Lumikauden alettua Etelä-Suomessakin ainakin jotenkuten, otan esille erään seikan, joka ilmenee nykyään yhä enemmän kaupungeissa yleistyneiden lämmitettyjen kävelykatujen vuoksi. Satanut lumihan ei nimittäin näy lämmitetyillä kaduilla, jollei paikalla ole sellaisia objekteja, joiden päällä satanut lumi pysyy sulamatta. Hämeenlinnan keskustan kävelykadulla viime lauantain lumisadepäivänä 26.11.2005 kuvatussa esimerkissä tuossa yllä näkyy juuri se seikka. Tällaisilla paikoilla onkin hyvin tärkeää kuvan tapaan suosia lunta päälleen kerääviä elementtejä, jotta talvellakin saadaan paikalle vuodenajan tuntua lumen muodossa. Monilla tällaisilla paikoilla tätä ei ole kyllin hyvin huomioitu. Esim. laatikoissa /altaissa kasvatettavat havukasvit ajavat asiaa hyvin. Tällaisilla paikoilla myös erilaiset taideteokset keräävät hyvin lumikuorrutetta päälleen.
Kuvassa nähdään myös tahatontakin lumivaikutelmaa; puiden alustojen suojaritilät ja puistopenkit ovat keränneet lumikuorrutuksen. Huomattava seikka on tietenkin myös katupuut, jotka ovat paitsi kesällä vehreyttä tuovia elementtejä, niin talvella myös suojalumen kuorrutteelle hyviä. Kuvassa on tyypillisesti puistolehmuksia (Tilia X vulgaris), mutta suosia kannattaa muitakin puulajeja ja sopivissa kohdissa myös pensaita (laatikoiden sijaan myös maahan paikalleen istutetut), perennoja sekä kesällä kesäkukkia. Esim. kirkas ruska ei toteudu kunnolla, jos suositaan vain lehmuksia ja näin ollen vuodenaikojen näkyminen jää siinäkin mielessä vajaaksi.
Urbaanin ei tarvitse eikä pidäkään tarkoittaa kivi- asfalttierämaata, jossa vuodenajat eivät näy kunnolla. Muutenkin useat ihmiset ovat erkaantuneet luonnon piiristä liian paljon ja mielestäni luonnon ja vuodenkierron näkymistä ja olemassaoloa pitää sen vuoksi nimenomaan tehostaa entisestään kaikenlaisilla urbaaneilla alueilla. Se ei tarkoita esim. lämmitetyistä kävelykaduista ja siten tietystä mukavuudesta luopumista, vaan sen tyyppisillä paikoilla on vain kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ulkotilan luonteen toteutumiseen.
Keskustan kävelykadut ovat kenties kaupunkien tärkeimpiä paikkoja jo niitä käyttävän valtavan ihmismääränkin vuoksi ja urbaani ulkotila rakentuu tietenkin sen vuoksi paljon kulttuurin ja käytännöllisyyden perusteella. Tilan kokemiseen on silti liitettävä myös orgaaninen ja ajan mukaan liikkuva luonto paikkaan sopivalla tavalla. Jos jokin ulkotila rakentuu liikaa tai yksinomaan ns. kuolleesta ja staattisesta materiaalista tai sisältää sen lisäksi vain kaupallisia virikkeitä, on se aina inhimilliseltä kannalta katsoen vajaata, vaikka sitä ei huomaisi (alitajunta ainakin havaitsee). Vuodenaikojen ja luonnon (kasvien) luoma liike ja elävyys ovat avain myös urbaaneimman kohteen inhimillistävälle sisällölle ja samalla se on vastapainona ko. tyyppisten kohteiden kovuudelle ja kaupalliselle vilinälle.
No comments:
Post a Comment