Monday, October 31, 2005
Hortensioista komein jopa talvella on syyshortensia (Hydrangea paniculata "Grandiflora"). Tässä on kaksi eri kuvasarjaa samasta pensasryhmästä Vantaan Tikkurilassa. Alin kolmen kuvan sarja on kuvattu heti ensimmäisen kunnon pakkasen jälkeen 25.10.2005 puolen päivän aikaan, kun aurinko vielä paistoi. Ylimmät kolme kuvaa on kuvattu 28.10.2005 viimeisen pakkasyön jälkeen, kun yhä meneillään oleva leuto jakso oli jo alkamassa. Pensaan päällä oli tilanteessa jäljellä vielä ensiluntakin.
Ensin kuvatusta sarjasta nähdään, että pakkanen ei heti ruskistanut kaikkia "kukintoja" kunnolla, vaan ruskea sävy muodostuu vähitellen ja useamman pakkasen myötä. Kuitenkin melko nopeasti parissa päivässä, kuten ylin kuvasarja näyttää. Ylimmissä kuvissa nähdään lehtienkin jo varisseen lähes kokonaan eli lopullinen talviasu on käytännössä saavutettu. Tuollaisena nämä tertut sitten pysyvätkin talven säistä riippuen jopa useita kuukausia, joten niiden profiilikasta ja kuivakukkamaista koristearvoa ei voi väheksyä. Niinpä ne ovat ehdottomasti kevääseen asti säilytettäväksi suositeltavia.
Ei ole ollenkaan hullu idea säilyttää kuivia kukintoja seuraavaan kesäänkin kasvun jo alettua, jolloin kuihtuneet kukinnot ja uusi vihreä kasvu muodostavat kiinnostavan kontrastin. Siinä tapauksessa on tosin hyväksyttävä pienemmät uudet kukinnot sinä kasvukautena, sillä kasvun jo alettua ei pensasta enää leikata. Paluu tavanomaiseen typistämiskäytäntöön käy kuitenkin hyvin seuraavana keväänä ennen kasvukauden alkua, jos suuremmat kukinnot ovat toivottuja. Voi myös tehdä jatkuvasti niin, että joka toinen vuosi pensas jätetään leikkaamatta. Joka tapauksessa on muistettava se, mitä jo elokuussa sanoin; liian voimakkaasti typistetyt oksat muodostavat etenkin varjoisilla paikoilla olemattomasti punertaviksi asti ehtiviä kukintoja.
Tässä on puolestaan pallohortensian (Hydrangea arborescens "Grandifora") tilannekuvat ensimmäsen pakkasen jälkeen kuvattuna 26.10.2005 Espoon Tapiolassa. Ylimmäinen kuva näyttää sen lisäksi ensimmäisen yli vuorokauden ajan säilyneen lumen pallohortensian päällä kuvattuna samassa paikassa 27.10.2005. Lumi suli seuraavana päivänä pois leudon jakson alettua.
Ensimmäinen pakkanen vaikutti vihertäväksi vähitellen syys- lokakuun aikana muuttuneisiin "kukintoihin" ruskistamalla ne kokonaan. Osa lehdistä sen sijaan säilyi vielä vihreänä, mutta nyttemmin nekin ovat enimmäkseen jo varisseet ja kiinni pysyneetkin muuttuneet yhä ruskeammiksi ja kuiviksi. Ennen pakkasia osaan lehdistä ehti muodostua keltainen ruska ja karuilla paikoilla osa oli varissutkin siinä vaiheessa.
Nämäkin kukinnot on hyvä jättää ns. talventörröttäjiksi, vaikkakin tuosta ylimmästä kuvasta nähdään etenkin märän suojalumen helposti taivuttavan oksat maahan ja runsaamman lumen aikaan ne jäävätkin tyystin hangen alle. Matala pensas kun on kyseessä. Joka tapauksessa nämäkin tertut kannattaa pitää profiilikkaina ns. kuivakukkakoristeina niin pitkään kuin ne vain suinkin ovat kunnokkaita. Hyvällä onnella ne säilyvät kauniina kevääseen. Vasta sitten typistetään tertut, kuten leikattaisiin perennoja; jätetään 10 - 20cm tapit maahan.
Seuraavaksi palataan eri hortensioiden loppusyksyisiin olemuksiin. Tässä aluksi kiinanhortensia (Hydrangea heteromalla), jolla ruska päättyi viime viikon pakkasiin ja jäljelle ovat jääneet vain kuihtuneet "kukinnot" hedelmäkotineen. Kukinnot ruskistuivat jo ennen pakkasia lajin keltaisen ruskan tullessa. Hortensioille tyypilliseen tapaan nämäkin tertut säilyvät oksilla pitkälle talveen ja jopa kevääseen ollen erinomaisen koristeellisia niin tällaisten leutojen lumettomien säiden kuin kuuranhuuruisten ja lumisten talvitilanteiden aikana. Molemmat kuvat on otettu 26.10.2005 Espoon Tapiolassa aamuisen ensilumen ja illan uuden lumen välisenä aikana.
Saturday, October 29, 2005
Ruskaa syksyllä 2005 - osa 10
Vasemmassa reunassa rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) ja alaston puu maassa olevine lehtineen: katsura (Cercidiphyllum japonicum).
Keltaruskainen puu: sokerivaahtera (Acer saccharum) ja vasemmalla hurmevaahtera (Acer platanoides "Faassen's Black").
Peruukkipensas (Cotinus coggygria)
Vastapainoksi edellisille rappioromanttisille kuvasarjoille on syytä tarjota muistutuksena pakkasista selvinnyttä puhdaspiirteistä ja kirkasta ruskaa, joka vallitsee edelleen etenkin etelärannikolla tietyillä lajeilla. Pakkasenkestävyys on tosin ruskalehdissä heikompaa kuin muuten ja värit muuttuvat pakkasissa helposti ruskeaan suuntaan, mutta näistä esimerkeistä löytyy myös alkuperäistä syysväriä, joihin pakkanen ei siis vaikuttanut. Sisämaassa tilanne olisi tyystin toisin, koska yli -5 asteen pakkanen olisi vähentänyt merkittävästi näiden yllä olevien puhtaitten värien esiintymistä; ne olisivat nyt eri tavoin ruskeita ja lehdet olisivat myös varisseempia. Kaikki kuvat on otettu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Koreanvaahterakuva on otettu perjantaina 28.10.2005 ja kaikki muut tiistaina heti ensimmäisen pakkasen jälkeen 25.10.2005.
Peruukkipensas vaurioitui lehdiltään sen verran heti ensimmäisen pakkasen jälkeen, että tuo ruskasävy oli taipunut hillitysti ruskeaan suuntaan. Ilman pakkasta se olisi puhtaamman oranssinpunainen. Nyttemmin kaikki värittyneet lehdet ovat varisseet ja vain vähän harmahtavanruskeaksi vaurioituneita lehtiä on jäljellä. Samassa kuvassa nähdään oikealla peruukkipensaan lajikkeen "Royal Purple" lehvästön pakkasiin säilyvä lajikeväri; kirkkaampaa punertavaa sävyä on muodostunut vain vähän. Nyt lajikkeenkin lehdistö on kuollut ja osaksi varistunut.
Japaninvaahteran lajike "Osakazuki" on lehdiltään arka, mutta heti ensimmäisen pakkasen jälkeen vauriot eivät juuri näkyneet. Alkanut kirkkaanpunainen ruska oli taipunut hieman violettiin ja ruskeaan suuntaan, mutta nyt muutaman päivän kuluttua lehdet ovat ruskistuneet lisää ja kuivuneet käppyräisiksi. Punaisen ruskan huipentuma jäi siis tällä kertaa sivu suun, kun se alkoi tulla esiin vasta niin myöhään. Sama ruskan keskeytys koskee myös muita japaninvaahteralajikkeita ja normaalityyppiäkin.
Amerikanpyökin tummanruskea vaihe ruskassa olisi tullut ilman pakkastakin ja tuollainen lajin ruska oli jo ennen pakkastakin edellisenä päivänä. Kuvassa nähdään tyypillisesti se, että lehdet jäävät osittain kiinni ko. lajilla pitkäksikin ajaksi. Joskus jopa pitkälle talveen. Taustalla olevaan suosypressiin oli tullut kuvaushetkellä vähän varsinaista punaruskeaa ruskaa lehvästön sisäosista alkaen, mutta lehdistö ei ollut vielä kärsinyt pakkasista. Tällä hetkellä tilanne saattaa olla jonkin verran toinen...
Seuraavana nähtävään japaninhevoskastanjaan pakkanen sen sijaan vaikutti. Lajin varsinainen ruska on pääasiassa keltainen ja se muuttuu sitten ruskeaan suuntaan. Pakkanen kuitenkin vauhdittaa ja voimistaa värin muutosta ja nyt kuvaushetkellä ruskea väri oli pakkasen vuoksi hyvin vahvaa. Pakkanen varisti lisäksi lehtiä paljon, joita oli tasaisena mattona puu alla. Nyttemmin puu on jo melkein paljas. Taustalla oleva punatammi on kannaltaan myöhään ruskaantuvaa tyyppiä (monessa muussa paikassa lajin ruska on jo pääosin ohi) ja ko. puu ei muodosta ollenkaan lajille ominaista punaista ruskaa, vaan lehdet muuttuvat keltaisen kautta pian ruskeiksi.
Japaninpihlaja, sokerivaahtera ja koreanvaahtera ovat esimerkkejä siitä, että ko. pakkasesta huolimatta ruskaväri on säilynyt varsin puhtaana. Japaninpihlajan tämä yksilö on ollut viimeinen ruskaantuja ko. puiston japaninpihlajista. Vasta tulevalla viikolla puu alkaa olla tyhjentymään päin. Tuollainen jopa violettiin vivahtava sävy on mahdollista, kun lajin ruska on häilyvässä vaiheessa. Tästä nähdään myös se, että varjoisella ja kostealla paikallakin japaninpihlaja voi muodostaa huikean punaisen ruskashown ja vieläpä näin myöhään. Amerikanjalava on ruskansa alussa vasta sekin ja se ei ole myöskään kärsinyt pakkasesta.
Sokerivaahtera on kuvassa ruskansa loppuvaiheessa, missä metsävaahteran (Acer platanoides) tapaan viimeinen ruskasävy on keltainen ja viimeisenä ruskaantuu puun alaosa ja latvuksen sisäosat. Aikaisemmin puun latvassa oli myös oransseja värejä jo syyskuun lopussa. Koreanvaahtera oli vasta pari viikkoa sitten kesäasussa, mutta lajille tyypilliseen tapaan ruska ilmestyy viimein nopeasti ja melkein kerralla koko latvukseen. Lajin lehdet ovat kuivuneet vain paikoin kärjiltään tämän viikon pakkasten vuoksi. Kylmemmällä paikalla ja sisämaassa vauriot olisivat olleet totaaliset, mutta japaninpihlajalla ja sokerivaahteralla vastaavasti vähäisemmät.
Ylin kuva näyttää kaksi eri asiaa samalla kertaa. Yhtäältä rusotuomipihlajan kohdalla pakkasen vaikutus näkyy vain paikoin tuon kirkkaan ruskasävyn ruskistumisena ja vähäisenä lehtien varisemisena. Katsuran kohdalla on toisaalta niin, että ne vähäiset lehdet jotka olivat ennen pakkasta puussa, varisivat nyt kerralla heti pakkasen jälkeen. Niinpä tuon alastoman katsuran alla oli heti päivällä tasainen matto vasta varisseita lehtiä. Tuollainen kerros katsuran lehtiä tuoksuu muuten häkellyttävän voimakkaasti imelältä! Ko. lajihan on mätäneviltä lehdiltään erittäin aromaattinen ja tuoksu tuntuu tuulen suunnassa sopivalla säällä jopa n. 100 metrin päästä.
Subscribe to:
Posts (Atom)
