Matka jatkuu Madeiran kasvitieteellisessä puutarhassa. Tällä kertaa otan kasveja tarkemmin esittelyyn, mutta osa kuvien lajeista jää selvittämättä, koska mm. en tunne kovin hyvin subtrooppisia ja trooppisia kasveja ja tuolloin joulukuussa 1994 aika rajoitti kohteeseen tutustumista monien lajien jäätyä siten pimentoon. Jaoin näitä kasvitieteellisen kuvia kahteen sarjaan ja tässä ensimmäisenä kuvat sisältävät enemmän monilajisia maisemaotoksia. Jälkimmäisenä sarjana seuraavalla kerralla näytän enemmän yhdestä kasvista otettuja yksilökuvia.

Alimmassa kuvassa keskellä komeilee papyruskaisla (Cyperus papyrus). Sen oikealla puolella on kolibrikukkia (Strelitzia reginae). Vasemmalla puolella olevat kuvioistutukset jäivät valitettavasti tutkimatta aikapulan vuoksi, mutta niissä näyttää olevan värillislehtisiä lajikkeita ja siten nuo värit eivät ole kukista johtuvia. Taustalla näkyy Funchalin ydinkeskustaa ja meressä kaupungin edustalla oleva aallonmurtaja. Myös seuraavan kuvan aavikkokasvikokoelma jäi tutkimatta, mutta otinpa siitä silti kauempaa näkymäkuvan.

Seuraavissa kahdessa kuvassa on joukko trooppisia ja subtrooppisia kasveja. Tunnistettavin niistä on alemman kuvan reunustraakkipuu (Dracaena marginata). Tässäpä onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka Suomessa tunnetut huonekasvit ovat tällaisessa ilmastossa ulkona isoja puitakin. Limoviikuna (Ficus benjamina) on tästä varmaankin järein esimerkki, koska se todella kasvaa erittäin isoksikin puuksi ollen jopa n. 30m korkea. Muitakin tuttuja huonekasveja saarella oli, mutta palaan niihin jatkossa esittelemieni kuvien kohdalla. Alemmassa kuvassa nähdään kaukana keltaisin kukinnoin kukkimassa terttusenna (Senna didymobotrya) ja lehdettömänä oleva puu on komeakorallipuu (Erythrina speciosa). Korallipuut ovat kirkkaanpunaisia kukkia yleensä lehdettömään aikaan muodostavia hernekasvipuita; heimo Fabaceae. Myös sennat luetaan samaan heimoon. Muita alakuvan lajeja en ehtinyt tunnistaa. Ylemmässä kuvassa punaisena kukkii sen sijaan tyypillinen australialainen pikkupuu /pensas jäykkälamppuharja (Callistemon rigidus). Toista rennon ja riippuvan oksiston omaavaa suvun lajia sanotaan norjalamppuharjaksi (Callistemon viminalis). Kuvan vasemmassa alakulmassa on nuoria viuhka-aaloeita (Aloë plicatilis).

Kolmanneksi ylimmässä kuvassa isot puut ovat itse asiassa sitä samaa tammea (Quercus robur), mitä Suomessakin on. Tästä nähdään, että ne olivat säilyttäneet vielä varsin paljon lehtiään jopa joulukuussakin. Ylempänä vuoristossa tammi oli samaan aikaan käytännössä lehdetön, mutta näin rannikolla lehdet säilyvät aika pitkälle talvikauteen. Ennen uutta kasvua ne putoavat, sillä tammi ei ole kuitenkaan ainavihanta puu. Seuraavassa kuvassa nähdään etualalla myös kesävihanta neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), joka sekin oli tässä tilanteessa vasta ruskansa alussa. Takana on vanha norfolkinaraukaaria (Araucaria heterophylla), joka on hyvä esimerkki niistä isoina puina nähdyistä huonekasveista.

Ylimmässä kuvassa nähdään vierekkäin banaanin (Musa X paradisiaca) lehtiä ja nuori punatammi (Quercus rubra) ruskansa lähes loppuvaiheessa. Tämä on esimerkki siitä, kuinka laajassa skaalassa kasveja voi viljellä Madeiralla; trooppisista jopa suomalaisen kylmän talven sietäviin kasveihin. Näin kasvitieteellisessä puutarhassa tällainen jännite todella erilaisten ilmastovyöhykkeiden kasvien välillä oli tietysti suurempaa kuin muutoin, mutta kyllä muuallakin saaren alueella näkyi paikoin vaikkapa papaijaa (Carica papaya) ja omenapuita (Malus X domestica) vierekkäin esim. jonkun paikallisen asukkaan puutarhassa.