Päättyvän talven ominaispiirteisiin on hyvin vahvasti kuulunut Etelä-Suomessa poikkeuksellisen runsas lumisuus, joka on aiheuttanut monenlaisia ongelmia, kuten metsissä tykkylumituhoja, taajamissa liikenneongelmia ja joidenkin talojen katoilla kuormitusongelmia. Lisäksi kevättulvaongelmat ovat lumen määrän takia vielä edessä. Tässä päätin ottaa ko. lumiongelmista yhden erityiseen tarkasteluun ja kritiikin kohteeksi; lumen auraamisesta pensasistutuksille koituvat tuhot. Tällä kertaa tämä ongelma onkin ollut pahin moneen vuoteen.
Tuo kuva on otettu viime torstaina 18.3.2010 Espoon Tapiolassa, missä lunta on edelleen ollut jopa reilut 50 senttiä. Kuvassa nähdään auraamisesta katkenneet villaheisin (Viburnum lantana) uudet vesat. Pensaat oli leikattu edellisenä keväänä alas kasvuston uudistamisen takia ja uudet vesat kasvoivat viime kesän aikana noin vyötärön korkeudelle saakka. Tänä talvena lumen auraamisesta syntyi kuitenkin kohdalle niin isot lumivallit, että koko kasvusto peittyi täydellisesti lumen alle. Nyt maaliskuussa viereisen kevyenliikenteen väylän kevättulvimista lieventämään lumikasoja on siirretty sivummalle, mutta on unohdettu pensaiden sijainti ja tuloksena auraamista on tehty pensaiden yli tuhoten uudet vesat kuvan tapaan.
Tämän tyyppinen ongelma on tulosta kolmenlaisesta huolimattomuudesta. Ensinnäkin pensaiden ja liikenteen suunnittelussa ei ole riittävästi huomioitu lumen kasaamisen ongelmia; ei ole esim. tarpeeksi tilaa aurauslumelle ja runsaan lumitalven sattuessa ns. väärillekin paikoille joudutaan kasaamaan lunta. Jo pelkästään raskaat lumitaakat saattavat olla joillekin pensaslajeille liikaa, vaikka monet matalakasvuiset lajit kestävätkin lumitaakkoja hyvin. Toisekseen lumen auraamisen suunnittelussa ei olla onnistuttu; ongelman välttämiseksi olisi pitänyt merkitä pensasistutukset selkeästi korkeilla merkkikepeillä ennen lumisateita. Näin pitää tehdä etenkin juuri silloin, kun joku pensasryhmä on leikattu alas ja kasvusto on totuttua matalampi eli siten helposti lumeen kokonaan piiloon peittyvä --> Auraajat helposti hosuvat pensaiden päällä. Kolmantena syynä on ollut ihan silkka auraajan huolimattomuus, etenkin jos pensaiden sijainti on ollut suunnilleen tiedossa ja ongelman välttämiseksi olisi ollut tilaa siirtää lunta paljonkin sivummalle pensasryhmästä. Sen itse asiassa havaitsinkin ko. kohdalla.
Tämän pensaslajin kohdalla olen muutoinkin jo kritisoinut sitä, että sen alasleikkaamisen tarve on kyseenalaista. Villaheisi nimittäin olisi parhaimmillaan jopa pieneksi puuksi kasvatettavana ja siinä ei ole tarpeen ollenkaan koko kasvuston alasleikkaaminen, vaikka uudestaan vesominen onkin vahvaa. Vain joidenkin yksittäisten ränsistyneimpien haarojen ja oksien karsiminen on riittävää. Roteva- ja isokasvuisten "pensaiden" kohdalla on muutenkin usein kyseenalaista niiden pitäminen pensaina, vaikka niitä voitaisiin mieluummin pitää ja kasvattaa puina; näin on esimerkiksi mongolianvaahteran (Acer tataricum ssp. ginnala), sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis), mustaseljan (Sambucus nigra) ja jopa pähkinäpensaakin (Corylus avellana) kohdalla.
No comments:
Post a Comment