Tässä on tarjolla vähän lähempää eucalyptuspuita kuvattuna joulukuussa 1994 Madeiralla. Ko. puusuku on yleisessä ja runsaassa käytössä melkein kaikkialla välimerenilmaston alueella niin Pohjois-Amerikassa, Euroopassa kuin juuri Madeirallakin. Pohjoisimmillaan muutamat näistä puista menestyvät hyvin Britanniassa ja muuallakin Länsi-Euroopassa. Kylmintä ilmastoa kestävä eucalyptuslaji on lumieucalyptus (Eucalyptus pauciflora ssp. niphophila). Sen pakkasenkestävyydeksi on mainittu jopa -12 ... -22 astetta. Niinpä kestävimmät alkuperät ko. lajia saattaisivat menestyä Suomessa vyöhykkeen I parhailla paikoilla ainakin pensaina. Todennäköisyys kasvanee kasvihuoneilmiön voimistumisen myötä.

Siinäpä onkin yksi kokeilemisen arvoinen laji ja itse asiassa muistan nähneeni sitä istutettuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneiden eteläseinustalla ulkona useita vuosia sitten, mutta sen jälkeen se on kuollut. Hankalaa lumieucalyptuksenkin tapauksessa on juuri se, että se on ainavihanta ja siten kevättalven auringonpaahde voi helposti kuivattaa kasvustot, vaikka pakkanen ei olisikaan ollut kohtalokasta.

Alimmassa kuvassa nähdään kuitenkin tyypillistä istutettua kuumepuumetsikköä (Eucalyptus globulus). Ylimmässä kuvassa ko. laji kurottuu yhtenä puuna matalampien puiden yläpuolelle. Keskimmäisessä kuvassa on puolestaan poikkeuksellisesti kukkiva eucalyptus ja kukinta näyttää olevan erityisen runsasta. Tarkempi lajin määritys on epäselvä, koska ensinnäkin kaikki muut tuolla reissulla näkemäni eucalyptuspuut eivät kukkineet. Olisiko kyseessä jokin lajike...

No, joka tapauksessa tässä puusuvussa on jopa yli 700 lajia, joten valikoimaa riittää. Tosin länsimaissa Australian ulkopuolella tunnetaan parhaiten vain nämä mainitut ja laji (Eucalyptus gunnii), jonka taimien nuoruuslehdet ovat kenties kaikkein sinisimmät ko. suvun lajeista. Niitä lehtiä ja oksia käytetäänkin mm. kukkasidonnassa. Tästä linkistä tarjoutuu hyvät esittelyt moniin muihinkin ko. suvun lajeihin, joita pidetään kestävinä eli ne sietävät pakkastakin vaihtelevissa määrin.

Tuollaisten alimman kuvan kaltaisten eucalyptusmetsien siimeksessä oli elämys kävellä. Syynä ei ollut pelkästään puiden korkeus ja eksoottinen ulkonäkö, vaan tässä oli tärkeässä osassa myös tuoksut. Nimittäin koko metsä tuoksui selvästi eucalyptuspastillille aivan niinkuin pitääkin ja esim. noiden alimmassa kuvassa vasemmalla näkyvien sinisten vesakoiden lehtiä hierottaessa sormiinsa sai todella pistävän, mutta miellyttävän tuoksun. Assosiaatio pastilleihin oli niin vahva, että oli hauskan erikoista tuoksutella sitten sormiansa.