer triflorum). Kyseisissä taimissa on jo ensimmäiset kasvulehdetkin hyvässä vauhdissa. Kuvia näistä tulee tänne näkyville jossakin vaiheessa. Erittäin runsaasti itänyt katsura (Cercidiphyllum japonicum) jäi vielä kasvihuoneeseen, sillä sen sirkkataimet ovat hyvin pieniä ja ne saavat kasvaa lisälämmön turvin vielä kolmisen viikkoa. Ulkona on viimeöinä ollut vielä aika lähellä nollaa olevia minimilämpötiloja, mutta onneksi se ei ole haitannut em. taimia ollenkaan. Kestäviähän ne onneksi näyttävät olevan! Jos tulee vielä usean pakkasasteen yölämpötiloja, niin ainakin kylvölaatikot on helppo siirtää tilapäisesti autotalliin. Niin pakkasenkestäviä ko. taimet eivät sentään ole, että ne voisi täysin huoletta jättää ulos.

Viime vuonna nimittäin jouduin toukokuussa isoon kasvinsuojeluprojektiin poikkeuksellisen sään takia. Ensin oli ennätyslämmintä, jolloin monet myöhään lehtensä puhkaisevat lajitkin olivat muutamassa päivässä jo lehdessä. Sitten tulikin raju kylmänpurkaus ja yöpakkaset. Useiden lajien puhjenneet lehdet olivat liian hallanarkoja sitä kestämään, joten jouduin siirtämään useita kymmeniä purkkeja uudestaan autotalliin (en siis ihan kylmävarastoon asti) reiluksi viikoksi ja samalla hätäkaivoin samasta syystä taimikasvatuspellosta kolmisenkymmentä mantsurianjalopähkinää (Juglans mandshurica) myöhempää purkitusta varten. Toimet kannattivat, sillä muutoin olisi tuhoutunut kaikki uusi kasvu ko. lajeista, jolloin uudestaan samaan kasvuvaiheeseen pääsy olisi ollut viiveeltään yhden kuukauden luokkaa. Se taas olisi vaikuttanut mm. talvenkestoon huonontavasti. Toukokuu on riskikuukausi hallan suhteen, mutta resurssien vähyydenkin vuoksi on välillä rohkeasti tingittävä esim. juuri hallan torjunnasta ja eliminoimisesta. Säätä seuraan kuitenkin nyt erityisellä mielenkiinnolla, kuten alan ihmisen kuuluukin.

Kasvihuoneessa nyt olevat kylvökset sisältävät siis enimmäkseen pihlajia, omenapuita ja leppiä. Muutama päivä huoneeseen siirron jälkeen huomaan jo selvän itämisen voimistumisen. Parhaiten ovat itäneet pihlajalajit (Sorbus forrestii), (Sorbus prattii), (Sorbus mougeotii), siperianomenapuu (Malus prunifolia) ja tähkävaahtera (Acer spicatum). Muidenkin lajien suhteen on merkkejä itämisestä, mutta osa ei ole vielä itänyt lainkaan. Pettymyksiäkin on itämisen suhteen, sillä vuoden vanhoissa Espoossa sisälämmössä olleissa kylvöksissä ei tapahtunut itämistä ollenkaan. Ko. purkit olivat jo kolmisen viikkoa "kesälämmössä", mutta nyt on todettava, että ko. siemenet ovat kuolleet. Lajeina näissä olivat vuorivaahteran punertavalehtinen lajike (Acer pseudoplatanus "Atropurpureum") ja tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera). Kokeilen kuitenkin uudestaan ko. lajeja joku toinen kerta, sillä tykkään niistä sen verran paljon.

Kaksi päivää aikaisemmin purkitin taimikasvatuspellosta kevään ensimmäiset kasvit 3,5 litran purkkeihin. Kyseessä olivat purppuratuomesta (Prunus padus "Colorata") saadut n. metrin mittaiset siementaimet, joita on n. 10 kpl. Niissä lehtien punertavat värisävyt ovat mielenkiintoisesti vaihtelevia yksilöstä toiseen perintötekijöiden vaihtelun vuoksi. Nuoret lehdet ovat niissä tällä hetkellä jo hiirenkorvalla, kuten tuomella näillä leveysasteilla kuulukin. Toukokuussa taimien purkitus sujuu monesti niin, että sitä mukaa kun istutan vanhempia purkkitaimia arboretumalueelle, niin vapautuviin purkkeihin tulee pellosta uudet taimet.

Tänään tein sitten viimeinkin sen likusterisyreenin (Syringa reticulata) istutuksen arboretumiin. Välillä muiden kiireiden vuoksi jotkut toimet viivästyvät hieman. Monesti on silti niin, että vaihtelen työjärjestystä lennossa, jolloin joku homma viivästyy ja joku toinen taas aikaistuu. Nyt sain kuitenkin 16 kpl ko. syreenilajia maihin ja alueelle syntyi siten kaksi 3:n kappaleen ryhmää ja kaksi 5:n kappaleen ryhmää likusterisyreeniä. Hiirenkorvat olivat näissäkin yksilöissä jo esillä, sillä kaikki syreenit tulevat aikaisin lehteen. Tämä syreenilaji on siitä hieno, että se kukkii vasta myöhään heinäkuussa kaikkien muiden syreenilajien jälkeen. Lisäksi lajin kukinnot ovat erittäin isot ja sisältävät kermanvalkeita kukkia runsaasti. Ne myös tuoksuvat voimakkaasti. Näin ollen lajia voi suositella erityisen lämpimästi ainakin Etelä-Suomeen, koska täällä on muutenkin vähän keskikesällä (heinäkuu) näyttävästi kukkivia puita ja pensaita.

Huomenna on vuorossa lisää hommia ja kerron niistä taas pikapuoliin. Samalla kertonen tilannetiedotuksen muutamien kasvien kasvun tilanteesta.