Siemenet on sitten esitelty Arboretum Mustilalta saatujen osalta. Vielä on esittelemättä viime syksynä itse keräämieni lajien siemenet. Lisäksi ajattelin tehdä vielä lisätilauksen Mustilalta lähiaikoina. Joka tapauksessa uusi vuosi on uuden alku ja siinä mielessä onkin kiva laittaa uuden elämän alkuja l. siemeniä näytille. Kerronpa sitten siitä, kuinka olen vuosien mittaan tehnyt siemenille esikäsittelyjä, jotta niiden lepotilat purkautuvat ja ne muuttuvat itäviksi.
Siementen esikäsittelyjä olen tehnyt tuollaisissa minigrip -pusseissa. Isoimmat siemenet tai suuri määrä pienempiä on täytynyt sijoittaa isompiin joko puolen litran tai litran minigrip -pusseihin. Kuvassa tuon huntuvaahteran (Acer triflorum) siemenet eivät vielä ole esikäsittelyyn vaadittavassa väliaineessa eli hiekassa. Paperin arkkikoko on edelleen A4.
Ensin olen laittanut pussiin siementen sekaan hiekan ja sekoittanut ne keskenään hyvin, jotta siemenet peittyvät ja jakautuvat tasaisesti hiekkaan. Hienoa hiekkaa pitää olla n. kaksi kolmasosaa siementen määrään verrattuna, mutta siinä ei tarvitse olla millintarkka. Hyvin pienet siemenet kannattaa laittaa runsaampaan määrään hiekkaa kuitenkin, koska runsaampi hiekka säilyy kosteana paremmin. Sekoitusvaiheessa on tärkeää se, että hiekka on hyvin kuivaa, jotta sekoittuminen onnistuu tasaisesti. Vasta sekoituksen jälkeen kastellaan hiekka. Sopiva määrä vettä on sellainen, että hiekasta ei saa kastelun jälkeen puristettua valuvaa vettä. Hiekka siis vain kostutetaan, jotta siemenet eivät tukehdu liikaan veteen.
Toisessa vaiheessa minigrip -pussit on reijitettävä, koska siementen täytyy olla kosketuksissa ilman kanssa. Liittyy siis tämäkin tukehtumisen vaaran minimoimiseen ja happi onkin eräs keskeinen kaasu, jota siemenet tarvitsevat tässä vaiheessa. Lisäksi mahdollinen liika vesi pääsee pois reijistä. Reijittämisen voi tehdä esim. haarukalla, paksulla neulalla, naulalla tms. Reikiä tehdään paljon joka puolelle pussia, jotta niistä on hyötyä. Ei kuitenkaan niin, että sisältö pursuaa pois. Helpoimmin reijät saa pussiin, kun sisällä oleva hiekka on jo kostutettu. Kuiva hiekka vain pakenee piikin tieltä ja omat kädet on vaarassa.
Pussit asetetaan kylmäkäsittelyn tapauksessa tilaan, jossa lämpötila on 0 - +5 astetta. Kylmävarasto tai jääkaappi ovat hyviä. Jääkaapin kohdalla on kuitenkin säädettävä lämpötilaa kylmemmäksi, sillä yli +5 asteen lukemissa kylmäkäsittely joko ei ole tarpeeksi tehokasta tai siemenet itävät liian nopeasti kesken käsittelyn. Ns. nollakaappi on tosin paras, jos sellainen jääkaapista löytyy. Lämpökäsittelyssä pussit asetetaan pimeään ja huoneen lämpöön (n. +20 astetta). Esim. Suomen puu- ja pensaskasviossa on kerrottu lajikohtaisia esikäsittelyaikoja ja -tyyppejä. Arboretum Mustilan nettisivuiltakin niitä löytyy.
Minigrip -pussit voi kylmäkäsittelyssä jättää auki, joka parantaa ilmanvaihtoa reikien lisäksi. Lämpökäsittelyssä sitä ei tehdä, koska muuten kosteus haihtuu liian nopeasti. Joka tapauksessakin kosteutta täytyy ajoittain lisätä, minkä tarve on helposti havaittavissa viikottaisen tarkistuksen yhteydessä. Tarkistuksessa sekoitetaan (tai ainakin puristellaan) esikäsittelyhiekkaa uudestaan, koska hiekka tiivistyy ajan kanssa ja heikentää siementen vointia. Samalla mahdollisesti kasvaneet homeet murskaantuvat pois. Lämpökäsittelyssä olevat pussit on tarkistettava useammin, koska mm. kosteus haihtuu silloin nopeammin.
Tarkistuksissa nähdään myös se, ovatko siemenet aloittaneet itämisen ennenaikaisesti. Jos näin on, niin siemenet on heti kylvettävä. Kylvöstä ei kuitenkaan tuoda sisälle lämpimään etenkin, jos kevät on vielä kaukana (liikaa kasvua liian aikaisin aiheuttaa hankaluuksia; mm. valon puute), vaan paremminkin sen annetaan olla edelleen em. kylmäkäsittelylämpötilassa. Ongelmana on silloin tila; isoa kylvölaatikkoa ei voi pitää jääkaapissa, vaan olisi oltava kylmävarasto. Tai sitten kylvös tehdään taimipurkkeihin.
Vaihtoehtona em. minigrip -esikäsittelyille on tehdä kylvös jo etukäteen ja siemenet saavat kylvöksessä ollessaan tarvittavat esikäsittelyt, kun vain siirtää ne tarvittaviin lämpötiloihin ja pitää huolen sopivasta kosteudesta. Tämä voisi kuulostaa paljon helpommalta kuin em. tapa. Tähän liittyy kuitenkin ongelmia. Koska kylvös on tehty multaan (vaikkakin hiekkapitoiseen), niin homeet ovat suurempi vaara kuin em. tavassa. Kosteus tosin pysyy tasaisemmin yllä. Suurin ongelma on kuitenkin se tila nimenomaan kylmäkäsittelyssä. Esim. tuossa alla esittelemäni siemenmäärä vie styrokslaatikkokylvöksinä paljon enemmän tilaa kuin minigrip -pusseissa. Lisäksi eri lajit vaativat eri pituisia esikäsittelyjä, jolloin saamaankin laatikkoon joutuisi tekemään monta kertaa eri kylvöksiä ja se voi aiheuttaa hankaluuksia.
Toinen vaihtoehto on kylvää siemenet syksyllä ulos johonkin pellossa olevaan penkkiin tai pitää laatikoihin kylvettyjä siemeniä ulkona talven yli, jolloin tarvittavat kylmäkäsittelyt tapahtuvat useimmilla lajeilla luontaisesti. Tässä on kuitenkin hankaluuksia, jotka ovat pahasta monillekin lajeille. Ne lajit, jotka eivät ole kotoisin Suomen kaltaisesta ilmastosta, voivat kuolla täkäläisessä talvessa monestakin syystä. Etenkin Etelä-Suomessa yksi ongelma on kosteus ja veden jatkuva edestakainen sulaminen ja jäätyminen. Jos esim. kylvölaatikoita ei voi suojata kannella tai asettaa päällekkäin, niin niiden pohjaan tehdyistä reijistä huolimatta vesi alkaa sulavan lumen takia lillua ja tukehduttaa monien lajien siemenet alkuunsa.
Toinen haitallinen seikka on Suomessa tyypillisesti hyvin laajoissa rajoissa vaihtelevat talvilämpötilat, mikä on liian suuri stressi joillekin lajeille. Joidenkin lajien siemenet eivät edes kestä -30 asteen pakkasta, jos siinä tilanteessa kylvöksellä ei ole kunnon lumisuojaa. Tasainen ja optimaalinen lämpötila on paras kaikkien lajien siemenille.
Kolmanneksi on niin, että liian aikaisin syksyllä ulos kylvetyt siemenet voivat joidenkin lajien kohdalla johtaa ennenaikaiseen itämiseen etenkin, jos sää on tavanomaista selvästi leudompaa pitkään tai jos tarvittava esikäsittelyaika on hyvin lyhyt (1 - 2 kk). Sitten talvipakkanen tappaa sirkkataimiparat. Tässäkin nimenomaan suomalaiseen ilmastoon tottumattomat lajit ovat vaaravyöhykkeessä. Parhaiten tämä vaihtoehto sopiikin täällä luontaisesti kasvavien ja niiden kaltaisten lajien siementen esikäsittelyksi. Ulkokylvössä ja ulkoesikäsittelyssä eräs keskeinen ongelma ovat kuitenkin myös siemenillä herkuttelevat eläimet.
Oma kokonaisuutensa ovat sitten ne lajit, joilla on erittäin pitkät esikäsittelytarpeet; esim. ensin useita kuukausia lämpökäsittelyä ja perään useita kuukausia kylmäkäsittelyä. Niiden lajien kohdalla olenkin jo maininnut, että niiden itäminen voi tapahtua jopa yli vuoden kuluttua kylvöstä, jos alkuperäiset käsittelyt eivät ole olleetkaan riittäviä. Tällöin joudutaan kylvön jälkeisenä talvena tavallaan tilanteeseen, jossa toteutuu joko tuo ensimmäinen tai toinen esikäsittelyvaihtoehto. Siinäkin tapauksessa optimaalisinta olisi pitää kylvös kylmävarastossa eli 0 - +5 asteessa ko. talven yli. Esim. tuossa alla esitellyssä joukossa jotkut lajit tarvitsevat niin pitkän esikäsittelyn, että niiden käsittelyynlaiton teen vasta ensi kesän jälkeen ja niiden kylvö on ajankohtainen vuoden 2007 keväällä. Senkin jälkeen on mahdollista, että osa itää vasta keväällä 2008. Näin pitkäjänteistä ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa puiden ja pensaiden kasvattaminen voi olla!
Enempiä en nyt tähän aiheeseen pureudu, mutta jatkossa kerron yksittäisten lajien kohdalla jotain, kun olen laittanut niitä esikäsittelyihin. Ainakin esikäsittelyajat, kylvöt ja mahdolliset esikäsittelyn aikana tapahtuvat itämiset yms. poikkeukset kertonen.
No comments:
Post a Comment