Tuoksuvatukkaa (Rubus odoratus) typistettynä 11.9.2007 - Flowering Raspberry (Rubus odoratus) as pruned down at the 11th of September 2007.


Olen tänäkin vuonna vieraillut ahkerasti muutamassa paikassa täällä pääkaupunkiseudulla tekemässä kasvivalokuvausprojektiani. Samalla olen kiinnittänyt huomiota mm. kasvien käyttöön viheralueilla ja pihoilla. Olen löytänyt siitä edelleen kritisoitavaa. Useita satoja kasvilajeja erinomaisesti ja läpikotaisin lähinnä itse oppineena olen herkkä havainnoimaan erilaisia puutteita, mutta tässä esitettävällä asialla on myös käytännön merkitystä huomattavasti.

Yllä oleva kuvapari on kuvattu Espoon Tapiolassa ja siinä nähdään tämänkertainen aihe; kasvien kasvutapojen väärinhahmottamisen takia vääränlaisiin paikkoihin istutetut kasvit ja siitä johtuvat väärät "hoitotavat" (tilanne luo ko. hoitotarpeet lähtökohtaisesti väärin perustein). Alemmassa kuvassa on tuoksuvatukkaa kerrostalon seinustalla pienen hiekkakäytävän ollessa sen edessä. Kasvia täytyi leikata, koska sen oksat olivat kasvaneet liikaa käytävän puolelle. Ahtaudesta seuraa "tarpeetonta" leikkaamista ja kasvin esteettinen olemus häiriintyy. Ylemmässä kuvassa kadun ja kevyenliikenteen väylän välissä on ruusuangervoa. Kohdalla olevan risteysalueen takia tuota osaa pensaista täytyi madaltaa, jotta näkyvyys ei olisi huono tielle autoista. Liian korkeaksi kasvava pensas kohtaa kohdalla "tarpeetonta" joka vuotista leikkuustressiä ja esteettinen voima vähenee.

Esimerkkejä löytyy runsaasti puidenkin joukosta ympäri Etelä-Suomea; liian ahtaassa kasvavista puista täytyy katkoa oksia tai niitä typistetään voimakkaasti. Äärimmäisenä esimerkkinä on rungon katkaiseminen tapille "nuorentamisen" nimissä. Jälleen seurauksena on lajille tyypillisen esteettisen arvon väheneminen tai jopa sen menettäminen. Puiden tapauksessa tarpeettomalla leikkaamisella ja typistämisellä on myös puun terveyttä heikentävä vaikutus. Puut saavat helpommin sienitauteja ja ne lahoavat vanhemmiten nopeammin kuin muutoin. Sopusoinnussa puun kanssa olevat hoitoleikkaukset ovat asia erikseen.

Kasveja istutettaessa on aina ajateltava myös sitä, kuinka isoksi ko. laji lopulta kasvaa ja sitten se täytyy sijoittaa sen myötä oikean kokoiseen paikkaan. Näin vältetään tarpeettomat leikkaamiset tulevina vuosina. Esim. Etelä-Suomen yksityisillä pihoilla tällaista kasvuahtautta näkee melko yleisesti. Se on ymmärrettävää, jos ei ole vaivautunut / ehtinyt opettelemaan kasvien ominaisuuksia tai ei omaa kunnolla avaruudellista hahmottamiskykyä. Mutta hyvän puutarhakulttuurin kehittämisen kannalta kasvien ominaisuuksiin tutustuminen on välttämätöntä. Välillä näitä ahtaus- ja liikakasvuvirheitä näkee myös julkisilla viheralueilla, kuten yllä. Se on monta astetta nolompi asia, koska kyseessä ovat sentään asiantuntijoiden tekemät suunnitelmat ja toteutukset. Luulisi ainakin heidän tietävän.

Voidaankin kysyä, mistä jopa sellainen virheellisyys johtuu? Tutkin asiaa n. tunnin verran sieltä, mistä tiesin löytyvän ainakin yhden selvän vastauksen; kasvikirjoissa, -oppaissa ja puutarhakauppojen myyntilistoissa olevat kasvilajikuvaukset. Olen jo vuosia sitten havainnut sen, että esim. tällaiset lajikuvaukset antavat liian usein alimitoitettuja kasvukorkeuksia. Jopa alan raamattuna pidettävässä kirjassa Suomen puu- ja pensaskasvio on jonkin verran tätä ongelmaa. Tämä on yksi lähtökohtainen syy sille, että kasveja ajatellaan liian pieniksi ja sen takia istutuksia ollaan laittamassa liian ahtaisiin paikkoihin. Tämä koskee myös liian lähelle toisia puita istutettuja puita.

Tässä on esimerkkejä Harvialalta: Puut; rusokirsikka (Prunus sargentii) 3 - 5 m - laji saavuttaa usein 10m:n rajan. Isot pensaat / pienet puut; mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala) 3 - 5 m - tämä on aivan liian vähän, sillä laji saavuttaa lähes aina yli 5 m korkeuden myös monirunkoisena. Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) 3 - 4 m - laji kasvaa oikeasti lähes aina yli 5m korkeaksi. Pähkinäpensas (Corylus avellana) 2 - 4 m - aliarvioitu, sillä pensas kasvaa n. 5 m korkeaksi. Pienet pensaat; norjanangervo (Spiraea "Grefsheim") 1 - 1,5 m - pensas kasvaa oikeasti n. 2 m korkeaksi. Ruusuangervo (Spiraea japonica "Froebelii") 0,5 - 1 m - lajike kasvaa oikeasti 1 - 1,5 m korkeaksi.

Sitten esimerkkejä Muhevaiselta; Puut; hurmevaahtera (Acer platanoides "Faassen's Black") 8 - 14 m - kasvaa käytännössä lähes metsävaahteran (Acer platanoides) kokoiseksi eli lähenee 20m:ä vanhana. Kotipihlaja (Sorbus aucuparia) 4 - 12 m - pienin lukema on liian vähän, sillä puu kasvaa karuhkossakin paikassa usein yli 5 m korkeaksi. Isot pensaat / pienet puut; kultasade (Laburnum alpinum) 3 - 5 m - kasvaa hyvällä paikalla aina yli 5 m. Mustaselja (Sambucus nigra) 2 - 3 m - tämä kasvaa usein 5 m tienoille ja ylikin. Pienet pensaat; kultaherukka (Ribes aureum) 1 - 1,5 m - pensas saavuttaa lähes aina 2 m. Esimerkkejä olisi useita lisää ja eteläisen Suomen olosuhteisiin nähden nuo suurimmatkin korkeudet ovat alimitoitettuja.

Myös kasvin kasvutavasta käytettävä harhaanjohtava nimitys voi aiheuttaa lajin istuttamista liian ahtaaseen paikkaan; rusotuomea (Prunus virginiana "Schubert") kutsutaan pensaaksi Muhevaisen listassa, vaikka kyseessä on helposti paljon yli 5m korkeaksi kasvava puu. Sen takia lajin ostaja ja käyttäjä kuvittelee puun pienemmäksi kuin se todellisuudessa on. Pensaiden kohdalla myös kasvuleveys on tärkeä asia, joka tulisi ilmoittaa lajikuvauksissa. Tässäkään ei usein osata arvioida kunkin lajin tarvitsemaa kasvuleveyttä. Niinpä pensaat istutetaan esim. liian lähelle kulkuväyliä tai liian kapeaan paikkaan, kuten yllä talon seinustalla. Tällöin pensaita joudutaan leikkaamaan jopa joka vuosi kulkuväylien sivuilta. On valittava laji ja istutusten rajaus oikein tai jätettävä istutettava alue riittävän isoksi muun suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä.

Ei ihme, jos kasveja istutetaan usein liian ahtaaseen tai niistä tulee toivottua korkeampia, kun lajikuvauksista paljastuu näin paljon virheellistä tietoa kasvien käyttöä varten jo tunnin silmäilyn jälkeen. On noissa kuvauksissa ok tietoakin kasvukorkeuksista, mutta tällainen leväperäisyys tuntuu minusta kummalliselta ja epäammattimaiselta. Se vaatii korjaamista ja se antaa minulle yhä enemmän syytä tarjota parempaa vaihtoehtoista tietoa kasveista myös tässä mielessä. Vääristä kasvutiedoista aiheutuvat tarpeettomat hoitotoimet ovat myös rahan ja energian tuhlausta ja se on silloin pois tärkeämmistä puistoihin ja puutarhoihin liittyvistä hoito- ym. toimenpiteistä. Esteettisyys on erittäin tärkeää kasvisuunnittelussa, mutta niin on myös käytännöllisyys.

Ilmastonmuutos täytyy huomioida jälleen kerran myös tämän asian yhteydessä. Sen takia monet lajit voivat jo lähitulevaisuudessa kasvaa aikaisempia määrityksiä paljon paremmin = isommiksi. Tämä koskee etenkin aikaisemmin enemmän tai vähemmän talvenarkoina pidettyjä lajeja. Esim. jumaltenpuu (Ailanthus altissima) ja valeakaasia (Robinia pseudoacacia) tulevat todennäköisesti jo n. 10 vuoden kuluessa saamaan mahdollisuuden kasvaa monin paikoin helposti pieniksi puiksi (jopa yli 10 m) etelärannikolla, vaikka vanhojen (jopa yli 20 vuotta sitten tehdyt) määritelmien mukaan niistä ei voisi odottaa alle 5 m pensasta enempää, jos sitäkään.

Nämä viime vuodet ovat jo osaksi osoittaneet tämän esim. Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; jopa melko kylmällä ja varjoisalla kasvupaikalla samettisumakki (Rhus hirta) ja neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) ovat kasvaneet siellä n. 5m korkeiksi pikkupuiksi viimeisten n. 5 vuoden aikana. Niinpä jo nyt istutettavia ns. talvenarkoja lajeja täytyy arvioida ja kuvitella tulevaisuuden ilmaston lähtökohdista ja valita riittävän tilava kasvupaikka varmuuden vuoksi. Muutoin voidaan joutua tarpeettomaan leikkaamisen ja typistämisen kierteeseen ja ko. lajin esteettiset ominaisuudet ja mahdollisuudet tulee samalla jopa hukattua. Sama voi koskea jo aikaisemminkin hyvin menestyneitä lajeja. Tulevaisuudessa monet niistä saattavat menestyä jopa entistäkin paremmin. Joidenkin vointi saattaa tosin heikentyäkin.



I have visited frequently in a few places here in the capital city area during this year as well to do my plant photography project. At the same time I have payed attention for example to the use of plants on green areas and yards. I have found further things to criticize on that. As I have learned mainly by myself several hundreds of plant species excellently and thoroughly I am sensitive to observe many kinds of shortcomings, but the case displayed here has also significant practical meaning.

The upper pair of photos is taken in the district of Tapiola in Espoo and in there we see the matter of this case; plants being planted into wrong kinds of localitys due to a wrongly perceived growth habits of the plants and the wrong "maintenance" / "caring" methods caused by that (the situtation creates the caring / maintenance needs originally on wrong basis). In the lower photo there is Flowering Raspberry at the wall of an apartment building as a small pavement is in front of that. The plant had to be cut, because its shoots were grown too much in the side of the pavement. The lack of space causes "unnecessary" cutting and the esthetic value of the plant decreases. In the upper photo there is Japanese Spiraea between the street and the pedestrian pavement. Due to the crossing on the spot that part of the shrubs had to be lowered down due to the fact, that there wouldn't be a bad view to the street from cars. The shrub on the spot faces "unnecessary" cutting stress yearly and the esthetic power decreases.

There are found examples a lot around southern Finland concerning trees as well; from the trees growing in too narrow places twigs had to be cut or they are pruned strongly. As an extreme example there is a trunk being pollarded in the name of "rejuvenating". Again the result is a decreasing of the esthetic value typical of the species or even losing it. In the cases of the trees the unnecessary cutting and pruning has a weakening effect to the well being of a tree. The trees get fungus diseases more easily and they will decay faster at an old age than othervise. The maintenance cuttings in harmony with the trees are a different story.

When planting plants one have to always think about also the fact, that how big the species in question will grow eventually and then due to that it must be placed on a right sized place. In this way one can avoid unnecessary cuttings during following years. For example in the private yards of southern Finland this kind of lack of space is seen rather commonly. It is understandible, if one hasn't been interested or hadn't had time to learn properties of the plants or one doesn't have a proper ability to visualize spatially. But in regard of developing a good horticulture, getting to know plant's properties is necessary. Occasionally these errors of narrowness and over growth are seen even in public green areas, like above. It is several degrees more of an embarrasing matter, because here are in question plans / designs and realizations made by experts. One would think, that at least they should know.

One can ask therefore, that what causes even these kinds of errors? I expolred the matter for about an hour from there, where I knew I can find at least one clear answer; plant species describtions in plant books, plant quides and garden shops plant lists. I have noticed allready several years ago, that for example these kinds of species describtions give too often underrated growth heights. Even in the book considered as the bible of the profession (in Finland) Suomen puu- ja pensaskasvio (Flora of Finland's trees and shrubs) has somewhat of this problem. This is one original reason for the fact, that plants are being considered too small and therefore plantings are being placed into too narrow places. This applies also to the trees planted too close to other trees.

Here are examples from Harviala (unfortunately not in english): Trees; Sargent Cherry (Prunus sargentii) 3 - 5 m - the species will reach often the limit of 10 m. Large shrubs / small trees; Amur Maple (Acer tataricum ssp. ginnala) 3 - 5 m - this is way too little, because the species will reach allmost always more than 5 m also as in multistemmed condition. Allegheny Serviceberry (Amelanchier laevis) 3 - 4 m - this species grows actually more than 5 m high allmost always. European Hazel (Corylus avellana) 2 - 4 m - underrated, because the species will grow about 5m high. Small shrubs; Grefsheim Spiraea (Spiraea "Grefsheim") 1 - 1,5 m - the shrub will grow actually about 2 m high. Japanese Spiraea (Spiraea japonica "Froebelii") 0,5 - 1 m - the cultivar will grow actually 1 - 1,5 m high.

Then examples from Muhevainen (unfortunately not in english): Trees; Faassen's Black Norway Maple (Acer platanoides "Faassen's Black") 8 - 14 m - will grow practically allmost as high as Norway Maple (Acer platanoides) at an old age. In other words will be nearing 20 m of height. European Mountain Ash / Rowan (Sorbus aucuparia) 4 - 12 m - the smallest figure is too little, because the tree will grow even on a rather poor place often more than 5 m high. Large shrubs and small trees; Scotch Laburnum (Laburnum alpinum) 3 - 5 m - will grow on a good place always more than 5 m high. Elderberry (Sambucus nigra) 2 - 3 m - this will grow often about 5 m high and more as well. Small shrubs; Buffalo Currant (Ribes aureum) 1 - 1,5 m - The shrub will reach allmost always the limit of 2 m. There would be several examples more and viewed against the circumstances of southern Finland even those highest figures are underrated.

Also a misleading term used of the plant's growth habit can cause planting of a plant into too narrow space; Shubert Chokecherry (Prunus virginiana "Schubert") is called as a shrub in the list of Muhevainen, allthougt in question here is a tree growing easily much more than 5m high. That is why the buyer and the user of the tree is imagining the tree to be smaller than it actually is. In the cases of shrubs a growth width is also important, which should be given in the species describtions. In here as well one cannot many times evaluate the width of space needed by every plant. Therefore shurbs are being planted for example too close to paths and into too narrow spaces, like above at the wall of the building. Therefore shrubs are being forced to cut from the sides of the paths even yearly. One must choose the species and the lining of the plantation right or the planted area must be kept large enough at the same time with other planning and realization.

It is no wonder, if plants are being planted often into too narrow places or they become higher than wished for, as there was revealed so much errors in the species descriptions for plant usage after only an hour long looking through. Those species description do have ok information as well about the growth heights, but this kind of negligence feels peculiar and unprofessional to me. That requires correcting and it gives me ever more reasons to give better alternative knowlege about the plants in this regard as well. The unnecessary maintenance / caring tasks caused by the wrong growth information are a waste of money and energy as well and it is then away from the more important maintenance and other tasks associating with parks and gardens. Esthetic matters are very important in the plant planning / designing, but so are practical matters as well.

The climate change must be counted for once again with this matter as well. Due to that many species can grow much better = bigger allready in the near future. This applies especially to the species considered earlier as more or less winter sensitive (not so hardy). For example Tree-of-heaven (Ailanthus altissima) and Black Locust (Robinia pseudoacacia) will have propably in about 10 years time a possibility to grow in many places by the southern coast as little trees (even more than 10 metres), allthough according to old definitions (made even more than 20 years ago) one wouldn't expect from them any more than just a shrub under 5 metres high, if even that.

These last few years have allready pointed that out partially for example at the botanical garden of Kaisaniemi in Helsinki; even at a rather cold and shadowy locality Staghorn Sumac (Rhus hirta) and Maidenhartree (Ginkgo biloba) have been grown there into about 5 m high little trees during last about 5 years. Therefore the so called winter sensitive species planted allready now must be estimated and imagined from the basis of the future climate and choose a spacious enough growing place to be sure. Othervise one can be forced to a cycle of an unnecessary cutting and pruning and the properties and possibilities of the species in question will be even wasted at the same time. The same can apply to the species grown well allready earlier as well. In the future many of them might grow even better than before. Though, a well being of some species might get worse as well.