Viime tiistaina 17.1.2006 kävin siis taas tarkistamassa taimikasvatuspaikkani tilannetta juuri ennen pakkasen kiristymistä. Tuuli oli jo voimistunut huomattavasti tuolloin n. klo 15.00. Kaikki yllä olevat kuvat ovat ko. päivänä siellä kuvattuja. Aika lohduttomalta tilanne edelleen vaikutti, mutta kyllä hyviäkin havaintoja sain tehdä.

Kahdessa alimmassa kuvassa nähdään, kuinka aikaisemmin vuoden vaihteessa satanut jopa reilun 10 sentin lumimäärä suli edellisviikolla lauhoissa ilmoissa melkein kokonaan. Kaikki sanomalehtisuojaukseni olivat paljastuneet lumen alta ja olivat taas alttiita tuulen riepotukselle. Onneksi alimman kuvan tapaan suurin osa suojauksesta olikin pysynyt varsin hyvin paikallaan ja vain paikoin purkit olivat paljastuneet yläkuvan mukaisesti. Niinpä paikkailua täytyi tehdä hyvin vähän. Lisäksi huomasin, kuinka kestävää sanomalehtiin käytettävä paperilaatu itse asiassa on, vaikka nuo ovat olleet jo monta kertaa märkiä ja jäätyneitä. Ihan kannattava suojauskeino siis.

Eräs heikko juttu on ollut nyt se, että vasta tänään on etelärannikon lumikuurot tuoneet myös tälle paikalle lumisuojaa mahdollisesti useitakin senttejä. Ennen sitä oli vain noissa kuvissa näkyvä määrä lunta, jolloin eilen aamulla taimiparkani saivat käytännössä suoraan reilun -20 asteen pakkaskäsittelyä lehtien allakin. Nyt lumikuurottelun aikana pakkanen on ollut "vain" -15 ... -20 astetta, mutta sunnuntaina voi olla taas reippaastikin -20 astetta kireämpää pakkasta... Lumisuoja tulee tarpeeseen, mutta monet isoimmat pystyyn jätetyt purkit kaipaavat mieluummin yli 20cm lunta päälleen.

Ylemmissä kuvissa nähdään eräiden havukasvien taimieni menestymistä uudella taimipaikalla. Ainoana totaaliselta näyttävän tuhon oli kärsinyt jo kuvauspäivänä ennen kunnon pakkasia kynäkataja (Juniperus virginiana). Nämä taimet ilmoittivat kriisistään tosin jo viime vuoden loppukesällä vähän siirron (vanhalta taimipaikalta tälle uudelle) jälkeen, koska nuo neulaset ovat käyneet hiljalleen ruskeammiksi jo usean kuukauden ajan. Ensi keväänä kasvukauden lähdettyä käyntiin nähdään, onko kyseessä lopullinen tuho. Harmillisen kuollut sävy noissa taimissa joka tapauksessa nyt on. Jotkut lajit eivät näemmä tykkää siirroista purkeissa ollessaankaan. Tosin kynäkataja on jonkin verran talvenarkakin. Pakkasen lisäksi jatkuva edestakainen sulaminen ja jäätyminen ei ole hyväksi Etelä-Suomen talvessa. Vastaavalla tavalla kuoleman merkkejä on näyttänyt idäntuija (Thuja orientalis), mutta ne taimet ovat olleet nyt hyvin noiden sanomalehtien suojassa enkä siten näe niiden vointia kuin vasta keväällä.

Ylimmässä kuvassa määrittelemätön kuusilaji (Picea sp.) on varsin hyvävointinen, kuten kaikki muutkin havulajini. Tässä tapauksessa neulasten värin nähdään tummenneen pakkasen ollessa kuvan tilanteessa melkein -10 astetta. Pakkasen kiristyessä neulasten väri tummenee yleensä entisestään. Se on kuitenkin aivan tyypillinen ilmiö kaikilla havukasveilla ja ei merkitse kestävien havukasvien voinnin kannalta kummoistakaan. Vasta maaliskuussa voimakas auringonpaahde alkaa olla huolestuttavaa ja merkitsevänä seikkana havaitaan silloin neulasten ruskeiden värien lisääntyminen. Suojaan nuo kynäkatajat vielä varmuuden vuoksi siltä kevätpaahteelta ennen kasvukautta, vaikka se voi olla tyystin turhaa...

Arboretumasiaa seuraa lisää ehkä ensi viikolla, mutta olen ollut viime aikoina hyvin laiska tekemään asioita tässä projektissa. Siemeniä ei ole laitettu esikäsittelyyn enkä muutakaan askaretta ole tehnyt, mutta "muiden kiireiden" hellitettyä tilanne on toinen.