Talvipäivänseisaus ja vuodenaikojen määrittelystä

Tänään 21.12.2005 on talvipäivänseisaus. Oheisista linkeistä pääsette katsomaan asian tieteellistä taustaa ja määritelmää. Mainitsen tässä muutaman seikan liittyen asiaan vuodenaikojen määrittämisen suhteen.

Kun meteorologia ei ollut vielä tieteenä kovin kehittynyttä esim. yli sata vuotta sitten, niin silloin nimenomaan tähtitieteellä oli tärkeä sija myös sään ennustamisessa ja vuodenaikojen määrittelyssä. Luonnollisesti talvipäivänseisausta pidettiin tuolloin pohjoisella pallonpuoliskolla keskitalvena monessakin mielessä, vaikka itse asiassa sään suhteen keskitalvi on keskimäärin vasta n. 1 - 2 kuukautta talvipäivänseisauksen jälkeen samoin kuin kesällä keskikesä kesäpäivänseisauksen jälkeen. Kesäaikaan viive on Suomessa tosin lyhyempi kuin vastaava viive talvella. Tähtitieteellinen näkökulma ankkuroitui tietenkin myös almanakkaan ja osittain siitä syystä ovat peruina jaot vuodenaikoja vastaaviin kuukausiin ym. vuodenaikojen taitekohtien määritelmiin, jotka liittyivät etenkin maanviljelyyn.

Tämä tähtitieteellinen vuodenaikojen määrittäminen lojuu edelleen vahvasti etenkin vanhojen ihmisten mielissä. Ei välttämättä suorana tietona, vaan vaikutelmana ja uskomuksena. Muistan esim. edesmenneen äidin äitini sanoneen usein, että "heti Juhannuksen (kesäpäivänseisauksen) jälkeen on jo pian syksy" ja että "Juhannus on keskikesä". Tosin talvikaudella ei varmaankaan kukaan ole koskaan sanonut, että heti talvipäivänseisauksen jälkeen on jo kevät, koska tammi-, helmi- ja osittain maaliskuukin ovat niin kouriintuntuvasti talvisia kuukausia. Kesää on helpompi syyttää vääräksi vuodenajaksi eli syksyksi jopa lämpimästä säästä huolimatta, kun päivät ovat jo selvästi lyhentyneet. Helmikuussa silloin voimakkaimmillaan esiintyvät föhntuulitilanteet tuovat toisaalta leudoimmillaan selvää kevään tuntua auringonkin ollessa jo selvästi enemmän esillä.

Ilmastollisessa katsannossa tähtitieteellisesti ja almanakan mukaan määritellyt vuodenajat eivät tietenkään ole täällä Suomessakaan kaikkein sopivimpia kriittisiltä taitekohdiltaan. Ymmärrettävää on kuitenkin se, että auktoriteettisisällöltään tähtitieteellinen vuodenaikamääritelmä on ollut turvallisen ja toisaalta kohtalonomaisen tuntuinen, koska se perustuu olemukseltaan äärettömään, valtavaan sekä vääjäämättömään aineistoon. Eipä siis ole ihme, että siihen liittyen on syntynyt paljon ns. vanhan kansan sääennusteitakin almanakkoihin ja muualle.

Nykyisin vuodenajat voidaan määritellä tieteellisellä tarkkuudella nimenomaan ja ainoastaan kuitenkin lämpötilojen avulla, jolloin kulloisenkin maantieteellisen kohdan vuodenajat voidaan määritellä juuri sille paikalle sopivalla tavalla. Tähtitieteellinen /almanakallinen vuodenaikamäärittelyhän on liian jäykkä ja se ei siten jousta ko. paikan olosuhteiden mukaan. Tämä pätee oikeastaan kaikkialla maapallolla, missä on erilämpöisiä vuodenaikoja. Tässä vaikuttaa myös paikallisten olosuhteiden vaihtelevuus vuodesta toiseen, jolloin lämpötiloihin perustuva terminen määrittely on tieteellisesti paljon tarkempi kuin tähtitieteellinen /almanakallinen määrittely. Tässä on linkki termiseen vuodenaikojen määrittelyyn Suomen oloissa.