Madeiralla on siis myös laavakiveä etenkin Porto Moniz -nimisen kaupungin alueella, joka sijaitsee saaren luoteiskulmassa. Molemmat kuvat on kuvattu ko. paikalla joulukuussa 1994. Nykyään tulivuoritoimintaa ei tietääkseni ole ollut pitkään aikaan. Tätä laavamassaa on hyödynnetty merenrannassa rakentamalla ylimmän kuvan kaltaisia laavakylpylöitä / merivesialtaita uimapaikoiksi. Ko. uimapaikka on juuri Porto Moniz -kaupungin keskustan yhteydessä.

Tässäpä on hyvä esimerkki siitä, miten olemassa olevaa luontoa voidaan yhdistää rakennettuun ympäristöön onnistuneesti. Vaikka kyseessä on rakennetut altaat, niin niissä oleva vesi on aitoa merivettä ja laava on tietenkin luontoa puhtaimmillaan. Altaissa on siis läsnä sekä villi luonto että ihmisen luomat rakenteet. Sehän onkin eräs pointti, mistä maisema-arkkitehtuurissa juuri on kysymys; suunniteltu ympäristö on ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa oleva tila sekä fyysisesti että symbolisesti, missä monenlaiset arvot luonnon ekologisista arvoista ihmisten esteettisiin arvoihin toteutuvat harmonisella tavalla. Sellainen vaatii tietysti aina kompromisseja, johon päästään valikoivan synteesin avulla.

Madeira ei ole tunnettu uimarantapaikkana, mutta juuri tällaiset rakennetut uimapaikat ovat korvaavia kohteita. Tyystin luonnonmukaisia uimapaikkoja ei ole lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin rannat ovat jyrkkärinteisiä ja siten vedessäkin nopeasti syveneviä ja kivikkoisia, jolloin uiminen on hyvin hankalaa. Toisekseen merivirrat ovat saaren ympärillä monin paikoin vaarallisen voimakkaita. Mieleeni muistuukin muutamissa kohdissa varoitustekstit ja -merkit uimakielloista. Ainoa tapa päästä kunnolla uimaan Madeiralla on siis käydä tällaisilla rakennetuilla kylpylöillä /uimapaikoilla tai hotellien uima-altailla.