Hallan olemuksesta

Viime yö oli taas kylmä; Mäntsälän taimipaikalla alin lämpötila oli +1,5 ja lievää hallaa oli jälleen. Uudella paikalla en sen sijaan tänäänkään havainnut mitään merkkejä hallasta. Ensi yö kuitenkin huolettaa, sillä taivas on nyt illalla melko selkeä ja lämpötila enteilisi jopa yöpakkasta ainakin täällä Mäntsälässä... Näin kasvukauden lopussa on syytä tarkastella hallan olemusta, josta kerron tässä joitakin seikkoja.

Yöpakkanenhan määritellään siten, että ilmankin lämpötila on pakkasen puolella eikä pakkasta ole silloin vain maan pinnassa, jolloin olisi vain hallaa. Ilman lämpötilat mitataan tyypillisesti 2m:n korkeudelta. Ankaraa halla on silloin, kun lämpötila maan pinnassa on alle -4 astetta. Hallasta puhutaan, kun kasvukausi on vielä käynnissä. Toki talvellakin sama ilmiö tapahtuu tyynellä /heikkotuulisella ja selkeällä säällä auringon ollessa maillaan; maan pinta jäähtyy ns. ulossäteilyn vuoksi nopeammin kuin vähän ylemmät ilmakerrokset. Silloin esim. nollan kieppeillä olevissa lämpötiloissa ei vain ole tarvetta määritellä maanpinnan pakkasta hallaksi, kun kasvukautta ei ole.

Kasvukausi määritellään olevaksi, kun vuorokauden keskilämpötila on enemmän kuin +5 astetta. Viisi peräkkäistä päivää alle +5 asteen vuorokausikeskilämpötiloja määrittävät kasvukauden päättyneeksi. Se tapahtuu Etelä-Suomessa keskimäärin lokakuun loppupuolella. Vastaavasti keväällä viisi peräkkäistä päivää yli +5 asteen vuorokausikeskilämpötiloja aloittavat kasvukauden; Etelä-Suomessa tyypillisesti huhtikuun lopussa. Käytännössä luonnossa nähdään näihin rajoihin liittyen hieman poikkeuksia suuntaan ja toiseen, kun tarkastellaan kasvien kehitysasteita ja niiden erilaisia habitaatteja eli kasvupaikkoja. Esim. aurinkoisella rinteellä kasvien kasvu alkaa jo ennen varsinaisen kasvukauden alkua.

Luonnossa halla käyttäytyy siten, että se valuu muuta ympäristöään alemmille paikoille ikään kuin kylmän ilman altaiksi /järviksi ja kasaantuu esteiden taakse mm. rinteessä olevan puuston /rakennusten yläreunalle. Tämä johtuu siitä, kun kylmempi ilma on raskaampaa kuin lämpimämpi ilma. Se taas johtuu siitä, että viiletessään ilman molekyylien liike hidastuu ja näin ollen painovoima vaikuttaa silloin voimakkaammin ilmamassaan. Siinä on salaisuus hyvin monenlaisten muidenkin sääilmöiden syntyyn.

Pilvipeite ja tuuli kumoavat ulossäteilyn ja ilmamassa muuttuu saman lämpöiseksi usean metrin korkeudeltaan. Sää lämpeneekin yötilanteessa heti pilvialueen saavuttua myös kokonaisuudessaan, sillä pilvipeite toimii hyvänä eristeenä ulossäteilylle. Tuuli sekoittaa ilmaa, jolloin erilämpöiset ilmapatjat katoavat. Sää lämpenee siinä tilanteessa etenkin alavilla paikoilla, mutta enemmän sää lämpenee pilvialuetilanteessa (oletus, että ilmamassa pysyy samana). Eniten sää lämpenee sekä tuulen että pilvien saapuessa tai jos koko ilmamassa vaihtuu lämpimämpään. Ilmamassan vaihtumisen hetkellä on toki aina muutenkin tuulta ja pilveilyä tiedossa. Talvella em. syistä johtuvaa lämpenemistä tapahtuu myös keskellä päivää, koska matalalla olevan auringon lämmitysvaikutus on niin vähäinen; pilvien ja tuulen lämmittävä vaikutus kumoaa auringon vaikutuksen. Ulossäteilyä ehkäisevä vaikutus on myös ylispuustolla; metsät eivät tunnetusti ole hallanarkoja paikkoja.

Em. ulossäteily muodostaa siis lämpötilaerot maanpinnan ja ylemmän ilman välillä, mutta kylmenemiseen vaikuttaa myös maalaji. Olen havainnut mm. hiekkapinnan altistavan vähemmän hallalle kuin turpeisen tai savisen pinnan. Kasviton pinta on myös hallaisempi kuin kasvillinen pinta ja paljas nurmikko on kylmempi verrattuna vaikkapa rehevään niittykasvillisuuteen. Maalajia ja maanpinnan tyyppiä enemmän vaikuttavat kuitenkin juuri pinnanmuodot, jotka edesauttavat kylmäilmajärvien muodostumista valuttamalla hallaa. Vesistöillä on puolestaan vahvasti lämmittävä vaikutus lähistöillään, koska vesi jäähtyy selvästi hitaammin kuin kiinteä maa.

Hallan käyttäytyminen liittyy siis oleellisesti kasvien viljelyyn ja em. voikin käyttää hyväkseen, jotta tunnistettaisiin pienilmastollisesti epäedulliset kohdat istutusalueilla. Erityisesti arkoja kasveja käytettäessä hallan käyttäytyminen on syytä tutkia tarkoin ja siksi kasvukaudella on erityisen tärkeää määritellä eri ilmakerrosten pakkaslaatuja eri säätilanteissa.