Ajankohtaista perennakukintaa - osa 2

Tässä on lisää suosikkiperennojani ja niiden tämän ajan (pari- kolme viikkoa kesä- heinäkuussa) kukintaa. Niihin on myös laskettava tuo alakuvan lumme (Nymphaea alba), josta tuollaiset punakukkaiset ym. lajikkeet ovat oikein kivoja. Kuva on Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta viime sunnuntailta 26.6.2005, mutta en huomannut katsoa lajikenimeä tai sitä ei ollut edes merkitty mihinkään...

Muutkin kuvat ovat samalta sunnuntailta ja kasvitieteellisestä. Yläkuvissa olevat valeangervot sisältävät itse asiassa kaksi lajia; sormivaleangervo (Rodgersia aesculifolia) ja liuskavaleangervo (R. podophylla). Niiden kukinta-aika on varsin pitkä ja kukkien tuoksu on lempeän imelä. Valeangervot ovat erinomainen esimerkki siitä, että "kuihtuneet" kukkavanat eli silloin hedelmävanat ovat säilyttämisen arvoisia koristeita enkä suosittele niiden leikkaamista pois mukasiisteyden vuoksi. Tähdennän taas kerran, että kukinnan jälkeiset vaiheet kuuluvat erottamattomina osina puistoihin ja puutarhoihin myös perennoiden kohdalla. Ne tuovat mielestäni osaltaan puutarhan yhtä perimmäistä ideaa kouriintuntuvammaksi; olla ajan kuvaajina syntymän ja kuoleman välissä, näyttää vuodenaikojen liike ja energia.

Ylimmässä kuvassa etualalla oleva suurilehtinen perenna on etelänruttojuuri (Petasites hybridus). Se kukkii toukokuussa ennen lehtien esilletuloa pystyin, vaaleanpunaisin ja tähkämäisin kukintovanoin. Pionit toiseksi alimmassa kuvassa ovat olleet suosikkikukkiani jo lapsesta asti. Esimerkiksi isoäidin pihassa ihastelin niiden isoa kokoa jo silloin pikkupoikana. Niinpä! Olin jo lapsena paljon kiinnostuneempi kukista ja muista kasveista kuin vaikkapa autoista :) Pionikuvassa on kokoelma lajikkeita ryhmästä jalopionit (Paeonia lactiflora).

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin esteettisessä mielessä tykkään enemmän hallitsevan ja voimakkaan ulkonäön omaavista ruohovartisista kasveista enkä osaa nauttia yhtä paljon pienistä ja vaatimattomista kasveista. Sama pätee puuvartisiinkin kasveihin vaihtelevalla tavalla, kuten tämän blogin merkinnöistä voi todeta.

Valeakaasia taas keulakuvana

Viikon kasvin valeakaasian (Robinia pseudoacacia) kukintaa arboretumalueeltani olkaa hyvät! Nämä kuvat ovat siis eiliseltä päivältä 28.6.2005, jolloin istuttelin katsuroita. Pilvisyys, sen vaihtelut ja istutuskiireet hieman häiritsivät kuvausta ja en saanut vielä mieleisiäni kuvia tarpeeksi, joten loppuviikolla poutaisemmassa säässä kuvaan alueella lisää ja laitan niitä otoksia näytille Suomen parhaimmistoon kuuluvasta - näin rohkenen väittää, kun en tiedä muita kukkivia puita; edes Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa olevasta valeakaasiasta ei näytä olevan mihinkään ;) - valeakaasian kukinnasta.

Ajankohtaista kukintaa: amurinkorkkipuu

Amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense) on ollutkin viime aikoina aika paljon esillä tässä blogissa, kun olen purkittanut sen taimia pellosta. Ajattelinkin näyttää lajin tämän hetken kukintaa (kuvattu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 26.6.2005). Kukat eivät ole kovin näyttäviä, mutta jälleen kerran tuoksu on niissä se vaikuttavin ominaisuus. Visuaalisessa mielessä puun hienoimmat ominaisuudet ovat isot lehdet sekä korkkimaisen paksu ja hyvin tumma kaarna. Lehdissä säväyttää syksyllä kirkas ja puhdas vaaleankeltainen ruska syys- lokakuussa. Tätäkin lajia on arboretumalueellani n. 10 kpl. istutettuna viime vuonna ja ne ovat menestyneet hyvin. Ko. lajia oli myös muutama vuosi aikaisemmin alueella, mutta kesän 2003 kuivuus tappoi ne kaikki ja jouduin siis uusimaan koko lajin nollasta. Onneksi pääkaupunkiseudulla on ko. lajia monta hyvin hedelmää tuottavaa yksilöä, joista lisääminen on helppoa.

Ajankohtaista kukintaa: valkomulperi

Viime sunnuntaina 26.6.2005 valkomulperi (Morus alba) oli kukassa kuvan osoittamalla tavalla Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kyseessä on emikukinnot. Niistä kehittyy hyvin pian vaaleahkonpunaisen kautta mustanpunaisiksi muuttuvia vadelman marjaa muistuttavia kerrannaismarjoja. Prosessi kukinnasta kypsymiseen vie vain heinäkuun ajan. Arboretumalueellani on jo ennestään muutama valkomulperi, jotka ovat selvinneet jo kolme talvea. Istutin ne aikoinaan vain turhan kuiville paikoille ja pieninä, joten ne ovat jurottaneet koko ajan vain n. 30cm:n mittaisina. Edellisen merkinnän valkomulperit pääsevät nyt paremmille paikoille ja ovathan ne jo 1.5 - 2m. korkeitakin, joten menestyminen on aika hyvin turvattu.

Taimien roudausta ja istutusta

Eilen 28.6.2005 sain istutettua 20 kpl. katsuraa (Cercidiphyllum japonicum) neljäksi 5:n kappaleen ryhmäksi arboretumalueelle. Samalla kertaa vein taas uusia taimia alueelle myöhempää istutusta varten. Ne taimet ovat yläkuvissa (kuvattu ko. istutuspäivänä) olevat valkomulperit (Morus alba), joita on tuossa ryhmässä 13kpl. Myöhemmin vien samaa lajia vielä 11 kpl. lisää. Alakuvasta nähdään tyypillisesti, kuinka valkomulperilla on vaihtelevan muotoisia lehtiä. Tämä laji on muuten juuri se kasvi, jota käyttävät hyväkseen silkkiäistoukat. Toiselta nimeltään laji onkin silkkiäispuu. Lajia viljellään sekä toukkien kutoman silkin että hedelmiensä vuoksi erittäin paljon Aasiassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa menestyminen rajoittuu eteläisimpään Suomeen. Nuo kuvan yksilöt saivat kasvihuoneessa taannoin melkein kuukauden lisälämpöannoksen, joten siksi ne ovat nyt noin rehevästi kasvussa.

Eilinen istutussessio katsuroiden kanssa oli aika vetinen kokemus sadekuurojen vuoksi. Kävi myös niin, että juuri kun olin päässyt päivittelemästä ukkosen puutetta, niin jopas ko. alueella jyrähteli muutaman kerran. Kyseessä oli kuitenkin hyvin mitätön ukkonen. Yhden kerran on käynyt niin vuonna 2003, että arboretumalueella oli aika reipasta ukkostelua parin tunnin ajan siellä ollessani ja kun lähdin takaisin Espooseen, niin sama ukkonen hivuttautuikin illalla pääkaupunkiseudulle. Kerrankin sain kokea saman ukkosen kahteen kertaan :) Kyseinen päivä oli muuten 21.8.2003 ja siitä ukkosesta on hyviä kuvia Kuukauden kuvat -blogissa juuri sen päivän merkinnässä. Se ukkonen päätti tuona kesänä pitkään vaivanneen kuivuuden, mutta siitä ei ollut enää juuri lohtua raskaille tappioille, joita alueellani silloin tuli. Istuttamisessakin jouduin pitämään silloin lähes kahden kuukauden tauon ja nyt se varmaan osaltaan tuntuu kiireenä tänä kesänä...

Viikon 26 kasvi: valeakaasia

Valeakaasia (Robinia pseudoacacia)

Tässäpä sitä on esimakua valeakaasian kaikkien aikojen parhaasta kukinnasta arboretumalueellani. Oikeutetusti valitsinkin lajin tämän viikon kasviksi. Yhteensä 5 eri yksilöä on aloittanut kukinnan viime viikon aikana ja tätä näytöstä on odotettavissa koko tämän viikon ja vähän ensi viikon puolellekin. Jatkossa tällä viikolla seuraa runsaasti lisää kuvia tästä kukinnasta ja kasvista.

Valeakaasia on yksi monista ko. suvun lajeista. Tämä laji kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltain keski- ja itäosissa, missä se on kookaskin puu ollen siellä n. 15m korkea ja parhailla paikoilla jopa enemmänkin. Suomessa laji on talvenarka ja se jää alle 10m korkeaksi parhaillakin paikoilla ja on enemmän pensasmainen. Puumaisia valeakaasioita on tai on ollut ainakin Ahvenanmaalla. Yhdysvalloissa valeakaasian luontaisia kasvupaikkoja ovat lähinnä ylänkömaiden tammi- hikkorimetsät, mutta laji on sopeutuvainen monenlaisiin kasvupaikkoihin. Laji on yleisesti viljelty Euroopassa ja Yhdysvalloissa, missä sitä näkee puistoissa, puutarhoissa ja katupuuna. Valeakaasia leviää melko helposti viljellyistä puista ja esim. Sveitsissä olen nähnyt sitä luonnossa monin paikoin villiytyneenä.

Valeakaasia on piikkinen ja latvukseltaan vähän epäsäännöllinen puu. Oksat voivat olla latvuksessa hieman mutkikkaita ja kerroksittain. Lehteen laji puhkeaa Etelä-Suomen olosuhteissa myöhään toukokuun lopussa ja on täysilehtinen vasta kukinnan alkaessa kesäkuun lopussa. Lehtien puhkeamissävy on kellertävänvihreä. Myöhäiset keväthallat saattavat vikuuttaa nuoria lehtiä joinakin vuosina, jolloin kukintakin voi jäädä pois lupaavasta alusta huolimatta hallanaroilla paikoilla. Kukinta ajoittuu siis kesä- heinäkuun vaihteeseen, jolloin 10 - 15cm pitkissä ja enimmäkseen riippuvissa tertuissa on runsaasti voimakkaan tuoksuisia valkoisia kukkia. Pian kukinnan jälkeen kehittyy punaruskeita palkohedelmiä, joissa on mustanruskeita siemeniä. Palot voivat pysyä puussa pitkälle talveen. Lokakuun aikana kehittyy haalean kellertävää ruskaa, jos aikaiset yöpakkaset eivät vaurioita lehtiä ennen sitä. Pakkasen puremat lehdet varisevat harmaan- ruskean vihertävinä ja kuivuneina vähän pakkasjakson jälkeen. Leutoina syksyinä lehdet varisevat vasta lokakuun lopulla - marraskuun alussa ainakin osittain ruskaantuneina.

Lajin käyttömahdollisuudet rajoittuvat Suomessa vain menestymisvyöhykkeille I - II ja hyvin suotuisilla paikoilla vyöhykkeelle III. Kasvupaikaksi sopivat aroille kasveille tyypilliseen tapaan erityisesti rakennusten lämpimät seinustat, ylispuuston alla olevat suojaisat alueet, mäkien etelä- lounaisrinteet ja esim. atriumpihat. Hiekkapitoinen /hieman kivikkoinen, mutta ei liian kuiva ja köyhä maa on myös eduksi. Laji tosin sietää jonkin verran myös kuivuutta. Talveksi kannattaa suojata juuristoalue katteella (kuiva lehtimassa) etenkin, jos kasvupaikka on epäsuotuisa. Itse en ole suojannut kuvan yksilöäkään mitenkään ja silti se voi hyvin. Hyvällä paikalla menestyminen voikin olla yllättävän hyvää, jos ei satu vuosisadan kylmintä talvea. Olen kertonut kuitenkin, että nämä kasvattamani valeakaasiat ovat kestäneet yllättävän hyvin jopa -31 asteen pakkasen! Kasvihuoneilmiön voimistuminen parantaa lajin elinmahdollisuuksia lisää tulevina vuosikymmeninä. Normaaleina vuosina paleltuminen on talven jälkeen edellisvuoden versoissa yleensä vain n. 10 - 30% koko verson pituudesta. Laji tekee myös hieman juuri- ja tyvivesoja, jolloin poikkeuksellisen ankaran talven jälkeen laji uudistuu, jos vain juuristo pysyy terveenä. Vanhemmiten kestävyys lisääntyy, mutta uudestaan maasta vesoneet versot ovat arkoja, jos kasvu on ollut hyvin voimakasta.

Visuaalisessa ja maisema-arkkitehtoonisessa mielessä hyviä sijoituspaikkoja lajille ovat näkyvät paikat, koska kukinta voi olla Suomenkin olosuhteissa näyttävää. Myös lehdistö on koristeellinen ja talvella piikkiset oksat ovat jonkin verran huomiota herättäviä. Lajia voi istuttaa joko yksittäin tai useamman yksilön massana. Esim. ylispuiden alla laji voi olla mielenkiintoinen pikkupuu /pensas massaistutuksena ikään kuin aliskasvoksena, jota voi kokeilla esim. metsäpuutarhassa ja paikallisesti urbaaneimpien alueiden puistometsiköissä. Maalaismiljöössä kaikenlaiset puutarhat ja pihat ovat sopivia lajin kokeiluille, missä laji asetetaan siis mieluiten näkyvälle paikalle em. arkuusvaatimukset huomioiden. Urbaaneilla alueilla lajia voi kokeilla yksityispihojen lisäksi puistojen suojaisilla paikoilla, joissa se pääsee näkyväksi pensaaksi /pikkupuuksi joko yksittäin tai pienenä massana. Kukinta-aikana kontrastiksi sopivat muut paitsi valkoisena kukkivat kasvit ja syksyllä pitkään vihreänä pysyvä lehdistö on oiva tausta /ryhmän osa kirkasruskaisille lajeille.

Lajia saa Suomessa joistakin taimimyymälöistä, joten eikun kokeilemaan! Laji kukkii jo nuorellakin iällä, josta koituu selvää lisäarvoa. Hoito-ohjeeksi kerron sen, että typpipitoista lannoitetta ei pidä antaa enää liian myöhään kesällä eikä muutenkaan liikaa, koska se heikentää talvesta selviytymistä selvästi. Aroille kasveille ei tehdä myöskään mitään muita leikkaushoitoja paitsi kuolleiden oksien poistoja kasvun lähdettyä käyntiin; kasvu paljastaa kuolleet osat.

Samaan aikaan tapahtuvia muita kasvutilanteita muilla kasveilla ovat tällä viikolla mm. mustaseljan (Sambucus nigra) kukinnan alkuvaihe, eri jasmikkeiden (Philadelphus sp.) kukinta jne. Lakkipuukin (Cladrastis kentukea) kukkisi tähän aikaan, mutta tietämäni puut pitävät tänä vuonna taukoa kukinnasta. Muutamat edelliset merkinnät kertovat ajankohtaisesta muusta kukinnasta lisää. Suomen luonnossa kukintansa on aloittanut tässä vaiheessa maitohorsma (Epilobium angustifolium) ja lupiinit (Lupinus polyphyllus) alkavat jo menettää parasta teräänsä. Peltoviljelyssä rypsi (Brassica rapa ssp. oleifera) on joko kukinnan alussa tai täydessä kukassa paikasta riippuen. Hedelmiään on tehnyt kypsäksi tässä vaiheessa mm. rusokirsikka (Prunus sargentii). Juhannuksen ajan lämmin sää ja viime päivien viileys ovat tehneet sen, että kasvukausi on tällä viikolla edelleen suhteellisen normaalissa aikataulussa.

Ajankohtaista kukintaa: myöhäiset atsaleat ja alppiruusut

Atsaleoista ja alppiruusuista osa on edelleen kukkimisvaiheessa. Tässä kuvassa kuvattuna 26.6.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on atsalealajike (Rhododendron "Pallas"). Netissä on tuolla Pallas nimellä näytillä myös keltakukkaista atsaleaa; se saattaa olla virhe... Joskus on tosin myös niin, että eri puolilla maailmaa eri väriset lajikkeet on nimetty toisista tietämättä samannimisiksi. Tieteellisissä nimissä tällainen epäyhtenäisyys on aika tavallista koko maailman mittakaavassa, kun on kyse harvinaisista ja /tai paikallisista kasveista etenkin uusien lajikkeiden suhteen.

Kun muistellaan, kuinka kelta-atsalea (R. luteum) oli kukassa jo reilu kolme viikkoa sitten, niin todetaan tämän suvun kasvien kokonaiskukinta-ajan olevan ilahduttavan pitkä. Tarkalla suunnittelulla saadaan samalle alueelle tai samaan ryhmään käytännössä koko kesäkuun ajaksi ja siitä jopa heinäkuulle asti alppiruusu- /atsaleakukintaa. Jotkut alppiruusut kukkivat jopa keväällä huhti- toukokuussa, kuten tekee dahurianalppiruusu (Rhododendron dauricum).

Ajankohtaista kukintaa: kellokuusama

Kellokuusamalla (Kolkwitzia amabilis) on myös hyvin herkän kauniit kukat. Niiden vaaleanpunaisuus on selvin kukkien nupussa ollessa ja heti kukkien puhjettua, mutta tässä kuvan vaiheessa (kuvattu 26.6.2005) vaaleus on jo lähes valkoista etenkin katsottuna kirkkaassa auringonpaisteessa. Kukilla on myös erikoisesti keltainen nielu, kuten alakuvasta hyvin nähdään. Kellokuusamaa pidetään jonkin verran talvenarkana eteläisimmässäkin Suomessa, mutta tässä kuvan paikassa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa se on viihtynyt erittäin hyvin. Erittäin suositeltava kukkapensas kesä- heinäkuun iloksi Etelä-Suomeen vyöhykkeille I - II.

Ajankohtaista kukintaa: neillia

Neilliat ovat kiinalaisia pensaita, joista tässä on yksi laji (Neillia sinensis). Se on ollut kukassa jo reilun viikon ajan ja tässä kuvassa otettuna Kaisaniemessä 26.6.2005 sen kukat ovat haalistuneet jo valkoisemmiksi aikaisemmasta punaisemmasta sävystä. Linkistä pääsette katsomaan kukkia myös selvästi vaaleanpunaisina. Neilliat ovat vielä erittäin tuntemattomia pensaita Suomessa, mutta tulevaisuudessa niidenkin käyttöön voisi kiinnittää huomiota enemmän. Joku toinen kerta esittelen tämän suvun lajeja paremmin esim. viikon kasvina.

Ajankohtaista kukintaa: tokionsorvarinpensas

Vähän aikaa sitten esittelin kirsikkasorvarinpensaan (Euonymus planipes) kukintaa. Sen kukinta on kestänyt jopa viime viikolle asti. Tämä kuvan tokionsorvarinpensas (Euonymus hamiltonianus var. sieboldianus) on ollut kukassa jo yli viikon ja se kukkii keskimäärin myöhemmin kuin ensinmainittu laji. Kuvan laji kasvaa isommaksi ja on lopulta jopa pieni puu. Myös tällä lajilla on näyttävän koristeelliset hedelmät. Ne ovat pienemmät kuin kirsikkasorvarinpensaalla, mutta ovat väriltään erikoisen vaaleanpunaiset. Ruskan sävy on erittäin hieno punaoranssi, joka kuultaa kirkkaasti. Kuvan oksa oli hyvin varjossa (valo siis tulee kameran salamasta, vaikka oli hyvin aurinkoista) ja se on otettu tuttuun tapaan Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 26.6.2005.

Ajankohtaista kukintaa: viiniköynnökset

Toinen tällä viikolla kukkiva köynnössuku on viiniköynnökset (Vitis sp.) Yllä olevat kuvat on otettu eilen 26.6.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa tuon rakennuksen eteläseinustalla on itse asiassa useita eri nimikkeitä viiniköynnöksiä. Eniten on törmäviiniä (Vitis riparia), joka on yllättävän kestävä Etelä-Suomessa ja normaalivuosina se ehtii kypsyttämään runsaasti hedelmääkin. Lajikkeista tuolla seinustalla on mm. (Vitis "Fredonia"). Tuolla tavalla eteläseinustalla tai lämpimällä muurilla tällaiset kylmää ilmastoa kestävät viiniköynnöslajit ja -lajikkeet saa menestymään jopa erittäin hyvin. Kannattaa kokeilla ainakin vyöhykkeillä I - III.

Viiniköynnösten kukat ovat melko samannäköisiä lajista toiseen ja hyvin vaatimattomia, mutta niistä tuleva tuoksu on erittäin pikantti. Sitä ei voi kuvailla imeläksi, koska se muistuttaa pikemminkin jotain keinotekoista teollista tuoksua. Sanoisin sitä hajuvesimäiseksi. Kukinta on pian ohi ja jo ensi viikolla on rypäleiden raakilekehitys alkanut. Raakileiden kypsyminen vain ottaa paljon aikaa. Kypsymisessä voi olla hieman laji- ja lajikekohtaisia eroja.

Ajankohtaista kukintaa: kiinanlaikkuköynnös

Jatketaanpa laikkuköynnöksillä. Kuvien laji eli kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) on tämän suvun yleisimmin viljelty laji Suomessa. Tunnetuin laikkuköynnöslaji (Actinidia deliciosa) on puolestaan tuttu syötävistä ja erittäin herkullisista hedelmistään, mutta se on arka Suomessa. Sillä on muista laikkuköynnöksistä poikkeava suomalainen nimi - nimittäin kiivi. Kiinanlaikkuköynnöstäkin kutsutaan minikiiviksi joissakin yhteyksissä, sillä senkin hedelmät ovat syötäviä ja Venäjällä ko. laji onkin tunnettu hedelmäkasvi.

Kuvien kiinanlaikkuköynnös on muista laikkuköynnöksistä poikkeava ja sen mukaan on suomalainen nimikin tullut koko suvulle. Kuten kuvista nähdään, niin lajin lehdet ovat erikoisesti valkolaikkuiset. Muilla Suomessa tunnetuilla laikkuköynnöslajeilla ko. ominaisuutta ei ole. Tämä ominaisuus ilmenee kukinnan aikana, jolloin lehdet värjäytyvät päältä osittain valkoisiksi ja myöhemmin väri muuttuu vaaleanpunaiseksi. Varsinaiset kukat ovat piilossa lehtien alla (alakuva) ja niiden tuoksukin on aika heikko, joten houkutellakseen pölyttäviä hyönteisiä kasvi on kehittänyt kukkien terälehdille vaihtoehdon lehtilaikkujen avulla. Ovelaa :)

Tämä ilmiö alkoi näkymään jo parisen viikkoa sitten ja on näinä aikoina näyttävimmillään. Paahteisilla paikoilla kukinta on jo ohi, mutta lehtien laikkuisuus säilyy pitkään kukinnan jälkeenkin; jopa useita viikkoja. Laikkuisuus on ominaista lähinnä vain hedeyksilöillä. Joskus, kuten alakuvassa, hede- ja emikukat ovat samassa yksilössä ja laikkuominaisuus on silti olemassa ko. yksilössä. Kyseessä on kotimainen lajike "Annikki".

Tämän merkinnän kuvat ovat eiliseltä päivältä 26.6.2005 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Ylempien kuvien kiinanlaikkuköynnös on paahteisella muurillla ja alimman kuvan köynnös on varjoisalla muurilla, jossa varsinainen kukinta siis vielä jatkuu.

Aatonaaton pikainen taimistosessio

Torstaina 23.6.2005 eli juuri ennen Juhannusaattoa tein nämä kuvien koulinta- ja purkitushommat. Yläkuvassa on vaihdettuna isompiin purkkeihin erästä tunnistamatonta valkopyökkilajia (Carpinus sp.). Tunnistamaton se on siksi, koska ko. yksilöt ovat peräisin Thompson & Morgan -siemenmyyntiluettelon bonsaikasvatukseen tarkoitetusta siemensekoituksesta, missä lajeja ei mainittu. Kasvin olemus viittaa valkopyökkeihin, mutta tarkempaa määritystä en ole tehnyt toistaiseksi. Euroopanvalkopyökiltä (Carpinus betulus) laji ei kuitenkaan näytä. Taimet olivat talven yli ulkona ja säilyivät yllättävän hyvin tosi vähäisin vaurioin, mutta kasvu lähti sen verran myöhään käyntiin, että siirsin purkit tänään 27.6.2005 kasvihuoneeseen trooppiseen kesään.

Alakuvassa on koulittuna styrokslaatikossa vasemmalla puistoaraliaa (Aralia chinensis) ja oikealla laikkuköynnöslajia (Actinidia polygama). Kummatkin olivat pienissä purkeissa tiheänä pehkona ja erottelin ne tuolla tavalla väljemmin kasvamaan. Molemmat ovat itäneet myöhään, joten niille pitää antaa lisälämpöä kasvihuoneessa, minne ne tänään siirsinkin. En kuitenkaan koulinut niitä vielä omiin purkkeihin kasvamaan erillisinä. Tähän on syynsä. Taimikasvatuspaikkani muuttaa nimittäin tänä kesänä osoitetta, jolloin en lisää purkkimäärää tarpeettomasti, vaan pidän tänä keväänä itäneet pikkutaimet helposti kuljetettavina kokonaisuuksina liiasta kasvutiheydestä huolimattakin. Siitä lisää myöhemmin...

Alakuvan mustissa purkeissa on koulittuna kuitenkin sellaista myöhään itänyttä valkopyökkilajia (Carpinus laxiflora), että haluan antaa lajin joka taimelle oman kasvualustan. Koulittavana ei ollut tuota enempää taimia, joten siksikin ne oli varaa laittaa purkkeihin tässä tilanteessa. Nämäkin taimet siirsin tänään kasvihuoneeseen saamaan lisälämpöä.

Tänään tein paljon muutakin, mutta siitä tuonnempana, koska osa hommista on kesken ja kuviakaan en ole kerennyt ottaa. Tällä viikolla olen itse asiassa lomalla varsinaisesta työstäni ja keskityn aika paljon arboretumprojektiini. Huomenna on vuorossa niiden rästissä olevien katsuroiden (Cercidiphyllum japonicum) istutus ja samalla kuvaan arboretumalueellani tämän viikon kasvia. Huomenna illalla teille selviää, mikä se on...