Katkaistut syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukintovarret. Taustalla japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata). Kuvattu Espoon Pohjois-Tapiolassa 4.11.2007 - Cut flowerstems of Panicle Hydrangea (Hydrangea paniculata "Grandiflora"). Japanese Yew (Taxus cuspidata) in the background. Photographed in the district of Northern Tapiola in Espoo at the 4th of November 2007.


Yllä olevan kuvaparin avulla kirjoitan teille kasvillisuuden hoidosta kahdesta eri näkökulmasta, jotka erottavat hyvää puutarhan ja puiston hoitoa huonosta. Eräs juonne tähän pohditaan syntyi äskettäisestä Jokelan koulun massamurhasta. Ennen sitä tapausta minulla oli jo mielessäni tämä aihe, mutta nyt tuo yhteiskunnallinen kuhmu sai minut pohtimaan viheralueiden merkitystä kansalaisten hyvinvoinnin kannalta yhä enemmän liittyen myös tämän merkinnän aiheeseen.

Miellyttävällä ympäristöllä on huomattava merkitys ihmisten mielenterveyteen ja kaikenlaisilla viheralueilla on siinä aina omat vaikutuksensa; esteettiset arvot ja ominaisuudet ovat siinä keskeisellä sijalla ja se, kuinka niitä tuodaan esille ja mitä ne kertovat ko. kulttuurista yleensä. Niinpä hyvällä viheralueiden esteettisellä olemuksella on ehkäisevää merkitystä myös äärimmäisiin tekoihin johtavissa yksittäistapauksissa (Jokela). Puistot ja puutarhat ovat ylipäätään kunkin kulttuurin tärkeitä käyntikortteja etenkin urbaaneilla alueilla, missä ne kertovat monia asioita ko. kulttuurista ja siinä elävistä ihmisistä. Ja lisää asioita ilmenee vertaamalla viheralueita muuhun rakennettuun ympäristöön ja rakennettuja viheralueita luontaisiin viheralueisiin (nämä ovat jo oma tarinansa).

Puistojen ja puutarhojen kasvillisuuden tehtävänä on mm. luoda esteettisesti miellyttäviä ja kiinnostavia kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Kasvillisuuden hoidon tavoitteena on siinä kasvien näyttämän esteettisyyden maksimointi ja säilyttäminen. Se on ohjenuorana sellaisiin hoitomenetelmiin, jotka tukevat elinvoimaista, kaunista ja monipuolista puisto - puutarhakulttuuria. Sen sijaan esteettisyyden vähentäminen on kasvillisuuden yhteydessä aina huonoa hoitoa, koska puistojen ja puutarhojen oikein oivallettuun olemukseen eivät kuulu kasvillisuuden kauniiden ja kiinnostavien piirteiden eliminointi tai piilottaminen. Eliminointi ja piilottaminen ovat antikulttuurillista toimintaa, mikäli ei ymmärretä mitä tärkeää ollaan eliminoimassa ja piilottamassa. Kauneuden poistaminen on aina yhtäkuin rumuuden lisääminen, vaikka itse rumuutta ei laitettaisi erikseen tilalle. Pienikin toimenpide voi olla merkittävä psykologisessa mielessä.

Puistoissakin eräs osa hyvää hoitoa on toki siisteys, mutta se tulee käsittää vain sellaisena siisteytenä, joka tarkoittaa roskattomuutta tai puutarhataiteellista eheyttä (mm. barokkipuistot). Siisteys jo käsitteenäkin istuu kasveille huonosti, koska kasvit ovat lähtökohtaisesti ominaisuuksiltaan vastoin suoraviivaisuutta, yksinkertaisuutta ja hallittavaa; kasvu on aina villiä ja arvaamatonta jossain määrin, mutta se sisältää aineksia elämän - kauneuden olemuksen visuaaliseen kokemiseen ja ymmärtämiseen. Siisteys on tällöin kasviestetiikan ja koko elämän olemuksen vihollinen ja siistiminen on silloin ylitehokasta väkivaltaa paitsi kasvin olemusta, mutta myös ko. kulttuurin puutarhataiteellista ilmenemistä kohtaan ja sen myötä ihmisten terveyden kannalta miellyttävää ympäristöä kohtaan.

Elämän olemukseen kuuluvat syntyminen, kasvu ja kuolema, joita kasvit erinomaisella tavalla kuvastavat tässä ilmastossa. Jos ko. kulttuuri sijaitsee tällaisella ilmastoalueella, niin tähän liittyvän potentiaalin tajuaminen on tärkeää ja oleellista kasviestetiikan mahdollisuuksien toteuttamisessa. Hyvät hoitotavat auttavat näiden mahdollisuuksien toteutumista, näkymistä ja kokemista. Näin ne lisäävät myös puutarhataiteellista - kulttuurillista sisältöä ja se on aina ko. koko kulttuurissa etu.

Kuihtuneet kukinnot ja hedelmät ovat täten vain hyvin harvoin ns. roskia pensaassa ja puussa ollessaan. Ne ovat tärkeitä tietyn vuodenajan symbolisia elementtejä (kuolema kuuluu osaksi elämänkiertoa kasveillakin) ja omalla tavallaan graafisia koristeita. Tämä on tärkeää tähän vuodenaikaan, kun kasvillisuus tarjoaa muutoin vähän esteettisiä nautintoja. Jo kaksi vuotta sitten olen tässä blogissa tähdentänyt tätä koskemaan myös perennoja. Niillä kuihtuneet varret toimivat monesti hienoina ns. talventörröttäjinä. Siisteyden lisääminen on vain harvoin aiheellista kasveilla; kuolleet osat kasvukaudella ja graafisesti vääristyneet vanhat kukinnot - hedelmistöt ja varret.

Alimmassa kuvassa nähdään tätä huonoa hoitotapaa, jossa tällainen esteettinen elementti on poistettu tarpeettomasti. Ylimmässä kuvassa nähdään juuri se, mikä on poistettaessa menetetty. Etenkin alkutalvella näiden "kukintojen" pysyessä vielä hyvinä, tämä kuihtunut kukkaterttuvaihe on syyshortensialla yksi vuoden tärkeimmistä koristetilanteista. Sen eliminoiminen jo loka - marraskuussa osoittaa ko. huonoa makua ja estetiikan tajun puutetta räikeimmillään. Siksi tämä laji oli helppo valinta tähän aiheeseen.

Tuota eroa hoitotavoissa voidaan ajatella siis myös laajemmin yhteiskunnan tilaa kuvaavana ilmiönä. Alempi kuva osoittaa osaltaan sellaista suomalaista tehokkuutta ja käytännöllisyyttä, jotka ovat ylimitoitettuja, tarpeettomia ja jotka ahdasmielisesti kaventavat ihmimillisen elämän nautinnollisuutta, terveyden kannalta edistyksellisiä ominaisuuksia ja näiden monipuolista kokemista. Juuri tämä on ollut enenevässä määrin nykyisen markkinatalouden hallitseman kulttuurin ydintä. Se on pesiytynyt jopa moniin jokapäiväisiin elämän kerroksiin kaventaen tervettä ja nautinnollista tapaa olla ja kokea ympäristössä. Vertaamalla näitä kahta kuvaa tulemme siihen johtopäätökseen, että ainoa tie kohti inhmillistä ja kauneusarvoja ymmärtävää (elämän)käsitystä, on suosia ylemmän kuvan esittämää tapaa / olemusta.

Alimman kuvan tapa puutarha- ja puistokulttuurissa on siis antikulttuurillista, ahdasmielistä ja väärällä tavalla tehokasta. Olen pahoillani, että sellainen on tänä vuonna yleistynyt esim. Espoon Pohjois-Tapiolassa. Tehokkuus ja käytännöllisyys omaavat nykyään jo termeinäkin niin paljon nykyisen yhteiskunnan epäinhimillistä ja luonnonvastaista piirrettä, että niiden käyttöä on sovellettava hyvin harkiten kasvien suhteen; pitää tyytyä tekemään vain välttämättömin alueiden käytettävyyden kannalta ja muutoin pitää keskittyä estetiikan maksimointiin ja säilyttämiseen.

Roskien poistoon tehokkuutta ja käytännöllisyyttä joudutaan kuitenkin soveltamaan paljon. Paradoksaalisesti roskien poisto ja roskaamisen ehkäiseminen ovat vieneet viime vuosina yhä enemmän energiaa ja aikaa julkisten puistojen ja puutarhojen kehittämiseen tähtääviltä hoito-, suunnittelu- ja rakentamistoimilta, estetiikan maksimoimiselta. Suomen puutarha- ja puistokulttuuria on kehitettävä pois näistä mainituista epäkohdista yhä enemmän. Mutta, miten se onnistuu vallitsevan yhteiskunnan vaikutuksen alla...?

Nykyisen kulttuurin runsaiden huonojen puolien lääkkeeksi urbaanit viheralueet tulisi nostaa paljon tärkeämpään osaan ja niiden visuaalisuutta pitäisi muuttaa korostamaan voimakkaasti iloisuutta, värikkyyttä ja monipuolisuutta. Ahdasmielisessä ja synkässä Suomessa tämä on tulevaisuuden haaste viheralueille ilmastonmuutoksen ohella. Puistojen ja puutarhojen ei pidä kuvastaa kansan huonoja puolia.



With the help of the upper pair of photos I write to you about a vegetation maintenance from two different points of view, which are separating a good garden and park maintenance from a bad. One path into this deliberation was born from the recent mass murder of the Jokela school. Before that incident I allready had this issue in my mind, but now that social bump got me thinking about the meaning of green areas furthermore in the light of citizens wellfare associating also with the matter of this post.

A pleasent environment has a significant meaning to the psychological health of people and every kinds of green areas have there allways influences of their own; esthetic values and properties are in the cruicial place in there and the fact, how they are portrayed and what they are telling generally about the culture in question. Therefore a good esthetic being of green areas has a preventive meaning also in the single cases leading into extreme actions (Jokela). Parks and gardens are in general important cards of every culture especially in urban areas, where they tell many things about the culture in question and the people living in it. And more matters will appear when comparing the green areas to the other build environment and the build green areas to the natural green areas (these are allready their own stories).

The purpose of the park and garden vegetation is amongst others to create esthetically pleasent and interesting wholes and details. The goal of the vegetation maintenance in there is to maximize and retain the esthetics plants are displaying. That is a guiding line for such maintenance methods, which are supporting a vital, beautiful and versitale park - garden culture. As opposed to that a decreasing of esthetics associating with the vegetation is always a bad maintenance, because to the rightly recognized being of parks and gardens there isn't to belong eliminating and hiding beautifull and interesting features of the vegetation. Eliminating and hiding are an anticultural activity, if one doesn't understand what important are being eliminated and hidden. Removing of beauty equals always adding of uglyness, allthough the uglyness itself wouldn't be placed in return separately. Even a small action can be significant in a psychological sense.

In parks as well tidyness is do a part of a good maintenance, but that must be comprehended only as such tidyness, which means no-litters or a garden artful wholeness (for example baroque gardens). Tidyness even as a concept as well sits unwell onto plants, because plants are basically as their properties against straightforwardness, simplification and control; growth is always wild and incalculable in some extent, but it contains matters for experience and understand life's - beauty's being visually. Tidyness is therefore an enemy of the plant esthetics and the whole being of life and tidying up is then an over-efficient violence not only against the being of a plant, but also against the garden artful appearance of the culture in question and due to that against a pleasent environment in regard of peoples health.

The being of life consists of being born, living and death, which the plants are visualizing in an excellent way in this climate. If the culture in question is situated in this kind of climate area, then the potential associating with this is important and cruicial in the realizing of the possibilities of plant esthetics. Good maintenance methods add realizing, appearing and experiencing of these possibilities. In this way that increases also a garden artful - cultural substance and that is allways an advantage in the whole culture in question.

Withered flowerheads and fruits are therefore only very seldom so called litters when being on a shrub and a tree. They are important symbolic elements of the certain season (death is a part of life's circle in the cases of plants as well) and graphical ornaments in their own way. This is important in this time of the year, when plants are offering otherwise so little esthetic pleasures. Allready two years ago I have pointed out in this blog (not yet in english) this case to be concerned also perennials. In their cases withered stems are acting many times as fine so called "winter stouters". Adding tidyness is only seldom necessary with plants; dead parts during the growing season and graphically distorted old flowerheads - fruits and stems.

In the lowest photo we see this bad maintenance, where this kind of esthetic element is removed unnecessarily. In the topmost photo we see just that, what has been lost. Especially in the early winter as these "flowerheads" are remaining yet good, this withered flowerhead phase is in the case of Panicle Hydrangea one of the most important ornamental situations of the year. Eliminating that allready at October - November is pointing out the bad taste and the lack of esthetic sense in question in its most glaring way. Therefore this species was easy to choose into this issue.

So, that difference in the maintenance methods can be thought also wider as a phenomenon describing a state of society. The lower photo points out in its part that kind of finnish efficiency and practicality, which are overdimensionary, unnecessary and which are narrowmindedly narrowing human life's enjoyments, properties progressive in the light of health and experiencing these in a versitale way. Just this has been in growing numbers the core of the present culture controlled by the market economy. That has nested even into many everyday life's layers as narrowing healthy and pleasureable ways of being and experiencing in an environment. When comparing these two pictures we come to the conclusion, that the only way towards human and beauty values comprehending (life) view is to favour the method / being of the upmost photo.

So, the method of the lowest photo in the garden and park culture is anticultural, narrowminded and efficient in the wrong way. I am sorry, that its kind has become more common during this year for example in the district of Northern Tapiola in Espoo. Efficiency and practicality have today even as terms so much inhuman and against nature feature of the present society, that using of them must be applied with very carefull thoughts concerning plants; one must be content with doing only the most essential in regard of the area usability and otherwise one must be concentrating to the maximazing and retaining esthetics.

However, one is forced to apply efficiency and practicality a lot to the removing of litter. Paradoxically the removing of litter and preventing littering has been taken during last years furthermore energy and time from the maintenance, planning / designing and building tasks aiming for developing public parks and gardens, from maximizing esthetics. The garden and park culture of Finland must be developed away from these mentioned faults furthermore. But, how's that going to succeed under the influence of the prevailing society...?

Urban green areas should be placed into a much more important role as for a medicine against present culture's profuse bad sides and their visuality should be changed to point out strongly cheerfulness, colourfulness and versitality. In narrowminded and gloomy Finland this is a challenge of the future to the green areas along with the climate change. Parks and gardens mustn't be displaying bad sides of the nation.