Tällä viikolla olen sitten viimeinkin puuhannut myös siementen esikäsittelyjen parissa. Alakuvassa (otettu tänään) nähdään esikäsittelyyn laittamisen ensimmäinen vaihe eli liotus. Useimpien lajien siemeniä liotetaan n. 1 - 2 vuorokautta ennen varsinaiseen esikäsittelyyn laittoa. Kuvassa minigrip- pusseihin on lisätty vettä siementen sekaan ja liotus käy hyvin näinkin samoissa pusseissa (parhaiten avonaisessa astiassa), missä esikäsittelykin tapahtuu. Siitäkin huolimatta, vaikka ilmaa ei pääse pussiin -paitsi veden vaihdon yhteydessä. Vettä on vaihdettava siemenistä riippuen 1 - 5 tunnin välein, mutta aikarajat eivät ole kovin ehdottomia hyvän tuloksen kannalta. Liotuksessa vain pehmennetään kuivien siementen siemenkuorta, jotta vesi pääsee helpommin siemenen sisään varsinaisen esikäsittelyn aikana. Vedenvaihdon tarve liotuksessa näkyy siitä, kun liotusvesi samenee voimakkaasti siemenistä irtoavista aineista. Puhdas vesi on siis parasta.

Esikäsittelyyn laitoin jo keskiviikkona 22.2.2006 viimeksi esittelemistäni itse kerätyistä siemenistä japaninpihlajan (Sorbus commixta) ja laavapihlajan (Sorbus alnifolia) sekä ystävältäni saadun koreantuijan (Thuja koreana). Näitä siemeniä ei tarvinnut liottaa, koska pihlajien siemenet olivat jo valmiiksi kosteita ja tuijien siemenille liotus ei ole välttämätöntä. Nyt ovat liotuksessa ja esikäsittelyyn menossa Arboretum Mustilalta saadut: jumaltenpuu (Ailanthus altissima), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), lännenplataani (Platanus occidentalis), rohtostooraksi (Styrax obassia), japaninstooraksi (Styrax japonica), veikselinkirsikka (Prunus mahaleb), hurmeluumu (Prunus nigra) ja kirsikkalaji (Prunus nipponica var. kurilensis). Vaahteroitakin harkitsin laitettavaksi käsittelyyn (saatan vielä laittaa), mutta näin myöhään enää harvat lajit ehtivät saada ajoissa tarvittavan käsittelyn ennen kylvöä.

Toisaalta joidenkin lajien siemenet eivät tarvitse muuta käsittelyä ennen kylvöä kuin korkeintaan vain liotuksen; mm. hernekasvipuut ja katsura (Cercidiphyllum japonicum). Monia lajeja varastoin kuitenkin vasta ensi syksynä ja talvena tehtäviä esikäsittelyjä varten. Tuosta Mustilan linkistä löytyy muuten tietoa (linkki sivulla otsikolla Siementen ominaisuuksia) siementen varastointiajoista eli kuinka kauan eri lajien siemeniä voidaan säilyttää itävyyden siitä kärsimättä kohtuuttomasti. Erikoisimpia lajeja ei ole esitelty. Arboretum Mustilan sivuilla on tietoa myös esikäsittelyistä ja itsekin olen aikaisemmin talvella kertonut niihin liittyvistä seikoista.

Ylimmässä kuvassa nähdään hedelmälihastaan äskettäin erotettujen orapihlajien (Crataegus sp.) siementen kuivatusta ko. varastointia varten. Kuva on otettu torstaina 23.2.2006. Tällaiset siemenet kannattaa kuivattaa ennen varastointia, jotta mm. hometaudit ja mätäneminen minimoidaan. Sitten siemenet sijoitetaan paperipussiin, mutta olen havainnut minigrip-pussinkin aivan kelvolliseksi (vaikka siis ilma ei pääsekään pussiin). Kuivatuksen teen jääkaapissani tuolla tavalla paperien päällä. Ideana on se, että kuivatuslämpötila on matala, ettei turhaan stressata siemeniä huoneenlämmön ja lähellä nollaa olevan lämpötilan vaihtelulla, kun varastoimislämpötila on kuitenkin tuo muutama aste plussaa. Kaikille lajeille siementen kuivatus ja varastointi ei sovi; esim. tammien (Quercus sp.) terhot ovat siinä suhteessa hankalia.

Kohtapuoliin /alkavan kevään mittaan seurannee lisää asiaa aiheeseen liittyen, mutta tämä tässä tällä kertaa. Saatan vielä tehdä sen siementen lisätilauksenkin Mustilalta, josta mainitsin jo viime vuoden lopussa...